https://tummennuskalvot.fi/

Blues

Buddy Guylta olen kuunnellut juuri tuota samaa levyä ja tykännyt, kovastikin.

Duke Robillard on tuttu mies jo Roomful of Bluesista. Aika monta sooloakin tullut haalittua. Menee minulla tyylikkään puolelle, ihan ok siis mutta vielä enemmän tykkään jos mukana on vähän rosoisempaa soundia.
 
Mitä, melkein puoli vuotta ilman bluesia... Eikä tämäkään ihan tyylipuhdasta ole, mutta esittäjä on. Magic Slim Teardrops bändeineen. Instrumentaali joka saa (ainakin minut) hyvälle tuulelle. Plussaa myös siitä että rumpalille annetaan sanansa sanottavaksi. Siis noin kuvaannollisesti  :rolleyes:

 
Mun mielestä blues nojaa yleensä vahvasti jazziin.
Tämä taas hamusi melko rapsakasti countryn puolelle.
Ei sillä, kyllä tämä minulle kelpaa.
Kiva tyyli tuo peukaloplektran käyttö.
 
Rollarit ovat palanneet juurilleen. Asiaa. Kaksi makupalaa uunituoreelta Blue & Lonesome albumilta: Little Walterin Hate to see you go ja Eddie Taylorin Ride 'em on down.





 
Taas ollaan vähän rajoilla, mutta mimmiä pidetään blueskitaristina, joten...

Tässä vast'ikään hipelöin Samantha Fish'in CD.tä ja mietin että okei, pistetty blues osastolle, mutta mistähän minä hänet muistan. Selvisi sitten myöhemmin että niinpä tietenkin. Girl with Guitars albumilta Cassie Taylorin ja Dani Wilden kanssa.

Sitten tubesta penkomaan nähtävää & kuultavaa ja tällaisen päädyin nostamaan esiin. Okei, siellä olisi ollut War Pigs cover livenä ja vaikka mitä mutta minuunhan vetoaa tällainen yksinkertainen svengi. Rauhallinen riffi ja just sopivan rouhea skittasoundi.

Samantha Fish : Lay it down

 
tuRboman sanoi:
Tässäpä on levy, jossa minun makuun on aikalailla kaikki kohdallaan Blues musaan:

Buddy Guy - Rhythm & Blues

MI0003587463.jpg


Tarttui korvaan aika satunnaisella tavalla kun eräässä paikallisessa liikkeessä vierailin ja myyjä, joka oli paikalla kuunteli stereoista tätä levyä. Samainen heppu kuuntelee aina liikkeessä todella hyvää musaa ja sieltä saa hyvää vinkkiä.

Olen nyt tätä levyä pyöritellyt ees sun taas ja tykästynyt "aivan satasella"! Kirjoittelen jotain lisää kun on aikaa, mutta heitetään jo tässä vaiheessa vinkki kehiin, josko joku innostuu. Ja löytyy Spotifystä, jos sieltä tykkää kuunnella.
Joo, tämä on kyllä erinomainen paketti, aina jaksaa positiivisesti yllättää kun ko. levyt löytävät tiensä soittimeen.
 
juupeli sanoi:
Rollarit ovat palanneet juurilleen. Asiaa. Kaksi makupalaa uunituoreelta Blue & Lonesome albumilta: Little Walterin Hate to see you go ja Eddie Taylorin Ride 'em on down.

Ohhoh?! Nämä kuulostaa tosiaan hyvältä. Rollarit jaksaa hämmästyttää vuosi toisensa jälkeen.
 
ääliö sanoi:
Mitäs tykkäätte, tykkäättekös, häh?

Ihan asiallinen kipale. Tällaista pelkistettyä bluesia jaksan kuunnella pienissä erissä. Hetken, ennen kuuntelua, mietin että onkos tämä sama kuin Rollareiden biisi, muttei sentään  :)
 
That 70s dude sanoi:
Ei tämä nyt ehkä tähän ketjuun kuulu, vaikka BB King pääosassa onkin. Äijä vaihtaa itse kielen kitaraan kesken biisin, eikä meininki kärsi yhtään. Viritys taisi jäädä tekemättä, mutta silti kelpo suoritus.

Jep, eipä siinä tunnelma mihinkään karkaa kun ammattimies on asialla. Mietin noita ongelmia joskus itsekseni että miksei siinä vaihdeta lennossa koko kitara. Luulisi että tänä päivänä niitä pari olisi valmiina vireessä odottamassa. Ennen vanhaan asiat olivat tietenkin toisin.

Olen saattanut täällä jossain höpötellä siitä kun olin nuorena juupelina Bo Diddleyn konsertissa. Maestrolta kesken kaiken kieli katki poikki kitarasta ja taustalla bändi puksuttaa sitä diddley-komppia, siihen Bo heittää lickejä päälle samalla kun kieltä vaihdetaan lennossa. Sai raikuvat aplodit kun biisi päättyi  :D
 
1997 Porissa eturivistä seurasin kun Moorella meni b-kieli poikki Parisienne Walkways biisissä. Ja tuossa kappaleessa kyseisellä kielellä on _merkittävä_ rooli. Gary virtuoosina soitti lähes kuin ei mitään hyppien kielillä hieman eri positioihin. Perus kuuntelija tuskin huomasi koko juttua. Kampikitaralla ois mennyt biisi kesken mutta Les Paulin kaula piti vireen lähes täysin vaikka yks kieli katkes. Kun kieltem veto pienenee vetää kaula muita kireämmälle -> ylävireeseen. Kelluvalla kammella ihan pihalle. Soittajat tietää...

Tähän löyhästi liittyen pikku stoori omasta elämästä. Kauan sitten nuornapoikana keikalla mulla meni kieli kesken biisin. Varasatsi oli laulajakitaristimme perstaskussa. Varmaan koomisen näköistä kun meikäläinen tönii laulajaa ja ronkkii hänen persausta kesken biisiä... joku kaveripiiristä nappas tuosta kohelluksesta kuvankin! Oltiin Vihannissa Mäntylammen lavalla kesäkauden päättäjäisissä vuonna '91 tai '92 :)
Oi niitä aikoja...
 
Ahaa tuo kielen vaihtaminen lennossa ei olekaan niin tavatonta kuin luulin. Mutta hatunnosto Moorelle ja muille jotka pystyvät korvaamaan lihasmuistista tulevat katkenneen kielen sävelet lennossa muilla kielillä.
 
Tribuutti Freddie Kingille ja aika komealla porukalla. Tyylikkäitä herrasmiehiä koko eturivi. Kingin klassikko Going Down á la Bonamassa, Gibbons, Trucks ja Hill. Lopussa katsomossa vilahtaa vielä Robbie Robertson.

 
Komeaa on meno! Trucksin soitto hämmästyttää joka kerta yhtä paljon. Sen verran olen kokeillut slidellä soittaa, ettei riitä käsitys miten sitä voi noin pystyä käyttämään. Suurin ihmetys siis siinä, ettei se kuulosta läheskään kokoaikaa slide-soitolta. Vaikka kuitenkin ne tutut elementit on mukana. Kuulostaa Trucksilta :D

Hieno veto, ei voi muuta sanoa!
 
Metka tyyli todellakin tuolla Trucksilla. Ei ollut mulle tuttu mies vielä. En ole blues-miehiä, mutta kyllähän tämä maistuu namilta kaikenlaisille kitaramiehille.
 
juupeli sanoi:
Tribuutti Freddie Kingille ja aika komealla porukalla. Tyylikkäitä herrasmiehiä koko eturivi. Kingin klassikko Going Down á la Bonamassa, Gibbons, Trucks ja Hill. Lopussa katsomossa vilahtaa vielä Robbie Robertson.
Ikinä tommoisesta Trucksista kuullutkaan, mutta hyvältä tämä paketti kuulosti. Peukku ylöspäin.
 
Pitkän linjan soittaja, mukana mm tässä

Soittaa myös vaimonsa Susan Tedeschin kanssa Tedeschi Trucks Bandissa esim tässä

Ollut vakiokamaa Claptonin Guitar Festivalilla Chigagossa, ostin joskus Anttilan alennuslaarista kyseisen dvd:n vuodelta 2010, seurannut siitä lähtien äijän tekemistä.
Joku joskus jopa kommentoi Claptonia että on se kova jätkä ja pokkaa kun palkkasi Trucksin kiertueelleen mukaan (kommentoija piti Trucksia kovempana kitaristina)
 
Kiva kuulla kommentteja tribuutista ja hauska juttu että vaikka pidän kovasti noiden jokaisen kitaristin soitosta ja tyylistä, niin tuossa stygessä kiinnitin eniten huomiota Derekiin. Eikä kyse ollut pelkästään tykkäämästäni slidenkäytöstä.

immonjor ansiokkaasti jo avasikin tietolaariaan. Derek Trucksilla on tosiaan jo kertynyt melkoista taustaa. ABB, oma bändi, bändi vaimon kanssa. Tämäkin on hauska juttu että olin "löytänyt" Susanin aiemmin ja kerran huomaan että hitto näähän ovat pistäneet yhdessä bändin pystyyn. Minulle maistuu Tedeschi Trucks Band jopa pikkasen paremmin kuin Derekin soolot.
 
^^ainiinjuu TÄMÄ Derek Trucks. Nyt alkaa muisti toimimaan mullakin, kun mies laitettiin oikeaan viitekehykseen. Olikohan parran puute vai mikä kun ei juupelin klipissä sytyttänyt.