K
kt
Vieras
Havahduin tässä päivänä muutamana todellisuuteen. Ajokorttini voimassaoloaika on päättymässä parin vuoden päästä. No melkein 50 vuottahan autoilua on jo takana.
Hämärästi muistelen, että autokouluun menin syksyllä 1965 ja ajokortin sain keväällä 66. Vai olisiko ollut vuosi aikaisemmin. Ensimmäisenä autona ajoin siskoni Ford Angliaa, joka oli muistaakseni vuoden 64 mallia. Aikaisemmin olin jo tutustunut vuoden 39 mallin Fordiin ja vuoden 48 Vauxhall Victoriin. Ne olivat olleet isälläni 50- ja 60-luvuilla.
Fordista muistan sen, että jarruissa oli jatkuvasti ongelmaa. Autossa oli varalla halkokalikka, joka vietiin takarenkaan taakse, jos näytti siltä, ettei auto jaksanut mäen päälle.
Victorissa ei takapyörä meinannut pysyä akselillaan. Ainakin kerran se irtosi vauhdissa, mutta jäi onneksi pyörimään lokasuojan sisään. Aina ajon jälkeen takapyörää piti ravistaa ja tarkistaa, oliko se jo löysällä. Sitä sitten kiristeltiin aina ennen pitemmälle matkalle lähtöä. Pyörä oli lukittu akselille hahlossa olevan neliötapin avulla ja mutteri laitettu päälle, mutta aina se mutteri pyrki kiertymään auki.
Kun sitten opiskelujen jälkeen sain töitä ja tarvitsin työmatkaa varten auton, niin ostin tuon Simca1100:n. Se oli vuoden 68 mallia ja ostohetkellä jo 6-vuotias. Autonahan se oli huippumoderni, koska se oli eräs ensimmäisiä etuvetoisia. Mutta siinä oli tietysti ranskalaiseen tapaan sähkövikoja. Laturi ei tahtonut toimia, akku loppui, starttimoottori jumitti ja virranjakajan lähetyssaarnaaja työskenteli oman halunsa mukaan. Joskus matka meni hyvin, mutta usein pysähdellen ja virranjakajaa säätäen. Myös auton ostossa oli ongelmaa. Se maksoi muistaakseni noin 2 nettokuukausipalkan verran. Kysyin silloisesta KOP:n lähikonttoristä lainaa tuolle ostosummalle noin vuoden ajaksi, muttei KOP:ssa ollut silloin rahaa minun autonostoani varten. Jotenkin sukulaisten avulla kolehtia keräämällä sain sitten rahaa ostoa varten kokoon.
No sitten noin vuoden taistelun jälkeen Simca vaihtui uuteen keltaiseen Ladaan, ovh 13900 mk. Lada oli todella lujaa laatua. Vain kerran se pysähtyi kesken matkan, kun Pirellin rengas räjähti. Kammella sen sain ainakin käyntiin ja tuulettajan hihna vaihtui alle minuutissa. Vaihdoin myös parissa tunnissa itse jakoketjun ja auto käynnistyi ja toimi sen jälkeen moitteitta. Jakoketju venyi jatkuvasti siinäkin, mutta ohjeen mukaan sen pystyi helposti kiristämään. Pari viikkoa kiristyksen jälkeen käyntiääni pysyi "pehmeänä". Ajoin Ladalla 6-7 vuotta ja loppuaikoina se joutui mukaan myös talonrakennusprojektiin. Pahin tilanne sattui, kun vedin peräkärrissä pitkiä, talon perustukseen tulevia, kyllästettyjä alaohjauslankkuja liian kovalla vauhdilla. Lada ja peräkärri aloittivat heijaamisen, joka onnekseni kuitenkin pysähtyi ennen katastrofia. Lada sai myös muurauslaastikylvyn, kun lastasin betoniasemalla pieneen peräkärriin vetelää kalkkilaastia suoraan betoniaseman sekoittamosta. Laasti roiskui peräkärristä laajalle, joten Ladani oli valkean laastin peitossa koko paluumatkan. Onneksi pääsin sen nopeasti pesemään kotona. Ruostumaanhan se kuitenkin rupesi, joten vaihdoin sen toiseen Ladaan, jolla ajoin puolisen vuotta.
Hämärästi muistelen, että autokouluun menin syksyllä 1965 ja ajokortin sain keväällä 66. Vai olisiko ollut vuosi aikaisemmin. Ensimmäisenä autona ajoin siskoni Ford Angliaa, joka oli muistaakseni vuoden 64 mallia. Aikaisemmin olin jo tutustunut vuoden 39 mallin Fordiin ja vuoden 48 Vauxhall Victoriin. Ne olivat olleet isälläni 50- ja 60-luvuilla.
Fordista muistan sen, että jarruissa oli jatkuvasti ongelmaa. Autossa oli varalla halkokalikka, joka vietiin takarenkaan taakse, jos näytti siltä, ettei auto jaksanut mäen päälle.
Victorissa ei takapyörä meinannut pysyä akselillaan. Ainakin kerran se irtosi vauhdissa, mutta jäi onneksi pyörimään lokasuojan sisään. Aina ajon jälkeen takapyörää piti ravistaa ja tarkistaa, oliko se jo löysällä. Sitä sitten kiristeltiin aina ennen pitemmälle matkalle lähtöä. Pyörä oli lukittu akselille hahlossa olevan neliötapin avulla ja mutteri laitettu päälle, mutta aina se mutteri pyrki kiertymään auki.
Kun sitten opiskelujen jälkeen sain töitä ja tarvitsin työmatkaa varten auton, niin ostin tuon Simca1100:n. Se oli vuoden 68 mallia ja ostohetkellä jo 6-vuotias. Autonahan se oli huippumoderni, koska se oli eräs ensimmäisiä etuvetoisia. Mutta siinä oli tietysti ranskalaiseen tapaan sähkövikoja. Laturi ei tahtonut toimia, akku loppui, starttimoottori jumitti ja virranjakajan lähetyssaarnaaja työskenteli oman halunsa mukaan. Joskus matka meni hyvin, mutta usein pysähdellen ja virranjakajaa säätäen. Myös auton ostossa oli ongelmaa. Se maksoi muistaakseni noin 2 nettokuukausipalkan verran. Kysyin silloisesta KOP:n lähikonttoristä lainaa tuolle ostosummalle noin vuoden ajaksi, muttei KOP:ssa ollut silloin rahaa minun autonostoani varten. Jotenkin sukulaisten avulla kolehtia keräämällä sain sitten rahaa ostoa varten kokoon.
No sitten noin vuoden taistelun jälkeen Simca vaihtui uuteen keltaiseen Ladaan, ovh 13900 mk. Lada oli todella lujaa laatua. Vain kerran se pysähtyi kesken matkan, kun Pirellin rengas räjähti. Kammella sen sain ainakin käyntiin ja tuulettajan hihna vaihtui alle minuutissa. Vaihdoin myös parissa tunnissa itse jakoketjun ja auto käynnistyi ja toimi sen jälkeen moitteitta. Jakoketju venyi jatkuvasti siinäkin, mutta ohjeen mukaan sen pystyi helposti kiristämään. Pari viikkoa kiristyksen jälkeen käyntiääni pysyi "pehmeänä". Ajoin Ladalla 6-7 vuotta ja loppuaikoina se joutui mukaan myös talonrakennusprojektiin. Pahin tilanne sattui, kun vedin peräkärrissä pitkiä, talon perustukseen tulevia, kyllästettyjä alaohjauslankkuja liian kovalla vauhdilla. Lada ja peräkärri aloittivat heijaamisen, joka onnekseni kuitenkin pysähtyi ennen katastrofia. Lada sai myös muurauslaastikylvyn, kun lastasin betoniasemalla pieneen peräkärriin vetelää kalkkilaastia suoraan betoniaseman sekoittamosta. Laasti roiskui peräkärristä laajalle, joten Ladani oli valkean laastin peitossa koko paluumatkan. Onneksi pääsin sen nopeasti pesemään kotona. Ruostumaanhan se kuitenkin rupesi, joten vaihdoin sen toiseen Ladaan, jolla ajoin puolisen vuotta.