Toivottavasti et, juupeli, pistä pahaksesi, vaikka perustinkin tällaisen "kilpailevan" topicin. Yksinkertaisesti omat kotimaan hotellikokemukseni ovat siinä määrin aneemisia ja rajallisia, etten niistä osannut sanoa yhtikäs mitään. Sen sijaan "maailmalla" on tullut majoituttua aika monenlaisissa ja -tasoisissa hotelleissa.
Aloitetaan sieltä kärkipäästä. Joskus 2000-luvun alkuvuosina olin parin viikon reissulla Australiassa, jossa ensimmäinen etappi oli Sydneyssä ja toinen Melbournessa. Kummassakin hotellit olivat suorastaan luksusta. Aamupala oli jotain sellaista, mitä on mahdoton tyhjentävästi kuvata; siinä oli valtavasti kaikkea, hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, juomia, leipiä, juustoja, kaikki priimatavaraa, eikä mitenkään pystynyt kaikkea edes maistamaan. Ja tottakai aamupala kuului hotellin hintaan. Huoneista en muista mitään erikoista, mutta olivat aivan huippuluokkaa ilman muuta. - Ausseista jäi kokonaisuutena fiilis, että täällä voisi jopa asua
. Ainoa miinus tulee vasemmanpuoleisesta liikenteestä.
Amsterdamissa - ja vaikka olen käynyt lukuisia kertoja Hollannissa, olen muistaakseni ainoastaan kerran yöpynyt siellä muussa kaupungissa eli Rotterdamissa - olen majoittunut aika eritasoisissa ja -ikäisissä hotelleissa. En niiden nimiä enää heti muista, mutta monet pystyn tarvittaessa kaivamaan. Siinä keskustassa sijaitsevan Damin aukion laidalla oli (lienee vieläkin) vanha, arvokas hotelli, jossa palvelu pelasi ja ruoka oli hyvää. Kerran olin illallisella kenties A-damin hienoimman hotellin ravintolassa, josta oli voin näkymä keskuskanavalle, elävä musiikki soi ja palvelu pelasi. Täyden menun ateria tarjottiin meille ihan pr:nä
. Oli kuulemma Heinekenin kantapaikka
. Siinä aika lähellä on toinen hotelli, jossa yövyin noin viikon ajan. Ilmeisesti yhden hengen huoneet olivat päässeet loppumaan, koska mm. minulla (kuten eräillä muillakin porukan jäsenillä) oli aivan valtava sviitti! Muuta erikoista en sieltä sitten muistakaan. Sitten oli pieni hotelli aivan yliopistokampuksen kyljessä, nimeltä Coin. Siellä ei tarjottu lainkaan aamiaista. Oli talviaika ja asuin ylimmässä kerroksessa, sellaisessa ullakkokämpässä, jossa katto natisi ja tuuli vinkui
. Viivyin sielläkin useita vuorokausia.
USAssa ollessani parin viikon reissulla jouduin myöntämään, miten päivärahallekin voi olla perusteet. Jenkkihotelleissa aamupala ei nimittäin yleensä kuulu huoneen hintaan. Chicagossa tein sen virheen, että luipasin hoitaa koko porukan laskun, kunhan ensin muut maksavat minulle. Kun jokaisesta ruokalajista perittiin eri maksu, oli laskun maksaminen yhtä tuskaa. Jotenkin siitä selvisin, vaikka toiset jo odottivat bussissa, kun lähdimme heti aamusta liikkeelle.
Karmein kokemus on hotellista Sortavalassa. Sen lisäksi, että ikkunoista näkyi kasaan lysähtäneitä, likaisia Suomen aikaisia rakennuksia, myös huone oli likainen, ja vaimoni arveli, että lakanamme olivat käytettyjä. Viime kesäkuinen yöpyminen hotelli Viipurissa oli luksusta siihen verrattuna.
Tallinasta on kokemusta Neuvosto-aikaisesta Viru-hotellista, jossa ei kuiskatenkaan voinut puhua mitä tahansa, koska seinät olivat kuuntelulaitteita täynnä. Huoneet olivat toki asiallisia. Kerran yövyimme vanhankaupungin toisella puolella olleessa hotellissa, jossa syöpälääiset vilistivät, ja joka oli muutenkin lähes tuota Sortavalan hotellin tasoa.
Saksan-kierueella yövyimme etupäässä edullisissa automatkailijoille tarkoitutetuissa hotelleissa. Mieleenpainuvin kokemus oli BB-majoitus Bingemissä, jossa yövyimme ystävällisen perheen "majatalon" yläkerrassa. Kerrassaan viehättävä paikka ja pikkukapunki Reinin laaksossa, jossa viinitarhat peittivät rinteet. Majapaikassa oli tarjolla emännän itse valmistamia tuotteita. Toiseksi parhaiten mieleen jäi hotelli Lyypekissä, jonne meidän oli määrä ehtiä Travemündestä ennen hotellin sulkemista. Laivamme oli kuitenkin reilusti myöhässä, joten sain sovittua, että avain jätetään sovittuun paikkaan, ja pääsemme nukkumaan, kun olimme kerran huoneen varanneet. Huone oli todella sievä ja viihtyisä, ja kun menimme aamupalalle, kaikki tervehtivät meitä kodikkaasti
. Oli kuin olisi tullut vanhojen ystävien luo!
Ruotsissa Lundissa olen majoittunut todella pienessä, erittäin idyllisessä hotellissa, jossa magnoliat kukkivat ja satakieli lauloi pihapiirissä! Aamupala nautittiin samoissa tunnelmissa.
Monia, monia muitakin kokemuksia löytyy, ja niistä voin kertoilla lisää myöhemmin.
Aloitetaan sieltä kärkipäästä. Joskus 2000-luvun alkuvuosina olin parin viikon reissulla Australiassa, jossa ensimmäinen etappi oli Sydneyssä ja toinen Melbournessa. Kummassakin hotellit olivat suorastaan luksusta. Aamupala oli jotain sellaista, mitä on mahdoton tyhjentävästi kuvata; siinä oli valtavasti kaikkea, hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, juomia, leipiä, juustoja, kaikki priimatavaraa, eikä mitenkään pystynyt kaikkea edes maistamaan. Ja tottakai aamupala kuului hotellin hintaan. Huoneista en muista mitään erikoista, mutta olivat aivan huippuluokkaa ilman muuta. - Ausseista jäi kokonaisuutena fiilis, että täällä voisi jopa asua
Amsterdamissa - ja vaikka olen käynyt lukuisia kertoja Hollannissa, olen muistaakseni ainoastaan kerran yöpynyt siellä muussa kaupungissa eli Rotterdamissa - olen majoittunut aika eritasoisissa ja -ikäisissä hotelleissa. En niiden nimiä enää heti muista, mutta monet pystyn tarvittaessa kaivamaan. Siinä keskustassa sijaitsevan Damin aukion laidalla oli (lienee vieläkin) vanha, arvokas hotelli, jossa palvelu pelasi ja ruoka oli hyvää. Kerran olin illallisella kenties A-damin hienoimman hotellin ravintolassa, josta oli voin näkymä keskuskanavalle, elävä musiikki soi ja palvelu pelasi. Täyden menun ateria tarjottiin meille ihan pr:nä
USAssa ollessani parin viikon reissulla jouduin myöntämään, miten päivärahallekin voi olla perusteet. Jenkkihotelleissa aamupala ei nimittäin yleensä kuulu huoneen hintaan. Chicagossa tein sen virheen, että luipasin hoitaa koko porukan laskun, kunhan ensin muut maksavat minulle. Kun jokaisesta ruokalajista perittiin eri maksu, oli laskun maksaminen yhtä tuskaa. Jotenkin siitä selvisin, vaikka toiset jo odottivat bussissa, kun lähdimme heti aamusta liikkeelle.
Karmein kokemus on hotellista Sortavalassa. Sen lisäksi, että ikkunoista näkyi kasaan lysähtäneitä, likaisia Suomen aikaisia rakennuksia, myös huone oli likainen, ja vaimoni arveli, että lakanamme olivat käytettyjä. Viime kesäkuinen yöpyminen hotelli Viipurissa oli luksusta siihen verrattuna.
Tallinasta on kokemusta Neuvosto-aikaisesta Viru-hotellista, jossa ei kuiskatenkaan voinut puhua mitä tahansa, koska seinät olivat kuuntelulaitteita täynnä. Huoneet olivat toki asiallisia. Kerran yövyimme vanhankaupungin toisella puolella olleessa hotellissa, jossa syöpälääiset vilistivät, ja joka oli muutenkin lähes tuota Sortavalan hotellin tasoa.
Saksan-kierueella yövyimme etupäässä edullisissa automatkailijoille tarkoitutetuissa hotelleissa. Mieleenpainuvin kokemus oli BB-majoitus Bingemissä, jossa yövyimme ystävällisen perheen "majatalon" yläkerrassa. Kerrassaan viehättävä paikka ja pikkukapunki Reinin laaksossa, jossa viinitarhat peittivät rinteet. Majapaikassa oli tarjolla emännän itse valmistamia tuotteita. Toiseksi parhaiten mieleen jäi hotelli Lyypekissä, jonne meidän oli määrä ehtiä Travemündestä ennen hotellin sulkemista. Laivamme oli kuitenkin reilusti myöhässä, joten sain sovittua, että avain jätetään sovittuun paikkaan, ja pääsemme nukkumaan, kun olimme kerran huoneen varanneet. Huone oli todella sievä ja viihtyisä, ja kun menimme aamupalalle, kaikki tervehtivät meitä kodikkaasti
Ruotsissa Lundissa olen majoittunut todella pienessä, erittäin idyllisessä hotellissa, jossa magnoliat kukkivat ja satakieli lauloi pihapiirissä! Aamupala nautittiin samoissa tunnelmissa.
Monia, monia muitakin kokemuksia löytyy, ja niistä voin kertoilla lisää myöhemmin.