^ Nykyaikainen rammari hommattu.
Ensin pitkään fiilistelin Pioneer MVH-X560BT -soitinta, mutta kun aikani speksejä ja ohjeita tavasin, huomasin että equ:n alin bassosäätötaajuus on 100Hz. Vanhassa radiossa oli parametrinen bassotasonsäätö, ja sen perusteella tiesin että tuo 100Hz on omassa setissäni liian korkealla. Muuten tuo soitin olisi ollut ihan passeli ja sellaisen hommanneen duunikaverin mukaan ihan toimivakin. CD-koneistoa en kaivannut.
Sellaista soitinta en halunnut jossa mikrofoni on integroituna etupaneeliin. Mieluumin johdollinen. Tämän takia esim. Blaupunkt ja Kenwood menivät hylkylistalle.
Ylläolevassa viestissä tuli jo kerrottua syy Alpinen preferoimiseen, joten palasin plaraamaan sen mallistoa. 250e hinta oli edelleen mielestäni tarpeeseen nähden liikaa, joten kompromisseja oli tehtävä. Lopulta löysin mallin CDE-183BT, jossa vaikutti olevan speksit kohdallaan, plus pari uuttakin hyvää juttua vanhaan radiooni verrrattuna. Tinkimään jouduin edelleenkin kunnollisesta näytöstä. Kumma, että joka mankkaan on vara tehdä oma 1-rivinen customnäyttö, mutta kunnollisen ison pistematriisinäytön saa vasta selkeästi kalliimmissa hintaluokissa. No Kenwoodilla taisi olla pikavilkaisulla fiksun näköinen jo alle 200e maksavissa, mutta se ei siis muista syistä käynyt. Jos jotakin positiivisuutta, niin on tuo Alpinen yksi mustavalkoinen tekstirivi sentään varsin selkeä. Sammuksissa olevat pikselit/palkit eivät juuri näy, ja ruutuun ripoltetujen miniatyyri-ikonien määrä on hyvin vähäinen. Tältä osin parempi kuin vanha, vaikka ei yhtä näyttävä olekaan.
Ulkoiselta olemukseltaan tämä Alpine on melkoisen halvan peruslaitteen näköinen, sellainen niinkuin kaikki japsiradiot muutenkin ovat. Niin hyvässä kuin pahassa. Plussaa on tuo näytön selkeys, mutta minkäänlaista hienoutta eikä koskettamisen iloa löydy. Onneksi myöskään vilkkuvia valoja ei ole. Yövalaistus on selkeä ja tottelee kaksiasentoisena auton dimmeriä, mutta täydellistä pimentämismahdollisuutta ei ole. Halpuus näkyy myös piiloon jäävissä osissa. Vapauttaminen asetuskehikosta tapahtuu jälleen erillisillä avaimilla, ja antennipistokkeena on se 60-lukulainen tuuman mittainen tikku.
Pyöritettävä nuppi on sopivan pienikokoinen ja riittävän ulkoneva, siitä saa hyvän otteen ja tuntuma on luonteva. Verrokkina vanhassa 9880:ssa oli kiiltävä, iso ja litteä nuppi joka oli kyllä hienon näköinen, mutta käytössä vähemmän hyvä. Käyttöliittymä ylipäätään on fiksumpi kuin vanhassa. Vähemmän turhiksi osoittautuneita nappeja ja vähemmän ikäviä pitkällä painalluksella aktivoitavia toimintoja. Ainoastaan Bass-tekstillä nimikoidun audiosäätönapin logiikkaa en oikein vielä hallitse.
Pari muuta parannusta vanhaan radioon nähden: 9-kaistainen parametrinen equ. Tuossa on jo enemmän säädettävää kuin korvakuulolta osaan tarvita. Lisäksi tuota pystyy säätämään puhelimeen ladattavalla sovelluksella, mikä selkiyttää hommaa todella paljon, ja asetukset pystyy vieläpä lataamaan pilveen talteen. Osan asetuksistaan radio tuntui hukkaavan akkukatkoksen jälkeen, mutta ei kaikkia?
Toinen speksilistasta bongaamani ja varsin käyttökelpoinen ominaisuus on "yhteensopivuus start/stop-järjestelmien kanssa". Vaikkei sellaista autossani ole, käytännössä tuon hyöty on siinä, ettei radio vedä käynnistymisrituaalejaan kahteen kertaan avainta käännettäessä IGN-Start-IGN, vaan pysyy hengissä startin yli. Lisämukavuutena mahdollisuus kuunnella soitinta vielä herätevirran katkaisun jälkeen. Eurooppalaisissa radioissahan tuo on normaalia ollut jo 20 vuoden ajan, mutta japsilaiset eivät sitä tunnu ymmärtävän.
Radio-osa tuntuu ensituntumalta paremmin kuuluvalta kuin vanha. Uutena fiitsörinä löytyy häiriövaimennuksen kolmiasentoinen säätö. CD-mankeli näyttää toimivan, lastenlaulut alkoivat soimaan kun lykkäsin levyn sisään. USB-tökkeli on etupaneelissa enkä ole sitä vielä kokeillut. Sama juttu AUX-liitännän suhteen.
Se tärkein uutuus, eli bluetooth tuntuu yhdellä huomautuksella toimivan mainiosti. Puhelin (Android) kytkeytyy radioon heti auton käynnistämisen jälkeen, mutta ei lähde soittamaan mitään jos joku muu ohjelmalähde oli viimeksi valittuna. BT-audio -lähteen valitsemalla alkaa kaiuttimista raikamaan puhelimen musiikkisoitin tai Spotify, jos se sattui olemaan viimeksi käytössä. Näytölle valuu kappaleen nimitiedot yms., mutta niiden hyödyllisyys on tuollaisessa mininäytössä vähäistä. Puhelimen soitin menee pauselle jos vaihdan jollekin muulle ohjelmalähteelle, ja kappaleenvalintanapit toimivat. Puhelut ajon aikana kuuluvat hyvin myös vastapuolen mielestä. Puheluiden soittaminen on mankan käyttöliittymän oikeilla napeilla paljon helpompaa kuin luurin oman kosketusnäytön kautta. Radion pikavalintanappeihin voi tallentaa kuusi puhelinnumeroa pikavalinnoiksi.
Yksi häiriöjuttu kuitenkin ilmeni: Minulla oli puhelu käynnissä, kun ilmeisesti CamSam-tolppakamerasofta halusi piipata liikennekameran merkiksi. Tämän seurauksena puheluääni katosi jonnekin, eikä palannut uudelleenkaan soittamalla. Vasta hetken räpläämisellä puheluäänen sai takaisin. Tuota pitää vielä seurata.
Aiempiin jälkiasenteisiin bluetooth-virityksiini verrattuna tämä on käytettävyydeltään todella paljon parempi. Riittää kun käynnistän auton, ja homma on hoidossa. Aiemmilla irtolaitteilla tuohon liittyi vähintään bluetooth-aparaatin erillinen käynnistäminen, ja mankkaan liitettävän palikan tapauksessa myös mankan aux-inputin valinta puhelun tullessa. Eikä mankasta pystynyt hallitsemaan puhelutoimintoja mitenkään. Tervetuloa nykyaika.
Tuo ulkonäkö ei kylläkään ole nykyaikainen...