
Tässä aihe, josta olen jo pidempään ajatellut kirjoittaa. Mutta hieman epäröinyt, koska bluesista ei ole pahemmin ollut juttua, että josko tästä ei täällä pidetä? Ja toisaalta, blues on niin moninainen käsite, että löytyykö yhteistä säveltä siihen mikä on bluesia?
Joten ajatuksena mulla, ettei sen koommin rajata mikä on tai mikä ei. Tyylisuuntauksia on todella paljon ja vaihtelua on jazzin rajoilta rockin reunamille.
Itselle blues on hyvin lähellä sydäntä. Aika-ajoin on kausia, jolloin ei pahemmin muuta ole tullut kuunneltuakaan. Johtuu varmaan suurelta osin omasta soittotaustasta. Jotenkin miellän bluesin ja kitaran hyvin vahvasti yhteen. Ja mulle blues jota kuuntelen on pääosin kitaravoittoista. Varsinkin tykkään ns alkuperäisistä tyyleistä. Eli sellaisesta hyvin omintakeisesta soitannasta, jota varsinkin vanhemmilta levytyksiltä löytyy. Tämä ei silti tarkoita, etten uudempaa kuuntelis. Mutta siinä on joku viehätyksensä jos soittotyyli on soittajan itsensä keksimää. Se toki voi rajoittaa soittoa, mutta omassa tyylissään hioutuu viimeisen päälle hienoksi.
Esimerkiksi omasta suosikkivalikoimasta sieltä vanhemmasta päästä, Albert King. Hurjat venytykset kitaralla. Soitti kitaraa ns väärin päin, eli kielistä paksuin on alimmaisena. Ja virityskin ihan perusvire. Eli soinnut ja kaikki aikalailla erilaisin ottein kuin on totuttu. Tämä kuuluu soitossa. Muun muassa Stevie Ray Vaughan perustaa ison osan sooloistaan aikalailla Albert Kingin kuvioihin.
Toisena Albert Collins. Alkuperäinen Mr Iceman (ei Räikkönen! ). Soittaa Telecasterilla sormin näppäillen ja käyttää erikoista näpäyttely/läpsäyttely tyyliä. Lyhyesti ja komeasti.
Seuraavaksi vaikkapa Freddie King. Freddien jutuista ammentaa suurin osa rock/blues rock kitaristeista tarkoituksella tai tietämättään. Soitti monet koukerot ns ensimmäisenä levyille.
Robert Johnson. Vain vähän säilyneitä levytyksiä. Todella ihmeellistä rytmitystä. Mies ja kitara. Hämmästyttävän hienoja taltiointeja, vaikka äänitys ja tekniikka tuohon aikaan ei ole ollut vielä kovin kaksista. Varsinkaan tällaiselle köyhälle kitaristille, joka ei tosiaankaan päässyt isoille studioille runsaan äänitysajan kera. Tästä sanoisin, että jokaisen blueskitaran ystävän pakko kuulla!
Muita joista itse tykkään, on esimerkiksi juuri em Stevie Ray, Jeff Healey, Peter Green, Eric Clapton, Muddy Waters, Johnny Winter, Warren Haynes ja niin useat muut. Yhtenä hieman vähemmän tunnettuna nostan tähän listaan Otis Grandin. Johtuen paljolti siitä, että olen nähnyt jonkun kerran livenä. Ja päässyt myös jututtamaan miestä. Hieno kitaristi!
Mutta yksi on ylitse muiden vaikkei varsinaisesti blues kitaristi ollutkaan. Jimi Hendrix. Sellaista ei ollut ennen eikä ole vielä tullut. Mies joka sai blueskitaran elämään aivan omalla tavallaan.
Tästä hienona esimerkkinä Hendrixin kuoleman jälkeen koostettu kokoelma Blues. Näistä kyseisistä kappaleista löytyy Hendrixiltä useampia versioita. Ja ovat toinen toistaan hämmästyttävämpiä. Mutta Red House on jotain uskomatonta. Toisena on levy Band of Gypsys, joka kyllä kääntyy paljolti rockin puoleen, mutta sisältää todella komeaa blues soitantaa.
Tuossa edellä listasin vasta ns normi kitaristeja. Sitten tulee vielä slide soittajat. Näistä en itse ole niin hyvin perillä. Mutta jotenkin tuo on ihan oma maailmansa.
Sitten löytyy hienoja laulajia, huuliharpun soittajia ja vaikka ties mitä.
Ja hienoja live-levyjä löytyy huimat määrät. Vaikka itse tykkään live musasta, jostain syystä ei mulla blues livejä kovinkaan paljoa löydy. Ja jostain syystä toisista musiikkityyleistä poiketen tykkään kuunnella blues kokoelmia.
Yhtenä ehkä rakkaimpana pääasiassa vanhempaan bluesiin pohjaava 10 CD:n blues box jonka joskus ajat sitten ostin Anttilasta. Siitä löytyy todella paljon sellaista joka määrittelee Bluesin mulle.
Kuunteletko sinä bluesia? Tykkäätkö? Jos tykkäät, niin mistä? Onko hyviä levy tai biisivinkkejä toisille jaettavaksi?
Otetaan tähän vielä linkkiä youtubeen. Stevie Ray Vaughan esittää keikalla Elmore Jamesin kappaleen Sky is Crying. Ajalta ennen suurempaa suosiota. Lauluääni on vielä jotenkin raaka verrattuna siihen mitä oli myöhemmin. Mutta soitto on juuri sitä mitä vain SRV osasi. Harvinaisempi video. Ennen youtubea ei tällaisista tiedetty mitään.. SRV aloittaa videolla kohdassa 1:30
Ja vielä se kaikkein hienoin. Hendrix - Red House. Kuunnelkaapa sitä soittoa ja fiilistä joka biisistä kuuluu. Tällaisest mie piän!