Hep! Täällä myös yksi entinen C-64 käyttäjä. Ja mukavia muistoja touhuun liittyy. Kaveripiirissä pelailtiin, pelejä kopioitiin, yritettiin jotain ohjelmoida, piirrettiin, tehtiin musiikkia Ubik's music softalla jne. Tuo jälkimmäinen juttu varsinkin oli mielenkiintoista touhua.
Konekielellä yritettiin tehdä ohjelmaa. Basic oli niin kömpelö ja hidas
Jotain käskyjä muistaa edelleen. Basicillä oli POKE ja PEEK joilla pystyi suoraan kirjoittamaan & lukemaan muistia. Konekielen peruskäskyt LDA ja STA ( nämä oli jostain kääntäjästä kai ) ajoi saman asian. Ehkä tuo konekielisen koodin opettelu kantapään kautta aiheutti myöhemmin sen, että ammattiin opiskellessa ohjelmoitavien logiikkojen perusajatuksen omaksuminen oli erittäin helppoa? Jotain hyötyä edes
Minulla oli käytettynä ostettu C-64 johon oli levyasema ja TAC-2 joystick. Kasettiaseman ostin itse myöhemmin kun ei saanut kavereilta pelejä levyille. Sitten oli joku turbo-moduuli, jolla pystyi pysäyttämään sovelluksen ja ronkkimaan sitä halutessaan. Samaten sinne pystyi muistaakseni lataamaan pelin? Tästä en kyllä enää ole varma.
Jostain lehdestä kirjoitettiin äänen digitoija softa. Pitkä kuin kauhistus ja sillä sai digitoitua jotain 10sek pituisen, huononlaatuisen ääninäytteen. Ja oli se hienoa!
Reset-nappihan se piti modata heti koneen kylkeen. Ja kopiointimoduuli ( käytännössä pala piirilevyä ) tehtiin koululla jossain poikakerhossa.
Suosikkipelejä oli Stavros Fasoulasin tekeleet: Sanxion ja Quedex. Sitten oli Wizball, Last Ninjat 1&2, Bombjack ( josta alkoi kiinnostus JM Jarren musiikkiin ) ja ikisuosikki Boulderdash. Edelleen muistan musapuolelta, että jos pelissä oli Rob Hubbard nimisen hepun musat niin ne oli hienot
C-64:n jälkeen mulla siirtyikin focus hieman toisaalle. Myin koneen pois ja ostin sähkökitaran. Tytöt ja rock kiinnosti enemmän...
