Tulin Mieleen tyytyneenä pölynimurikaupoilta.
Eilen ~15v vanhan Electroluxin letku repesi kolmannen kerran, mikä oli viimeinen niitti kyseisen rämpän kanssa. Jo hajalla olivat sekä tehonsäätö että teleskooppiputken lukitus. Lattiasuulakkeita oli alkuperäisiä hajonnut kaksi, ja nyt oltiin jo tarvikkeissa.
Merkkiin pettyneenä hankittaman piti jotain muuta. Aiemmin olin jo haikaillut Nilfiskin ammattilaispönttömallin perään (~450e), mutta kojeen pääoperaattorilta sille idealle tuli tyrmäys. Ulkoisesti arvioituina kaikki nämä kuluttajamallit vaikuttavat yhtä heiveröisiltä, mutta olisihan Mielessä sentään merkki. Vartin surffauksella lähi-Powerissa näytti olevan saatavilla sopivaan
tarjoushintaan (179e) keskisarjan malli ihan riittävilä perussuulakkeilla, joten sitä katsomaan.
Ainoastaan letkun kiinnitys kahvaan vaikutti erityisen epäilyttävältä. Imurin selkäkahva on yllättävän harvinainen varuste, vaikka meillä se on tuntunut ihan käytännölliseltä. Muuten käyttöominaisuuksissa ei ollut suurta eroa. Boschin imureissa ei ollut johdon kelaukselle kunnollista nappia vaan sen olisi pitänyt toimia johtoa nykäisemällä. Ei osattu, johto jäi sinne myymälän lattialle. Koska mikään muukaan ei-elektrosuckseista ei vaikuttanut sen kummemmalta, ei asiaa jääty vatuloimaan pidemmäksi aikaa vaan tarjouskone kyytiin ja kotiin.
Kotona ensikoeajo oli positiivinen yllätys. Äänitaso oli ihan asiallinen vaikka joku asiakasarvio meluisaksi moittikin. Toinen yllätys oli, että toiveena olleiden isojen takapyörien sijasta tilalle saadut ostoskärrynivelöidyt miniatyyrirullat kuljettivat toosaa varsin kevyesti. Vaikka sähköteho on säädösten myötä pudonnut kilowatilla edelliseen verrattuna, ei imutehossa ollut valittamista, vaan päinvastoin lattiasuuleke imeytyy minimitehollakin aivan liikaa räsymattoihimme.
Jospa tuolla taas muutaman vuoden pärjäisi. Piti vielä tänään varmistaa, että käyttäväthän vanhempani edelleen 1970-luvulta peräisin olevaa Nationalia. Iso, painava, äänekäs ja särkymätön.