- 24.6.2015 klo 22:04 / BMW i8
Tuli tänään mahdollisuus kokeilla tällaista lyhyen koeajon verran.
Ulkonäkö: Auto on kaunis. Sopivan futuristinen, ei kuitenkaan ylitseampuvan erikoisuutta tavoitteleva. Joka kulmasta löytyy uutta katsottavaa, hienoja yksityiskohtia riittää.
Sisätilat: Ovet aukeavat osin lokinsiipimäisesti ylös ja vähän sivulle. Kuskin penkille laskeudutaan takapuoli edellä, jalat kipataan kyytiin. Ulkopuolen kauneus jatkuu myös sisätiloihin, samoin modernius. Laatuvaikutelma on erittäin hyvä. Tuulilasi on iso ja melko vaakatasossa, näkyväisyys eteen ja sivuille on hyvä, taakse kohtalainen. Penkit ovat hyvät istua, ajoasennon saa erinomaiseksi.
Ajaminen: Virrat päälle napista, mittaristo ja keskikonsoli näyttöineen herää eloon. Pakki päälle ja auto lähtee lipumaan aavemaisesti taaksepäin. D päälle ja meno jatkuu aavemaisen hiljaa. Mittaristossa on sinisellä vaikka mitä infoa mutta näkökentässä HUD kertoo tärkeimmät tiedot.
Nopeuden nosto 70 km/h nopeuteen, omistaja vieressä kysyy huomasitko kun polttomoottori tuli mukaan. No en. En sitten yhtään. Nopeuden lasku takaisin n. 50 km/h ja mennään taas sähköllä, vaihdos on täysin huomaamaton.
Tyhjä viivasuora asfalttitie edessä, vaihteisto sporttimodelle, mittari vaihtuu punaiseksi, muuttuu perinteisemmäksi. Ja sitten kaasu pohjaan: äänimaailma herää eroon ja auto ampaisee nopeasti yli sallitun. Äänet sisätilassa ovat kuin kutosen ja suuremman padan välimaastosta, suorituskykyyn nähden juuri sopivat. Kyseessä ei siis ole mikään pöristin vaan oikeasti huolella suunniteltu äänimaailma. Hymyilyttää aivan perhanasti.
Auto istuu tiessä kuin tatti, ajo-ominaisuudet ovat erinomaiset.
Maantiellä huomaa että auto herättää kiinnostusta kanssakulkijoissa, tuijotusta riittää (omistaja kertoo että moottoritiellä tulee aina tilaa kun kaikki lakoaa edestä päästääkseen auton ohi).
Hiljainen lipuminen takaisin parkkiin, ovi auki ja ihailemaan muotoja vielä ulkoa.
Törkeän hieno auto. Tämän jälkeen kaikki muut ajamani autot tuntuvat auttamattoman vanhanaikaisilta.
Ai joo, miinuksena pieni tavaratila.
Ulkonäkö: Auto on kaunis. Sopivan futuristinen, ei kuitenkaan ylitseampuvan erikoisuutta tavoitteleva. Joka kulmasta löytyy uutta katsottavaa, hienoja yksityiskohtia riittää.
Sisätilat: Ovet aukeavat osin lokinsiipimäisesti ylös ja vähän sivulle. Kuskin penkille laskeudutaan takapuoli edellä, jalat kipataan kyytiin. Ulkopuolen kauneus jatkuu myös sisätiloihin, samoin modernius. Laatuvaikutelma on erittäin hyvä. Tuulilasi on iso ja melko vaakatasossa, näkyväisyys eteen ja sivuille on hyvä, taakse kohtalainen. Penkit ovat hyvät istua, ajoasennon saa erinomaiseksi.
Ajaminen: Virrat päälle napista, mittaristo ja keskikonsoli näyttöineen herää eloon. Pakki päälle ja auto lähtee lipumaan aavemaisesti taaksepäin. D päälle ja meno jatkuu aavemaisen hiljaa. Mittaristossa on sinisellä vaikka mitä infoa mutta näkökentässä HUD kertoo tärkeimmät tiedot.
Nopeuden nosto 70 km/h nopeuteen, omistaja vieressä kysyy huomasitko kun polttomoottori tuli mukaan. No en. En sitten yhtään. Nopeuden lasku takaisin n. 50 km/h ja mennään taas sähköllä, vaihdos on täysin huomaamaton.
Tyhjä viivasuora asfalttitie edessä, vaihteisto sporttimodelle, mittari vaihtuu punaiseksi, muuttuu perinteisemmäksi. Ja sitten kaasu pohjaan: äänimaailma herää eroon ja auto ampaisee nopeasti yli sallitun. Äänet sisätilassa ovat kuin kutosen ja suuremman padan välimaastosta, suorituskykyyn nähden juuri sopivat. Kyseessä ei siis ole mikään pöristin vaan oikeasti huolella suunniteltu äänimaailma. Hymyilyttää aivan perhanasti.
Auto istuu tiessä kuin tatti, ajo-ominaisuudet ovat erinomaiset.
Maantiellä huomaa että auto herättää kiinnostusta kanssakulkijoissa, tuijotusta riittää (omistaja kertoo että moottoritiellä tulee aina tilaa kun kaikki lakoaa edestä päästääkseen auton ohi).
Hiljainen lipuminen takaisin parkkiin, ovi auki ja ihailemaan muotoja vielä ulkoa.
Törkeän hieno auto. Tämän jälkeen kaikki muut ajamani autot tuntuvat auttamattoman vanhanaikaisilta.
Ai joo, miinuksena pieni tavaratila.
