https://yliteippaus.fi/

Blues

Jaksan yhä sauhuta Justinista. Mukavaa näppäilyä ilman sanoja. Jos nyt jotain, niin minulle olisi riittänyt 2 min kun koko esitys 6 min.

Justin Johnson : Juke joint blues  (2020)

 
Tuota ekaa linkkiä(si) silmäillessä tajusin että olen ennenkin ihmetellyt miten alhaalla Gibbons pitää kitaraansa. En tarkoita viritystä  :)  Mutta kyllä ne kädet löytävät paikkansa. Sitten tsekkasin kaverit läpi. Anton Figin tiesin heti mutta muut jäivät oudoiksi. Näköjään Mr. Will Lee (basso) on aikaansaanut urallaan aikas paljon.
 
Rummuissa tosiaan Anton Fig, ilmeisesti enemmän vaikuttanut studion puolella, mm. Gary Moore, Mick Jagger, Bob Dylan mainittu joita autellut.
 
HatYai sanoi:
ZZ Topin parhaimpia biisejä hieman eri tyyliin vedettynä :
Napsauta laajentaaksesi...
Tämä linkki kruunasi loput  :D
Löysin vanhan viestin -P-:ltä, tuolla jossain:
https://www.autostadium.fi/index.php?topic=200.msg347051#msg347051

Se linkki ei enää näy mutta HatYain sama veto näkyy Billy Gibbons -kanavalta. Tuohon vanhaan viestiin jatkui keskustelua seuraavalla sivulla. Ollen samalla se ajankohta kun perehdyin ZZ Wardiin nähtyäni hänet Billyn kanssa lavalla. Säikeessä on vielä tallessa linkki toisaalla mainitsemaani biisiin. Hauska kuvio  8)
 
Toinen (musiikillinen) yllättyminen samana päivänä. Tsekkasin videon äijältä, nimeltään Dion. Mikähän se tuokin, mutta vieraana biisissä on Billy Gibbons. Hetki meni selvitellessä että tämä Dion on todellakin se 50/60 -lukujen Dion. Ai se on vielä hengissä ja ai se tekee edelleen musaa. Bluesia. Sitten löytyi tällä viikolla julkaistavan albumin vieraslista silmiini. Jessus sentään. En sano että laskin alleni mutta kenellä staralla on heittää viime aikoina samantasoinen nimilista.

Mainitsen muutamia:
J.Beck, J.Bonamassa, V.Morrison, B.Setzer, P.Simon, B.Springsteen...  Ilmankos albumin nimi on Blues with friends. Ja isäntä itse on jo 80v.

Dion ft. Billy Gibbons : Bam bang boom  (2020)

 
Ihan mukava ” kaveri ” lista, levynä muutenkin mielenkiintoinen kun ei ole pelkkä soolo-levy, jaksaisi varmaan kuunnella koko levyn puhki kun ovat jokainen vierailija soitto tyyliltään tai muuten vaan aikast erilaisia.
 
Kerrankin näin että ensin luin mimmistä juttua ja vasta sen jälkeen kaivelen tubesta miltä kuulostaa. Eikä yhtään kehnolta. Jo aikuiseen ikään ennättänyt Eliza opiskeli alkuun oopperalaulua, mutta sitten vei bluesrock mukanaan. On sanonut että ihan hyvä oli oopperaa opiskella mutta jouduin unohtamaan kaiken oppimani että löysin oman bluesrocksoundini. Jep. On löytänyt. Beth Hart on mainittu samassa yhteydessä. Hämmentävää ettei Elizalla ole wikissä omaa sivua. Joutui kaivelemaan tietoja sieltä täältä. Mutta jotta homman nimi käy ilmi, tässä musaa. Tuottajana ja kitarassa, Popa Chubby  8)

Eliza Neals : Bitten by the blues  (2019)

 

Yksi omia suuria suosikkeja bluesin puolelta, muistan kuinka näin aikoinaan nuorena kollina aikaa ennen nettiä kaupan levy hyllyssä Jimin levyn ” Blues ” ja ajattelin että ostetaan kokeeksi kun on olevinaan tekijämiäs, hitto kyllä kolahti ja kovaa ja biisi oli Red House mikä oli ihan mieletön veto.
 
Ritchie Blackmore ei taida juurikaan vierailla muiden albumeilla, mutta nyt hän on sen tehnyt. Ja millä albumilla? No, William Shatnerin blues-albumilla tietenkin :rolleyes:. Jees, Shatnerilta tulee kokonainen albumi blues-klassikoita ja mukana on muutama muukin nimekäs vieras:

01. Sweet Home Chicago (feat. Brad Paisley)
02. I Can't Quit You Baby (feat. Kirk Fletcher)
03. Sunshine Of Your Love (feat. Sonny Landreth)
04. The Thrill Is Gone (feat. Ritchie Blackmore)
05. Mannish Boy (feat. Ronnie Earl)
06. Born Under A Bad Sign (feat. Tyler Bryant)
07. I Put A Spell On You (feat. Pat Travers)
08. Crossroads (feat. James Burton)
09. Smokestack Lightnin' (feat. Jeff "Skunk" Baxter)
10. As The Years Go Passing By (feat. Arthur Adams)
11. Let's Work Together (feat. Harvey Mandel & CANNED HEAT)
12. Route 66 (feat. Steve Cropper)
13. In Hell I'll Be In Good Company (feat. Albert Lee)
14. Secrets Or Sins

Maistiaiseksi on saatu The Thrill Is Gone:


Shatnerihan ei edelleenkään osaa laulaa, mutta se ei ilmeisesti ole hänen albumeillaan koskaan ollut tarkoituskaan.
 
Nostetaas ketjua ylös ja laitetaan Perjantain kunniaksi kotimaista soitantaa, Dave Lindholm asialla omalla versiollaan yhdestä Blues standardista.
 
Hieman taukoa sinisissä sävelissä mutta täräytetään tulemaan bluesmetalia  :rolleyes:  Sellaista soittaa meille Eric Steckel. Kolmekymppinen jannu joka on keikkaillut ja levyttänyt jo 20 vuotta  :rolleyes:  Mm. nuorimpana Bluesbreakers kitaristina kun John Mayall näki Ericin lavalla ja pyysi mukaan kiertueelleen. Ericillä tuolloin ikää 14v  :rolleyes:

Minua on niin naurettavan helppo miellyttää. Ei tarvita kuin just sellainen rouhea skittasoundi niin meikä on ihan myyty. Sain vinkin tästä kitaristista aiemmin illalla ja tässähän sitä on pyöritelty youtubea oikein kunnolla. Tässä vaiheessa vasta paria viimeisintä albumia ja joitain livevetoja. Esille nostan kuitenkin kaksi ihan erilaista stygeä viime vuonna julkaistulta Grandview Drive -albumilta. Ensin levyn aloituskappale.

Eric Steckel : Take my love to town  (2020)


Toisena hidas blues. Olen enemmän rytmikkäämmän bluesin ystävä joten minulla pitää olla tietty tunnelma että jaksan keskittyä nauttimaan tällaisista. Tässä biisissä sitä avitti keyboardien soundi joka on sekin just eikä melkein.

Eric Steckel : Since I been loving you  (2020)


Jos joku kaipaa lisää Steckeliä, tubesta hakuun esim. Guitar meltdown  8)
 
Hyvä uusi tuttavuus, tuli vähän joku Joe Bonamassa mieleen kaverin soitosta, ehkä juurikin liian raskasta ja puhdasta pidemmän päälle levyltä kuunnella mutta live-esitys heti paljon paremmin omaan korvaan sopiva.
Tuohon oikeaan mielentilaan liittyen, jossain kerran haastateltiin silloista Erja Lyytisen basistia ja hän sanoi jossain vaiheessa että kunnon Blues miehellä on aina vähän kakkaa housussa.
 
Pitkästä aikaa asiaa tähän säikeeseen. Kuunteluissani pyörii JST:n kaksi ekaa albumia ja nyt osuin kuulemaan hänen tuoreintaan, The Blues Albumia. Joe Bonamassa mukana vaikuttamassa taustalla kun JST coveroi. Maistiaisiksi tällainen  8)

Joanne Shaw Taylor : Let me down easy  (2021)

 
Mietin tovin laitanko tämän videon esille vai en. Biisi (ja alkuosa videosta) ei varsinaisesti ole makuuni. Kyllähän tuota kuuntelee, mutta... Ainakin EG:lla on huumorintajua vetää kunnolla överiksi.

Mutta se videon (ja biisin) loppuosan kaksintaistelu kitaroilla. EG tulee paikalle autolla jonka rekkari on Bona Who ja kehätuomarina Keb' Mo'. Soolot sitten ovatkin parhautta. Tuben kommenteista poimin maininnan miten hienosti JB lainasi Jan Hammeria Jeff Beckin biisissä. Minulta menee tuon tason jutut ohi korvien mutta perehtyneemmät saattavat bongata. Vinkkinä JB mukana noin 2.30 min jälkeen.

Eric Gales & Joe Bonamassa : I want my crown  (2021)

 
Osuin kuuntelemaan tuoretta Muulia. Tarinan mukaan tämä biisi on vanhaa perua Warren Haynesilta mutta ilmeisesti vasta nyt levytetty studiossa. Keikoilla tätä on vedetty ja muutamat, mm. Joe Bonamassa, ovat tätä coveroineet jo ajat sitten. Eipä mitään, homma on nelimiehisellä bändillä hallussa Warrenin johdolla.

Gov't Mule : If heartaches were nickels  (2021)

 
Kokeilujaksoni Apple Musicin parissa alkaa tuottaa tuloksia. Olin kuunnellut jotain vanhaa lemppariani kun eivät kursailleet yhtään, vaan tyrkyttivät mm. tätä äijää. Ehkä nimituttu jostain, ehkä ei edes sitäkään. Mutta kun klikkasin viime vuonna julkaistun albumin A bluesman came to town soimaan, meistä tuli heti kaverit. Kyllä toimii. Vaikuttaisi äkkiseltään koko levy tasaisen hyvältä. Linkissä aloitusbiisi.

Tommy Castro : Somewhere  (2021)

 
Tämä itselleni ennestään tuntematon artisti löytyi uutuuksien joukosta ja onneksi pistin kokeeksi pyörimään. Meistä tuli heti kaverit. Tähän näytille Black Bayou -albumin viimeinen biisi. Siinä on mukava poljento jonka päälle Robert kertoo tarinansa.

Robert Finley : Alligator bait (2023)

 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai luoda tili kirjoittaaksesi.