M
Makkis
Vieras
Pamahti sijaisautoksi BMW 218i Active Tourer.
Auto, jonka sielun BMW on myynyt itselleen Belsepuubille joka loihetsi siihen 3-silinteriä, etuvedon ja seniorimuotoilun. Auto, jolla Pelsebuupi veti koko BMW:n maineen omissa silmissäni syvälle lokaan ja pieruun. Auto, jollaisella takaraivoni ei olisi koskaan antanut ajaa missään tilanteessa.
Nyt oli niksit vähissä, piti päästä 60 km etelään kotiin ja oli tuossa hetkessä ja tilanteessa ainoa vaihtoehto joten rattiin oli NOUSTAVA, kirjaimellisesti.
Heti iski silmään että Pelsebuubi oli kaiken kruunuksi laittanut 80-luvun mittariston suoraan Nissanin mallistosta. Puistatti. Nappulasta auto käyntiin ja vauhdilla kohti kotia hoitamaan lastenhoitovelvotteita vaimokandin ollessa hierojalla. Yllätys oli suuri, kun tuo oikeasti eteni ihan vauhdilla. Siis mitä, 3-silinteriä ja vauhti samassa lauseessa, kyllä, ihan ripeä peli. Ei toki mikään sportti mutta varsin vääntävää ja eleetöntä menoa, ei mitään tuskaa ohitella hitaampiaan.
Belsepuupi oli unohtanut tuohon BMW:n perinteiset sporttijakkarat ja kun auto lämpesi kabiinistaan ripeää tahtia, samaa tahtia ärsytys autoa kohtaan laimeni. Ajettavuus oli vallan erinomainen, tukevaa ajoa ja menee suoraan kuin juna. Alusta BMW:lle tyypilliseen tapaan todella hiljainen, samoin rengasmelu. Ei muuta kuin perinteisestä pylpyrästä mieleinen radioasema ja lisää volymiä. Kas himpatti, tällähän on mukava luikuttaa motaria vakkarissa 120 km/h ja vaihdella kaistaa hitaampien vuoksi yli jäisen keskipolanteen. Mikään ei häirinnyt Haloo Helsingin soundia.
Lunki peli ja huiman positiivinen yllätys! Ainoa oikeastaan ärsyttävä elementti oli tuo Nissan Synnun mittaripaneeli. Toki, kaarto VT5:ltä kotitielle polanteineen toi ratin vemputuksen kiihdyttäessä mutta tätä ei voi poistaa kuin hankkimalla takavedon. Se on ominaisuus, ei sinällään vika.
Pienet lapset kahdestaan joille äitinsä oli luvannut että iskä vie ostamaan karkkipäivän karkit, olivat siis kotona. No, matkaan siis eli lapset autoon. Wauuuuu! Iloinen efekti kun oranssit listat paloivat ovissa ja tilaa kuin yksiössä. Ihastelua kesti mennen tullen kauppareissun ajan. Kun äiti viimein palasi hierojalta, lapset ryntäsivät heti kertomaan kuinka hieno laina-auto iskällä on, siinä palaa oranssit valot ja on vaikka mitä hienoa ;D
Tarina on täysin tosi ja juuri tapahtunut. En olisi ikinä, en siis ikinä, uskonut sanovani mitään positiivista moisesta tötteröstä mutta paljon siinä on hyvää. Todella paljon. Alustan peruskonstruktio tulee kuulemma Ministä joka tunnetaan loistavasta ajettavuudestaan. Tämä voisi selittää osittain kuinka etuvetovajakki on noin hyvä ajaa. Automaatti vaihtaa loistavasti ja pikkuruinen singeri tekee töitään hienosti ja jopa ripeästi halutessa. Hiljaisena se kuitenkin pysyy. Materiaalit on laadukkaita. Itse asiassa, pahin moka on tuo Nissanin mittaristo, miksi sitä ei voinut ottaa Bemarin omalta hihnalta?
Kiva peli, BMW 218iA Active Tourer siis kyseessä. Tuossa se pihassa möllöttää kunnes suoran vaparibensakuutosen termariongelmat saadaan haltuun.
Auto, jonka sielun BMW on myynyt itselleen Belsepuubille joka loihetsi siihen 3-silinteriä, etuvedon ja seniorimuotoilun. Auto, jolla Pelsebuupi veti koko BMW:n maineen omissa silmissäni syvälle lokaan ja pieruun. Auto, jollaisella takaraivoni ei olisi koskaan antanut ajaa missään tilanteessa.
Nyt oli niksit vähissä, piti päästä 60 km etelään kotiin ja oli tuossa hetkessä ja tilanteessa ainoa vaihtoehto joten rattiin oli NOUSTAVA, kirjaimellisesti.
Heti iski silmään että Pelsebuubi oli kaiken kruunuksi laittanut 80-luvun mittariston suoraan Nissanin mallistosta. Puistatti. Nappulasta auto käyntiin ja vauhdilla kohti kotia hoitamaan lastenhoitovelvotteita vaimokandin ollessa hierojalla. Yllätys oli suuri, kun tuo oikeasti eteni ihan vauhdilla. Siis mitä, 3-silinteriä ja vauhti samassa lauseessa, kyllä, ihan ripeä peli. Ei toki mikään sportti mutta varsin vääntävää ja eleetöntä menoa, ei mitään tuskaa ohitella hitaampiaan.
Belsepuupi oli unohtanut tuohon BMW:n perinteiset sporttijakkarat ja kun auto lämpesi kabiinistaan ripeää tahtia, samaa tahtia ärsytys autoa kohtaan laimeni. Ajettavuus oli vallan erinomainen, tukevaa ajoa ja menee suoraan kuin juna. Alusta BMW:lle tyypilliseen tapaan todella hiljainen, samoin rengasmelu. Ei muuta kuin perinteisestä pylpyrästä mieleinen radioasema ja lisää volymiä. Kas himpatti, tällähän on mukava luikuttaa motaria vakkarissa 120 km/h ja vaihdella kaistaa hitaampien vuoksi yli jäisen keskipolanteen. Mikään ei häirinnyt Haloo Helsingin soundia.
Lunki peli ja huiman positiivinen yllätys! Ainoa oikeastaan ärsyttävä elementti oli tuo Nissan Synnun mittaripaneeli. Toki, kaarto VT5:ltä kotitielle polanteineen toi ratin vemputuksen kiihdyttäessä mutta tätä ei voi poistaa kuin hankkimalla takavedon. Se on ominaisuus, ei sinällään vika.
Pienet lapset kahdestaan joille äitinsä oli luvannut että iskä vie ostamaan karkkipäivän karkit, olivat siis kotona. No, matkaan siis eli lapset autoon. Wauuuuu! Iloinen efekti kun oranssit listat paloivat ovissa ja tilaa kuin yksiössä. Ihastelua kesti mennen tullen kauppareissun ajan. Kun äiti viimein palasi hierojalta, lapset ryntäsivät heti kertomaan kuinka hieno laina-auto iskällä on, siinä palaa oranssit valot ja on vaikka mitä hienoa ;D
Tarina on täysin tosi ja juuri tapahtunut. En olisi ikinä, en siis ikinä, uskonut sanovani mitään positiivista moisesta tötteröstä mutta paljon siinä on hyvää. Todella paljon. Alustan peruskonstruktio tulee kuulemma Ministä joka tunnetaan loistavasta ajettavuudestaan. Tämä voisi selittää osittain kuinka etuvetovajakki on noin hyvä ajaa. Automaatti vaihtaa loistavasti ja pikkuruinen singeri tekee töitään hienosti ja jopa ripeästi halutessa. Hiljaisena se kuitenkin pysyy. Materiaalit on laadukkaita. Itse asiassa, pahin moka on tuo Nissanin mittaristo, miksi sitä ei voinut ottaa Bemarin omalta hihnalta?
Kiva peli, BMW 218iA Active Tourer siis kyseessä. Tuossa se pihassa möllöttää kunnes suoran vaparibensakuutosen termariongelmat saadaan haltuun.