Päivän toinen koeajopotilas oli sitten
BMW 320d xDrive TwinPower Business A Touring
Active Tourerin koeajon jälkeen Wetterin BMW-myyjä oli palannut kustannuspaikalle, ja vaihdettiin AT:sta pari sanaa. Juteltiin yleensä ajettavuuksista, ja mainitsin tuosta nuljahduksesta. Epäili rengastuksen olevan syypää asiaan. Totesin itse perään, että pitäisi kyllä ajaa huolellisesti tuo kakkonen jos ostoaikeissa olisi. Tuumasin, että nyt melkeen olisi aika käydä sitten kokeilemassa kolmosta, kun niin paljon olen sen ajettavuudesta hyvää kuullut.
Alle valikoitui siis uusi
F31-korimallin farkku-kolmonen. Voimalinjana autossa on kaksilitrainen dieseli, 184hp tehoisena. Pyysin taas automaattia, mutta nelikko-automaatin sain alle:
Rengastuksena tässä pitkäkattoisessa oli samankokoinen 205/60R16 Flatrun-rengastus kuin ActiveTourerissa. Siinämielessä vertailu oli helppoa. Muuten auto on varsin tuttu kolmos-bemari ulkoa. Yksi pyöreä putkenpää takana ei sikäli huuda, että autosta niin kovasti kulkua löytyisi kuin paperilla lukee (184hp/380Nm) Muutenhan kolmonen on varsin hyvännäköinen ja mittasuhteiltaan minun silmään sopiva auto. Kuvia on netti pullollaan mitä makeimmista kolmosistakin, mutta jostain syystä tällä kertaa minua ei edes kovin kovasti kiinnostanut millä varusteilla juuri koeajamani auto olisi. Esimerkiksi Active Tourerissa ollut kaistavahti loisti kolmosessa poissaolollaan, mutta tutkia taisi olla eteenpäin siinä missä AT:ssa vain taakse. Tiedä sitten...
Ensituntuma autoon istahtaessa oli, että kylläpäs istuu penkki selänmukaisesti paikalleen! Säätöjä ei paljoa tarvinut tehdä kun alkoi tuntua siltä, että johan tässä on pidempäänkin istunut. Tämän jälkeen avain jo tutusti taskussa auto käyntiin ja ihmettelemään kojelautaa ja sisustaa. Malli-ikä F21-korissa näkyy hieman Active Toureriin verrattuna, sillä muovipinnat oli jonkin verran vanhahtavamman näköisiä ja esimerkiksi ilmastoinnin näytöt olivat ikäänkuin vanhempaa vuosikertaa. Tavallaan asia mihin olen muutamien tuttujen BMW-autoissa kiinnittänyt huomiota - tuolla on seurailtu valtavirtaa vähän verkkaisemmin. Muuten ajotietokoneen/mediakeskuksen toimintalogiikka oli sama kuin Active Tourerissa, eli kerran kun tavoille oppii oli moni asia tuttua. Sikäli hyvä!
Ajossa taajamassa auto tuntui alkuun selvästi suuntavakaammalta kuin AT. Auto ja kuski lisäksi tuntui "istuvan" tiiviimmin tiessä, mikä sikäli on ymmärrettävää kun matalemmalla mennään. Näkyvyys kuitenkin eteenpäin oli hyvä, taaksepäin jälleen sama pienipeilisyys pisti hieman harmittamaan - kaistanvaihdoissa saa olla tarkkana ja niska vetreänä. Matkanteko kuitenkin maistui taajamassa... Kiihdytyksissä moottorin kurnutus kuului sisällä hieman aiempaa koeajettua autoa selvämmin, mutta vaihteisto 8 pykälällään puolestaan toimi erittäin jouhevasti koko koeajon ajan... hetken mietin, että missähän tässä päällä olevan vaihteen näkisi, mutta loppujen lopuksi sillä ei normaalilla koeajolla ollut mitään merkitystä.
Kolmosen kanssa leikin sen verran, että alkumatkan ajoin Eco Pro-moodi päällä ja seurailin omaa ajoani tuolla. Kuskia opastava tieturi kertoi palautteet ajosta ja palkitsi säästeliästä kuskia tähdillä. Ennakoinnissa tuli tähtiä selvästi paremmin kuin kiihdytyksistä - mistähän lie johtuu.

Moottoritiellepäin ajeltaessa kaivelin takaisin Comfort-moodin päälle, koska kaasunvaste ja vaihteisto menee Eco-moodissa selvästi laiskempaan tilaan.
No riittääkö 184hp Suomeen moottoritielle nousuihin? Veteleekö tuollainen pirssi kiihdytyksissä? No riittäähän se, eikä tuo mitään vetele - tietenkään. Eihän kuiva asfaltti tietty nelikolle ole kovakaan koitos, mutta tavallaan kolmonen valloitti minut erittäin hyvällä istuvuudella "just mulle" ja sillä, että 1km moottoritieajelun jälkeen tuli sellainen fiilis, että samoilla tulilla olisi oikein hyvin voinut päästellä vaikka Oulusta Jyväskylään asti, eikä se olisi varmaan tehnyt tiukkaakaan, paitsi ehkä automyyjän mielestä...
Pyöräytys takaisin Oulua kohti kunnanrajalla, kokeeksi sporttimoodia ennen ramppia ja pikkuisen reippaampi kiihdytys marssivauhtiin. Hyvin riittää paukut. Nuljuaminen suunnanvaihdoissa loisti kolmosessa täysin poissaolollaan. Tämä on sikäli jännittävä huomata, koska renkaat olivat samat. Olisiko ilmanpaineissa ollut sitten eroa - en tiedä.
Ajelin takaisin Wetterille oikeastaan varsin mukavasti hymyillen. Ymmärrän varsin hyvin miksi tällaisia autoja ostetaan, myydään ja markkinoidaan sloganilla "Ajamisen iloa". Näin nopeasti nautittuna pienenäkin annoksena hommasta jäi erittäin hyvä maku. Auto istui käteen kuin hansikas!
Avaimien palautus Wetterin Tapio Haapalahdelle ja jälleen viiltävät analyysit:
Kolmonen istuu minulle hyvin. Tilat ei suurensuuret ole, mutta meidän käyttöön riittäisivät. Hetken juttelun jälkeen summasin koeajot ja kiitin Haapalahtea ja Wetteriä autojen lainasta ja maahantuojaa asiallisesta kampaniasta. Tuskin olisin muuten käynyt koeajolla. Kiitokset vielä kerran.
Mikäs fiilis minulle sitten tuli kun hyppäsin 4v vanhaan Golfiini kahden uuden bemarin koeajon jälkeen? Olo oli kuin kotiinsa olisi tullut. Avain löysi tiensä virtalukolle suoraan, vilkkukytkin toimi juuri niinkuin olen aina tottunus sitä käyttämään (vrt. BMW), vaihdekeppi toimi kuten ennenkin, ja ajoasento oli heti se minun hanurille kalibroitu. Jäikö autokuumetta? No ei... ehkä pientä nuhaa tai lämpöä, siksi tätäkin juttua kirjoitan vielä hymyissä suin. No miksi erilaisia autoja sitten tehdään ja miksi tiettyjen merkkien ajettavuutta oikein matkitaan?
No ne tuovat sitä
Ajamisen iloa!
*edit* muokattu korimalli oikeaksi. 