Dodge Grand Caravan on ollut liki muuttumattomana tuotannossa vuodesta 2008, nykyisellä voimalinjallaan vuodesta 2011. Kyseessä on suuri seitsemänpaikkainen tila-auto.
Omat kokemukseni pohjautuvat kuudella eri yksilöllä taitettujen noin 10000 mailin kokemuksiin.
Moottori ja suorituskyky
Voimanlähteenä Dodgessa on eurooppalaisesta näkökulmasta miehekkään kokoinen 3.6-litrainen V6. Tehoa vapaastihengittävästä koneesta on irrotettu mukavat 283 hevosvoimaa ja vääntöä 353 Nm. Moottori toimii sekä normaalilla bensalla että E85-etanolilla. Perstuntuman mukaan etanolilla suorituskyky aavistuksen heikkenee ja kulutus kasvaa varsin paljon.
Vaikka paperilla vääntökäyrä on tasainen ja huippuväännöstä 80% on käytössä jo 1500 rpm kohdalla, tuntuu käytännön ajossa auto tehokkaalta vasta korkeilla kierroksilla. Korkeilla kierroksilla myös moottorin käyntiääni on suorastaan nautittavan räyhäkkä, mutta toisaalta ääni on ehkä hivenen huvittavassa ristiriidassa ison tila-auton mielikuvan kanssa.
Suorituskyky on kuitenkin riittävä ja nopeudenmuutokset sujuvia, kunhan vain ärinää on valmis sietämään. Vauhtia on vaivatonta kelata suunnilleen 100 mph nopeuteen asti. Riittää hyvin siihen, että kuljettajalle kerrotaan highway patrolin toimesta "sir, you're suspended in the state of Indiana".
Voimansiirto
Vaihteisto on selkeästi auton heikoin lenkki. Kuusivaihteisen momentinmuuntimellisen automaatin sovitus moottorin kanssa on epäonnistunut pahasti. Kevyellä käskytyksellä vaihteisto pelaa pehmeästi ja mukavasti, mutta raskaammassa käskytyksessä meno muuttuu kulmikkaaksi ja vaihteisto hakee helposti tolkuttoman korkeita kierroksia. Luonne on siis kovin mustavalkoinen, kun vaihtoehdot ovat "kaikki tai ei mitään". Ripeää, mutta ei täyskaasulla tehtyä kiihdytystä ei siis saa aikaiseksi ilman että kone huutaa hoosiannaa.
Myöskin moottoritienopeuksissa vakionopeussäädin päällä vaihteisto saattaa ylämäissä nostaa kierrokset yli 4000 kierroksen ja melutaso on sen mukainen. Pohdituttamaan jää, onko kyseessä vaihteiston ongelma vaiko todellinen voimanpuute moottorissa alemmilla kierroksilla.
Matka-ajo
Matkan taittaminen on Dodgella mukavaa. Alusta on äärimmäisen mukavuuspainotteisesti viritetty eikä pitkäkään matka väsytä. Suuntavakaus on kunnossa ja meno kaikin puolin rentouttavaa.
Ilmastointi on erittäin tehokas kuumissakin olosuhteissa ja mukitelineitä riittää!
Ajamisen hauskuus AKA mutka-ajo
Hauskuudesta ei Dodgen ajamisessa oikein voi puhua. Pienillä ja mutkaisilla teillä auto puskee raskaasti mutkiin ja kallistelee voimakkaasti. Tärkeimpänä syynä lienee suuri massa, ja loppusilauksen tekee pehmeä alusta ja hyvin korkeaprofiiliset (225/65) renkaat.
Asiaa ei myöskään helpota pehmeät ja heikolla sivuttaistuella varustetut istuimet.
Melutaso
Melua syntyy yllättävän paljon ja vaihtelee voimakkaasti tienpinnan mukaan. Uudella sileällä asfaltilla ääni on kohtuullinen, mutta vaikkapa karkealla amerikkalaisella betonitiellä melu on raakaa ja kovaa.
Ergonomia
Vaikka istuimet ovat pehmeät, ei istuinergonomia aiheuta valituksia. Ajoasento on pysty. Etuistuimet toimivat sähköllä, säätää voi perusmallissa istuinosan korkeutta ja kallistusta, selkänojan kaltevuutta ja ristiseläntukea. Perussäädöt siis. Istuimet ovat huomattavan kookkaat ja niiden kuvittelisi riittävän isollekin ihmiselle.
Istuinjärjestys on 2+2+3 eli myös kakkosrivillä on kookkaat erillistuimet, joiden välistä kulke takimmaiselle riville. Takimmainen rivi on kolmen istuttava penkki.
Hallintalaitteet hyvin käsillä. Viiksiä on varmaankin muinaisen MB-yhteistyön vuoksi yksi ja sen toimintalogiikka On Mersusta tuttua
Tilat ja monikäyttöisyys
Tila on valtavasti. Siis valtavasti. Vaikka omakin päivittäinen ajokkini on tiloiltaan perusautoja hurjasti tilavampi, Dodge on siihen verrattuna käsittämätön. Vaikka kaikki istuinpaikat olisivat käytössä, tavaratilaan mahtuu heittämällä kolme suurta matkalaukkua. Jos kolmannen penkkirivin taittaa alas, tila kasvaa jäähallimaisiin mittasuhteisiin.
Vaikka kaikki istuimet ovat kookkaita, on niiden piilottaminen tehty fiksusti ja muutamalla nykäisyllä saadaan aikaiseksi tasaista lattiapintaa hurja määrä.
Valot ja näkeminen
Valot ovat halogenit ja erityisesti lähivalot korkeintaan keskinkertaiset. Pitkillä näkee kohtuullisesti.
Näkyvyys ulos on isojen ikkunapintojen ansiosta muutoin hyvä, mutta vasemman sivupelin kohdalla on tehty käsittämätön lapsus, ja se on normaalien pienentävien peilien sijaan suurentava. Ei siis edes neutraali, vaan todellakin suurentava. Tekee kaistanvaihdoista todella karmeita, kun kuolleeseen kulmaan mahtuu Challenger-sukkula ja puolet Mars-planeetasta. Katveavustin olisi tässä autossa todellakin kiva apu.
Kulutus
Tarkemmin ei ole mittaillut, mutta satunnaisten tankillisten ynnäilyjen perusteella yleensä tukevasti yli 10 litraa satasella. Ei kuitenkaan mahdottoman kehno tulos omamassaltaan kaksitonniselle tankkerille vapaastihengittävällä kutosella.
Laatuvaikutelma, äänentoisto ja tunne
Laatuvaikutelma on lähellä onnetonta. Paljon ämpärimuovia, irvistäviä saumoja, huonoja sovituksia, räminää. Osa ajamistani yksilöistä on ollut lähtiessä vain pari sataa mailia ajettuja, joten vuokrakäytössä kulumisesta ei voi olla kyse.
Äänentoisto ei myöskään vakiona ylisanoja ansaitse, jos nyt ei erityisiä moitteitakaan. Erikoisuutena takakaiuttimet on sijoitettu takimpaan riviin, jolloin jos kakkosrivillä haluaa kuulla jotain, takarivissä uhkaa kuulovaurio.
Varustelultaan auto on perustasoltaan ristiriitainen. Toisaalta valot ovat halogenit ja ilmastointi manuaalinen, mutta sitten toisaalta autossa on aina esimerkiksi sähköllä etänä avattavat ovet ja takaluukku ja ilmastointi on kolmialueinen.
Tunne ...ehkä itselläni positiivinen, koska auto assosioituu niin vahvasti lomaa ja matkailuun.
---
Kokonaisuutena letkeä ja huikean tilava matka-auto, jonka pahin miinus on voimansiirto. Puutteet kuitenkin asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun miettii, että auto maksaa uutena noin 25000 euroa. Sillä saa Suomessa kulimallin Octavia...
Omat kokemukseni pohjautuvat kuudella eri yksilöllä taitettujen noin 10000 mailin kokemuksiin.
Moottori ja suorituskyky
Voimanlähteenä Dodgessa on eurooppalaisesta näkökulmasta miehekkään kokoinen 3.6-litrainen V6. Tehoa vapaastihengittävästä koneesta on irrotettu mukavat 283 hevosvoimaa ja vääntöä 353 Nm. Moottori toimii sekä normaalilla bensalla että E85-etanolilla. Perstuntuman mukaan etanolilla suorituskyky aavistuksen heikkenee ja kulutus kasvaa varsin paljon.
Vaikka paperilla vääntökäyrä on tasainen ja huippuväännöstä 80% on käytössä jo 1500 rpm kohdalla, tuntuu käytännön ajossa auto tehokkaalta vasta korkeilla kierroksilla. Korkeilla kierroksilla myös moottorin käyntiääni on suorastaan nautittavan räyhäkkä, mutta toisaalta ääni on ehkä hivenen huvittavassa ristiriidassa ison tila-auton mielikuvan kanssa.
Suorituskyky on kuitenkin riittävä ja nopeudenmuutokset sujuvia, kunhan vain ärinää on valmis sietämään. Vauhtia on vaivatonta kelata suunnilleen 100 mph nopeuteen asti. Riittää hyvin siihen, että kuljettajalle kerrotaan highway patrolin toimesta "sir, you're suspended in the state of Indiana".
Voimansiirto
Vaihteisto on selkeästi auton heikoin lenkki. Kuusivaihteisen momentinmuuntimellisen automaatin sovitus moottorin kanssa on epäonnistunut pahasti. Kevyellä käskytyksellä vaihteisto pelaa pehmeästi ja mukavasti, mutta raskaammassa käskytyksessä meno muuttuu kulmikkaaksi ja vaihteisto hakee helposti tolkuttoman korkeita kierroksia. Luonne on siis kovin mustavalkoinen, kun vaihtoehdot ovat "kaikki tai ei mitään". Ripeää, mutta ei täyskaasulla tehtyä kiihdytystä ei siis saa aikaiseksi ilman että kone huutaa hoosiannaa.
Myöskin moottoritienopeuksissa vakionopeussäädin päällä vaihteisto saattaa ylämäissä nostaa kierrokset yli 4000 kierroksen ja melutaso on sen mukainen. Pohdituttamaan jää, onko kyseessä vaihteiston ongelma vaiko todellinen voimanpuute moottorissa alemmilla kierroksilla.
Matka-ajo
Matkan taittaminen on Dodgella mukavaa. Alusta on äärimmäisen mukavuuspainotteisesti viritetty eikä pitkäkään matka väsytä. Suuntavakaus on kunnossa ja meno kaikin puolin rentouttavaa.
Ilmastointi on erittäin tehokas kuumissakin olosuhteissa ja mukitelineitä riittää!
Ajamisen hauskuus AKA mutka-ajo
Hauskuudesta ei Dodgen ajamisessa oikein voi puhua. Pienillä ja mutkaisilla teillä auto puskee raskaasti mutkiin ja kallistelee voimakkaasti. Tärkeimpänä syynä lienee suuri massa, ja loppusilauksen tekee pehmeä alusta ja hyvin korkeaprofiiliset (225/65) renkaat.
Asiaa ei myöskään helpota pehmeät ja heikolla sivuttaistuella varustetut istuimet.
Melutaso
Melua syntyy yllättävän paljon ja vaihtelee voimakkaasti tienpinnan mukaan. Uudella sileällä asfaltilla ääni on kohtuullinen, mutta vaikkapa karkealla amerikkalaisella betonitiellä melu on raakaa ja kovaa.
Ergonomia
Vaikka istuimet ovat pehmeät, ei istuinergonomia aiheuta valituksia. Ajoasento on pysty. Etuistuimet toimivat sähköllä, säätää voi perusmallissa istuinosan korkeutta ja kallistusta, selkänojan kaltevuutta ja ristiseläntukea. Perussäädöt siis. Istuimet ovat huomattavan kookkaat ja niiden kuvittelisi riittävän isollekin ihmiselle.
Istuinjärjestys on 2+2+3 eli myös kakkosrivillä on kookkaat erillistuimet, joiden välistä kulke takimmaiselle riville. Takimmainen rivi on kolmen istuttava penkki.
Hallintalaitteet hyvin käsillä. Viiksiä on varmaankin muinaisen MB-yhteistyön vuoksi yksi ja sen toimintalogiikka On Mersusta tuttua
Tilat ja monikäyttöisyys
Tila on valtavasti. Siis valtavasti. Vaikka omakin päivittäinen ajokkini on tiloiltaan perusautoja hurjasti tilavampi, Dodge on siihen verrattuna käsittämätön. Vaikka kaikki istuinpaikat olisivat käytössä, tavaratilaan mahtuu heittämällä kolme suurta matkalaukkua. Jos kolmannen penkkirivin taittaa alas, tila kasvaa jäähallimaisiin mittasuhteisiin.
Vaikka kaikki istuimet ovat kookkaita, on niiden piilottaminen tehty fiksusti ja muutamalla nykäisyllä saadaan aikaiseksi tasaista lattiapintaa hurja määrä.
Valot ja näkeminen
Valot ovat halogenit ja erityisesti lähivalot korkeintaan keskinkertaiset. Pitkillä näkee kohtuullisesti.
Näkyvyys ulos on isojen ikkunapintojen ansiosta muutoin hyvä, mutta vasemman sivupelin kohdalla on tehty käsittämätön lapsus, ja se on normaalien pienentävien peilien sijaan suurentava. Ei siis edes neutraali, vaan todellakin suurentava. Tekee kaistanvaihdoista todella karmeita, kun kuolleeseen kulmaan mahtuu Challenger-sukkula ja puolet Mars-planeetasta. Katveavustin olisi tässä autossa todellakin kiva apu.
Kulutus
Tarkemmin ei ole mittaillut, mutta satunnaisten tankillisten ynnäilyjen perusteella yleensä tukevasti yli 10 litraa satasella. Ei kuitenkaan mahdottoman kehno tulos omamassaltaan kaksitonniselle tankkerille vapaastihengittävällä kutosella.
Laatuvaikutelma, äänentoisto ja tunne
Laatuvaikutelma on lähellä onnetonta. Paljon ämpärimuovia, irvistäviä saumoja, huonoja sovituksia, räminää. Osa ajamistani yksilöistä on ollut lähtiessä vain pari sataa mailia ajettuja, joten vuokrakäytössä kulumisesta ei voi olla kyse.
Äänentoisto ei myöskään vakiona ylisanoja ansaitse, jos nyt ei erityisiä moitteitakaan. Erikoisuutena takakaiuttimet on sijoitettu takimpaan riviin, jolloin jos kakkosrivillä haluaa kuulla jotain, takarivissä uhkaa kuulovaurio.
Varustelultaan auto on perustasoltaan ristiriitainen. Toisaalta valot ovat halogenit ja ilmastointi manuaalinen, mutta sitten toisaalta autossa on aina esimerkiksi sähköllä etänä avattavat ovet ja takaluukku ja ilmastointi on kolmialueinen.
Tunne ...ehkä itselläni positiivinen, koska auto assosioituu niin vahvasti lomaa ja matkailuun.
---
Kokonaisuutena letkeä ja huikean tilava matka-auto, jonka pahin miinus on voimansiirto. Puutteet kuitenkin asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun miettii, että auto maksaa uutena noin 25000 euroa. Sillä saa Suomessa kulimallin Octavia...