Espanjassa sattui vuokra-autoksi Alfa Romeo Tonale 1.5 130 hv kevythybridi, jolla kilometrejä kertyi 1300. Olen ollut siinä uskossa, että nykyään ei oikein huonoja autoja olekaan, mutta Tonale on ainakin hintaansa verrattuna huono auto. Aikaisempaa vuokrakokemusta on halvemmista sukulaismalleista Fiat 500X ja Jeep Renegade, mutta niiden kanssa ei tullut näin epätoivoista tunnelmaa.
Suurin ongelma on täysin tunnoton, ylikevyt ja nopea ohjaus ja reipasotteinen kaistavahti. Käytännössä maantiellä ajamaan pystyy vain niin, että ratista pitää kevyellä otteella, antaa kaistavahdin viedä ja puuttuu suuntaan vain tarvittaessa. Tosin silloin auto piippailee vähän väliä ”keep hands on steering wheel”. Aktiivisesti ohjaamalla ajaminen on tuon ohjauksen takia todella rasittavaa.
Kaksoiskytkinvaihteisto mietiskelee pysäköinnissä pitkään ja jysäyttää toisinaan alaspäin vaihdoissa tuntuvasti. Käsijarru ei aina irtoa automaattisesti liikkeellelähdössä varsinkaan taakse päin lähdettäessä. Mäkilähdössä auto valuu taakse päin ennen kuin veto alkaa. Moottori vastasi niitä odotuksia, mitä 130 hv teholukema antoi. Useimmiten pysytään muun liikenteen mukana. Kevythybridillä pääsi parhaimmillaan yhden liikennevalovälin sähköllä.
Istuimet ovat kelvolliset, laimeasti muotoillut ja istuinosaltaan lyhyet. Laatuvaikutelma sisustuksessa on varsin hyvä ja käyttöjärjestelmä selkeä. Aktiivivakkari ei jostakin syystä huomioinut valikossa annettua offset-lukemaa (esim. +5 km/h), vaan liikennemerkkitunnistimella korjasi nopeuden tasan merkin mukaiseksi. Vaihtoehtona tarjottiin pysyttäytyminen edeltävässä nopeudessa. Niin kauan kuin ehdotus oli voimassa, nopeutta ei pystynyt hienosäätämään. Eli rajoituksen pudotessa 120->100 km/h ei ollut mahdollisuutta nostaa plus-näppäimellä nopeutta 105:een ennen kuin nopeus oli ehtinyt pudota 100:aan.
Kiitosta voi antaa kohtalaisen hyvästä näkyvyydestä, mikä olikin tärkeää, koska 8000 km ajetussa autossa eivät toimineet parkkitutkat. Käynnistyksessä tuli joka kerta virheilmoitus. Muutamia kertoja tuli myös varoitus hätäjarrutusjärjestelmän toimimattomuudesta. Tämä korjaantui hetken kuluttua itsekseen. Vikalistalle voi vielä mainita ilkeästi vinkuvan takasivulasin tiivisteen. Silmämääräisesti tiivisteessä ei ollut mitään vikaa, mutta lasi kolahti äänekkäästi ylös nostettaessa, joten jotakin säätöongelmaa sen kanssa oli. Lämpötilan noustessa päivän mittaan oviverhoilut paukahtelivat voimakkaasti molemmilla puolilla autoa.
Melutasosta on oudoissa olosuhteissa vaikea antaa arviota, mutta karkealla pinnalla rengasmelu ylitti kovimmillaan sen mitä Octavialla missään paikassa Suomessa.
Navigaattori saa vielä vuokra-autossa erityishuomiota. Osoitteen haku oli helppoa. Paria paikkaa ei löytynyt, vaan joutui turvautumaan kännykän Googleen. Opastus oli hyvä ja vaihtoehtoinen reitti oli tavanomaista selkeämmin valittavissa näytettävistä vaihtoehdoista. Navigaattori myös tyylikkäästi ajatti kaupungissa oikealle puolelle katua. Navigointiääni oli hanakka varoittelemaan no-no-no, kun esim. koetti vuoristotiellä kerätä vauhtia seuraavaa ylämäkeä varten. Suurin ongelma navigaattorissa oli kovin matala näyttö. En ymmärrä mitä järkeä on tehdä näyttö, jolla on leveyttä 3 kertaa korkeuden verran.