1,8-litrainen DLD-418 on 80-90-luvuilla käytetystä Endura-D -moottorista edelleen kehitetty versio ja täysin Fordin oma moottori. 1,4-litrainen DLD-414/DV4, 1,6-litrainen DLD-416/DV6, josta on myös pienemmällä sylinterin halkaisilla oleva 1,5-litrainen versio, 2-litrainen DW10, 2,2-litrainen DW12, 2,7-litrainen AJD-V6/DT17, edellisen 3-litrainen versio ja 3,6-litrainen AJD-V8 ovat kaikki PSA:n suunnittelemia ja sekä PSA että Ford ovat käyttäneet näitä moottoreita erittäin laajasti henkilöautomallistossaan ja pienemmissä pakettiautoissa.
Nuo pienemmät 1,4-1,6 -litraiset ovat tarkkoja sille, että niissä käytetään oikeaa öljyä ja että se vaihdetaan riittävän usein. Vanhemmissa malleissa DLD-416/DV6:sta on myös nokka-akseleiden välinen ketju, joka venyy ja hyppää ja katkeaa jo 150 tkm:n lukemissa ja tekee yläkertaan suuret tuhot. Ketju pitäisi vaihtaa ajoissa, niin sitten koneella menee yli 300 tkm, ehkä pidemmällekin.
2- ja 2,2-litraiset ovat varmoja vehkeitä. Toki nekin pitää huoltaa silloin tällöin, mutta niistä nyt ei ole muuta oikeastaan merkittävää tullut vastaan kuin tupla-turbo-koneissa on niin pienet ahtimet, että tuppaavat porsimaan varsin aikaisessa kilometrimäärässä. Voi olla sama ongelma kuin pienempien koneiden turboissa, eli on tarkka öljyn puhtaudelle ja laadulle, että turbo saa voitelua.
Kytkimet ja kaksoismassat nyt tuppaa olemaan kertakäyttökamaa ja harvemmin kestävät isältä pojalle. Nekin on vain huoltoa tarvitsevia ja uusittavissa.
Suuremmat V6- ja V8-dieselit on sitten kokonaan oma lukunsa. Yleensä niitä on laitettu hinnakkaampiin autoihin ja niiden huoltaminenkin on hinnakkaampaa. V8:ssa on kaikkea tuplasti neloskoneiseen verrattuna ja huoltohinnat ja tarve sen mukaista. Pirun hieno kone toimiessaan, mitä nyt soppaa syö dieseliksikin ihan huolella.