AutoStadium.fi

Elämää => Muut harrastukset => Aiheen aloitti: ääliö - 06.04.2014 16:55

Otsikko: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 06.04.2014 16:55
Olen ollut lukuihmisiä yli 40 vuoden ajan. Naama on kiinni milloin lehdissä, milloin kirjoissa. Todennäköisesti rakkain ja aikaa kestävin harrastukseni.

Mitenkäs muut: viihdytkö kirjojen parissa, mikä oli viimeksi lukemasi kirja ja piditkö siitä?

Omaan kysymykseeni vastaten: viimeksi suoriuduin Thomas Mannin Taikavuoresta. Melkoista filosofointia ja pohdiskelua, ei oikein minun makuuni. En juuri koskaan hypi kirjoissa tekstiä yli, mutta tuossa oli jo liikaa mieltä jaloa ja aatoksen paloa. Pientä pränttiä yli 700 sivun verran.

Parhaillaan on kesken kaksi kirjaa eli György Konrádin Vierailija ja Veikko Huovisen Veitikka. Jaaniin, onhan tuo Solzenitsynin Vankileirien saaristokin kesken, mutta luenkin sitä vähän silloin tällöin, on hiukan turhan rankkaa yhteen kyytiin pisteltäväksi.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 06.04.2014 17:03
Juuri lopetin Ulla Appelsinin Adolf Ehrnrooth. Kenraalin vuosisata. Paitsi että kirja on Ehrnroothin haastatteluihin perustuva dokumentti, se antaa tiiviin yleiskertauksen mm. talvi- ja jatkosodan tapahtumista. On tosi helppolukuinen.

Viime vuonna tuli luettua toistakymmentä kirjaa, aika sekalaista:

1. Ulla-Lena Lundberg: Jää
2.      ”      Marsipaanisotilas
3. Asko Jaakonaho: Onnemme tiellä
4. Juho Saarinen: Muistelmia
5. Mia Valkeakari: Armon varassa. Kaarlo ja Maire Syväntö Jumalan täysihoidossa
6. Sofi Oksanen: Puhdistus
7. Ingrid Qvarnström: Kumlingen pappilassa
8. Anja Salokannel & Kaija Valkonen: Kauaksi kotoa
9. Kari Mustonen (toim.): Sudennahkan tilan tarina Antero Eskolan silmin
10. Johanna Rauhala: Taivaslaulu.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 06.04.2014 17:10
Olen vahvasti lukumiehiä. Käytännössä luen joka päivä ja tällä hetkellä menossa Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa. Minun kirjamakuni on kohtuullisen laaja; tietokirjoista scifiin, mutta perinteiset dekkarit ovat yleensä liian tavanomaisia ja yllätyksettömiä makuuni.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 06.04.2014 23:02
Jep. Lukumiehiä, heti siitä lähtien kun kirjastokortin sain. Blytonit luettiin ennenkuin kunnolla edes osasikaan. Nykyään mulla menee kirjamaku ikäänkuin aaltoillen. Välillä haluaa lukea syvällisempää, toisinaan tekee mieli lukea vain todellisuuteen pohjautuvia teoksia ja sitten tulee välillä kausia jolloin menee dekkareita ja tusinakauhua "tyhjäkäynnillä. Nyt on jonkin aikaa tullut kahlailtua Suomen sotahistoriaa sekä faktan että fiktion kautta. Nyt hyllyssä Uula Aapa: Sallan soturit.
Koskettaa enemmän kun pappani oli tuolla suunnalla kyseiseen aikaan.
Hieman ehkä kömpelösti kirjoitettua, mutta asiaa.

Tällaisia topicceja on mukava lukea, jos vaikka saa hyviä vinkkejä. Yleensä kun joku kirja toista lukijaa kunnolla liikauttaa, se kannattaa napata kirjastosta mukaan. Se voi olla itsellekin elämys.

Näistä omaelämänkerroista vielä, ne kun on itselle yleensä aika mielenkiintoista luettavaa jos henkilö on muuten kiinnostava. Joku viisas on joskus sanonut niiden olevan pahinta fiktiota mitä löytyy! Saattanee pitää paikkansa..
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Kiviharju - 06.04.2014 23:33
Kirjoja tulee luettua noin 3-4 kappaletta kuukaudessa.
Pääasiassa suomalaisia sotakirjoja, sekä fiktiota että tosipohjaista. Paikoitellen, mutta harvoin, myös kiinnostavia elämänkertoja. Tälläkin hetkellä jonotan Ville Haapasalon Et kuitenkaan usko elämänkertaa.

Tällä hetkellä kesken on aamulla aloitettu Heikki Luoman Palkkasoturi.
Sitä ennen luin pari Aarne Muukkosen sotaromaania.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 07.04.2014 01:06
Lukeminen aloitettu aikoinaan Aku Ankasta  ;D  Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Carl Barksista vain siirrytty Don Rosaan.

Kirjoissa maistuu parhaiten hulvaton fiktio ja muusikoiden elämänkerrat. Luen siis viihtyäkseni. Yleensä parikin kirjaa kesken. Jo nuorena tapahtui luonnollinen siirtymä Stephen Kingin pariin. Äijä on ainoa kirjailija jonka kirjat haluan omistaa. Onhan niitä suomennettu yli 50  ::)  Nytkin luen niitä läpi julkaisujärjestyksessä ties kuinka monetta kertaa. Tämä on kai niitä harvoja juttuja missä huonosta muistista on jotain iloa  ;D

Uutena kirjana on meneillään Keith Richardsin haparoivat muistelot.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 07.04.2014 09:45
Tässäpä viimeisimpiä.
Sofi Oksanen: Puhdistus
Simo Hämäläinen: Kätkäläinen ja maailman meno
Tuomas Kyrö: Kunkku
Reino Lehväslaiho: Korven Peura
Wille Kuutti, Ari RAntala: Linux
Tapani Kiminkinen: Kiminkisen suuri lääkärikirja

Hyllyistä löytyy Kalle Päätälo, Agatha Christie, Arto Paasilinna kaikki kirjat. Sitten kaikenlaisia sekalaisia, erilaisista kirjakerhoista ostettuja sekä ammattikirjallisuutta niin paljon, ettei hyllyihin mahdu enää yhtään enempää. Kaikki on tullut joskus luettua. Enää ei paljon jaksa, vanhuus vie voimia...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 07.04.2014 21:07
Tässä kun lukee teidän komnenttejanne, huomaa selvän eron omiin lukukohteisiin. En käytännössä lue lainkaan kotimaisten kirjoittajien kirjoja - tuo aloituksessani mainittu Huovinen vahvistaa poikkeuksen, mistä lie divarista tarttunut matkaan. Mitään periaatteellista linjausta ei minulla ole, mutta olen kyllä yrittänyt kahlata läpi klassikkoja, jotka usein ovat ulkomaisia. No joo, kyllähän Aleksis Kiveä on hyllyssäni muutaman kirjan verran myös, mutta paljon vähemmän kuin esimerkiksi Dostojevskia.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: pantero - 07.04.2014 21:41
Lukeminen on jo pienenä alkanut ja edelleenkin jatkuva harrastus. Kun jossain vaiheessa sai hankittua kirjastokortin, alkoi kirjaston hyllyjen systemaattisempi plaraus, joka jatkuu edelleenkin, mutta nykyisin enemmänkin teemapohjalta.

Pari viimeistä vuotta on suuntautunut Suomen historiaan ja sodankäynteihin 1500-luvulta aina nykypäiviin asti. Suomen kohtaloon omana aikakautenaan voimakkaasti vaikuttaneet Ryti ja Mannerheim ovat myös erityisesti kiinnostaneet henkilöhistorian kohteena.

Viimeksi onkin tullut luettua tältä alueelta

   Petri Karonen: Pohjoinen Suurvalta Ruotsi ja Suomi 1521 – 1809

joka onkin mielenkiintoinen ja perusteellinen kuvaus Ruotsi-Suomen synnystä ja kehittymisestä Eurooppalaiseksi suurvallaksi sekä tämän valta-aseman romahtamisesta. Kuriositeettinä alkutilanteesta on esimerkiksi 1570-luvulla suoritettu väestölaskenta, jonka mukaan Tukholmassa oli 6000, Turussa 3300 ja Helsingissä 500 asukasta!

Von Döbelnin jäähyväispuhepuhe 8.10.1809 Uumajassa, jossa loput Suomen joukoista kotiutettiin, on jäänyt historiaan puhetaidon mestarinäytteenä, mutta myös Suomen Ruotsista irrottautumisen eräänä kulminaatiopisteenä:

http://www.elisanet.fi/apila/SP/Uumaja18091008.htm (http://www.elisanet.fi/apila/SP/Uumaja18091008.htm)

Tällä hetkellä on lukupöydällä

   Suomalaisen Sotilaan Historia Ristiretkistä Rauhanturvaamiseen

joka kattaa Suomen historiaa sotilaan ja sodankäynnin näkökulmasta. Kirjasta noin puolet käsitteleekin juuri Ruotsi-Suomen aikaa, mikä mahdollistaa toisen, mielenkiintoisen näkökulman tähän ajanjaksoon. Toki myös viime sotien ja uudemmankin ajan tapahtumat ovat tästä näkulmasta katsottuna kiinnostavia. Suosittelen  8)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: vespa68 - 07.04.2014 22:39
Tällä hetkellä kaksi kirjaa kesken.
Englanninkielinen Black Sabbathin "elämänkertateos" ja kun tuo vieraalla kielellä lukeminen alkaa käymään raskaaksi lukea, niin väliin keventämään Tuomas Kyrön Kunkulla.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 08.04.2014 07:58
Tällä hetkellä kaksi kirjaa kesken.
Englanninkielinen Black Sabbathin "elämänkertateos" ja kun tuo vieraalla kielellä lukeminen alkaa käymään raskaaksi lukea, niin väliin keventämään Tuomas Kyrön Kunkulla.

Näiden starojen elämäkertoja luen itsekin mielelläni alkuperäiskielellä. Tämä mieltymys taas rajoittaa kirjat englannin kieleen. Ruotsisksikin olen pari lukenut, mutta menee liian raskaaksi kun joutuu keskittymään kieleen eikä itse tarinaan. I am Ozzy oli erinomainen kaikessa tragikoomisuudessaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: SkoNalle - 11.04.2014 17:11
Ennenkuin työ alkoi haitata harrastusta kävin yhdes kirjastossa joka viikko (lähin), toisessa kirjastossa vähintään joka kolmas viikko ja kirjastoautossa neljän viikon välein - jokaisesta lainasin sen 5-7 kirjaa/kerta. Nykysin käyn vaan tosa lähimmässä lähes viikottain lainaten tuon 5-7 kirjaa, jotka sit sen viikon aikana luen.

On vaan hankalaa löytää tuoretta lukemista, kun hyllyt on kahlattu läpi - ja tuon pienen lähikirjaston virkailijan avustuksella tossa viitisen vuotta sitten tutkin systemaattisesti sen pienen arkistonkin  :)

Luen melkein mitä tahansa, ainoastaan nämä palkintoja hamuilevat kirjat (esim. finlandia) jätän väliin, kun eivät ole makuuni.

Muutaman kirjoittajan kirjat ovat sellaisia, joita en lainaa vaan ostan kaikki. Tosin tuota "sakkia" piti karsia, kun hylly alkoi täyttyä liikaa - eli John Grisham, Patricia Cornwell, Enni Mustonen, Torey Hayden, Tess Gerritsen, myös Potterit löytyvät hyllystä kaikki.
Jorma Kurvisen Susikoira Roi -sarja ja Tom Clancyn kirjat muutamaa alkupään puuttuvaa lukuunottamatta löytyvät, ja nehän eivät enää jatkossa lisäänny - korkeintaan Clancyn viimeinen opus saattaa tulla.

Yhtään äänikirjaa en ole kuunnellut, enkä myöskään e-kirjaa lukenut - musta kirja on se paperille painettu "möhkäle" joka otetaan käteen ja rennossa asennossa tuolissa istuen (lue: löhöten) sivuja käännellen luetaan läpi, niin ettei tajua ympäristön menosta & meiningistä mitään (lue: kuule mitään mitä ympärillä puhutaan).

Tosin kun mulla yleensä on kesäloma-reissulla pino kirjoja mukana, niin tuossa nuo e-kirjat olisivat varmaan noita paperisia parempia painon ja kassin tilanviennin suhteen  :o  :-[
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 11.04.2014 17:30
Luen melkein mitä tahansa, ainoastaan nämä palkintoja hamuilevat kirjat (esim. finlandia) jätän väliin, kun eivät ole makuuni.

Tästä periaatteesta kannattaa luistaa ainakin yhden kirjan verran; Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa on loistava. Kirja on letkeästi kirjoitettu Tieto-Finlandia -palkituksi kirjaksi, mutta teksti on erittäin älykästä ja oivaltavaa.

Nuoruuteni yksi vaikuttavimmista kirjasarjoista oli Edgar Rice Burroughsin Mars-sarja. Tämä sarja pitäisi ottaa uudeen luettavaksi, mutta pelkään vanhan illuusion särkyvän.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 11.04.2014 17:54
Nykysin käyn vaan tosa lähimmässä lähes viikottain lainaten tuon 5-7 kirjaa, jotka sit sen viikon aikana luen.

Hatunnosto lukutoukalle, jonka vauhti on kirja päivässä :). Itse en voisi kuvitellakaan tuota tahtia, vaan nautiskelen lukemista pienemmissä annoksissa ja teen aina muuta välillä. Usein menee päiviä, etten ota kirjaa edes käteeni.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Skriko1 - 11.04.2014 18:09
Blytonit luettiin ennenkuin kunnolla edes osasikaan.


Luulin aina että Enid Blyton oli mies. Miksiköhän, sitä en ymmärrä. Oli vielä muutamia vuosia sitten tallella kaikki viisikko- ja salaisuussarjakirjat. Kirjat olivat täysin uuttavastaavassa kunnossa. Äiti meni myymään ne kirpputorilla.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Arska F - 11.04.2014 19:10
Viimeksi luettuna taitaa olla Päätalon Nälkämäki. Edelliset oli sitten saman kirjoittajan Koillismaa-sarja, ja joo... Iijoki-sarja on tullut luettua useampaankin kertaan.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 15.05.2014 20:22
Eilen sain valmiiksi Faulknerin 'Kun tein kuolemaa'. Oli kyllä taitavasti rakennettu kokonaisuus sinänsä suoraviivaisen juonen ympärille! Eli ei ole Faulkner turhaan arvostettu.
Suosittelen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 02.06.2014 13:55
Toni Morrison: Sinisimmät silmät.
Perus-Morrisonia 60-luvun mustien elämänkäänteistä. Mielestäni varsin mukavasti rakennettu juoni ja muutenkin onnistunut, eli 4 tähteä minulta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 08.06.2014 14:52
Paul Stanley: Face the music - Life exposed

Ihan ok kirja. Nämä jutut on jo tavallaan luettu monesta kirjasta, mutta ihan kiva saada tämäkin näkemys. Erittäin positiivisessa hengessä kirjoitettu kirja ja paljastaa aika yllättäviä ominaisuuksia kirjoittajasta itsestään.
Jos KISS kiinnostaa/on joskus kiinnostanut, niin kannattaa lukea. Sanoisin, että sellainen kolmen tähden kirja.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 12.06.2014 12:40
Jaa että jo vuosi sitten julkaistu. Ihan on mennyt ohi. Täytyy korjata tilanne kun aika on sopiva. Miten tulikin yhdistelmästä kirja+proge välittömästi tuRboman mieleen  ;D

http://musasto.wordpress.com/2013/08/28/matti-pajuniemi-kirjoitti-progekirjan-suomeksi-kirjailija-vierailee-turun-musiikkikirjastossa-pe-6-9-klo-18/ (http://musasto.wordpress.com/2013/08/28/matti-pajuniemi-kirjoitti-progekirjan-suomeksi-kirjailija-vierailee-turun-musiikkikirjastossa-pe-6-9-klo-18/)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Paha71 - 13.06.2014 18:36
Jarkko Sipilän "Murharyhmä - Takamäki 4-6".

Seuraavana ostoslistallani on saman kirjailijan "Rikospaikka - Takamäki 7-8" sekä Christian Rönnbackan "Julma". Olen siis kotimaisen dekkarikirjallisuuden ystävä.  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 16.06.2014 12:37
Péter Nádas: Erään sukuromaanin loppu.

Tämä ei ollut minun juttuni ollenkaan. Sekava paketti tajunnanvirtaa ja pomppimista aikakaudesta toiseen (yli 2000 vuoden aikajänne 200-sivuisessa kirjassa). Kai tässä jonkinlaisena kehyksenä oli juutalaissuvun vaiheet eri aikakausina. Yhtäältä elettiin historiasta nykyaikaan, toisissa kappaleissa ihmeteltiin kylpyammeessa möllöttävää Karppia ja sen nylkemistä.

1/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 16.06.2014 12:58
Harrisonin Tyhjyys. Melkoisen sekavan trilogian viimeinen kirja.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 20.06.2014 00:35
Antony Beevor: Normandia 1944

Aihe on jo hyvin tuttu. Mutta silti edelleen aina vain kiinnostava. Tämä kirja on täynnä historiallista faktaa kerrottuna tarinaksi. Osin hieman palasina, kun juttua on kenraaleista rivimiehiin. Mielenkiintoisia (osin uskomattoman kuuloisia) detaljeja sodan molemmin puolin kuultuna. Maihin-noususta Pariisin vapauttamiseen.

Hieno kirja, ja jos aihe kiinnostaa niin tuo on pakko lukea. Nappasin lomareissulla Prismasta hintaa 9.95€ pehmytkantisena.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 20.06.2014 23:31
Dostojevskin 'Kirjoituksia kellarista'.
Kansilehden perusteella erittäinkin keskeiseksi nostettu "ison Deen" teos, kulmakivi.
Asetti ehkä odotukset turhankin korkealle.
Jos haluaa suoraviivaisesti etenevää tarinankerrontaa niin tämä ei ole oiva valinta. Jos taasen tykkää filosofisemmasta pohdiskelusta niin tämä menee täydestä.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Totenkopf - 21.06.2014 00:02
Pentti Sainion: Kummolan rahankääntöpiiri.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TeBsu - 21.06.2014 00:39
Opelin huoltokirjan (en kokonaan)  ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Kettu - 09.07.2014 13:54
Tuli luettua Anthony Bourdainin Kitchen Confidential.
Karua tarinaa asiakkaiden, omistajien ja työkavereiden kusetuksesta ja ravintoloiden raadollisuudesta.
Rankasta elämästä keittiömaailmasta ja vaivaisesta vapaa-ajasta, huumeita, viinaa, rikollisuutta.
Näkemys on puhtaasti Anthonyn ja vaikka kuinka olisi tottakin, niin vain hänen osaltaan.
Ja onhan elämä ison veden takana toki erilaista, kuin meillä,
mutta oli mikä oli, ei keittiömaailmaa voi moisen perusteella yleistää.

Jos jotakuta kiinnostaa tuon miehen sielunelämä, niin voihan sen kirjan lukea.
Varsinaisesti apuja, ohjeita ja neuvoja omaan keittiöön ei kirjassa juuri ollut.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 09.07.2014 15:07
William Faulkner: Voittamattomat.
- Taattua Faulkneria tämäkin. Sukuromaani USA:n sisällissodan ajalta, päähenkilöt ensin vuoria poikia seuraamassa isompien tekemisiä ja lopussa itse keskeisessä asemassa.

Ei ainakaan minulla mennyt sellaiseen "ei malta laskea käsistään" -luokkaan, eli antaisin pisteitä 3½/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 12.07.2014 23:09
Missäs muut lukijat ovat, pääsen kohta kommentoimaan omia juttujani?
Juuri sain loppuun Kurt Vonnegutin teoksen 'Hui hai eli jäähyväiset yksinäisyydelle'.
Joskus lukioaikoina tykkäsin tämän tyyppisistä kovastikin, mutta vähän kepeän puolelle menee nykytulkintani mukaan, eli tähtösiä 3,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Karvis - 13.07.2014 17:23
Legioonalainen Peters - Tarkka-ampujan tähtäimessä, ehkäpä sarjan huonoin teos mutta tulipahan luettua.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TT_rex - 13.07.2014 19:03
Vähän vielä kesken, mutta...Mossad, Israelin salaisen palvelun suurimmat operaatiot
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: CeeViis - 13.07.2014 19:27
Vähän on tullut luettua romaaneja, mutta tämän luin muutama päivä sitten: Aja Kovempaa! (maantiepyöräilijän käsikirja  ;)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Paha71 - 13.07.2014 20:48
Seuraavana ostoslistallani on saman kirjailijan ( = Jarkko Sipilän ) "Rikospaikka - Takamäki 7-8" sekä Christian Rönnbackan "Julma".

Itseäni lainaten; Rönnbackan teos oli lomaa aloitellessani päässyt pokkariversiona loppumaan paikallisessa kirjakaupassa, tilalle ostin Seppo Jokisen "Vihan sukua".
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 31.07.2014 22:32
Walter Isaacson: Steve Jobs

Oli hieman yllätys, kuinka sekalainen tunnelma kirjasta jäi ja miten ennakkoluuloistani poikkeava henkilö Jobs ilmeisesti lopulta oli. Kuitenkin suositeltavaa luettavaa. ***1/2

Lee Child:
Paluu Päämajaan (eli viimeisin Jack Reacher)

Hieman vaisu. Ehkä jo liikaa toistaa itseään. Mutta tämä on sellaista sopivaa yövuoro luettavaa. Ei kovin yllättävää eikä haittaa vaikka vähän väliä joutuu keskeyttämään lukemisen. Tunnelma ei siitä kärsi. Heikoimpia Reacher-kirjoja IMO.  **1/2


Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 31.07.2014 22:56
Kirjojen lukeminen on jotenkin jäänyt. Nyt kesällä tuli luettua Harry Harrisonin Ruostumaton Teräsrotta syntyy.  Taattua Harrisoniahan tuo oli, tosin sarjan ensimmäiset osat ovat parempia.

Äänikirjoihin sen sijaan olen totaalisen hurahtanut. Lainailen niitä kirjastoista ja rippaan MP3 tai WMA -muotoon ja kuuntelen pikkusoittimella. Saman laitteen saa autoon kiinni joten kirja jatkuu siitä mihin on jäänyt.
Nyt on menossa Kalle Isokallion Aunen ketjureaktio. Ihan hauska. Sitä ennen Antti Leikaksen Melominen. Siitä en pitänyt niin paljon, varsinkin alussa kerronta hyppiii turhan paljon.
Kesän alussa tuli taas kuunneltua Sormusten Herra -trilogia. Siinä on 60 levyä kuunneltavaa,mutta Heikki Määttäsen luenta on niin nautittavaa että se ei tunnu pitkästyttävältä.
Seuraavana on odottamassa Robert Galbraithin Käen kutsu. Nimeä ei pitäne ajatella fingerporilaisittain.. 8)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 31.07.2014 23:09
Äänikirjoihin sen sijaan olen totaalisen hurahtanut. Lainailen niitä kirjastoista ja rippaan MP3 tai WMA -muotoon ja kuuntelen pikkusoittimella.

Tähän täytyy alkaa taas syksyn tullen. Varsinkin pidemmillä, rauhallisilla juoksulenkeillä tulee (yleensä nimenomaan syksyisin & talvella) kuunneltuja kirjaston levyiltä ripattuja kirjoja. Samaten pidemmillä automatkoilla yksin ajaessa, joskus on todella viihdyttävää kuunnella äänikirjoja. Lukian merkitys on aika suuri siihen minkälainen elämys tuo kuuntelu on.

Ja klassikko kuunnelmana Linnunradan käsikirja liftareille Heikki Kinnusen lukemana on tullut pariinkin kertaan käytyä läpi. Löytyy edelleen mp3 muodossa :D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: -V- - 31.07.2014 23:58
Lee Child:
Paluu Päämajaan (eli viimeisin Jack Reacher)

Hieman vaisu. Ehkä jo liikaa toistaa itseään. Mutta tämä on sellaista sopivaa yövuoro luettavaa. Ei kovin yllättävää eikä haittaa vaikka vähän väliä joutuu keskeyttämään lukemisen. Tunnelma ei siitä kärsi. Heikoimpia Reacher-kirjoja IMO.  **1/2

Jaa, pitääköhän sitten tehdä poikkeus ja jättää tuo hankkimatta :(

Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510390631) tuli viimeksi luettua. Leffanakin (http://www.finnkino.fi/Event/299932/) olisi mukava nähdä lukemisen jälkeen :) Erilainen ja hyväntahtoista huumoria täynnä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 02.08.2014 23:09


Ja klassikko kuunnelmana Linnunradan käsikirja liftareille Heikki Kinnusen lukemana on tullut pariinkin kertaan käytyä läpi. Löytyy edelleen mp3 muodossa :D

Käsikirja on minulle the klassikko ja kulttikirja. Kuuntelin kuunnelmat  viimeksi kevättalvella läpi.
Hyllystä löytyy kirjat suomeksi ja englanniksi, suomalaiset kuunnelmat, tv-sarja ja elokuva.
Ja tietysti pyyhe.  Don't panic. ::)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 09.08.2014 15:37
Mika Kamensky: Strateginen johtaminen. Menestyksen timantti.

Melkoisen ajatuksia herättävä teos. Tuo vaikutti paljon siihen, että lukemiseen kului hurjasti aikaa, kun tuli pysähdyttyä tämän tästä ja tuon tuosta pohdiskelemaan asioita omien työkuvioiden vinkkelistä.

Ehdottomasti suositeltava!

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 09.08.2014 16:35
Robert Harris - Arkkienkeli.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 09.08.2014 23:37
Robert Harris - Arkkienkeli.

Mitä pidit? Tämä oli jo kerran lähdössä matkaan kirjastosta, mutta jätin kun oli jo turhan monta valmiiksi kassissa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 10.08.2014 05:01
Kyllä tuon luki, ei mitenkään kummoinen ja vähän jäi Stalin "perintö" vaisuksi.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: koppelo - 10.08.2014 09:23
Kesäloman lukemistona meni Markku Ropposen Jyväskylän seuduille sijoittuva Kuhala - sarja. Sopivan kevyttä lomalukemista.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 11.08.2014 22:56
Andrzej Szczypiorski: Alku.
Hieno romaani pääosin toisen maailmansodan aikaisesta Puokasta, jossa juutalaiset ja muut kansalaiset elävät järjestelmän ja tilanteen keskellä. Olisi varmaankin tiiviyden vuoksi lukea tämä yhtäsoittoa, nyt meinasivat henkilöt unhoittua kesken lukemisen.
Lopussa pikkuisen lässähti.

4+/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 26.08.2014 08:27
Antonio Tabucchi: Damasceno Monteiron katkaistu pää

Mukava kirja lukea, selkeää ja nopealukuista tekstiä, kiinnostava tarina. Taitaa olla lukemistani Tabucchin kirjoista suosikkini. Ei ehkä yllä kirjallisuuskriitikkojen top-listoille, mutta annetaan kriitikkojen olla.

4+/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 04.09.2014 22:30
Orhan Pamuk: Valkoinen linna.
Aika paljon Sinuhen ja Waltarin muiden reissueeposten tyylinen tarina italialaisesta miehestä,  joka joutuu turkkilaisten vangiksi ja orjaksi. Monenlaista tuossa sattuu ja  tapahtuu, perusvire juuri Sinuhen tapaan hiukan surumielinen. Paikoitellen pidin kovastikin, toisinaan odottelin kirjan loppumista. Ihan huippupisteitä ei siis minulta tälle irtoa.
3,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 05.09.2014 07:52
Tällä kertaa tiukasti aivot narikkaan; King, Tohtori uni ja toisena Cussler, Nollapiste. Nyt luettavana Carlos Ruiz Zafón, Marina.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 05.09.2014 12:16
Tällä kertaa tiukasti aivot narikkaan; King, Tohtori uni

Mitäs tykkäsit ja oliko "edellinen" osa Hohto tuttu?
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Rokkitapsa - 05.09.2014 13:14
Tohtori uni odottelee itselläkin kaaapissa lukuinspistä, monta muutakin kirjaa on haalittu luettavaksi.

Viimeisimpänä Piper Kerman - Vuosi vankilassa, Orange is the new black -sarjan siivittämänä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 09.09.2014 21:15
Torgny Lindgren: Oikea maisema.
Kirja muodostuu kymmenestä erillisestä tarinasta, joilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Kerrassaan hienoja kertomuksia, erittäin mukaansatempaavaa kieltä; tämä hyvin täyttää käsitteen 'en malttanut laskea kädestäni'. Näennäisen pelkistettyjä tarinoita, joista tehty taidetta. Pieni mollivire leimaa koko kirjaa, jonkinlainen lopullisuus ja kuolemaa lähestyminen. Erinomainen!
5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 10.09.2014 08:06
Mitäs tykkäsit ja oliko "edellinen" osa Hohto tuttu?

Ei tuossa sitä alkuperäistä Hohtoa ole juuri kuin viitekehyksenä ja historiallisina pieninä palautumina. Ihan ok perus-Kingiä ja menee helppona aivot narikkaan lukemistona.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: vespa68 - 13.09.2014 19:59
Tuomas Kyrö, Liitto.
Hyvin kirjoitettu, hienoa ajankuvaa ja todentuntuisia henkilöhahmoja.
Hyvä kirja, jota ei malttanut laskea käsistään, vaan tuli luettua pariin päivään.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Makkis - 13.09.2014 20:04
Nyt menossa katkeroituneen Nokian työntekijän kirjoitelma mahdoton mahalasku tjsp. Semi-ok. Ei aiheuta kuitenkaan valvomista vaan vartin seteissä nukkumaan mennessä menee.

Kyröstä pidän itsekin. Pitääkin tilata tuo Liitto.

On muuten nämä e-kirjat aivan huippujuttu. Tulee kyllä ostettua kirjoja aivan eri malliin kuin ennen. On vaan niin pirun mukavia lukea tabulta painavan kirjan sijaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: vespa68 - 13.09.2014 22:12
Kyröstä pidän itsekin. Pitääkin tilata tuo Liitto.
Mulla oli pokkarina, joutaa antaa pois, jos vaan löydän. Tulikohan jätettyä mökille isän luettavaksi???
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 14.09.2014 13:48
Sillage 9: soluttautuja.  SciFi-sarjakuvaa, suurta intohimoani.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Totenkopf - 03.11.2014 17:53
F.M. Dostojevskin Sorrettuja ja solvattuja.
 Hiukan on tosin vielä kesken
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 27.11.2014 22:50
Victor Hugon 'Kurjat'

Kohtalaisen pitkäkestoinen tinki oli tuon läpiluku.
En tiedä mitä tästä sanoa, näille klassikoille ei oikein ole selkeää mittapuuta. Lukekaa itse.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 28.11.2014 00:21
Mulla on ollut edelleen "tyhjäkäyntiä". Lehväslaihoa, Esa Sireniä jne. Sotajuttuja. Näitä on viimeaikoina mennyt, kun ei ole mitään fiksumpaa keksinyt ottaa mukaan. Hannu Rajaniemen Kvanttivarasta yritän lukea, mutta ei vain oikein lähde soljumaan. Liian vaikeaa mulle näköjään.

Ja juuri olen aloittelemassa Tom Egelandia, Ympyrän pää. Jännityskirjojen seasta nappasin mukaan ihan sattumalta. Yövuoroissa täytyy tavata tuota, jos on töissä luppoaikaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 01.12.2014 22:36
Minna Canth: Kauppa-Lopo.

Lyhyestä virsi kaunis, eli ei ollut liialla pituudella pilattu tämä. Napakka tarina ja sellaisena hyvä opus sekavien tajunnanvirtateosten keskellä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 11.12.2014 21:53
Takeshi Kaiko: Kesän pimeys.

Japanilaispari tapaa Euroopassa elettyään 10 vuotta erillään. Tarjolla jonkinlaista itsensä etsimistä. Paketti oli melkoisen sekavaa ja työläästi luettavaa, ei minun makuuni lainkaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 11.12.2014 22:46
Risto Isomäki: Kurganin varjot.
En tosin lukenut vaan kuuntelin äänikirjana. Ekokatastrofi on taas iskemässä, tällä kertaa mustalla merellä. Mikä nyt eteen?  Tämä ei ollut minusta ihan niin hyvä kuin edellinen teos Sarasvatin hiekkaa. Tarinassa eteenpäin meno oli paikka paikoin turhan hidasta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 12.12.2014 01:23
Tom Egeland - Ympyrän pää. Hauskaa ajatusleikkiä ja jännäriä Da Vinci koodin hengessä. Aivan hyvää lukemista. Helppoa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 22.12.2014 20:46
Antti Tuurin Mannerheim-ristin ritarit. Rohkeutta, hulluutta ja mielenkiintoisia ihmiskohtaloita kirja pullollaan.

Älytöntä alkaa tuosta joukosta nostamaan ketään esiin, mutta ehkä suurimman vaikutuksen minuun tekivät kaukopartiomiehet. Parhaimmillaan yli kuukausi vihollisen selustan takana on varmaan ollut hermoja raastavaa. Lisäksi Veikot Vehviläinen ja Saarelainen pitää mainita ihan nimeltä, lukekaa kirja niin tiedätte miksi.

Tapaus Lauri Törni oli toki tuttu jo ennenkin, mutta sille kaverille kyllä sattui ja tapahtui. Hänestä löytyy näköjään useitakin opuksia kirjaston kokoelmista, täytyypä lainata joku niistä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 22.12.2014 22:45
Tuohan täytyykin lukea! Pitänee hetimiten alkaa näpytellä kirjaston sivuille, oisko se varattavissa. Kiinnostava aihe.

Edith piaffff: Varattu!
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 23.12.2014 14:46
Kiva kuulla, mulla myös tuo nahistelujen historia on aina ollut mielenkiinnon kohteena. Laitanpa tähän vähän lisää tuosta kirjasta kun kiinnostusta löytyi.

Mannerheimin ristit oli tarkoitettu kaikille urhoollisille taistelijoille sotilasarvoon katsomatta, mutta kyllähän siellä upseerit oli selkeästi enemmistössä. Varsinkin kenraalikuntaa palkittiin menestysten myötä reippaasti. Toisaalta mikäpä minä olen arvostelemaan, voihan olla että johtoportaasta löytyi se kovin palo isänmaan puolustamiseen ja ristit jaettiinkin oikeudenmukaisesti.

Toinen mikä pisti silmään oli että joukossa oli vain yksi sisällissodan punakaartilainen. Valkoisten puolella taistelleita sitten paljon enemmän, tosin heistä selkeä enemmistö oli 40 -luvulla tuota edellä mainittua johtajistoa. Eikä tässä ole muutenkaan tarkoitus aloittaa 1918 kähinää uudestaan. Minkä talvi- ja jatkosota yhdisti (Suomen kansa), sitä ei vellipersesukupolvien pidä enää erottaa. Ihan neutraalisti noihin surullisin aikoihin suhtaudun. Mutta saapa nähdä, nouseeko vanhat sukupolvien mukana kulkeneet kaunat reilun kolmen vuoden päästä pintaan, kun sodan alkamisesta tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta.

Mutta tuosta kirjasta piti vielä sanomani, että jos viimeinen elossa oleva ritari Tuomas Gerdt tulee taas seuraavissa itsenäisyysjuhlissa ekana ovesta sisään, niin entistä suuremmalla kunnioituksella hänen hoippumistaan katselen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: vespa68 - 23.12.2014 17:35
Janne Salmi: Vanha rokkistara
(Raittisen muistelmat osa 2)

Ekassa oli paljon enempi suomirokin alkuaikojen triviaa, mutta paljon on tuossakin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 22.02.2015 18:03
Edellisen viestini jälkeen taas hiukan tullut lisää luettua.

Morrison, Toni: Koti
-   Tyypillistä Morrisonia tämäkin, mustien ihmisten kolhujen täyttämää tarinaa. Pääosassa tällä kerralla ulkomailta sodasta palaava kaveri, jolla on vaikeuksia kotiutua siviilielämään. ”Perusmukavaa” luettavaa, pisteitä 3½/5.

Lindgren, Torgny: Dorén raamattu
-   Jos Morrison oli tyypillistä morrisonilaista niin tämä oli sitten varsin tyypillistä Lindgreniä. Mukavinta näissä Lindgreneissä on sellainen yleinen luettavuus, eli tarina ja sen lukeminen etenevät varsin selkeästi. Ai niin, tarinasta: hiukan yksinkertainen kaveri, jolla on intohimona lapsuudessa nähtyjen Raamatun piirrosten (Gustave Doré) toteuttaminen pedanttisesti uudestaan. Tästä 4-/5.

Kawabata, Yasunari:  Vuoren jyly
-   Ajallisesti sodanjälkeiseen Japaniin sijoittuva tarina, oikeastaan yhden perheen suhteista. Kirjoitustyyli ja kieliasu nykymittapuun mukaan melkoisen vanhahtavaa ja sitä kautta luettavuus kärsi. Eikä tuo juonikaan niin kovin koukuttava ollut. Arvosanaksi siis minulta 2½/5.

Moravia, Alberto: Perjantain huvila
-   Tässä kirjassa oli useampia 16 itsenäistä tarinaa, eli lyhyitä juttuja helppo lukea vaikkapa yksi kerrallaan. Tarinoita usein yhdisti naisten voimakas seksuaalisuus. Juonikuvioissa ei sinänsä ollut mitään erikoista, mutta Moravia oli taitava kirjoittaja ja osasi luoda kiinnostavaa tekstiä. Pisteitä siis 4+/5.

Morrison, Toni: Jazz
-   Aika tyypillistä Morrisonia tämäkin, mustien ihmisten tarinaa pääosin New Yorkissa. ”Ihan OK” luettavaa, pisteitä 3½/5.

Grass, Günter: Sipulia kuoriessa
-   No niin, päästiin yhteen suosikkikirjailijoistani. Tämä on hyvin elämänkerrallinen teos, vaikka kirjailija on sanonut, ettei ole elämänkerta. Tässä kuitenkin käydään hänen tarinaansa lapsuudesta pitkälle aikuisikää. Hyvin paljon avataan hänen muiden kirjojensa henkilöitä ja tapahtumia, joille siis tosielämän verrokkeja olemassa. Grass on erinomaisen taitava kielen käyttäjä, mutta hänen parhaimpiinsa tämä ei kuitenkaan lukeudu, varmaankin osin tuon elämänkertajuonen vuoksi. Pisteitä kuitenkin 4½/5.

Greene, Graham: Etusivun uutinen
-   Tässä oli tarinana kuolemantuomiota odottavan, poliisin äkkipikaisesti syntyneessä tilanteessa tappaneen kaverin tilanne. Tämä kaveri ei itse ole juurikaan tekstissä mukana, pikemminkin hänen läheisiään, poliisi, yms. Greenekin oli vahvan tekstin tuottaja. Tässä kuitenkin mentiin lähinnä kirjan lopussa pitkäpiimäisen jaarittelun puolelle, eli sanoja ja sivuja tulee, mutta tarina sinänsä ei etene. Tuosta sen verran miinusta, että pisteiksi jäi 4.

Vonnegut, Kurt: Kissan kehto
-   Aika hölmö tarina atomipommin keksijöihin lukeutuneesta miehestä, joka juuri ennen kuolemaansa oli keksinyt mullistavan aineen nimeltä Jää-yhdeksän.  Miehen lasten kautta tarina etenee … enpäs kerrokaan miten. Kuten taisin joskus aiemmin todeta, nuorempana Vonnegutin teksti miellytti kovastikin, nyt lähinnä tuntuu turhan kepoiselta. Joukossa kuitenkin sen verran hauskaa, että annetaan tälle 3½/5.

Salinger, J.D.: Yhdeksän kertomusta
-   Nimen mukaisesti yhdeksän erillistä tarinaa tässä 1953 julkaistussa teoksessa. En lähde juttuja avaamaan, todetaan vain, että Salinger osasi myös kirjoittaa tarttuvaa ja mukaansatempaavaa tekstiä. Vaikka jutut sinänsä eivät erikoisia olleet, kuuluu tämä sarjaan ”kirjat, joita ei malta laskea käsistään”. Annetaanpa siis 4½/5.

Hlasko, Marek.: Suoraan paratiisiin
-   Kertomus muutamasta tukkirekkojen kuljettajasta Puolassa joskus toisen maailmansodan jälkeen. Kommunismi ja sen palvominen ohjaavat yhteiskunnan tekemistä; asia on tärkeämpi kuin ihminen. Kirja oli positiivinen yllätys, arastelin ensin sen aloittamista, mutta liput liehuen voin sitä kehua: sujuvaa tekstiä ja ihan hyvä tarinakin. Tälle pisteitä 4½, ellei jopa 5-.


Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ptme - 22.02.2015 18:56
Ildefonso Falcones: Meren katedraali
Hieno tarina, paikoitellen liiankin historiallinen, toden tuntuinen.
Meni 650 sivua nopeasti! Ei ole turhaan palkintoja pokannut!
 4+/5

Sitä ennen, " Mahdoton menestys", Jorma Ollila
Hyvää kertomusta Nokian noususta ja "tuhosta", olisi voinut hyvin tiivistää 50 sivua pois siivoamalla turhat toistamiset. Viimeajoista olisi saanut enemänkin spekuloida.
3/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 24.02.2015 11:41
Äänikirjana Jo Nesbön Isänsä poika.
Hyvin kerrottu tarina, välillä hiukan pitkästi. Raakoja kohtia riittää niistä pitäville, itse en hirveästi niistä välitä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 02.03.2015 23:26
Kingiä monet pitävät vähän roskakirjailijana mutta ei haittaa, itse tykkään suuresti hänen kirjoistaan mutta uusinta en ole vielä lukenut. Kingin poikahan kirjoittaa myös, Joe Hill. Häneltä olen lukenut "Sydämen muotoisen rasian". Ei ole vaikea arvata, mihin bändiin viitataan  :D Suosittelen kovasti!

Jaahas, onhan täällä muitakin SKn tarinoiden parissa viihtyviä. Jossain ketjussa olen jotain omasta King fanituksesta maininnut, mutta juu, kaikki suomennokset löytyvät hyllystä luettuina, jo muutamaan kertaan.

tuRboman kertoi rouvansa lukeneen Tohtori Unen mutta jättäneen Heräämisen kesken. Kiinnostaa minuakin mitä siellä tulee tapahtumaan, koska minulle tuo edeltäjä oli aika rankka kirja kun siinä osui ekalla lukemisella parit tilannekuvaukset ja jännitykset makoisaan kohtaan omissa tunneherkkyyksissä. (Se pikkupojan kohtalo sekä toisen päähenkilön, tytön lamauttaminen).

Joka tapauksessa, kun kultini ei ollut lukenut yhtäkään Kingiä, annoin ekaksi kirjaksi Tuulen avaimen (ne kolme tarinaa limittäin) ja kun sanoi sen ookooksi niin seuraavana on hänellä juuri tuo Tohtori Uni odottamassa. Lähinnä sen ihmiskuvauksien ja Kingille tyypillisen tarinankerronnan takia.

Juu, Joe Hill on päässyt hyvään vauhtiin. Pidättäydyin pitkään, mutta sitten ostin juuri tuon esikoisteoksen ja laitoin sen lukemattomien pinoon. Siellä se odottaa.

Muutaman kuukauden päästä pitäisi tulla SKlta seuraava suomennos. Vaikka oli terveysongelmia yms. ja taisi jo pelotella lopettavansa niin tahti on kyllä melkoinen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 02.03.2015 23:40
Hyvä siirtää rönsyilyt tänne tuolta progepuolelta...

En tiennytkään että Kingin poikakin kirjoittaa? No, aina jotain uutta.

Gloter:
Lainaus
Kingiä monet pitävät vähän roskakirjailijana mutta ei haittaa

Eikä mua. Toisaalta, olen sen verran vähän kouluja käynyt ja muutenkin monessa asiassa kallistun sinne "roskan" puolelle, niin antaapa mennä vaan :D Nooh, pääasia, että pojilla on hauskaa - sanoi entinen basistimme aina kaikkeen mitä toiset kommentoivat. Ja se osui aikalailla naulan kantaan...

Mulla on Kingiin hyvin kaksijakoinen suhde. Tosi moni kirja on ollut pettymyksiä. Välillä jo kuvittelin itseni jotenkin kasvaneen ulos / vanhentuneen /tylsistyneen / tosikoituneen tai jotain, kun meni muutamakin Kingin kirja niin etten tykännyt. Lähinnä aina se kirjan viimeinen neljännes meni ns lörinäksi mun makuun. Mutta sitten alkoikin tulla jälleen sellaisia kirjoja jotka osui suoraan sinne mihin piti, siis mun kohdalla.
Teininä luetut Kingit on edelleen niitä parhaimpana pitämiäni, Hohto, Uinu uinu.., Christine.. jne.

Mutta kuten sanottua, suurella mielenkiinnolla luen tätä uusinta suomennosta. Siis lukisin, kunhan malttaisin taas tästä AS:n äärestä paneutua kirjan pariin. Spotifyssä odottaa mukava soittolista vuodelta 1971 peräisin olevia levyjä.

Eli poistun langoilta kohtapuoliin...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 02.03.2015 23:46
Teininä luetut Kingit on edelleen niitä parhaimpana pitämiäni, Hohto, Uinu uinu.., Christine.. jne.

Samaa mieltä aika pitkälle. Tuon aikakauden kirjat ovat kyllä kovia tarinoita, minulle niitä joilla King ansaitsi maineensa.

Joskus jos, niin kerrohan muutama esimerkki nimeltä mitkä kirjat eivät toimineet sinulla  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: nokivasara - 03.03.2015 00:07
Jos joku historiallisista romaaneista pitää, niin voisi suositella Bernard Cornwell:in tähän mennessä 8 osaista kirjasarjaa viikinkien ja englantilaisten kahinoista.. eka kirja: Viimeinen kuningaskunta jne...
Tai Conn Iggulden:in Tsingis- kaanista kertovaa Valloittaja- sarjaa.. tai samaisen kirjailijan keisari- sarja muinaisesta Roomasta. Kaupan päälle saa historiallista tietämystä entisistä ajoista.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 05.03.2015 23:50
Samaa mieltä aika pitkälle. Tuon aikakauden kirjat ovat kyllä kovia tarinoita, minulle niitä joilla King ansaitsi maineensa.

Joskus jos, niin kerrohan muutama esimerkki nimeltä mitkä kirjat eivät toimineet sinulla  :)

Tuli luettua Herääminen. Aika taattua tavaraa. Ihan kunnon Kingiä. Antaisko tuolle nyt tähtiä sitten kolme viidestä. Hyvin kirjoitettu ja ihan matkassa kuljettava tarina. Ei mitään mullistavaa.

Mulla alkoi Kingin teksti tökkiä ensimmäisen kerran Musta Torni - sarjan ekassa osassa. Pitkäveteistä. Mikä ei aiemmin lukemissani ollut Kingille tyypillistä. Jos vertaa esim Se-kirjaan jossa pitkä tarina kuljettelee hienosti läpi uskomattoman seikkailun.

Sinällään jännä, ettei nämä jotka ei ihan niin ole mun makuun, ole kuitenkaan edes minkään tietyn ajan tuotoksia. Ainakaan kaikki. Eikös Musta Tornikin ole alkanut jo hyvin aikaisessa vaiheessa Kingin uraa?
On niitä muutamia joista en ole pitänyt. En heti tähän hätään muista nimeltä. Lähes kaikki lukemani löytyy omana. Olen saanut lahjaksi tosi usein, vanhemmilta, kavereilta, vaimolta jne. Kun tiesivät minun tykkäävän Kingistä niin kaipa se oli aina "helppo lahja". Mutts jossain vaiheessa sanoin vaimollekin että ei ostaisi enää niitä mulle. Luen kirjastosta jos luen. Mutta nyt muutama viimeksi lukemani onkin olleet aika hyviä.
Valitettavasti monessa hienossa kirjassa loppuratkaisu menee tavallaan niin överiksi, että tunnelma lässähtää. Kuten vaikkapa Kennedyn murhasta kertova kirja.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 06.03.2015 01:02
Kiva kuulla näkemyksiäsi Stephen Kingistä, tuRboman. Minulla on Herääminen puolessa välissä, taidan ottaa sen reissuun mukaan ettei pitkity.

Mustaa Tornia pidetään Kingin uran pääteoksena. Voi ollakin, onhan se 7-osainen sarja jossa yhteenlaskettuja sivuja on enemmän kuin lääkäri määrää. Lisäksi vielä yksi jälkeenpäin kirjoitettu kirja joka sijoittuu nelosen ja vitosen väliin.

En päässyt missään vaiheessa Tornin makuun, ei vaan toimi minulla. Aion kyllä joku kerta antaa uuden mahdollisuuden ja lukea kaikki peräkkäin. Sarjan kirjat ovatkin ainoita joita en Kingiltä ole lukenut uudestaan. Juu, Mustan Tornin eka osa julkaistiin 1982 (Suomessa 1992) ja tarina kertoo miehen olleen melkoisessa pöllyssä niihin aikoihin. Kakkososa julkaistiin 1987 (Suomessa 1993). Eka osa oli, vähän laskentatavasta riippuen Kingin 12. kirja.

Juu, se 22.11.63. Taas kerran aivan loistava idea. Tykkäsin kirjasta paikoitellen tosi paljon, mutta yksityiskohtaiset kuvaukset Oswaldista ja hänen perheestään pitkästyttivät. Myös lopetus, kuten sanoitkin, ei ollut kummoinen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 11.03.2015 22:45
Tuli luettua Herääminen. Aika taattua tavaraa. Ihan kunnon Kingiä. Antaisko tuolle nyt tähtiä sitten kolme viidestä. Hyvin kirjoitettu ja ihan matkassa kuljettava tarina. Ei mitään mullistavaa.

Luettu nyt täälläkin. Eipä tosiaan mitään erityistä mainittavaa aivan kuten sanoitkin. Helppolukuinen, eikä liian raskasta ja monimutkaista juonen tai henkilöhahmojen pyörittelyä vaan simppeli mutta riittävän mielenkiintoinen tarina jota jaksoi seurata loppuun asti.

Pikkasen hymyilytti amerikkalainen näkökulma kun autoihin liittyen todettiin sivuhenkilöllä olevan näppärän pikkuinen (Subaru) Outback  ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 11.03.2015 22:54
Samaa naureskelin minäkin. Meillä Outback kuulunee keskiluokkaan, tai jopa isompaan keskiluokkaan. Vaikea mieltää sitä pieneksi.

Kirjoista. Voiko kukaan olla niin huonomuistinen kuin minä? Lainasin reisuun mukaan pari kirjaa. Mm Tasvi Soininvaaran Vihan Enkeli. Lueskelin sitä, ja vasta n. sadan sivun jälkeen tajusin että minä olen joskus lukenut tämän!? Mulla on näitä "tyhjäkäynti" kirjoja joita lueskelen kun ei mitään järkevää löytynyt mukaan. Ja ne menee kyllä korvasta sisään -> toisesta ulos. Tuo Soininvaara oli hyvä esimerkki kuinka siihen oli joskus "uppoutunut". Ja joskus on käynyt niinkin,että vaimo on kirjan kannesta kommentoinut muistavan minun lukeneen kyseisen kirjan jo aiemmin. Ja mulla ei ole mitään mielikuvia.

Pitäis taas jotain kivaa löytää. Huomenna vois käydä kirjastossa kahlaamassa. Ehdotuksia?
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 11.03.2015 23:15
Kirjoista. Voiko kukaan olla niin huonomuistinen kuin minä?
Täällä toinen. Hyllyssä olevat, äkkiä laskien Kalle Päätalon kirjasarja 17 kpl, Agatha Cristien 20-osainen, jossa jokaisessa kaksi kirjaa sekä Arto Paasilinnan 23 kpl taitaisivat mennä uutena lukuelämyksenä. Ei oikein enää silmät kestä ja järkikin seisoo. Helpompaa tyytyä ajankohtaisiin tapahtumiin nettiä selailemalla.

Kevyempääkin hyllystä löytyy, Carl Barksin kootut (Aku-Ankkaa ym.), 30 järkälettä, joista yksi itse mestarin omakätisellä signeerauksella. Tosin en niitä omista, mutta lukuoikeus olisi, jos jaksaisi nostaa pöydälle.  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 12.03.2015 00:00
Kauhistus! On sitä vuosien varrella tullut lueskeltua.
 
Aivan mielenkiinnosta tein inventaarion, kirjoja löytyi hyllystä 408 kpl. Taisin viimeksi lukea lahjaksi saamani Simo Hämäläisen "Kätkäläisen tarina", jossa samojen kansien välissä kolme eri romaania. Turbomanille vinkiksi, hupaisaa tarinaa, mikäli tuon tyyppisestä pitää.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 12.03.2015 00:24
Kiitos vinkistä. Laitetaan korvan taakse ja katsotaan kirjastosta. En osaa sanoa mistä tykkään. Tykkään niin monenlaisesta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 12.03.2015 01:16
Pätkä lainausta em. "Kätkäläisen tarina takakannesta, esittelyä:

"Pietari Aholainen, pienviljelijä maan itälaidan vaaramaisemista, on suurelle osalle suomalaisista tuttu vääräleukainen sinnittelijä.Äkkiväärä ja pahansisuinen mies mellastaa vaarallaan, valehtelee niin, että jutut ovat melkein totta. Vastapäisen Kieppvaaran Hurskainen puolestaan on hillittömyyteen asti säntillinen eläjä, joka on maksanut aina, mitä on pyydetty ja vielä vitosen päälle".

Tarinaa höystää paikallinen murre..

On Kätkäläistä telkkarissakin ollut, alla näyte

https://www.youtube.com/watch?v=_OCBXAB6S0o (https://www.youtube.com/watch?v=_OCBXAB6S0o)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 12.03.2015 04:54
"Popeda - ilikeesti kiitää"  :D ja siitä siirryin sujuvasti "Kommunismin mustaan kirjaan". Jos on taiteilijaelämä rankkaa niin on myös luokkataistelukin.  ::)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 12.03.2015 08:47
Aivan mielenkiinnosta tein inventaarion, kirjoja löytyi hyllystä 408 kpl. Taisin viimeksi lukea lahjaksi saamani Simo Hämäläisen "Kätkäläisen tarina", jossa samojen kansien välissä kolme eri romaania. Turbomanille vinkiksi, hupaisaa tarinaa, mikäli tuon tyyppisestä pitää.
Minäkin olen noita P. Aholaisen seikkailuja lueskellut, ainakin Kätkäläisen, Lottovoiton ja Ulkomaan elävän (jotain sinne päin). Sellaista kepeää luettavaa, ei nyt kuitenkaan mitään Turhapuro-kamaa. Olisko Arto Paasilinnasta yksi aste "diipimpää"? Lisäksi ihan omasta hyllystä löytyy Hämäläisen Kättenpäällepanijat. Se tosin taisi jäädä aikoinaan kesken, en muista miksi.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: the-Rane - 12.03.2015 08:59
Lukemisessa jää helposti koukkuun johonkin kirjasarjaan. Sain taannoin lahjaksi yhden Lee Childin kirjan, jossa pääosissa on Jack Reacher, tuo entinen sotilaspoliisi. Kirja koukutti niin, että ostin divareista kaikki muut paitsi viimeisimmän. Yhden divarin myyjä oli yhtä hymyä, kun kysyin mitä häneltä löytyy. Löytyi lähes kaikki mitä minulta puuttui. Aika monta kirjaa vielä lukemattomana hyllyssä. Viimeisimpänä tuli luettua Linnoitus.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 12.03.2015 09:57
Olisko Arto Paasilinnasta yksi aste "diipimpää"?
Arto Paasilinnan kirjat ovat aikamoisella mielikuvituksella kirjoitettuja "tositarinoita". Eri kirjojen mukaansatempaavuudessa on isoja eroja. Mielestäni kirjoitettujen teosten taso loppua kohti hieman heikentyi.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: SkoNalle - 12.03.2015 10:20
Kauhistus! On sitä vuosien varrella tullut lueskeltua.

Niinpä on tainnut...  ::) Itse kahlasin jokunen vuosi sitten kirjastonhoitajan suostumuksella paikallisen pienen kirjaston varaston läpi - löytyi sieltä aika paljon uusia "sattumia" lueskeltavaksi  8)
Olen aikaa sitten tyytynyt siihen, että ostan vain 2-3 kirjoittajan kirjat - jos ostaisin kaikki haluamani tarvitsisin ison omakotitalon kokoisen varaston niiden säilytykseen  :'(

Eino Salakalta löytyy muutama kirja ("Valamossa ennen sotia lapsuutaan viettäneen opettajan muistelmia") ja sit vähän isompi kirjakasa on Torey Hayden:in kirjat ("Hayden on kirjoittanut useita kirjoja ongelmalapsista, joita hän on opettanut.")
Molemmat hyvää luettavaa, jos tuon tyylisistä pitää - suosittelen tutustumaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 12.03.2015 11:05
Arto Paasilinnan kirjat ovat aikamoisella mielikuvituksella kirjoitettuja "tositarinoita". Eri kirjojen mukaansatempaavuudessa on isoja eroja. Mielestäni kirjoitettujen teosten taso loppua kohti hieman heikentyi.
Todellakin heikentyi! Jäniksen vuosi, Ulvova mylläri ja Onnellinen mieshän ovat vielä aivan loistavia ja mukaansatempaavia.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: nokivasara - 12.03.2015 12:13
Äänikirjana Jo Nesbön Isänsä poika.
Hyvin kerrottu tarina, välillä hiukan pitkästi. Raakoja kohtia riittää niistä pitäville, itse en hirveästi niistä välitä.
Sama tuli luettua tällä viikolla sidottuna versiona. Taattua Nesbötä, eli hyvin kirjoitettu. Jos jollekulle Nesbön tuotanto ei ole tuttu, niin kannattaa aloittaa Harry Hole kirjasarjasta.. 'Lepakkomies' on sarjan ensimmäinen kirja. Raakojahan nuo hieman on.. kuten ehkä sen maailman todellisuuskin mistä kertovat.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 12.03.2015 12:45
Arto Paasilinnan kirjat ovat aikamoisella mielikuvituksella kirjoitettuja "tositarinoita". Eri kirjojen mukaansatempaavuudessa on isoja eroja. Mielestäni kirjoitettujen teosten taso loppua kohti hieman heikentyi.
Kaverin kanssa harrastetaan lukemista säännöllisesti ja vaihdetaan tavatessa aihepiiriin liittyviä kuulumisia "mitäs sulla on nyt yöpöydällä menossa?" -hengessä. Jokin aika sitten tuli huulena heitto, että jos pisteltäisiin muun lukemisen ohessa - siinä sivussa - Iijoki -sarja. Hanke on aloittamista vaille valmis, ellei sitten joskus 20 v sitten luettuja yksittäisiä kirjoja oteta huomioon. Voisihan tuota ryhdistäytyä, divareista ja toreilta saa Päätaloa pilkkahintaan, miksei jopa veloituksetta kirjastostakin...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 13.03.2015 18:42
...Taisin viimeksi lukea lahjaksi saamani Simo Hämäläisen "Kätkäläisen tarina", jossa samojen kansien välissä kolme eri romaania. Turbomanille vinkiksi, hupaisaa tarinaa, mikäli tuon tyyppisestä pitää.

Lainasin juuri tämän em 3-tarinan Kätkäläisen. Samalla lähti mukaan uusi Clive Cusslerin & Graham Brownin Rajumyrsky.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 18.03.2015 21:29
Luin Kätkäläisen tarinan. Sujuvasti jatkoin suoraan Kätkäläisen jättipottiin, sen verran hauskaa tekstiä tuo alkutarina oli. Otti pari iltaa ennenkuin murteesta pääsi tarpeeksi jyvälle että sitä voi luontevasti lukea. Mutta kun siitä pääsi yli niin tarina vie mukanaan. Vaikka eihän siinä ihmeitä tapahdu. Sellaista perisuomalaista entivanhaista maalaistoilailua. Jota muuten omastakin perheestä löytyy hyvinkin läheltä ;)
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja sarja. Ja sopii hyvin edellä kertomaani "tyhjäkäyntiluettavaksi", eli silloin kun mitään tärkeämpää ole kesken.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 18.03.2015 22:05
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja sarja. Ja sopii hyvin edellä kertomaani "tyhjäkäyntiluettavaksi", eli silloin kun mitään tärkeämpää ole kesken.
Hyvin määritelty, nimenomaan sana "tyhjäkäyntiluettava" kuvaa hyvin ajanvietekirjan lukua.

Muun kuin ammattikirjallisuuden lukeminen töiden vastapainona toimii hyvänä stressinpoistajana.

Kainuun murre todellakin vaatii jonkin verran totuttelua. Esimerkiksi "minkä tautta" alkuun hieman mietitytti.  ;) Toisaalta, ihmettelin ensimmäisellä anoppilan reissulla, miksi puut pitää pilkkoa rantteella. Raakaa meininkiä. :D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Totenkopf - 18.03.2015 22:14
George Orwell: Vuonna 1984.

Muutaman kerran tuo on jo vuosien saatossa lukaistu läpi. Aina se vaan on yhtä mielenkiintoinen. Kirjan hommasin muistaakseni jo -82.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: SkoNalle - 18.03.2015 23:32
Lähti vähän käpy käpälistä... kirjastosta tarttu mukaan 25 kpl kirjoja. Ja huomenna ois tarkotus käydä viä kahdes muus lähikirjastos joista saa ne 3 sarjasta puuttuvaa (netistä tsekattu tilanne) - saapi lukea sit järjestyksessä kaikki lävitte  :-[
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 20.03.2015 08:32
Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat.

Tässä kirjassa on Tarina isolla T:llä. Joissakin kirjoissa on erinomaisen taitavaa kielenkäyttöä, mutta löysä tai mitätön tarina. Ei esimerkiksi Dostojevskin kirjoissa niin tavattomasti tapahdu. Tässä Leinen kirjassa itse tarina on erinomaisen kiinnostava monenlaisine käänteineen. En ole koskaan ennen lukenut kirjaa, jossa Grönlanti on keskeisenä tapahtumapaikkana, eli sitäkin kautta tuli plussaa. Ajallisesti kirjassa eletään 1700-luvun paria viimeistä ja 1800-luvun paria ensimmäistä vuosikymmentä.

Tarina lyhykäisyydessään: norjalainen nuorimies lähtee Kööpenhaminaan opiskelemaan papiksi. Opintojen ohella oppii myös paljon monenlaista muuta... Valmistuttuaan lähtee Grönlantiin lähetyssaarnaajaksi, kokee siellä kovia ja ...

Lähetyssaarnateemasta huolimatta ei tätä voi tulkita mitenkään uskonnolliseksi kirjaksi, päähuomio on aivan muualla, enemmänkin yksilön asemasta ympäröivässä maailmassa.

Sivuja 630, eli hetki menee lukemiseen. Suosittelen! Pisteitä minulta 5-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 20.03.2015 08:54
No tuo kyllä kuulostaa hienolta, jos lukemisen harrastaja antaa täydet pisteet! Ehdottomasti täytyy metsästää kyseinen kirja. Hyvä kerronta + hieno tarina = loistava kirja. Tuosta yhtälöstä mulla tulee muuten ekana mieleen Sinuhe.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku J - 20.03.2015 09:00
Stephen King, Under The Dome / Kuvun alla.

Sairaalan vuoteessa tuli luettua pokkarina 1366 -sivuinen järkäle. Ei ihan minun makuni mukaista ykkösluettavaa, mutta kyllä se jaksoi juonta pitää vireillä loppuun saakka. TV -sarjaa en ole katsonut, mutta varmaan tästäkin saisi aika pelottavan elokuvan Hohdon tyyliin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: HAL9000 - 20.03.2015 09:25
Taisin lukea Esko Valtaojan "Kävelyretkiä kaikkeuteen". Mielenkiintoinen kuten muutkin Valtaojan teokset. Niille jotka haluavat mukavan ja erittäin viihdyttävän tietopaketin lähes kaikesta suosittelen Valtaojan kirjaa "Kotona maailmankaikkeudessa". Voitti muistaakseni Tieto-Finlandian. Erittäin hyvä kirja.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 20.03.2015 09:26
No tuo kyllä kuulostaa hienolta, jos lukemisen harrastaja antaa täydet pisteet! Ehdottomasti täytyy metsästää kyseinen kirja. Hyvä kerronta + hieno tarina = loistava kirja. Tuosta yhtälöstä mulla tulee muuten ekana mieleen Sinuhe.
Jep, Sinuhe oli aikanaan mykistävä lukukokemus!  :D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Kettu - 24.03.2015 11:53
David Lagercrantzin Minä Zlatan Ibrahimovic.

Helposti luettava kirja. Otin sen välilukemiseksi, kun alkoi tuo kirja Pompeista tuntua raskaalta.
Menikin sitten muutamalla lukukerralla.
Kyllähän nämä "omaelämänkerrat" kaikki taitavat olla sitä oman erinomaisuuden korostamista,
mutta toisaalta kyseisellä tyypillä on siihen vähintäänkin jonkinlainen oikeutus.
Melko rehellisen oloisesti kerrotaan myös virheistä ja töppäyksistä, kasvamisesta ja putoamisesta.
Osoittain tietysti showhengessä.
Zlatanin filosofia käy kyllä ilmi, mutta ei mitään korkealentoista tai "sivistävää".
Ihan hyvä luettava, vaikka ei jalkapallomiehiä olisikaan. Siis myös minulle.
Pisteitä? Joo, olihan siinä monta virkettäkin...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 28.03.2015 21:46
Just menossa Pamela des barresin "kuumana bändiin"  täydentää loistavasti ajankuvaa 60-70-luvun rockscenestä. Nainen mun makuun... 😊
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 28.03.2015 22:39
^ Tuo voisikin olla kiinnostava näkökulma asioihin...  :D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 28.03.2015 23:52
Just menossa Pamela des barresin "kuumana bändiin"  täydentää loistavasti ajankuvaa 60-70-luvun rockscenestä. Nainen mun makuun... 😊
Joskus kauuuuuan sitten eksyin sivustolle, jossa bändärit kertoivat näkemyksensä kuuluisista rokkistaroista. Muistan erityisesti tyrmäävät kommentit Lars Ulrichista, jotka menivät suunnilleen näin: "PIENI mies, joka ajatteli vain itseään." ::)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 29.03.2015 17:54
Hahaa, hyvä kommentti. Onneksi en ole rockkukko 😉 luin kirjan loppuun ja jäi jostain syystä hyvä mieli vaikka ei ollut mikään kirjallisuuden Nobelin arvoinen (jaetaankohan niitä?)  jotenkin sitä taas tajusi miten kaukana Suomi onkaan ollut ja on kaikesta...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 29.03.2015 23:31
Minä olen lueskellut lahjoituksena saatua Mötley Cruen Törkytehdasta..huh huh.. Ihme kyllä ne jäbät on vielä hengissä. Ja ehkä vielä suurempi ihme, että sillä touhulla on voitu nousta niinkin korkealle kuin MC on noussut?! Harvoija kirjoja lukiessa alkaa oikeasti voida pahoin, mutta tuon kanssa ei kovin kaukana siitä ajoittain. Mutta jostain ihmeen syystä sekin nappaan koukkuunsa ja pitää vain lukea...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 30.03.2015 00:25
^Dirt on hyvä, mutta Al Jourgensenin (Ministry) Kolmesti kuollut on vielä hämmentävämpää settiä. Suosittelen!
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 30.03.2015 14:09
Just menossa Pamela des barresin "kuumana bändiin"  täydentää loistavasti ajankuvaa 60-70-luvun rockscenestä. Nainen mun makuun... 😊
Löytyy näköjään meidän kirjastosta hyllystä. Täytyypä käydä tässä joskus hakemassa. Naapurikirjastosta löytyi PDB:n joku toinen opus, sen laitoin varaukseen. Eiköhän ne asiat näillä selviä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Anzander - 30.03.2015 14:15
Todellista korkeakulttuuria: Legenda Morgan Kanesta. Siitä harvinainen osa että saman kirjailijan (Louis Masterson eli Kjell Hallbing) Clay Allisonkin mainittiin - mielestäni ainoan kerran koskaan.

PS. Clay on silti kovin..  8) Joka suhteessa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 30.03.2015 19:40
PS. Clay on silti kovin..  8) Joka suhteessa.

Miten mää olen voinut unohtaa Clayn näin tyystin. Muistot palaavat, onkohan noita jossain divareissa pölyyntymässä. Tästähän tulee projekti  ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Anzander - 30.03.2015 20:28
Miten mää olen voinut unohtaa Clayn näin tyystin. Muistot palaavat, onkohan noita jossain divareissa pölyyntymässä. Tästähän tulee projekti  ;D

Moneen kertaan on tullut harkittua koko Sexy Western -sarjan keräämistä, mutta valitettavasti pelkäksi aikeeksi on aina jäänyt, ja kirjat lähteneet vaihtoon seuraavia lukijoita sivistämään. Ehkä vielä kerran...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 30.03.2015 20:43
Moneen kertaan on tullut harkittua koko Sexy Western -sarjan keräämistä, mutta valitettavasti pelkäksi aikeeksi on aina jäänyt, ja kirjat lähteneet vaihtoon seuraavia lukijoita sivistämään. Ehkä vielä kerran...

No nyt avasit taas lisää rakkaiden muistojen komeroani. Tuohan se sarjan nimi olikin  :D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 01.04.2015 14:22
Jokos dude on kerennyt lukemaan pamsun muistelmat 😉 kirja linkittyi itsellä mainiosti viime vuonna lukemaani Frank zappan elämänkertaan. Lisäksi taannoin kävin kultsalla katsomassa zappa Plays zappan  keikan ja sen jälkeen sain kasan plekuja Dweezililta. Nyt katselemaan ikkunasta kuinka pitkä jono bändäreitä on jo ulkona. Shake for me girl, i wanna be your backdoor man...😅 (meniköhän tää nyt oikein)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 01.04.2015 15:53
Jokos dude on kerennyt lukemaan pamsun muistelmat 😉 kirja linkittyi itsellä mainiosti viime vuonna lukemaani Frank zappan elämänkertaan. Lisäksi taannoin kävin kultsalla katsomassa zappa Plays zappan  keikan ja sen jälkeen sain kasan plekuja Dweezililta. Nyt katselemaan ikkunasta kuinka pitkä jono bändäreitä on jo ulkona. Shake for me girl, i wanna be your backdoor man...😅 (meniköhän tää nyt oikein)
En ole vielä kerennyt lukemaan, mutta hain ne molemmat kyllä kotiin. Pitäisköhän laittaa ne jonon ohi seuraavaksi... katsotaan. Kirjaston rouva heitti ihan hauskan kommentin kun hain toisen noista Pamsu-kirjoista varauksesta. "Tämmönen täältä löytyi" ja halpa tuijotus siihen vielä päälle. Kannessa on alaston nainen pelkkä kitara vaatteenaan ;D Tämä on siis Bändäreitä ja takahuoneiden muusia ja se sun kehuma oli muistaakseni tuo Kuumana bändiin. Ensin mainittu sisältää muidenkin bändärien seikkailuja, kun tuo jälkimmäinen keskittyy Pamsun touhuihin.

Lainattavissa olisi ollut myös kirja siitä, kuinka Courtney Love tappoi Kurt Cobainin. Jätin hyllyyn. Kuten myös kahden Raamatun kokoisen järkäleen Bee-Geesistä :o

Viimeinen lauseesi herätti epäilyn, että sulla on jo puoli kolmelta iltapäivällä promille-topikkiin sopiva vauhti päällä. Sitä se vuorotyö teettää ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 01.04.2015 16:14
Ei mitään sellaista 😀 kunhan pötköttelen tässä vapailla. Ei toi kupittelu niin hirveästi ole kiinnostanut tämän vuoden puolella mutta ei korkkia ole kiinnikään laitettu. Pitäisi lainata lisää Pamsua, on mukava tyyli typsyllä kirjoitella. Täytyykin hyökätä kirjaston sivuille ja alkaa varailemaan opuksia (jourgensenin myös). Varo  vaan ettet saa kyseenalaista mainetta kirjastossasi 😉 huono kello kuuluu kauas...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 01.04.2015 18:04
Bändäriteemaan liittyen tämmöinen dokkari liittyy aiheeseen: https://www.youtube.com/watch?v=uBF2ISTBbCs (https://www.youtube.com/watch?v=uBF2ISTBbCs) Kohdasta 3:43 alkaen on Pamsukin puhumassa  :-* ja toinen dokkari: https://www.youtube.com/watch?v=SnViqstGsYs (https://www.youtube.com/watch?v=SnViqstGsYs)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: vespa68 - 01.04.2015 18:14
Antti Heikkinen; Risainen elämä - Juice Leskinen 1950-2006
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 02.04.2015 08:25
Antti Heikkinen; Risainen elämä - Juice Leskinen 1950-2006
Sain tämän isänpäivälahjaksi ja odottelee hyllyssä lukuvuoroaan. Kesälomalla voisin tutustua tarkemmin...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 02.04.2015 08:32
Soseki Natsume: Kokoro

Lyhykäisyydessään kertoo japanilaisesta opiskelijasta, joka tutustuu vanhempaan herraan ja tämän elämään. Synkkäsävyinen kirja, koko ajan vallitsee tietynlainen kärsivä olemus, eli tämä ei ole suurta positiivisuutta ja optimismia kirjoista hakevan valinta. Enemmänkin sellaista elämän pohdiskelua, vähän tuli Dostojevski mieleen ajoittain. Kirjoitettu v. 1914, mutta ajankohta ei juurikaan tule esiin.

Mitähän tälle osaisi antaa pisteitä... olkoon nyt vaikka 3½/5, eli kuitenkin keskiverron yläpuolelle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 05.04.2015 16:41
Vähän kesken vielä mutta työn alla Aamunkoiton portit - kirja jota onkin täällä mainostettu ja toisena kirjana Huhtamäen Live in Finland. Lainaan sieltä Pekka Pohjolan muistelun Led Zeppelinin keikalta v. 1970
: Raittisen Jussi järjesti minut konsertin jälkeen N-klubin takahuoneeseen Zeppelinin tyyppien seuraan. Mitään mimmejä siellä ei ollut, eikä bändin ja roudarien ohella kai muitakaan. Siellä kabinetissa oli piano, ja sitä minä siinä soittelin. Ja sitten ne saamarin Zeppelinit alkoivat juottaa minulle viskiä!  Viinaa en ollut siinä vaiheessa ottanut vielä koskaan, olinhan vasta 17-vuotias. Ja iästä johtui myös se, että tiesin kaikesta jotakuinkin kaiken. Antauduinkin Jimmy Pagen kanssa puolisen tuntia kestäneeseen ajatustenvaihtoon siitä voiko soittaja, jolla ei ole klassista koulutusta, kutsua itseään muusikoksi. Minusta ei tietenkään voinut, ja Jimppa oli periaatteessa samaa mieltä. Kyllä hän sitä ideaa komppasi. Seuraavaksi menin menin sen laulusolistin luokse kysyäkseni häneltä: luuletko sinä osaavasi laulaa?  Korostan siis että olin seitsemäntoista, enkä tiennyt mistään mitään. Kai hekin ajattelivat, että tuossa on tuollainen typerä pojankloppi. Sitten yksi roudari pamautti minua tyynyllä päähän. Ja siinähän se kohtaaminen oikeastaan olikin. Kotiin kömmin aivan totaalisen humalassa. Sittemmin tulin tietenkin toteamaan, että Led Zeppelin on aivan loistava bändi
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 13.04.2015 13:38
Lainaus Ylen verkkouutisista.
RIP GG!

Saksalainen kirjailija Günter Grass on kuollut.

Grass tunnettiin erityisesti Danzig-sarjastaan. jonka kuuluisin teos oli Peltirumpu.

Grass oli kuollessaan 87-vuotias. Hän oli syntynyt vuonna 1927 Danzigissa (nyk. Gdansk).

Vuonna 1999 Grassille myönnettiin Nobelin-kirjallisuuspalkinto elämäntyöstään.

Grass kirjoitti uransa alussa lyhyitä teoksia, runoja ja näytelmiä. Hän harrasti myös kuvataidetta.

Vuonna 1959 syntynyt Peltirumpu (Die Blechtrommel) oli Grassin ensimmäinen romaani ja samalla myös yksi ensimmäisistä saksalaisista teoksista, jossa käsiteltiin toisen maailmansodan tapahtumia.

Saksalaisten tiedotusvälineiden mukaan Grass kuoli tänään maanantaiaamuna lyypekkiläisessä sairaalassa. Tiedon kuolemasta välitti hänen kustannusyhtiönsä.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 13.04.2015 17:59
Tutustuin Grassin tuotantoon vasta joku vuosi sitten lukemalla Ravunkäyntiä suomennettuna. Pitää varmaan tarttua muihinkin merkkimiehen tuotoksiin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 13.04.2015 18:19
Kalle Isokallio: Samuli Huttusen syntymälähja tuli kuunneltua äänikirjana. Ihan hauskaa ja Isokallio hallitsee satiirisen tyylinsä hyvin. Juoni tosin kävi turhan selväksi turhan aikaisessa vaiheessa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Luppis - 17.05.2015 20:45
Kaveri kehunnu Ville Haapasalon kirjoja.
Onko kukaan lukenu näitä että kannattaako todella ostaa?
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 17.05.2015 20:47
Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja. Äänikirjana Antti Litjan lukemana. Tykkäsin kovasti.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: nokivasara - 18.05.2015 15:51
Tämmöstä propagandaa levittää S-ryhmä.
http://www.prisma.fi/fi/prisma/raunioista-nousee-donbass-pehmeakantinen-kirja (http://www.prisma.fi/fi/prisma/raunioista-nousee-donbass-pehmeakantinen-kirja)

Tuoteen kuvaus on lainattu "Donetskin virallisen edustajan" törkydosentti Bäckmanin blogista.
Epämääräistä touhua ko. kauppaketjulta => boikottiin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 18.05.2015 16:22
Luppis : Röyhkähän on ollut mukana niitä tehtäessä. Itse en ole kirjoja lukenut mutta olettaisin että Röyhkän tyyli varmasti näkyy tekstissä. Jos Kake uppoaa niin siinä tapauksessa. Villeä en ole tavannut mutta kaveri joka paremmin tuntee, kehuu miestä. Kyllähän se tunnetusti on kova hemmo ottamaan kuten habituksestakin näkyy. Vois kuvitella tekstinkin olevaa sujuvaa
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jantsa - 18.05.2015 17:15
^Tyyli poikkeaa Röyhkän tavallisesta tuotannosta, mutta on helppoa luettavaa. Ihan ok tarinoita vahvasti väritettynä, jotta Haapasalon brändi pysyy pinnalla. Ensimmäisen kirjan luin kokonaan, mutta toinen meni jo vähän hyppimällä. Ei kuulu niiden kirjoen joukkoon, mitkä haluan omistaa joten lainasin kirjastosta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 18.05.2015 17:39
Ymmärtääkseni toka kirja tulikin suuren suosion takia. Olikohan jo ainekset vähissä. Itse ostan hyvin harvoin kirjoja tilan puutteen takia, seinät on varattu muita tallenteita varten.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 04.06.2015 00:13
Arnold Schwarzenegger : Total Recall - uskomaton elämäntarinani

Yllättävän hyvä kirja. Vaikka tunnen miehen saavutuksia pitkältä uraltaan, niin paljon yksityiskohtia paljastui ja sai käsityksen miten mies on menestynyt niin hyvin kuin on. Omat huippuhetket käydään tarkkaan läpi, mutta kertoo myös epäonnistumisistaan ja virheistään. Jos äijän touhut kiinnostavat niin voin suositella tätä kirjaa.

Julkaistu vuonna 2012 joten kuvernöörin hommat hoidettu ja palattu leffojen pariin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 28.06.2015 13:14
Viimeisin lukukokemus: Stephen King - Tervetuloa Joylandiin.

Takakannen liepeestä suora lainaus: "Tervetuloa Joylandiin on pehmeämpää Kingiä, kaihoisa ja lämminhenkinen muistelma menneistä ajoista." Kuvastaa parhaiten omiakin tuntemuksiani kirjasta. Alle 300 sivuisena melkein kävisi pitkästä novellista muistaen Kingille tyypilliset tiiliskivet. Tarina on helppolukuinen, sijoittuen tivolimaailmaan nuoren miehen näkökulmasta.

Oma ikääntymiseni on hyvinkin vaikuttanut omiin lukukokemuksiini. Nuorena Kingin alkupään tuotannon kauhupainotteiset kirjat miellyttivät kovasti. Nyt nautin enemmän hänen sujuvasta tarinankerronnastaan ja henkilöhahmoistaan. Joyland menee minulla samaan vaivattomaan kategoriaan edellisen suomennoksen, Herääminen, kanssa.

Ajankuvaus (1973) mietitytti joissain kohdissa. Lukematta alkuperäisteosta, uusi suomentaja Kristiina Vaara pitkäaikaisen King-kääntäjän Ilkka Rekiaron sijaan onnistui hyvin. Muutaman virheen kuitenkin löysin, esim. tuuli puhalsi ensin kilometrejä sekunnissa ennen kuin laantui metreihin  ::)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: SkoNalle - 08.07.2015 16:26
Tyhjennys (http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194989112771/artikkeli/lakkautettu+kirjasto+tyhjennettiin+jarkyttava+maara+kirjoja+paatyi+roskalavalle.html)

 :'(
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 08.07.2015 16:47
Viimeisin lukukokemus: Stephen King - Tervetuloa Joylandiin.

esim. tuuli puhalsi ensin kilometrejä sekunnissa ennen kuin laantui metreihin  ::)

Sattuipa sopivasti. Tänään juuri lopetin ko. kirjan ja kiinnitin samaan detaljiin huomion.

Nyt lähti lukuun Alec Rovieran ja Francesc Mirallesin Lopullinen vastaus.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Paha71 - 08.07.2015 18:55
Jarkko Sipilän "Murharyhmä - Takamäki 4-6".

Seuraavana ostoslistallani on saman kirjailijan "Rikospaikka - Takamäki 7-8" sekä Christian Rönnbackan "Julma". ( Olen siis kotimaisen dekkarikirjallisuuden ystävä. ) :)

Eihän siinä mennyt kuin vähän reilu vuosi, kun sain viimein hankittua Prisman ALEsta tuon Rönnbackan teoksen...  :o  ;D

Samantyyppinen kuin kirjailijan esikoisteos "Troijalainen", eli 4/5 pohjustusta ja lopussa hirveästi vauhtia tarinan etenemisessä.  ::)  Huumorissa huomaa, että on Mäen Varekset luettu tarkkaan...kuitenkin ihan hyvässä mielessä tuo.  8)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: immonjor - 08.07.2015 19:38
Sain kaverilta lainaksi Bill Browderin Red notice kirjan, huh huh. Olen ollut aina vakuuttunut siitä että Venäjällä kaikki on toisin, tämä ainakin vakuuttaa minut että olin oikeassa eikä tämä ole ainut esimerkki. Saas nähdä vielä miten Fortumin "sijoitusten" käy...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 30.07.2015 11:55
Olen niin jämähtänyt lukemaan vain musa-aiheisia kirjoja sekä Stephen Kingiä että otin oikein asiakseni tutustua johonkin ihan muuhun. Joskus aikoinaan luin dekkareita ja päädyin kokeilemaan yhtä sellaista.

Robert Galbraith - Silkkiäistoukka

Juu, tiedän kuka on kyseessä vaikken olekaan siihenkään aiheeseen perehtynyt. Uteliaisuus ja innostus lässähtivät aika pian. Päähenkilössä, yksityisetsivässä oli kyllä aineksia, mutta kylläpä oli minun makuuni pitkäveteinen ja tylsä tarina. Tuntui että ihan sama mitä kenellekin tapahtuu ja kuka on syyllinen.

Jos joku on lukenut ja tykännyt niin mielelläni kuulisin mikä minulle ei tuossa avautunut.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 24.09.2015 12:08
Juuri sain luettua Reino Lehväslaihon Ei tuumaakaan!- nimisen kirjan.

Kirja on sotakamreerin takuuvarmaa käsialaa, mutta kerronta on paikka paikoin hieman hankalasti seurattavaa. Ehkä siksi, että kirjassa on mukana todella paljon yksittäisten sotilaiden ajatuksia ja pään sisäistä mietiskelyä, kaikkine murahduksineen päivineen. Jos joku on herran kirjoja lukenut, tietää varmasti mitä tarkoitan.
Olen aiemmin kuunnellut monia Lehväslaihon kirjoja äänikirjoina, jotka on lukenut näyttelijä Veikko Honkanen. Honkasen persoonallinen ääni yhdistettynä Lehväslaihon omaleimaiseen kerrontaan sai aikaan sen, että "kuulin" kirjan tekstin koko ajan Honkasen lukemana. ::)

Jokin aika sitten sain luettua myös Jarkko Sipilän Luupuiston.

Kirja on Takamäki-sarjan 14. osa. Juoni on perusvarmaa Sipilää. Kyseinen sarja ei ole mielestäni aiheuttanut juuri minkäänlaista kyllästymistä, vaikka sarjassa pyöriikin samat henkilöhahmot ja tapahtumapaikat osasta toiseen.
Sipilän kirjat eroavat esimerkiksi Ilkka Remeksen kirjoista varsinkin niin, että siinä missä Remeksellä juonikuviot ovat vähintäänkin lennokkaita, Sipilä kirjoittaa enemmän "tavallisista" aiheista ja rikoksista, joita tapahtuu ihan oikeassakin elämässä täällä Suomessakin. Sipilän tyyli on uskottavaa ja realistista, mihin varmasti vaikuttaa hänen rikostoimittajataustansa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 24.09.2015 12:13
Olen aiemmin kuunnellut monia Lehväslaihon kirjoja äänikirjoina, jotka on lukenut näyttelijä Veikko Honkanen. Honkasen persoonallinen ääni yhdistettynä Lehväslaihon omaleimaiseen kerrontaan sai aikaan sen, että "kuulin" kirjan tekstin koko ajan Honkasen lukemana. ::)

Tuohan on toimiessaan varmasti mainio juttu  :D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 24.09.2015 12:24
Tuohan on toimiessaan varmasti mainio juttu  :D

Niin minäkin aluksi ajattelin, mutta aika äkkiä tuo alkoi vain ärsyttämään.  :-\
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jantsa - 24.09.2015 16:02
Lainaus käyttäjältä: jrinnes link=topic=861.msg191057#msg191057 date=1443085685

Jokin aika sitten sain luettua myös [b
Jarkko Sipilän Luupuiston.[/b]

Kirja on Takamäki-sarjan 14. osa. Juoni on perusvarmaa Sipilää. Kyseinen sarja ei ole mielestäni aiheuttanut juuri minkäänlaista kyllästymistä, vaikka sarjassa pyöriikin samat henkilöhahmot ja tapahtumapaikat osasta toiseen.
Sipilän kirjat eroavat esimerkiksi Ilkka Remeksen kirjoista varsinkin niin, että siinä missä Remeksellä juonikuviot ovat vähintäänkin lennokkaita, Sipilä kirjoittaa enemmän "tavallisista" aiheista ja rikoksista, joita tapahtuu ihan oikeassakin elämässä täällä Suomessakin. Sipilän tyyli on uskottavaa ja realistista, mihin varmasti vaikuttaa hänen rikostoimittajataustansa.

Sipilän kirjoista paistaa hänen taustansa ja ovat sujuvia luettavia. Luupuisto oli ihan jees,  mutta voi olla että pientä kyllästymistä on täällä havaittavissa.  En sitten tiedä miten pitäisii uudistua,  vai tarvitseeko ollenkaan ;)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Ansjelm - 24.09.2015 22:48
Työn alla yksi paras johtamisaiheinen opus Ari Rämöltä, "yksinkertaista johtamista". Piirua vaille luettuna. On tarinankertomisen taitoa, kokemuksia ja ajatuksia oman pään sisälle pohdittavaksi... No tämä maaliin ja sitten jahdataan Antony Beevorin seuraavaa tähtiopusta, Ardennit. Beevorin kaikki aiemmat pl. Pariisin puuhastelut MS 2 jälkeen jo luettuna.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 24.09.2015 22:55
Mulla on juuri aluillaan Joakim Zander :  Uimari
Uusi Ruotsalainen jännärikirjailija joka on kerännyt kehuja kovasti kotimaassaan. Saas nähdä ja kokea. Kerron kyllä mitä tykkäsin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 24.09.2015 22:57
^^Beevorit on kyllä hyviä. Stalingrad on henkilökohtainen suosikki. Kerro, oliko Ardennit hyvä niin tilaan pukinkonttiin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 24.09.2015 23:07
^^Beevorit on kyllä hyviä.

Samaa mieltä. Hyvin kirjoitettuja, mielenkiintoisia ja ilmeisen totuudenmukaisia.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 26.09.2015 16:51
Tänään sain töissä kuunneltua äänikirjana Marko Kilven Kadotetut.

Kadotetut oli ensimmäinen Kilven kirja, jonka luen/kuuntelen. Jos Jarkko Sipilän kirjoista paistaa kirjoittajan rikostoimittajatausta, niin ainakin tämä kirja suorastaan huutaa kirjailijan olevan poliisi. Sen verran syvällistä pohdintaa poliisin työstä on mukaan sisällytetty. Kirjan päähenkilö ja kertoja on, yllätys yllätys, poliisi. Ei pohdinnassa ja filosofoinnissa sinällään mitään pahaa ole, mutta sitä on kirjassa sisällytetty hieman erikoisiin kohtiin, kuten keskelle kiivainta takaa-ajoa.  ???
Erikoista kirjassa oli se, että siinä vaiheessa kun roisto oli putkassa ja hänen uhrinsa pelatettu, niin varsinainen toiminta vasta alkoi. Vaikka olisi luullut että tämä olikin nyt tässä.
Kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävä kirja. Täytynee peryhtyä herran muihinkin teoksiin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 26.09.2015 17:04
Erikoista kirjassa oli se, että siinä vaiheessa kun roisto oli putkassa ja hänen uhrinsa pelatettu, niin varsinainen toiminta vasta alkoi. Vaikka olisi luullut että tämä olikin nyt tässä.

Mielenkiintoista. Tuntuiko kuitenkin toimivan, ilmeisesti oli kyse poliisitaustan omaavan kirjoittajan näkökulman erilaisuudesta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 26.09.2015 18:06
Mulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen Beevoriin. Toisaalta äärimmäisellä pieteetillä tehtyjä kirjoja lukuisine lähteineen mistä erityisesti pidän, pysytään faktoissa ym. Mutta sitten taas se tietty kuivakkuus, Berliini - kirja oli kyllä todella hyvä, sujuvaa tekstiä. Minun suosikkini.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 26.09.2015 18:56
Mielenkiintoista. Tuntuiko kuitenkin toimivan, ilmeisesti oli kyse poliisitaustan omaavan kirjoittajan näkökulman erilaisuudesta.

Kyllä tuo toimi. :) Välillä ei meinannut malttaa töissä tauolle lähteä, kun kirja oli niin jännässä kohdassa.  :-[
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 09.10.2015 10:07
Just sain loppuun Kingston Wallista ja tietenkin Petri Wallista kertovan kirjan. Hämmentävä kokemus, herätti outoja tuntemuksia aikojenkin takaa... Musamiitissä sitten lisää.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 17.10.2015 09:04
Eikös vain ollut melkoinen tarina. Peten elämä ja ajatusmaailma menee lopussa aika pahoin sekaisin. Todella karu loppu yhdelle elämälle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 11.12.2015 08:21
Ozzy Osbournen omaelämäkerta Minä, Ozzy tuli kuunneltua töissä äänikirjana. Eipä tuosta voi oikein muuta sanoa, kuin että eipä tarvitse juurikaan ihmetellä miehen nykykuntoa. ::) Toki Parkinsonin taudilla on varmasti osansa Ozzyn nykyiseen kuntoon, mutta hieman taitaa olla myös noilla elintavoilla osuutta asiaan.  ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 05.01.2016 21:56
Cervantes: Don Quijote

On oikeastaan noloa, että tämä klassikko tuli luettua vasta nyt, eikä jo vuosikymmeniä sitten. Ehkäpä teoksen massiivisuus – noin 1200 sivua pientä pränttiä – oli kaikottanut helpompien kohteiden pariin.

Noh, nyt luku-urakan juuri tultua maaliin on mielessä vähän ristiriitaisia ajatuksia. Kyllähän totta on, että vuosina 1605 ja 1615 julkaistut kaksi osaa ovat nykypäivän mittapuussa melko vanhahtavaa tyyliä. Eniten ehkä luonnon päälle kävivät sivutolkulla jatkuneet monologit milloin mistäkin aiheesta. Aika paljon näissä pitkissä osissa, toki muuallakin, oli erilaisia elämänviisauksia, joita Don Quijote tyrkytti aseenkantajalleen. Nuo kieltämättä alkoivat kyllästyttää jossakin vaiheessa.

Plussapuolelle teoksesta jäi hauskuus, muutamassa kohdassa tuli hohoteltua oikein antaumuksella. Tämähän on tyyliltään ns. ”veijariromaani”, eli tarkoituksella pyrkiikin olemaan hauska.

Ehkä kaikkinensa en tälle antaisi kovin huippupisteitä, kun omaan makuuni kirja ei ollut erityisen viihdyttävä, eikä kieleltäänkään kiehtova. Sitä ei tietenkään voi kiistää, etteikö tämä olisi vuosisatojen aikana ollut innostajana kymmenille, sadoille, tuhansille teoksille ja eräänlaisena kantaisänä tyylilajille jatkumoineen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 05.01.2016 21:57
Tervetuloa takaisin ääliö  ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Pekka T - 05.01.2016 21:59

^ Heti nimittelemässä.  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: nokivasara - 06.01.2016 00:53
Stieg Larssonin millennium sarjan jatkon .. David Lagercrantz:in 'se mikä ei tapa'.. ihan ok kirja tämäkin. Joskaan ei aivan alkuperäisen kirjasarjan veroinen. Sen verran viimevuosien maailmantapahtumien hermolla, että eiköhän tästäkin leffa tehdä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 06.01.2016 08:22
Universumi tyhjyydestä - Lawrence Krauss. Olen lukenut parempiakin popularisoituja tiedekirjoja.

Seuraavaksi lähtee Kaikki se valo jota emme näe - Anthony Doerr
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku J - 06.01.2016 09:33
Kevyenä lomalukemisena John Grishamin esikoisteos "On aika tappaa". Ihan mukavasti tuon seurassa vierähti pari laatuaikahetkeä uima-altaan reunalla. Taattua Grishamia oli jo tämä ensimmäinenkin tuotoksensa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 15.01.2016 21:13
Asuinkatuja oli tuhoutunut täydelleen kaikkiaan kahdensadan kilometrin matkalta. Joka puolella lojui hirvittävästi vääntyneitä ruumiita. Monissa niistä leimahtelivat yhä sinervät fosforiliekit, jotkut olivat paistuneet ruskeiksi tai purppuranvärisiksi, kutistuneet noin kolmannekseen luonnollisesta koostaan ja makasivat käpertyneinä omista sisälmyksistään sulaneen, nyt jo hyytyneen rasvan lammikoissa. Pahimmin tuhoutunut osa kaupunkia julistettiin muutaman päivän kuluttua eristysalueeksi, ja kun rangaistusprikaatit ja leirivangit elokuussa, raunioiden jäähdyttyä, saattoivat aloittaa raivauksen, alueelta löytyi hiilimonoksidin tappamia ihmisiä yhä istuallaan pöydän ääressä tai seinään nojaten, toisaalta taas lihan- ja luunkappaleita tai ruumiskasoittain ihmisiä, jotka oli tappanut haljenneista lämmityskattiloista ryöpsähtänyt kiehuvan kuuma vesi. Jotkut puolestaan olivat jopa tuhanteen asteeseen tai sen ylikin nousseessa tulenhehkussa hiiltyneet ja murentuneet tuhkaksi niin, että isonkin perheen jäännökset mahtuivat pyykkikoriin.

Tämän W.G. Sebaldin teoksen Ilmasota ja kirjallisuus taustana ovat Sebaldin kummastelu aiheesta "Miksi saksalaiset kirjailijat ovat käsitelleet äärimmäisen niukasti toisen maailmansodan kärsimyksiä Saksassa ja saksalaisille." Tähän liittyen Sebald on etsinyt aineistoa ja melko dokumentaarisesti kirja listaakin löydettyjä aihetta käsitelleitä kirjoja ja kirjailijoita. Itselleni tuli kirjaa lukiessa jotenkin väkinäinen olo siitä, että kirjoittaja melko pänkkäpäisesti ja pakkomielteisesti kaivelee samaa problematiikkaa uudestaan ja uudestaan. Alkoi itseäni jo kyllästyttää; jos ei ole kirjoitettu niin sitten ei ole, mitäs sitä märehtimään. Noh, Sebaldin ja muidenkin johtopäätöksenä on ollut se, että kyseessä on ollut jonkinlainen kollektiivinen ja tarkoituksellinen ikävien asioiden pyyhkiminen mielestä, eli ei ole haluttu tunkiota möyhiä, ja nekin harvat, jotka sitä tekivät, saivat aikalaisiltaan nyreän vastaanoton. Eli toisin sanoen siis ajatukset ja energia käytettiin Saksan tulevaisuuden rakentamiseen ja jätettiin ikävien tosiaisioiden pyörittely ulkomaisille toimijoille.

Kirja on lyhyt, kaikkinensa vain 140 sivua, ja siitäkin loppuosa on käytetty saksalaisen kirjailijan Alfred Anderschin henkilökuvaan, pääasiassa negatiivisessa valossa. Ei ollut kovin antoisaa tuo osuus.

Vaikka Sebaldin kieli on laadukasta ja suomentaja Oili Suomisen jälki taas mainiota, ei tämä oikein sytyttänyt; tällainen tutkimuksen omainen kirjoitustyyli ei ole se minun juttuni. 2/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 15.01.2016 21:14
Michel Tournier: Perjantai

Robinson Crusoen kaiketi kaikki muistavat - ja Perjantain? Aivan samaa aihetta tässä käsitellään. Päähenkilö on tässäkin nimeltään Robinson, ja päätyy haaksirikon seurauksena autiolle saarelle.

Kirjan pointti on sen kuvaaminen, miten ihminen muuttuu ollessaan pitkiä aikoja yksikseen, ensin odotellen kuumeisesti pelastusta ja sitten pikku hiljaa tottuen omaan pikku maailmaansa. En nyt lähde noita purkamaan, mutta melko hienosti Robinsonin pääkopan tuntemuksia käydään läpi, sekä hänen ollessaan yksin, että Perjantain ilmestyessä mukaan kuvioon.
Rakenteellisesti kirjassa on tavallista tekstiä sekä otteita Robinsonin "lokikirjasta". Näistä ensimmäinen siis kuvaa tapahtumia ulkopuolisen tarkkailijan silmin, jälkimmäisen ollessa Robinsonin päiväkirjamaisia usein vähän lyhyempiä kirjoituksia.
Tässä on siis tarina periaatteessa melko tylsä, mutta Tournier osaa kyllä hienosti kuvata juuri tuota ihmisluonnon muuttumista. En oikein ymmärrä miten hän on tuon pystynyt mielessään kuvittelemaan, mutta tulos on varsin onnistunut. Tästä minulta pinnoja ... no, olkoon 4/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 15.01.2016 21:33
Meneillään on Ulla-Lena Lundbergin Leo. Se kertoo 1800-luvun puolivälistä Ahvenanmaalla vahvaksi elinkeinoksi muodostuneesta talonpoikaispurjehduksesta. Yllättävän runsaasti ja tarkasti Lundberg kuvaa laivoja ja niillä kaupankäyntiä lähes ympäri maailmaa. Mutta kirjoittajan ominta ovat ihmiskuvaukset ja ihmissuhteet, joissa hän on mestari.

Kun on lukenut samalta kirjoittajalta Finlandia-palkitun Jään sekä vahvan ja laajan sota-ajan romaanin Marsipaanisotilas, saattavat odotukset Leosta olla liiankin korkealla. Mutta puolivälissä vasta ollaan,eikä keskeneräistä "työtä" sovi arvostella.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Makkis - 19.01.2016 23:02
Paperiversiona Remeksen Jäätyvä Helvetti. Nauroinkin tänään että liekkö joku pamauttanut emppipommin kun ei matkaluureihin juuri juteltu... hyvä kirja, suosittelen. Ei huippu kuitenkaan.

Perään luin sähköversiona (kiitos kun sähköä on) Stockman Yardin. Kevyttä luettavaa, tarjonnee vinkkejä aloittelevalla myymälänäpistelijälle kuinka ei kanna toimia.

Nyt lähden lukemaan sähkoversiota sen yhden raksajannun edesottamuksista riettaan työnantajansa ja idioottien asiakkaiden kanssa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Riisikippo - 19.01.2016 23:10
Anthony Beevorin Berliini 1945. Synkkää tarinaa synkältä ajalta, mutta sotahistoriasta kiinnostuneille melkein pakollinen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jantsa - 20.01.2016 07:41
HIFK - Ikuisesti sinun, kirjoittajana Markus Ånäs. Aika tuhti paketti Hifkin historiaa kaikissa lajeissa yleisurheilua unohtamatta. Täytyy rehellisesti sanoa, että jonkin astein punainen sydän pitää lukijalla sykkiä jos tuon jaksaa kokonaan lukea :)

Perään luin sähköversiona (kiitos kun sähköä on) Stockman Yardin. Kevyttä luettavaa, tarjonnee vinkkejä aloittelevalla myymälänäpistelijälle kuinka ei kanna toimia.

Luin paperisena ja olipa mitäänsanomaton ja huono.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Skula - 20.01.2016 10:41
Uppo Nallen iltasatuja.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 22.01.2016 21:55
José Saramago: Oikukas kuolema

Eräässä valtiossa alkaa tapahtua kummia: kansalaiset lakkaavat kuolemasta. Tästä seuraa monenlaista päänvaivaa yhteiskunnan eri ryhmien edustajille, ja ratkaisutkin ovat melko omaperäisiä....
Ehkäpä ei juonesta sen enempää - lukekaa itse.

Saramago on varsin taitava kirjoittaja, eikä tämäkään teos tee poikkeusta. Taitavuus jää tässä tapauksessa melko rasittavan, ellei jopa raivostuttavan valinnan varjoon: teksti on yhtä pötköä, ilman jakoa rivinvaihtoihin, kappaleisiin, yms. Vuorosanatkin ovat keskellä tekstiä. Jokainen aukeama on siis tiivistä tekstiä alusta loppuun. Tästä johtuen luettavuus kärsii, joskaan ei niin paljoa kuin saattaisi kuvitella. Teksti on sikäli sujuvaa, että jos aikaa riittää niin tämän kyllä halutessaan pistelisi yhtäkin kyytiä.

Kirjan tyyli vähän vaihtelee, alussa melko humoristinenkin kaikkine outoine käänteineen, mutta loppua kohti vakavoituu.

Vaikka kirja on varsin ohut, 244 sivua, alkoi se minua paikoitellen vähän kyllästyttää ja aloin jo kaivata kirjan loppumista. Tarinan idea on kuitenkin sen verran erikoinen, että voin tätä suositella.

Jos tällekin kouluarvosanaa yrittäisi määrittää niin antaisin ehkäpä 3½ / 5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Makkis - 31.01.2016 21:25
Nyt päättymässä Tuomas Vimman "Firman mies" ja äkillistä loppua lukuunottamatta yhtä loistava kuin aiemmat "Ruutukymppi" ja "Raksa"

Kuitenkin, käänteisessä järjestyksessä nuo menevän kouluarvosanoilla, Raksa 5, Ruutukymppi 4 ja Firman mies 3.

Nyt täytyykin alkaa lukemaan Vimman muuta tuotantoa kun Hyperborean tarina on loppuun käsitelty.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 31.01.2016 22:28
Minkä tyylistä tekstiä? Henkilöitä, tarinan vientiä jne? Vois koettaa napata kirjastosta jonkin noista ihan kokeilun vuoksi kun selkeästi taitaa olla mukavaa luettavaa?
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 12.02.2016 14:15
Jostain syystä tunkivat kännykkääni tekstiviestin ja kehuivat omiaan. Piti oikein tietokoneelta käydä katsomassa mistä on kyse. Vai että ilmainen lataus. Linkitän tänne jos jotakuta sattuu kiinnostamaan:

http://elisa.fi/ystavanpaiva/ (http://elisa.fi/ystavanpaiva/)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ptme - 12.02.2016 14:23
Karo Hämäläinen: "Yksin"
Paavo Nurmesta kertova minä-muotoon kirjoitettu kirja.

Erinomainen, uusia näkökantoja huippu-urheiluun ja elämään avaava lyhyehkö opus. 4.5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 12.02.2016 23:42
Lee Child: Make Me

(http://d.gr-assets.com/books/1423170922l/23664710.jpg)

Eli järjestykseltään kahdeskymmenes Jack Reacher seikkaulu. Ollaan kaverin kanssa jo sen verran pahasti koukussa näihin, ettei enää riitä malttia odottaa käännöstä vaan ollaan parit viimeiset hommattu ensipainoksina heti kun ilmestyy.

Taattua tavaraa. Ei ehkä sieltä parhaimmasta päästä, mutta hyvä silti. Aivot narikkaan - viihdettä. Minä tykkään näitä lukea säännöllisin välein. Sopivasti kevyttä, vaikka onkin tavallaan rankkaa tekstiä ajoittain.
Reacher rules!

Arvio 3.5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: SkoNalle - 13.02.2016 12:52
Lee Child: Make Me

Ilkimys, luulin jo ett pääsen lukeen uutta Reacherii - mut pettymys ku olikin kääntämätön. Toivottavast suomennos tulee pian  :P
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 13.02.2016 13:08
Jep. Yleensä ei kauaa mene. Alle puoli vuotta ja käännös on kaupoissa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 13.02.2016 15:01
^ Heti nimittelemässä.  :)
Pekalla on kyllä hyviä heittoja. Niitä lukee aina mieluusti. Semmoista mukavan "pientä"  ja vähäeleistä huumoria.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: kt - 13.02.2016 15:08
Lopuillaan Onerva Hintikan kirja "Pako Lapin sodasta". Kannattaa tutustua kirjaan ja aiheeseen.

Siinä näyttäytyy taas kerran ihan konkreettisesti se, että toinen suomalainen tuntee empatiaa toista suomalaista kohtaan ja toinen ei tunne yhtään mitään. Vertauskohtana voi käyttää vaikkapa nykyhetkeä, mutta eipä siitä enempää.
Ottakaa kirja käteenne vaikka kirjastosta ja varatkaa pari päivää kiintoisaan lukuhetkeen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TT_rex - 13.02.2016 15:34
Kirjan, jonka nimeä on enää muista. Kertoo ja analysoi putschia eli vuonna 1991 tapahtunutta Gorbatšovin ja glasnost-perestroika ajatusmaailman tukahduttamiseen tähdännyttä vanhoillisten voimien masinoimaa vallankumousta, mikä epäonnistui ja Jeltsin spontaanisti järjesti vallankumouksen vastavallankumouksen, mikä johti Neuvostoliiton hajoamiseen ja ”demokratian” syntyyn Venäjällä. Sinällään mielenkiintoista, että tietyillä pienillä yksityiskohdilla ja niiden onnistumisilla joko tietoisesti tai sattuman kautta oli valtava merkitys sille, että näin tapahtui ja kommunismi luhistui naapurissa nopeasti.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TT_rex - 13.02.2016 15:44
Lopuillaan Onerva Hintikan kirja "Pako Lapin sodasta". Kannattaa tutustua kirjaan ja aiheeseen.

Siinä näyttäytyy taas kerran ihan konkreettisesti se, että toinen suomalainen tuntee empatiaa toista suomalaista kohtaan ja toinen ei tunne yhtään mitään. Vertauskohtana voi käyttää vaikkapa nykyhetkeä, mutta eipä siitä enempää.
Ottakaa kirja käteenne vaikka kirjastosta ja varatkaa pari päivää kiintoisaan lukuhetkeen.

Tuo voisi olla kiinnostava. Kuuluu siihen kategoriaan, joita itse mielellään luen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Veepee - 13.02.2016 15:51
Esko Valtaojan vanhempaa tuotantoa; Ihmeitä. On jäänyt lukematta vaikka uudempaa tuotantoa olen lukenut. Valtaojaa kuunnellessa/lukiessa tulee aina oman elämän pienuus mieleen. Ehkä liiankin tiedeuskovainen, mutta olisi varmaan mukavaa seuraa ottaa pari pitkää kuohuvaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 14.02.2016 20:03
Isaac Bashevics Singer: Parantumaton

Taustaksi Singeristä: hän oli Puolassa syntynyt, pitkään USAssa asunut kirjailija, joka kirjoitti koko tuotantonsa äidinkielellään, jiddisiksi. Singerin tuotannossa lähes poikkeuksetta käsitellään juutalaisuutta, yleensä hyvinkin läheltä.

Minulle tämän kirjan ongelma oli juuri ylenpalttinen juutalaisuuden korostaminen. Ei niin, että minulla olisi mitään ko. uskontoa vastaan, mutta kun se oli kirjassa niin päällekäypää, että häiritsi jo lukemista, paljonkin.

Kirja sinänsä oli mukava tarina aikanaan Argentiinaan muuttaneesta puolalaisesta, joka palasi Varsovaan selvittelemään ajatuksiaan, ajauduttuaan elämässään umpisolmuun. Pois lukien yllä mainitsemani painotus, Singer kirjoittaa hyvin etenevää ja hyvin luettavaa tarinaa, jossa on monenlaisia ihmiskohtaloita esillä. Tämäkin oli juoneltaan varsin mielenkiintoinen. Antaisin muuten arvosanaksi 4/5, mutta alussa kuvaamani valitun tyylin vuoksi 3-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 14.02.2016 20:12
Goffredo Parise: Kaunis Pappi
Jos tunnette elokuvapuolelta esimerkiksi Vittorio de Sican tai muun neorealismin tuotoksia, tässä on nyt vastaavaa kirjallisessa muodossa, vuodelta 1954.

Tarina kertoo 9-vuotiaasta pojasta italialaisessa kylässä juuri ennen toista maailmansotaa. Poika touhuilee kaikenlaista samanikäisen kaverinsa kanssa, pääosin liikutaan asuintalon liepeillä ja tarkkaillaan eri asuntojen asukkaita ja tekemisiä. Kuulostaa todennäköisesti tylsältä, mutta tarina vie mennessään, eikä kirjaa malttaisi laskea käsistään. Kieli on sujuvaa, ei vaikeaa, mutta sanoisinko taitavaa. Yleissävy on toki synkkä, kun useimpien esiteltyjen henkiöiden elämä on tuon ajan Italiassa varsin ankeaa. Vähän kuin Aki Kaurismäen leffoissa...

Kerrassaan mainio, 5-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 23.02.2016 02:10
Tällaista ajanvietettä yövuorossa joutoaikana. Juuri sain loppuun. Kesti kyllä lukea tuo kun niin pätkissä joutui lukemaan. Hyvä kirja. Aiheen ystäville herkkupala, kuten kirjan kannessa lukee.

(http://uploads.tapatalk-cdn.com/20160223/65cf0ca46a2d0cab67197667854f1e7a.jpg)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 28.02.2016 20:50
Antoine de Saint-Exupéry:
Siipien sankarit
Yölento

Tässä kirjassa on kaksi osaa, siksi siis nuo kaksi nimeä.

Lyhykäisyydessään homman nimi on se, että kirjailija oli itse ammattilentäjä ja kirjoitti tämän teoksen lentämisen ympärille. Alkuteokset ovat ilmestyneet vuosina -31 ja -39, eli lentäminen tuolloin oli omanlaistaan, kuten tietysti myös koneet.

Tämä teos ei nyt jostakin syystä sytyttänyt lainkaan. Ehkä tuo lentämisen korostaminen vei liikaa huomiota, kuten myös aikakauden mukainen kieli ja käyttäytymistavatkin. Pisteitä siis 2/5. Joku muu todennäköisesti pitää enemmän.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 17.03.2016 12:23
Haruki Murakami - 1Q84

Miten voikin mielenkiintoinen ja about 900-sivuinen romaani loppua niin töksähtämällä?! Harmi, pidin kirjasta, mutta loppu pilasi kyllä fiilistä aika paljon. Tuohan on Murakamin tunnetuin teos ja oli jäänyt vain lukematta, mutta tulipahan sekin nyt luettua. Paremmalla loppuratkaisulla 4½/5, mutta on pakko antaa vain 4-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: nokivasara - 17.03.2016 13:03
Haruki Murakami - 1Q84

Miten voikin mielenkiintoinen ja about 900-sivuinen romaani loppua niin töksähtämällä?! Harmi, pidin kirjasta, mutta loppu pilasi kyllä fiilistä aika paljon. Tuohan on Murakamin tunnetuin teos ja oli jäänyt vain lukematta, mutta tulipahan sekin nyt luettua. Paremmalla loppuratkaisulla 4½/5, mutta on pakko antaa vain 4-/5.
Tuo tuli viime kesänä lukaistua.. ihan ok.
Nyt menossa Markku Ropposen 'Kuhala ja isku Helsingissä' .. Nämä 'Kuhala' kirjat on mainioita. Letkeää huumoria.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Riisikippo - 29.04.2016 17:47
Anthony Beevorin Stalingrad. Vastakkain kaksi hullua diktaattoria jotka eivät ihmishengelle antaneet mitään arvoa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Rice - 29.04.2016 18:45
Anthony Beevorin Stalingrad. Vastakkain kaksi hullua diktaattoria jotka eivät ihmishengelle antaneet mitään arvoa.
Just aloitin saman kirjailijan kirjoittaman Ardennit 1944.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 29.04.2016 19:01
Hieman aiheen sivusta, mutta minkälaisia kokemuksia "kirjatoukilla" on vaikkapa kirjaston e-kirjoista ja niiden lukemisesta tabletilla? Minkälainen on lukukokemus verrattuna paperiversioon?
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: SkoNalle - 30.04.2016 21:36
^Tämä lukutoukka on niin jääräpäinen ettei suostu noita e-kirjoja lukemaan, vaan haluaa nauttia kirjan kirjana ja koneelta selaillaan sit kaikkee muuta - vähentää edes vähän näiden tietoteknisten laitteiden käyttöä.
Matkalle mukaan (lomareissut sukulaisiin, vuokramökille tms.) tuo ois parempi kun tuo repullinen kirjoja painaa aikast paljon  ::)
Tästä "lausunnosta" ei nyt kyl hyötyä irronnut  :(
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 04.05.2016 16:29
^Sepä tässä e-kirjan käytön taka-ajatuksena lähinnä on, ettei tarvitsisi ottaa selkärepullista kirjoja reissuun matkaan vaan voisi jotain lueskella vaikkapa mökillä silloin, kun jaksaa tai muuten vain sattuu tilapäinen tekemisen puute.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 08.05.2016 16:39
Gunter Grass: Kampela

Jos haluatte lukea kirjan, joka
- saa lukijan välillä tuskastumisen partaalle
- sisältää ajanjakson varhaisesta esihistoriasta 1970-luvulle
- ei etene kronologisessa järjestyksessä, vaan pompitaan aikakaudesta toiseen.
- sisältää päähenkilön, joka elää eri inkarnaatioissaan koko tuon ajanjakson
- pitää sisällään puhuvan kampelan, joka on myös koko tuon ajanjakson elänyt, ja siinä sivussa oleellisesti vaikuttanut maailmanjärjestykseen
- sisältää ajoittain melko ruokotonta menoa
- on vaatinut kirjoittajaltaan joko melkoisen määrän historian penkomista tai vaihtoehtoisesti melkoista hihasta vetämisen kykyä.
- taas kerran kuvaa nykyisin Gdanskin nimellä tunetun kaupungin vaiheita

niin tässä teille on sellainen. Tämä ei ole mitenkään kepeää luettavaa, vaan vaatii jonkin verran kärsivällistyyttä että jaksaa lukea eteenpäin ja loppuun. Itselleni jossakin vaiheessa heräsi kysymys että miksi ihmeessä kukaan haluaa tällaisen kirjan kirjoittaa. Noh, Grass oli useimmissa teoksissaan melko omaperäinen ulospanon osalta, eli sinänsä tämä ei ollut yllätys. Toistaiseksi lukemistani Grassin kirjoista kuitenkin ehdottomasti työläin, ja uskaltaisinko sanoa - vähiten viihdyttävä.

Tämän arvostelu on taas kerran melko vaikeaa. Sisällön rikkaudesta 5/5, selkeydestä ja helppolukuisuudesta 1-2/5, juonen omaperäisyydestä 3/5 ja ehkäpä kokonaisarvosana minulta Grassin teokselle poikkeuksellisen alhainen 2½-3/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TT_rex - 08.05.2016 17:03
Kuinka kokaiini valloitti maailman

Ihan hyvä läpileikkaus kokaiinin alkuhistoriasta, salakuljetuksesta Jenkkeihin ja Eurooppaan, kartelleista, epäonnistuneesta Jenkkien huumelainsäädännöstä ja huumeiden vastaisesta sodasta jne.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TT_rex - 08.05.2016 17:04
Anthony Beevorin Stalingrad. Vastakkain kaksi hullua diktaattoria jotka eivät ihmishengelle antaneet mitään arvoa.

Tämä tuli myös luettua parisen kesää sitten.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 26.05.2016 15:04
Vielä vähän kesken mutta mielenkiintoinen kirja josta viime musamiitissä oli puhe: 12". Lyhyesti tarinoita suomalaisista levykaupoista. Tuli lukiessa suorastaan nostalginen tunnelma vaikka en olekaan vuosikausiin aktiivisesti kolunnut levylaareja. Ihan täydellinen kirja ei ole mutta sen tekijätkin myöntävät. Järvenpäästäkin olisi voinut Pentti A. Kankaan ja sen yhden joka sijaitsi jonkun pikkukauppakeskuksen yläkerrassa siinä keskustassa esitellä, kuten Keravalta Levyikkunan sekä Helsingistä Eerikinkadulla ollut liike jonka nimeä en myöskään muista, onhan näitä unholaan painuneita muitakin. Lahtelaisen Misirloun esittelyn loppupuoli oli suorastaan tragikoominen tappelukuvauksineen. Aika eksentrinen kuva monesta levykauppiaasta kyllä muodostuu.

Muutenkin levyjenkeräily on aika paljon valkoisen keski-ikää kolkuttelevan (hetero)miehen hommaa. Muistan kun nuorena teininä plarailin jotain hevilevyjä ja juttusille ryhtyi hevityttö sanomattakin selvää että meinasi jännäkakka tulla pöksyyn. Coolina kaverina en luonnollisesti mennyt ns. halpaan eli pysyin vaiti
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 26.05.2016 15:32
^ Tuo olisi varmasti kaikkine puutteineenkin mielenkiintoinen opus. Ainakin helppo nimi painaa mieleensä vastaisen varalle  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 26.05.2016 15:37
Suosittelen, lue ihmeessä. Jos en väärin muista, taisi sinulla olla aiheeseen hiukan kosketuspintaakin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 26.05.2016 16:45
Vielä vähän kesken mutta mielenkiintoinen kirja josta viime musamiitissä oli puhe: 12". Lyhyesti tarinoita suomalaisista levykaupoista. Tuli lukiessa suorastaan nostalginen tunnelma vaikka en olekaan vuosikausiin aktiivisesti kolunnut levylaareja.
Ai sä löysit sen jo. Mullakin on vielä kesken. Turkulaisista liikkeistä olisin lukenut enemmänkin ja ne harvat esittelyt mitä siellä oli olivat aika lyhyitä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 26.05.2016 17:47
Vähän pidempiä stooreja voisi olla ja  asiakkaitakin olisi voinut haastatella, myös toimittajia ja artistejakin. Tiedän että kustannustoiminnan ja graafisen suunnittelun puoleltakin olisi löytynyt lisäkommentoijia. Myös voisi olla vähän enemmän kehystarinaa ilmiön ympäriltä. Mutta ihan hyvä avaus kuitenkin tässä aihepiirissä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Totenkopf - 26.05.2016 18:30
George Orwell: Vuonna 1984

Tullut luettua jo muutaman kerran aiemminkin, mutta mielellään tätä ahmii aina vaan yhä uudelleen.

Teos löytyy kirjahyllystäni, sieltä muiden klassikoiden joukosta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 26.05.2016 21:02
Äänikirjana Väinö Linna: Täällä Pohjantähden Alla. Lukija Veikko Sinisalo.  3 · 24 levyä.

Kolmas kerta kun tämän kuuntelin. Linna on hyvä kirjailija. Ja Sinisalon lukeminen..  :D ->  :'( ja takaisin. Korvakarkkia.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 26.05.2016 21:23
^Voin kuvitella että Sinisalo vetää tuon tyylillä :D Jos on yhtään samaa antaumusta kuin leffaversiossa, jossa hänet heitettiin perheineen torpasta pihalle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Jetstar - 01.06.2016 20:02
Antto Terras: Stockmann Yard Myymäläetsivän muistelmat, mukavaa ajankulukemista ja huumorilla kirjoitettua tositarinaa Stockmannilta.

Seuraavaksi vuorossa Neil Young; Special De Luxe Muistelmia elämästä ja autoista.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TT_rex - 06.06.2016 21:15
Pari alamaailmaan ja rikoksiin liittyvää kirjaa...

Prosenttijengit ja järjestäytynyt rikollisuus Suomessa - tämä oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Suosittelen, jos aihe kiinnostaa.

Henki Lähti! Suomalaisia henkirikoksia - Noin kolmisenkymmentä eri tarinaa, jotka kirjan nimen mukaisesti päättyivät surullisesti. Paljon oli mukana myös tapauksia, joita ei julkisuudessa ole syystä tai toisesta ruodittu. Aikajana oli 60-luvulta 2000-luvulle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Riisikippo - 14.07.2016 21:10
Jarkko Ruutu- Jumalainen näytelmä. Kyseenalaisilla tempuillaan suurta julkisuutta hankkinut kiekkoilija olikin oikeasti kivikova urheilija omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kertoohan sekin jo jostain jos kaveri oli arvokisajoukkueiden vakiokalustoa vaikka pistepörsseissä olikin aika hiljaista. Suosittelen, ainakin minä jaksoin lukea tämän parissa päivässä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TT_rex - 01.08.2016 20:24
Berliinin muuri - Frederick Taylor
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ClintMeatwood - 02.08.2016 09:41
Maija Salmi - Paholaisen juna
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Riisikippo - 04.08.2016 18:33
Unohtunut tämän päivittäminen, niinpä kaksi kerralla:

Donald Caldwell: JG 26 - Kanaalin ässät

Sari Sirkkiä-Jarva: Tiki - Viiden Stanley Cupin mies

Edit: Lisätty kirjailijat
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 14.08.2016 23:14
Sain just äsken luettua Stephen Kingin viimeisimmän suomennoksen, Mersumies (Mr. Mercedes). Kyseessä on trilogian ensimmäinen osa. Tarinassa ei ole mitään Kingille usein tyypillisiä yliluonnollisia aspekteja vaan se on "ihan tavallinen" rikosromaani.

Minullahan on hyllyssä suurin piirtein kaikki Kingiltä suomeksi käännetyt teokset, joten taustaa löytyy. Tämä kirja, Mersumies, on ihan luettava kirja. Se ei tarjonnut minulle mitään erityistä eikä kohonnut omalla asteikollani kovinkaan korkealle. Teksti on sujuvasti soljuvaa, kuten aina. Henkilöt taustoitetaan Kingille tyypillisellä perusteellisuudella ja toisinaan vähän rutiinilla.

Odotan lievällä mielenkiinnolla seuraavia käännöksiä. Muut kaksi kirjaa on jo julkaistu englanniksi. Tämäkin jo kaksi vuotta sitten. En suinkaan vertaa tätä esim. Mustaan Torniin, kunhan totean että taidan antaa lopullisen arvosanan vasta kun olen lukenut sarjan kaikki kolme kirjaa  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 15.08.2016 02:18
Kas. Suositteletko hankkimaan King fanille? Tai ainakin lukemaan?

Sain itse juuri Joylandin luettua. Sain sen synttärilahjaksi vaimolta ja kuluvalla viikolla kahdessa illassa tuli luetuksi.
Ihan ok kirja. Hieman yliluonnollista ja erittäin SK:n tyylistä oli tämä. Ehkä hieman pliisu. Jos arvioida pitäis niin 3.5/5 tähteä.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 15.08.2016 08:33
Kingille on käynyt kuten useille muillekin kirjailijoille/taiteilijoille/muusikoille, että kultakauden aikaisiin tuotoksiin ei pystytä, mutta vahva rutiini tuottaa kuitenkin ihan siedettävää matskua. Veikkaan ettei King kirjoita enää Hohdon, Christinen, Uinu uinu lemmikkini jne. kaltaisia napakymppejä. Oikeastaan kultakausi loppui mielestäni kirjaan Kolkuttajat (Tommyknockers).
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 15.08.2016 09:56
Kas. Suositteletko hankkimaan King fanille? Tai ainakin lukemaan?

Kuka Kingejä on "tottunut" lukemaan ja niistä jotain irti saanut niin kyllähän tämä Mersumies täytyy myös lukea. Jos ei muuten niin edes siksi että selviää miten Kingiltä sujuu perinteisempi rikosromaani.


Kingille on käynyt kuten useille muillekin kirjailijoille/taiteilijoille/muusikoille, että kultakauden aikaisiin tuotoksiin ei pystytä, mutta vahva rutiini tuottaa kuitenkin ihan siedettävää matskua.

Tuo on niin totta. Taso on kuitenkin säilynyt tyydyttävänä ja iloisia (lue: karmivia) ylläreitä putkahtelee aina silloin tällöin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: SkoNalle - 16.08.2016 16:11
Pirkko Koskenkylä: Pohjantuuli, Pohjantuuli 2 ja Pohjantuuli 3 -kirjat.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 17.08.2016 19:03
Jaahas, jäänyt kesäkiireiden keskellä kommentoimatta täällä lukemisia, tässä siis muutama:

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
- Olen Calvinon tuotoksista aiemmin kovastikin tykännyt, mutta tuntui, että nyt meni kirjoittaminen akateemiseksi hienosteluksi. Taitavana kirjailijana Calvino osasi käyttää tehokkaasti hyvin monia tyylilajeja, ja monissa kirjoissa hän on halunnut tätä osaamistaan tuoda esiin, sekoittaen eri lukuihin aivan eri tyyppistä tekstiä. Tässä oli sama juttu; päähenkilö lukee kirjoja, jotka aina jäävät kesken, kun esim. kirjapainossa on tullut virhe ja ei ole tullut tarinaan kuin alkusivut mukaan, sitten ehkä kirja jatkuu aivan toisella jutulla. Tässä siis on kymmenkunta lyhyttä eri tarinaa, joita nitoo yhteen se, että päähenkilö noita kaikkia lukee, ja siinä sivussa yrittää jonkinlaista romanssiakin virittää.
- Pisteeni 3/5.

James Joyce: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
- Tämäkin oli pettymys. Kyseessä siis pitkälti Joycen itsensä nuoruuteen liittyvä kirja vuodelta 1916. Päähenkilön varttumista käydään läpi kouluajan alusta lukien, päättyen jonnekin akateemisen maailman poluille. Alkuosa oli hyvin mielenkiintoinen, mutta tuon akateemisen osuuden yhteydessä tekstissä oli pitkiä filosofisia pohdintoja ja debatteja, joista en sitten jaksa innostua yhtään.
- Pisteet valitettavasti vain 2½/5.

Junichiro Tanizaki: Unien silta
- Kyseessä on seitsemästä novellista koostuva teos. Novellien taso ja kiinnostavuus hiukan vaihtelevat, mutta keskimäärin melko OK. Varsin japanilaistyylisesti kirjoitettu.
- Pisteeni 3/5

Dostojevski: Kirjoituksia kellarista
- On päässyt jo melkolailla kirjan sisältö unohtumaankin, mutta tyypillistä melko synkkää Dostojevskiahan tämä on. Raskassoutuisuutta keventää hyvin soljuva kieliasu, eli mukava tätä kaikkinensa oli lukea.
- Arvioni 3½/5

Tadeusz Konwicki: Isoäitini tarina
- Puolalainen Konwicki on sepittänyt oman isoäitinsä elämäntarinaa romanttisen kehyksen muotoon. Tarina itsessään ei kovin kummoisia väristyksiä tuo; vastaavaa romanttista hömppää lienee 13 kpl tusinassa. Perushömppään verrattuna kieliasu on kuitenkin hyvinkin laadukasta.
- Pisteitä 3½, josta yksi piste tulee tuosta toimivasta kieliasusta.

Mika Waltari: Yksinäisen miehen juna
- Viimeksi Waltaria olinkin lukenut 20-25 vuotta sitten, eli sopi hyvin kesälukemistoon. Tämä on ilmeisesti hyvin pitkälti omaelämänkerrallinen tarina, Waltari itse oli tehnyt vastaavan reissun aikaisemmin julkaisuvuotena 1929.
- Juoni yksinkertaisuudessan se, että päähenkilö kirjan alussa viimeistelee opintonse Helsingin yliopistossa ja haluaa sitten lähteä pitkälle junamatkalle, pääkohteenaan Istanbul, tai Konstantinopeli (huomaa kirjoitusasu), kuten silloin oli tapana sanoa. Matkaa siis tehdään ensin laivalla Puolaan ja sieltä eri kaupunkien kautta Istanbuliin ja hiukan eri reittiä takaisin.
- Kirja oli ensimmäiset satakunta sivua hyvinkin miellyttävää luettavaa; Walktarin kieli on hyvin helppolukuista eikä tarinassakaan ollut moitittavaa. Sitten alkoi tuntua, että vaikka paikat vaihtuvatkin niin juttu ei etene. Päähenkilön eräänlainen besserwisserismi ja hänen ikäänsä nähden (siis luokkaa rapiat 20 v) aivan ylimitoitettu ylemmyydentuntoisuus toisia kansoja kohtaan alkoi häiritä, pahastikin. Huomasinkin, että viimeiset 50 - 75 sivua odottelin vain kirjan päättymistä. Noh, annettakoon nuoreille kirjailijalle anteeksi.
- Arvioni 2½-3/5.

P. S. Arvatkaa tuliko kirjan nimestä Fingerpori Mieleen...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 21.08.2016 09:09
Alberto Moravia: Matka Roomaan
- Moraviakin on hyvin taitava kirjoittaja, kieli on yhtä aikaa selkeälukuista ja tyylikästä. Kun vielä juoni oli hyvin rakennettu niin mikäpä on kehuessa. Tarina lyhykäisyydessään: parikympinen mies matkustaa isänsä kutsumana tämän luo Roomaan, asuttuaan välillä Pariisissa 15 vuotta. Isällä on vahvaa suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen, tuota availlaan pikkuhiljaa. Siinä sivussa päähenkilöllä omanlaistaan romantiikkaa.
- Toistaiseksi lukemistani Moravioista tämä oli paras. Ei aivan korkeinta huippua, mutta pisteitä 4/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 27.08.2016 22:38
Eduardo Mendoza: Kissatappelu
Huh, olipas toiminnantäytteinen 450 sivua!
Englantilainen taideasiantuntija matkustaa Madridiin keskelle vuoden 1936 levottomuuksia. Siinä säntäillään melko kiivaaseen tahtiin ympäriinsä milloin minkäkin teeman merkeissä.
Erittäin 'luettava' ja koukuttavakin kirja. Tuskin jäänee kirjallisuuden historiaan, mutta pidin kovasti, pois lukien muutamat kohdat, joissa Mendoza sortui jaaritteluun. Noh, annettakoon anteeksi.
4/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 28.08.2016 16:43
Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon
Onneksi ei ollut pidempi kuin nämä tänään luetut 180 sivua, ei tätä pidempään olisi jaksanutkaan. Vaikka sinänsä, kehun arvoinen on hyvin nopeasti luettava tekstiasu, josta toki kiitos myös suomentajalle.
Minun silmissäni Morrisonin synti -helmasynti - on Harlekiinikirjamainen ihmissuhdesetvintä, eräänlainen sosiaaliporno, jos ilmaisu sallitaan. Varmaankin moni nainen saattaa tästä pitää, mutta ei ole minun juttuni. Juoni käänteineen on sinänsä ok, mutta päälle liimatut tunteilut ja mukasyvälliset itsetutkiskelut pilaavat sen.
2,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 02.09.2016 23:35
Haruki Murakami: Sputnik - rakastettuni

Hämmentävää, miten näennäisesti niin yksinkertaisesta tarinasta pystyy sepustamaan niin kiinnostavan kokonaisuuden?! Ei tämäkään maailmankirjallisuuden helmiin lukeudu, mutta oli napakka (252 s.) ja kiinnostavasti etenevä paketti, eli hyvin mukava lukea. Innolla odottelen muita Murakameja, parituhatta sivua odottelee hyllyssä lukijaansa…

Pisteitä 4/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 12.09.2016 21:44
Graham Greene: Loppuun palanut

Joillakin sitä on taito hyppysissään kun pitää suoltaa ajatuksrnsa kirjalliseen muotoon. En osaa eritellä miten, mutta Greene rakensi periaatteessa yksinkertaisen tarinan ympärille hienon kokonaisuuden. Tätä lukiessa Afrikan kuumat päivät ja yöt hiostavat sekä rankkasateet kastelevat lukijankin.
Myös itse tarinassa on omanlaistaan pyörittelyä hyvinkin eriluonteisten hahmojen välillä, eli monenlaisia näkemystenvaihtoja aiheesta jos toisestakin.
Suosittelen, ei kovin pitkäkään. Pisteitä 4,5/5

Ja sitten seuraavan opuksen kimppuun!
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 09.10.2016 15:39
Jaahas, tästä taitaa tulla ääliön yksinkirjoitusta, mutta mikäs sen mukavampaa.

Saul Bellow: Mr. Sammlerin planeetta
- Lienen aiemminkin todennut, etten ole varsinainen Bellowin ystävä, enkä oikein ole ymmärtänyt kaikkea hänen kehumistaan. Ei tämäkään mielessäni mikään kruununjalokivi ole, vaikka ajatukset loppua kohden edetessä olivatkin positiivisempia kuin kirjan alkupuolella.
- Yksi asia, josta en oikein pidä on se, että kirjassa viedään juonta samanaikaisesti ikään kuin reaaliajassa ja kuitenkin joukossa on valtavasti takaumia. Tässä päähenkilö Sammler - seitsemänkymppinen juutalaismies, joka on mm. keskitysleirin jälkeen päätynyt USA:an - kaiken aikaa muistelee aiempia tapahtumia siellä sun täällä. Olisikohan realismia, että tuon ikäisellä ajatukset ovat enemmän historiassa kuin nykyajassa, saati tulevaisuudessa? Sitä taustaa vasten valittu linja on toki ymmärrettävissä ja perusteltukin.
- Kieli on sikseensä sujuvaa, eli sen puolesta tämän luki mielikseen.
- Arvosanaksi mielsin kirjan alkupuolella noin 2½, mutta kuten yllä totesin, alkoi tämä loppua kohden miellyttää enemmän. Annettakoon siis hövelisti 3½/5 pinnaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 09.10.2016 15:56
Jaahas, tästä taitaa tulla ääliön yksinkirjoitusta, mutta mikäs sen mukavampaa.

Kyllä näitä luetaan, vaikea vain kommentoida mitään kun nippanappa tunnistan edes mainitsemiasi kirjailijoita nimeltä. Tässähän sitä oppii kun vaan jaksat arviointejasi tänne kirjoittaa  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 09.10.2016 16:28
nippanappa tunnistan edes mainitsemiasi kirjailijoita nimeltä.
Tuo pätee myös toisinpäin, hyvin paljon teidän muiden lukemissa kirjoissa on sellaisia, joiden kirjoittajista en ole kuullutkaan. Stephen Kingin toki tunnistan, mutten ole enää vuosikausiin lukenut hänen tuotoksiaan - sinänsä ilman mitään erityistä syytä.

Sen voin tässä julkituoda, että vain poikkeustapauksissa luen suomalaisten kirjoittajien kaunokirjallisuutta. Tietysti Aleksis Kivet on luettu, Waltaria, vähän Minna Ganthia, Juhani Ahoa, yms., mutta näitä uudempia kirjoittajia ei juuri yhtään.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Jetstar - 09.10.2016 17:25
Vielä ei ole tullut luettua, mutta kirjastosta laitoin varaukseen pari uutuutta:

Ilkka Remes: Kiirastuli ja Taavi Soininvaara: Venäläinen Vieras

Molemmat kotimaisia jännitys/trillerikirjoja, jotka tuleekin yleensä luettua melkein 2-3 päivässä, ovat sen verran mukaansa tempaavia.

Molempien ym. kirjailijoiden tuotantoon kehotan tutustumaan, mikäli mainitun kaltainen lukeminen kiinnostaa, vaikka ovatkin fiktiota, niin kaikki tapahtumat voisivat olla aivan todellisia, ja kirjailijat ovat hyvin taustatyön tehneet, aiavirheitä ei yleensä löydy.

http://www.kirja.fi/kirja/ilkka-remes/kiirastuli/9789510420072/ (http://www.kirja.fi/kirja/ilkka-remes/kiirastuli/9789510420072/)

http://otava.fi/kirjat/9789511305668/ (http://otava.fi/kirjat/9789511305668/)


Huomenissa kaiketi myös saapuu lähikirjastoon tilattu Arttu Toivosen tekemä Tyyliä Teille Suomalainen urheiluautokirja, jossa kuvin esitelty suomessa rekisterissä olevia urheiluautoja.

http://www.kirja.fi/kirja/arttu-toivonen/tyylia-teille-suomalainen-urheiluautokirja/9789513191054/ (http://www.kirja.fi/kirja/arttu-toivonen/tyylia-teille-suomalainen-urheiluautokirja/9789513191054/)

Ei siis vielä luettuja, mutta näistä tulee viimeksi lukemiani  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 09.10.2016 17:31
Haruki Murakami: Sputnik - rakastettuni


Minäkin olen kahlannut nyt Murakamit läpi. Viimeisenä oli Suuri lammasseikkailu. Taattua Murakamia eli surrealismi lyö kättä realismin kanssa ja koskaan ei ole varma mitä seuraavaksi kirjassa vastaan tulee. Vaikka Murakamin teokset ovat surrealistisia, eivät ne ole vaikeita tai raskaita lukea ja tämä pätee myös Suureen lammasseikkailuun.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 09.10.2016 18:44
Minäkin olen kahlannut nyt Murakamit läpi. Viimeisenä oli Suuri lammasseikkailu. Taattua Murakamia eli surrealismi lyö kättä realismin kanssa ja koskaan ei ole varma mitä seuraavaksi kirjassa vastaan tulee. Vaikka Murakamin teokset ovat surrealistisia, eivät ne ole vaikeita tai raskaita lukea ja tämä pätee myös Suureen lammasseikkailuun.
Minulla on Murakami vasta alkusuoralla, aika kiivaaseen tahtiin noita on suomennettu viime vuosina. Joukossa näkyy olevan muutama massiivisempikin opus. Kommenttiesi perusteella tuolta voisi jokujonon kärkipäähän jonkin nostaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: GTA1 - 10.10.2016 00:50
Luin Marko Jantusesta kertovan kirjan kannesta kanteen "kerralla". iltapäivällä aloitin ja äsken lopetin. Ei voinu jättää kesken kun tuli aloitettua. Ei voi muuta kuin ihmetellä Jarnan kykyä suoriutua kaikesta tuosta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Riisikippo - 10.10.2016 19:44
Juhani Tamminen - Don Tami. Meinasin lopettaa puoleen väliin, alkoi äijän omakehu vähän väsyttämään. Mutta sinnittelin loppuun ja kai se on myönnettävä että onhan Tamilla jotain ansioitakin takataskussaan. Olisi hieman vaatimattomampi niin pääsisi helposti arvotettujen "lätkäjätkien" joukkoon, nyt taitaa olla lievästi pelleosaston puolella.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 25.10.2016 22:17
Alice Munro: Kerjäläistyttö
- En muista äkkiseltään olenko Munroa aiemmin lukenut, hyvä että nyt viimeistään.
Kirjalle ei tehnyt oikeutta se, että kiireistäni ja laiskuudestani johtuen sen lukeminen kesti pitkään. Kertomuksen tunnelma pääsi välillä väljähtymään. Tuo on sääli, sillä eräällä tapaa tunnelma vie tätä eteenpäin. Pelkistetyssä tyylissään, arkisen elämän kuvaajana, tämä liikkuu vähän samoilla vesillä Toni Morrisonin kirjojen kanssa, ehkä vähän maanläheisemmin.

Niin tai näin, kirjasta jäi mukava fiilis, taitavasti kirjoitettu!

4/5 pistettä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 03.11.2016 06:29
Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Ihmissuhdesontaa. Tuo sana tulisi ehkä mieleen tästä tiivistettynä. Kirjassa on seitsemän toisistaan irrallista tarinaa, joissa kaikissa kuvataan miehen elämää naisten kanssa.

Hiukan häiritsevänä koin myös tavan, jolla Murakami ajoittain ikäänkuin tarkentaa sanomaansa substantiivista nimitasolle. Ei riitä että kirjoittaa "Kaadoin laseihimme viiniä" tai "Hän piti hissimusiikista". Viini mainitaan erikseen nimeltä, kuten myös hissimusiikkia esittävät yhtyeet ja niiden kappaleita. Auto ei ole vain auto vaan Saab. Vähän samalla tavalla jossakin toisessa kirjassa mainitaan nimeltä liuta katuja, joita kuljetaan, vaikkei se sinänsä tuo juonenkulkuun tai tunnelmaankaan mitään lisää.

Pois lukien ihmissuhdehöpinät ja nuo pienet, rohkenisinko sanoa, häiritsevyydet, kirja on muuten kiinnostava ja mukava lukea nopeasti.

Pisteitä minulta 3/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Zasa - 20.11.2016 13:31
Kirjooja en ole lukenut aikoihin. Tämän tyyppisiä artikkelita tykkään lukea, Metsävaaran kaivoksen historiaa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000002504353.html (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000002504353.html)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 22.11.2016 07:20
C.J. Sansom - Ilmestys

Jo lähtökohtaisesti en pidä erityisemmin dekkareista ja tapahtumien vienti 1500-luvulle ei ainakaan omalla kohdallani parantunut tilannetta. Erittäin pitkäveteinen ja vähän hidastempoinen kirja. Minulla on tapana kuitenkin lukea kirja loppuun vaikka se olisi omasta mielestäni huono. Tällä kertaa lähes 700 sivua meinasi käydä ylivoimaiseksi, mutta pusersin tuon kuitenkin läpi.

Arvosana 1,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 26.11.2016 20:37
Aldous Huxley: Uljas uusi maailma

Jos olette lukeneet Goldingin Kärpästen Herran tai Orwellin 1984 niin ne ovat melko kevyttä kauraa tähän verrattuna. Ishiguron Ole luonani aina on jo hiukan samanhenkinen.

Kyseessä ei ole enempää tai vähempää kuin maailma, jossa kaikki ihmiset ovat klooneja, tarkan ”olouttamisen” läpikäyneinä, tulevaan kastiinsa sovitettuina. Jos elo kuitenkin alkaa ahdistaa niin ei muuta kuin nappi ”somaa” naamariin niin alkaa taas elämä hymyillä. Melkoista ristiriitaa syntyykin kun joukkoon ilmestyy reservaatista kaivettu luonnonoikku, eli ihminen, joka ei tunne lainkaan vallitsevaa maailmanmenoa.

Vaikka kuvatun kaltainen maailma vaikuttaakin perin vastenmieliseltä, ei se vähennä tämän vuonna 1932 kirjoitetun teoksen kirjallisia vahvuuksia. Kokonaisuus on hienosti ja kekseliäästi rakennettu pienistä palasista ja toimii yllättävän hyvin. Varsin luettavaakin kielellisesti.

Pisteeni 4/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 26.11.2016 20:39
Jack Kerouac: Dharmapummit

Kauan eläköön pummit! 1958 ei vielä tainnut olla hippiliike voimissaan, mutta tässä kuvatun kaltainen meno voisi olla jonkinlaista esihippeilyä? Vauhtia siis haetaan nimen mukaisesti Intian suunnalta, buddhalaisuudesta – toki amerikkalaiseen yhteiskuntaan sovitettuna.

Tämä on varsin hieno road movie –tyyppinen teos, jossa liftaillaan eestaas pitkin Kaliforniaa ja sieltä itään, välillä Meksikossakin poiketen. Liftailun ohessa järjestellään sekalaisia ja sekavia juhlia, unohtamatta ottaa napanteria aina kun tilaisuus on tarjolla. Rahasta on kaiken aikaa pula, mutta se ei menoa haittaa.

Olipa virkistävä lukukokemus! Palkitaanpa se mukavilla pisteillä, eli 4+/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 26.11.2016 20:46
Uusi uljas maailma on todella hyvä kirja ja vaikea uskoa että kirjalla on ikää yli 80 vuotta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 27.11.2016 08:57
Menee vähän ot:ksi, mutta menköön tämän kerran.

Jukka Viikilän "Akvarelleja Engelin kaupungista" voitti tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. En ole lukenut romaania enkä kuunnellut kuunnelmaa, mutta Viikilä kertoo parhaillaan teoksesta ja sen synnystä radion YLE Ykkösellä.

En ota kantaa kirjaan, jota en ole (vielä) lukenut enkä siihen, miten taidokas kirjailija Viikilä on, mutta puhujana kuulostaa avuttomalta. "Ninku" toistuu puheessa jopa useita kertoja samassa lauseessa. Mutta onhan tekstin ja puheen tuottamisella iso ero. -- Pitääkin hankkia kirja käsiinsä, kunhan suurin kysyntäbuumi on mennyt.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 27.11.2016 10:03
Luettavana on parhaillaan läksiäislahjaksi työkaverilta saamani Colin Wilsonin "Sivullinen ihminen". Älyllinen analyysi menee paikoin meikäläiseltä ohi, mutta aion kahlata kirjan läpi.

Onko kenelläkään tuntumaa teokseen?
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: kahe - 27.11.2016 11:15
Viimeinen kokonaan luettu The Phoenix Project. Työhoön liittyvää ja DevOps:stä antaa hyvän kuvauksen. Yllätyin kuinka helposti luettava olikaan, mutta vaatii jonkin verran ammattisanaston tietämystä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 27.11.2016 15:19
Juhani Aho: Omatunto

En oikein tiedä miten tätä vuonna 1914 kirjoitettua pienoisromaania olisi pitänyt lähestyä. Onko tämä aikalaiskertomus, tarina kaukana saarella asuvasta ristiriitaisesta perheestä, tarkoituksellisesti opettavainen tarina omantunnon kysymyksistä vai mikä. Aika lailla tuli sellainen putkinotkomaisen kesäteatterinäytelmän fiilis; vanhan kansan köyhää porukkaa kuljeksii ympäriinsä taivastellen milloin mitäkin. Niin tai näin, en tästä saanut juuri mitään irti, enkä osaa muillekaan suositella. Onneksi tarttui mukaan parilla eurolla kesäiseltä torikauppiaalta, ei mennyt isoa rahaa tärviölle.

1,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 27.11.2016 19:58
Randall Munroe - Entäs jos...

Tieteellisiä, mutta humoristisia vastauksia täysin älyttömiin kysymyksiin. Siis täysin älyttömiin!

Hauska kirja, joka oli nopea lukea ja voisi heittää vaikka arvion... 4-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 18.12.2016 21:51
Naguib Mahfouz: Miramar

Enpä muista aikaisemmin lukeneeni yhdenkään egyptiläisen kirjailijan kirjoja, eli sikäli oli tutustumisen arvoinen.

Tarina lyhykäisyydessään: Miramar-niminen pensionaatti Aleksandriassa. Esitellään tuonne tulevia asukkaita ja tapahtumia. Kertojana toimii vuorotellen useampi asukkaista, vähän kuten Kurosawan elokuvassa Rashomon - paholaisen temppeli.

Ei tämä nyt varsinaisesti erinomaisuuteen yllä, mutta oli kyllä kiinnostava kun pääsi vauhtiin. Mahfouzia löytyykin hyllystä Kairo-trilogian verran lisää…

Tästä pisteeni 3,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 18.12.2016 21:57
Jarkko Ruutu: Jumalainen näytelmä. Hyvä kirja, suosittelen. Ruudusta voi olla montaa mieltä, mutta kirja avaa jääkiekkomaailmaa sellaisellekin joka ei ole lajia niin tiiviisti seurannut. Muutamassa kohdassa sai myös nauraa aivan ääneen :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jlindstrom - 18.12.2016 22:12
Minä Zlatan. Hyvä kirja myös ja maalaa vähän erilaisen kuvan kungenista ja siitä mitä kaveri käynyt läpi päästäkseen siihen missä nyt on.

Seuraavaksi Pirlo - I think, therefore I play.


Sent from my iPad using Tapatalk Pro
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 01.01.2017 09:00
Günter Grass: Kissa ja hiiri

Tämä kirja vuodelta -61 ei missään tapauksessa lukeudu Grassin parhaimmistoon. Alle 160-sivuisena teos on Grassilta poikkeuksellisen lyhyt, eikä juonessa ole käänteitä tuttuun tyyliin. Niin juonen kuin kielenkin osalta tämä jää laimeaksi, vaikka tekijänsä tuotokseksi onkin tunnistettavissa.
Pisteet 3-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Kaliju - 01.01.2017 11:04
Morgan Kane seikkaili kirjassa Venäläinen ruletti. Sivistävää lukemista, jota voi suositella kaikille! :-X
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 01.01.2017 11:20
W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikalta

Neljä lyhyttä, irrallista tarinaa matkalta Korsikalle. Nämä eivät siis ole mitään juonellisia tarinoita vaan pikemminkin matkakuvausta, joskin vahvalla historiallisella täytteellä.

Tarinat eivät kiinnostaneet yhtään, mutta Sebald ja takuuvarma suomentaja Oili Suominen ovat aikaansaaneet kielellisesti ansiokkaan lopputuloksen.

Arvosanaksi 2/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 02.01.2017 20:55
John Steinbeck: Routakuun aika
Kauan sitten, kun luin kaikki käsiini saamani Steinbeckin romaanit, pidin häntä yhtenä taitavimmista kirjailijoista. Saattaa han edelleen sellainen olla, mutta minun mielessäni tämä nyt luettu teos ei tuota käsitystä vahvistanut.

Kirjan kansilehdellä kerrotaan kirjailijan nimen omaan halunneen kirjoittaa fasisminvastaisen teoksen, ja jonkinlainen luontevuuden puute paistaa tässä läpi. Sellainen hiukan oppikirjamainen lähestyminen.

Toisen maailmansodan aikaa eletään, ja hyvin paljon saksalaisia muistuttavat valloittajat ovat piikkinä pienen kaupungin lihassa.

Pisteet 3-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Paha71 - 03.01.2017 19:18
Reijo Mäki: Tulivuori

Pokkarina(kin) yllättävän paksu teos; tai sitten on vain ladottu ja painettu normaalia isommalla fontilla.  :-X  ;D

Perus-Varesta, ei mikään elämää suurempi dekkariteos. Menee kevyenä lukemistona siinä missä mikä tahansa muu kirjailijansa aikaansaannos.

Pisteet 2,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 03.01.2017 20:26
Michel Houellebecq - Mahdollinen saari

Kirja joka liikkuu nykyhetken ja tulevaisuuden välillä sekoittaen sekaan scifimäisiä elementtejä. Ihan ok luettavaa, mutta en pitänyt tämän kirjan lopusta erityisen paljon. Minua häiritsee tarinat, joiden loppu jää ikään kuin ilmaan tai yleinen kliimaksin puute. Kirjalla sinänsä oli hetkensä, mutta mielestäni potentiaalia näin scifi-fanin mielestä ei hyödynnetty. Tosin kirja yleensäkin keskittyi enemmän yhteiskunta- ja uskontokritiikkiin, kuin scifiin.

2,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 07.01.2017 22:33
James Dickey: Syvä joki

Kyllä, tämä on se sama teos, jonka pohjalta tehdyn elokuvan monet ovat nähneet. Elokuvan nähneenä olikin kiinnostavaa nähdä mitä kaikkea kirjailijan ajatuksista ei ollut filmille asti päätynyt.

Kirja lähtee vähän tahmaisesti liikkeelle, mutta herrojen päästyä tien päälle vauhti kiihtyy mukavasti. Hyvähän tämä loppujen lopuksi oli. Hiukan jäi kieliasu häiritsemään joidenkin sanavalintojen osalta, liekö suomentajan kömpelyyttä vai kalskahtaako muutaman vuosikymmenen takainen kieli vain korvaan.

3½/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 07.01.2017 23:23
Kyllä, tämä on se sama teos, jonka pohjalta tehdyn elokuvan monet ovat nähneet. Elokuvan nähneenä olikin kiinnostavaa nähdä mitä kaikkea kirjailijan ajatuksista ei ollut filmille asti päätynyt.

Tuo asetelma on minustakin kiinnostava. Nyt kun äkkiä mietin niin taitaa olla hyvinkin harvoin että luen kirjan vasta elokuvan näkemisen jälkeen. Ne kerrat ovat muistaakseni tuntuneet jotenkin "oudoilta". Sen sijaan ensin kirja, sitten leffa on tuttua touhua.

Hei! Muistini virkistyi. Yksi esimerkki. Tykkäsin leffasta Hevoskuiskaaja. Robert Redford ja nuori Scarlett Johansson. Paljon myöhemmin luin kirjan ja voi että se oli tylsää luettavaa. Siitä taisi jäädä melkeinpä kammo päälle, etten mene sotkemaan ainakaan minulle mieluisen leffan fiiliksiä kirjan lukemisella  :-[

On niitä kyllä ollut hyviäkin lukukokemuksia leffojen jälkeen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: X ARI - 07.01.2017 23:26
Von Manstein...Menetetyt voitot.   Beevorin kirjoja lukeneille must. ainakin minun mielestä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 08.01.2017 09:05
Nyt kun äkkiä mietin niin taitaa olla hyvinkin harvoin että luen kirjan vasta elokuvan näkemisen jälkeen. Ne kerrat ovat muistaakseni tuntuneet jotenkin "oudoilta". Sen sijaan ensin kirja, sitten leffa on tuttua touhua.
Kyllä keskimäärin taitaa olla itsellänikin harvinaisempaa, että ns. emoteos tulee luettua jälkikäteen. Olenmuutaman kerran pettynyt elokuvaan, kun olen ensin kirjan lukenut; kirjassa voi paremmin kuvailla ajatuksia, mielipiteitä, yms. Räjähtävä toiminta sitten filmillä vaikuttavampaa. Yhtenä esimerkkinä 'vajaasti' toteutetusta elokuvasta pidin Peltirumpua, joka käsitteli paksun kirjan sisällöstä vain osan.

Tällä hetkellä on hyllyssä pari elokuvaa odottamassa, että ehtisin ne ensin kirjana lukea: Norwegian wood ja Piin elämä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TT_rex - 08.01.2017 19:23
Pläjäys toista maailmansotaa...

Roma Ligocka - Punatakkinen tyttö. Elämänkerrallinen teos Krakovan ghetosta kommunistihallinnon puristukseen.

Gunther K. Koschorrek - Taistelukosketus. Wehrmachtin konekiväärimiehen henkilökohtaiset päivittäiset kokemukset Stalingradista vetäytymistaisteluiden kautta aina antautumiseen amerikkalaisille.

? - Natsimiljonäärit. Tarinaa sodan lopun vaiheista - natsikullan ja muiden aarteiden organisoidusta piilottamisesta Itävallan vuoristojärviin ja lähimaastoihin ja amerikkalaisten etsivien työstä niiden löytämiseksi sodan päätyttyä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 08.01.2017 19:29
? - Natsimiljonäärit. Tarinaa sodan lopun vaiheista - natsikullan ja muiden aarteiden organisoidusta piilottamisesta Itävallan vuoristojärviin ja lähimaastoihin ja amerikkalaisten etsivien työstä niiden löytämiseksi sodan päätyttyä.

Hivenen tuohon liittyen, vasta kun katselin elokuvan The Monuments Men, pääsin jyvälle tästäkin osa-alueesta WWII:ssa  :-[
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 08.01.2017 19:32
Stephen King - Mersumies

Hmmm... mitähän sanoisi. Stephen Kingin terävin kynä tylsyi mielestäni yli 20 vuotta sitten, mutta edelleen varsin sujuvaa kerrontaa, jota on helppo ja mukava lukea. Mersumies on perinteinen dekkari ilman kauhu tai muita tuttuja King-elementtejä. Onhan King kirjoittanut aiemminkin kirjoja, joissa ei ole yliluonnollisia piirteitä (mm. Piina), mutta minulle nuo "tavalliset" tarinat eivät ole oikein iskeneet ja niin on myös Mersumiehen kanssa. Tämän kirjan olisi voinut kirjoittaa kuka tahansa. Aika tavallinen ja vähän tylsähkö dekkari.

2+/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 08.01.2017 19:38
Stephen King - Mersumies
Hmmm... mitähän sanoisi. Stephen Kingin terävin kynä tylsyi mielestäni yli 20 vuotta sitten, mutta edelleen varsin sujuvaa kerrontaa, jota on helppo ja mukava lukea.

Aivan samaa mieltä, kuten myös loppuarviostasi. Mersumies ei tarjoa mitään kingimäistä. Odotan kyllä jatko-osia, mutta samalla toivon että hänellä olisi muitakin aiheita työn alla.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 08.01.2017 20:08
Pitikin lukea nämä arviot. Uusi Mersumies odottaa pöydällä starttia. Kun selviydyn henkisestä surkeudesta johtuen vanhan, jo luetun Remes kirjan ostosta..
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 08.01.2017 20:17
Jos tykkää dekkareista, niin Mersumies voi olla oikein hyvä kirja. Ja itsekin tämän luin ihan mielelläni, mutta syystä tai toisesta, en itse erityisesti dekkareihin syty. Kuitenkin King on ollut minulle helppoa vakiolukemistoa varhaisteini-iästä alkaen ja kirjoitin yläasteella esseen aiheesta Stephen King - Christine. Minusta tuli oikein hyvä ja yksityiskohtaisesti teoksen sisältöä kuvaava essee, mutta vieläkin jaksan hämmästellä ettei äidinkielenopettajani ymmärtänyt Kingin (ja minun) neroutta tässä asiassa. ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Bear - 09.01.2017 21:00
Viime viikolla kirjastosta tarttui mukaan Santtu Luodon kirjoittama Eppu Normaalin tarina - 40 Vuotta tiimalasin santaa.

Varsin hyvä kirja, josta tuli selville koko Eppujen stoori. Voisi sanoa että kirja oli kuin Eppu Normaalin menestys, paranee sitä mukaa kun vuodet vierii. Paikoitellen teksti oli hiukan tylsää, mutta suurimmaksi osin oli mukavaa luettavaa kun mukaan oli mahdutettu paljon lainauksia Epuilta itseltään. Ilman näitä Martin, Pantsen ja kumppaneiden "viisauksia" olisi ollut kuivakka teos.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 10.01.2017 01:22
Viime viikolla kirjastosta tarttui mukaan Santtu Luodon kirjoittama Eppu Normaalin tarina - 40 Vuotta tiimalasin santaa.

Jep, tuo on ehdottomasti luettavien listalla kun kohdalle osuu  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: JNorr - 10.01.2017 08:05
Esa Siren - Törni kärkeen

Vuosien tauon jälkeen syksyllä innostuin taas lukemisesta. Joulun aikaan Sirenin Törni - sarjan ensimmäinen osa tuli luettua ja tykkäsin. Sotakirjaksi kuitenkin sopivan "kevyttä" luettavaa että aika menee kirjan parissa ihan huomaamatta.

Seuraavaksi sitten Rikostoimittaja Sipilän - Muru.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 10.01.2017 09:16
Joulun aikaan Sirenin Törni - sarjan ensimmäinen osa tuli luettua ja tykkäsin.
Kiinnostuin tästä Törni-sarjasta ja kaivelin vähän tietoa. Kustantajan sivuilta löytyi luonnehdinta: Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnistä (1919–1965) kertova fiktiivinen sotadokumenttisarja  :D Siis mikä?! Ahaa, eli tositapahtumiin perustuvaa, mutta kirjailijan väritystä sisältävää tarinaa. OK, laitetaan korvan taakse.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 16.01.2017 18:37
Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Ishiguro on kirjoittanut monia hienoja kirjoja, olin tätä uutukaistakin jo jonkin aikaa odotellut.

Ajallisesti eletään Kuningas Arthurin aikoja, yksi hahmoista on hänen entinen ritarinsa.
Ihmishahmojen ohella kirjassa liikutaan jättiläisten, lohikäärmeiden ja keijukaisten parissa.

Melko hienosti Ishiguro rakentaa tarinaa, mutta jollakin tavalla tämä tuntui loppua kohden väljähtyvän. Tarina itsessään on erittäin sujuvasti kirjoitettu ja kiitos Helene Bützowin erinomaisen hienolle suomelle toteutetun käännöksen tätä tulikin luettua malttamattomana ahmien.

Annetaanpa pisteitä 4+/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 17.01.2017 14:53
Ei suoranaisesti liity otsikkoon, mutta välillisesti kylläkin.

http://yle.fi/uutiset/3-9407281 (http://yle.fi/uutiset/3-9407281)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Panda - 17.01.2017 15:20
Laurent Binet - HHhH, Heydrichin salamurhan jäljillä.

Kirjan nimi tulee saksan kielen sanoista  ”Himmlers Hirn heißt Heydrich”, eli Himmlerin aivot ovat Heydrich. Persoonaalisella tavalla kerrottu kirja Prahan teurastajan salamurhasta jota sanottiin natsisaksan vaarallisimmaksi mieheksi. Hienosti kirjoitettu kirja, suosittelen kaikille joita kiinnostaa toisen maailmansodan tapahtumat.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 17.01.2017 16:11
Hienosti kirjoitettu kirja, suosittelen kaikille joita kiinnostaa toisen maailmansodan tapahtumat.
Kiitos vinkistä, laitan korvan taakse.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 29.01.2017 19:33
Stephen King : Etsivä löytää  (Finders Keepers, 2015). Osa 2/3 Mersumies trilogiasta.

Hieman alle 400-sivuinen, helppolukuinen, ihan asiallinen muttei mikään erityinen teos. Jos tykkäsi Mersumiehestä, tämäkin toimii, jos jokin ärsytti niin sama ärsyttänee tässäkin.

Tyypillisesti, matkaan lähdetään kahdessa ajassa jotka myöhemmin tietenkin avautuvat lukijalle ja jatkavat nykyajassa. Tyypillistä kingiä ovat myös lauseet: "X valvoi sinä yönä myöhään. Pian sen jälkeen hän teki elämänsä pahimman virheen." Sen jälkeen jätetään X tietenkin pitkäksi aikaa tarinan ulkopuolelle. Lukija vain miettii, ei kai se vaan...  :)

Toinen yksityiskohta. Mietin lukiessani että joskus nautin suuresti miten King osasi kuvailla kirjan henkilöitä ja usein myös niitä satunnaisia ohikulkijoita jotka eivät liittyneet itse tarinaan. Ei enää sellaisia makupaloja, vähään aikaan. Ja kuinka ollakaan, heti seuraavassa lauseessa tulee vanhojen aikojen kunniaksi: "nainen joka näytti kovaa ratsastetulta ja talliin hikisenä laitetulta".  ;D  se siitä.

Pieni pettymys hiipii kuitenkin mukaan viimeiseen loppunäytökseen. Vanhana fanina tämä kirja menettelee mutta mitään sen kummempaa ei kannata odottaa. Mietin ekan kirjan jälkeen, miten tähän rakennetaan jatkoa. Ihan tyylillä, samoja henkilöitä mukana ja kolmanteen osaan lupaillaan mielenkiintoista asetelmaa...  ;)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 02.02.2017 15:49
Vonnegut, Kurt: Kissan kehto
-   Aika hölmö tarina atomipommin keksijöihin lukeutuneesta miehestä, joka juuri ennen kuolemaansa oli keksinyt mullistavan aineen nimeltä Jää-yhdeksän.  Miehen lasten kautta tarina etenee … enpäs kerrokaan miten. Kuten taisin joskus aiemmin todeta, nuorempana Vonnegutin teksti miellytti kovastikin, nyt lähinnä tuntuu turhan kepoiselta. Joukossa kuitenkin sen verran hauskaa, että annetaan tälle 3½/5.

Itseäni peesaten: Kurt Vonnegut: Piruparka

Aloitetaan hyvästä: Jukka Kemppisen suomennos ja kieli ovat erinomaisia!

Tarina noudattelee vonnegutilaista tyyliä, pikkuhauskaa tarinaa jollakin tapaa hiukan syrjään sysätyistä tai sysäytyneistä hahmoista. Melko mielellään tätä luki, mutta ihan lopussa viimeiset parikymmentä sivua vähän lässähtivät, minkä vuoksi nappasin neljännespisteen pois.

3+/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: E92 - 02.02.2017 16:00
Itseäni peesaten: Kurt Vonnegut: Piruparka

Aloitetaan hyvästä: Jukka Kemppisen suomennos ja kieli ovat erinomaisia!

Tarina noudattelee vonnegutilaista tyyliä, pikkuhauskaa tarinaa jollakin tapaa hiukan syrjään sysätyistä tai sysäytyneistä hahmoista. Melko mielellään tätä luki, mutta ihan lopussa viimeiset parikymmentä sivua vähän lässähtivät, minkä vuoksi nappasin neljännespisteen pois.

3+/5.

Voisi myös sen takia lukea, että Kemppinen tarkastanut mun kandin. 😀
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Jetstar - 02.02.2017 16:40
Kirjastosta lainatun Haynes Fiat Punto 2003-2008 suomenkielisen korjauskirjan-
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 03.02.2017 10:12
Taidan olla laittanut kommenttini rokkareiden tarinoista yleensä tuonne musa-alueelle, mutta teen tässä poikkeuksen. Luin kirjan Neil Young : Special Deluxe - muistelmia elämästä ja autoista (A memoir of life & cars, 2014)

Noin 400 sivun verran Neil kertoo omin sanoin pitkän elämänsä aikana omistaneistaan autoista. Jokaiseen autoon liittyy tarina ja melkein jokaisesta on myös kirjan sivuille päätynyt Neilin itsensä piirtämä kuva autosta. Sain vaikutelman että hän on ostanut vain muutaman auton uutena. Valtaosa hänen omistamistaan autoista on valmistunut 40- tai 50-luvuilla. Kyseessä on intohimoisesti ja tunteella autoihin suhtauva muusikko. Jokainen ostettu auto on tehnyt suuren vaikutuksen muotoilullaan ja/tai yksityiskohdillaan.

Neil kertoo rehellisesti kuinka häntä on huijattu autokaupoissa, monta kertaa. Auto ei olekaan vastannut kuvaustaan ja aina ei ole mies tullut tehneeksi edes koeajoa ennen kauppoja. Monia autoja on entisöity tai ainakin yritetty sitä luottomiesten pajoilla. Kirjan loppua kohden Neil kertoo heräämisestään saastuttamiseen ja ilmastonmuutokseen. Sähköautot sekä vaihtoehtoiset polttoaineet kiinnostavat kovasti.

Kirja oli helposti luettava. Sen anti jäi minulle mainioiden tarinoiden varaan kustakin autosta. Jonkin verran kerrotaan levytyksistä ja kiertueista, autojen osuutta niihin unohtamatta. Paljon ideoita syntyi miehen päässä ajellessaan omalla ranchillaan jollakin tallien ja varastojen autoistaan  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: JNorr - 03.02.2017 19:43
Ville Kaarnakari - Operaatio chevalier

Toinen Kaarnakarin kirjoittama kirja mikä tullut luettua. Vaikka kirja paksu olikin niin mielenkiinto säilyi, ellei jopa kasvanut loppua kohden. Mielenkiintoisen näistä Kaarnakarin kirjoista tekee faktan ja fiktion sekoitus. Tässäkin tapauksessa kirjan pohjalla on jonkun sortin todellinen tilanne.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: DiscoKai - 03.02.2017 19:55
Henri Troyat: Pietari Suuri

Suosittelen, jos on kiinnostusta historiaan
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: SkoNalle - 13.02.2017 18:11
Jos nyt laittais itekkin edes yhden luetun kirjan tänne  ;)
Laura Lehtola - Viimeinen katekeetta. Opettajana Inarin erämaissa.
Kertoo kirjoittajan omasta elämästä, kun toimi kiertävänä opettajana - aloitti ripille pääsyn jälkeen v. 1919 ja teki tuota 40 vuotta. Jos löytyy muistakin kirjastoista niin suosittelen lukemaan.
Ps. Kirjan lopussa on vieraampien (saamelais-peräisten ?) sanojen selityslistaus...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 19.02.2017 22:16
Isaak Babel: Odessalaisia
Sekava ja epämääräinen. Noin luonnehtisin tätä 44 lyhyestä novellista koostuvaa kirjaa. Novellit ovat hyvin lyhyitä, muutama sivu tyypillisesti, enkä oikein ehtinyt päästä juttuihin sisään ennen kuin ne jo loppuivat. Joku toinen saattaa saada tästä enemmän irti, mutta minulle jäi sästä rauhaton, sillisalaattimainen olo.

2/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Teme - 19.02.2017 22:32
The Second Machine Age: Work, Progress, and Prosperity in a Time of Brilliant Technologies (Erik Brynjolfsson, Andrew McAfee).

Suosittelen lämpimästi jos tulevaisuudennäkymät kiinnostavat.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Huikko - 21.02.2017 21:34
Pertti Rassi: Ripsi- ja imumonnit
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 23.02.2017 21:18
Äänikirjana Mielensäpahoittajan hiihtokirja.

Ei yllä varsinaisten Mp-kirjojen tasolle. Muissa kirjoissa hahmosta tulee esiin jatkuvasti uusia piirteitä. Tässä kelataan samaa teemaa uudestaan eri arvokisojen tietojen pyöriessä taustalla.

Muissa kirjoissa lukijana oli loistava Antti Litja, mutta koska hän ei enää kykene puhumaan on lukijana Vesa Vierikko. Hän ei yllä Litjan tasolle, ei edes lähelle. Lisäksi hänen lukemisestaan tulee jatkuvasti mieleen hänen lukemansa Harry Potter-kirjat.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TT_rex - 25.02.2017 12:16
WWII saaga jatkuu...

Viisi päivää, jotka vavisuttivat Eurooppaa - Nicholas Best
Goebbels - Kolmannen valtakunnan propagandaministeri - Heinrich Fraenkel ja Roger Manvell
Ardennit 1944 - Antony Beevor
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 28.02.2017 06:38
Alberto Moravia: Keskipäivän aave
Samannimisen elokuvankin perustana toiminut tarina vuodelta 1954 jätti minut melko kylmäksi. En oikein jaksa innostua tämän tyyppisistä psykologisista teuksista, jossa päähenkilö ruotii, märehtii ja murehtii avioliittonsa epätyydyttävää tolaa. Siinä sivussa ruoditaan Homeroon Odysseusta, josta olisi tarkoitus tehdä elokuva.

En siis innostunut. Pisteitä 2/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 08.03.2017 09:17
Ernest Hemingway: Joen yli puiden siimekseen

Tuleeko arkisesta ruuasta herkkua kun sen tekee mestarikokki, tuleeko tavanomaisesta tarinasta klassikko kun sen kirjoittaa osaava kynäilijä?

Tässä 1950 kirjoitetussa kertomuksessa ei juonta ja sisältöä ajatellen ole mitään erityisen merkillistä, paikoitellen jokin kohta oli jopa tylsän puoleinen (lähinnä yksittäisten sodan taistelujen kuvaukset). Hemingway kuitenkin osasi rakentaa tekstiä hienosti, luettavasti, viihdyttävästi. Siksi tätä tuli vähän ahmimalla luettua.

Pisteet huinivat tuolla 3½ - 4- välillä.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Skula - 21.03.2017 14:44
Pahoittelut tässä kohtaa, kun tuon esiin jotain ei niin perinteistä kirjallisuutta. Edellisestä ehdasta kovakantisesta on niin pitkä aika etten mainosta.. mutta..

Ei nyt tosiaan mikään kirja, mutta kun kyseinen kaveri ei "voi" kirjoja kirjoittaa, pitää tyytyä ns.pokkareihin..

Juha Vuorisen: Maastamuuttajan päiväkirja.

Tää oli kiva poikkeus totuttuun Vuoriseen. Tykkäsin - ullatuus..
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 21.03.2017 14:48
Ei nyt tosiaan mikään kirja, mutta kun kyseinen kaveri ei "voi" kirjoja kirjoittaa, pitää tyytyä ns.pokkareihin..

Enpäs ole tuota Vuorisesta ajatellutkaan, mutta yleisellä tasolla ainakin minulle pokkarit ovat yhtä lailla kirjoja kuin kovakantisetkin  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 21.03.2017 15:07
Äänikirjana Jonas Jonassonin Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä.

Pidin tästä enemmän kuin edellisestä Lukutaidoton, joka osasi laskea -kirjasta. Meno on täysin älytöntä, mutta jollain tavalla hahmoihin pystyy samaistumaan ja heidän toimiaan ymmärtämään ja hyvksymään, niin laittomia kuin ne ajoittain ovatkin.
Maha hytkyy naurusta tasaisin väliajoin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: DiscoKai - 21.03.2017 17:54
Keisari Aarnio.

Vaikka luulin, että olen hesarista kaiken Aarniosta ja oikeudenkäynnistään, mutta ei.

Sujuvaa luettavaa
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 22.03.2017 12:54
Don DeLillo: Mao II

Hämmentävä kirja. Tarinassa on selkeämmin etenevää osuutta, mutta välillä vähän sekavampaa pomppimista ja kuvailua. Jos nyt ei ihan tajunnanvirtaa niin vähän jalat irti maasta kumminkin.
Kun tämä suurelta osin tuntui olevan kiinnostavasti etenevää ja mukavasti luettavaa tekstiä niin tekisi mieli antaa neljä tähteä. Tuo mainitsemani ajoittainen sekavuus - jonkun mielestä ehkä kirjan makoisinta antia - häiritsi minua kuitenkin sen verran, että tyydyttäköön kolmeplussaan.

Ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 29.03.2017 09:20
Torgny Lindgren: Taiteilija Klingsor

Pari viikkoa sitten 78-vuotiaana kuollut ruotsalainen Lindgren kirjoitti hyvin luettavia ja jonkinlaisesta arkisesta kepeydestään huolimatta puhuttelevia kirjoja. Taiteilija Klingsor ei tee tästä poikkeusta vaikkei kirjailijan parhaimmistoon mielestäni sijoitukaan.

Tätä lukiessani tuli useammankin kerran ajatus, että nyt edetään jossakin määrin samoin askelmerkein kuin monessa Günter Grassin kirjassa. Tarkoitan tapaa, jolla sinänsä simppeliin tarinaan ja henkilöihin rakennetaan yhä uusia kerroksia. Mikäpä siinä, kun kerran toimii.

Pisteet 4/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Riisikippo - 07.04.2017 00:29
Pekka Holopainen : Tahto

Aino-Kaisa Saarisen urheilu-uraa ja persoonaa valottava "elämänkerta". Vaikka iltapäivälehdet syksyllä tästä revittelivätkin, kirjan lukemisen jälkeen sympatiani ovat Aikun puolella.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 08.04.2017 15:34
Sain juuri valmiiksi Lars Keplerin Kaniininmetsästäjän. Tyyli oli tuttua Kepleriä tarkkoine raa'an väkivallan kuvauksineen, mutta mielestäni jännittävyydessä ei aivan päästy muiden Joona Linna- sarjan kirjojen tasolle. Lopussa jäätiin melkoiseen cliffhangeriin, harmi vain että seuraavaa osaa joutunee odottamaan melkein vuoden.  :-\

3,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 16.04.2017 13:19
Tadeusz Konwicki: Pieni ilmestyskirja 

"Maailmanloppu tulee. Minun oma maailmanloppuni. Se lähestyy tai oikeammin hiipii minua kohti. Henkilökohtaisen maailmani loppu. Mutta ennen kuin maailmankaikkeuteni luhistuu raunioiksi, hajoaa atomeiksi, räjähtää tyhjyyteen, minun on vielä kuljettava Golgatani viimeinen kilometri, juostava tämän maratonin viimeinen kierros, astuttava viimeiset askelmat alas tai ylös mielettömyyden tikkaita."

Näin komeasti alkaa tämä hieman hämmentävä kirja. Tarina kuvaa vain yhtä päivää - viimeistä päivää - jonka aikana ehtii tapahtua monenlaista, kuljettaessa bensiinikanisterilla varustettuna pitkin Varsovaa, Suuren Puoluekokouksen päivänä.

Erilaisuudessaan viihdyttävä lukukokemus, joka ansaitsee arvosanan 4/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 16.04.2017 17:37
Yasunari Kawabata: Kämmenenkokoisia tarinoita

58 kertomusta 270-sivuisessa kirjassa paljastaa, että lyhyistä tarinoista on kyse. Nämä sijoittuvat kaikki Japaniin ja on kirjoitettu 1920- ja 60-lukujen välillä.
Taso vaihtelee, osa ansaitsisi melkeinpä viitisen tähteä, vaatimattomimmat ehkäpä hädin tuskin kaksi. Mukava näitä kuitenkin oli lukea, ehkäpä juuri lyhyen mitan vuoksi. Yleistuntuma on sellainen elämää vähän haikeasti taaksepäin tapaileva.

Olkoot keskiarvopisteet 4-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Paha71 - 23.04.2017 18:29
Seppo Jokinen: Rahtari ja Jarkko Sipilä: Valheen kasvot

Kummatkin teokset ovat taattuja, varmoja ja laadukkaita Suomi-dekkareita, erittäin kirjoittajiensa "näköisiä". Lukijalle on suotavaa perehtyminen taiteilijoiden aiempiin romaaneihin, mikäli haluaa olla perillä päähenkilöiden ihmissuhdekuvioista. Etenkin Sipilän teokset ovat hyvin ajantasaisia kulloinkin vallitsevaan maailman ja kotimaan tilanteeseen suhteutettuina.

Pisteet molemmille 5-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jantsa - 23.04.2017 19:55
Seppo Jokinen: Rahtari ja Jarkko Sipilä: Valheen kasvot

Kummatkin teokset ovat taattuja, varmoja ja laadukkaita Suomi-dekkareita, erittäin kirjoittajiensa "näköisiä". Lukijalle on suotavaa perehtyminen taiteilijoiden aiempiin romaaneihin, mikäli haluaa olla perillä päähenkilöiden ihmissuhdekuvioista. Etenkin Sipilän teokset ovat hyvin ajantasaisia kulloinkin vallitsevaan maailman ja kotimaan tilanteeseen suhteutettuina.

Pisteet molemmille 5-/5

3/4
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vollgas - 23.04.2017 20:02
Legioonalainen Peters -Aavikkosota.

Taattua kamaa jos noista pitää.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Paha71 - 01.05.2017 19:46
Christian Rönnbacka: Kaikki mikä kiiltää

Vahvaa jatkoa kirjailijan komisario Hautalehto -sarjalle. Jännitystä, toimintaa ja huumoria sopivassa suhteessa.

Pisteet
4½/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 21.05.2017 13:48
Alberto Moravia: Vuosi 1934

Taas ollaan Caprin saarella ihmissuhdekiemuroiden parissa.
Kirjassa on muutamia piristävämpiä kohtia muutoin melko perinteisen tarinan ohessa, nämä estävät melko hyvin kyllästymästä paikoitellen hiukan pitkäpiimäisesti etenevään juoneen.

Ei tämä klassikoksi silmissäni nouse, mutta kuitenkin sen verran mukavasti soljuu, että annetaan 3½/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 21.05.2017 13:59
Claude SImon: Flanderin tie

Hyvin harvoin käy niin, että kerran aloitettu kirja on vietävä takaisin hyllyyn ennen kuin se on tullut luettua loppuun. Pari-kolme kertaa on minulla näin käynyt, eli kirja on selättänyt lukijansa. Tämä Flanderin tie on nyt lisätty tuohon lyhyeen -  ja toivottavasti sellaisena pysyväänkin - jonoon.

Kirja on nimittäin luettavuudeltaan aivaan peeseestä. Yksittäinen virke jatkuu pahimmillaan useamman sivun, eikä 270 sivua jatkuvassa pötkötekstissä ole isoja kirjaimia, kappaleita tai lukuja. Kun näissä mammuttivirkkeissä vielä pompitaan sinne tänne, vaatii melkoista pinnistämistä pitää ajatukset koossa, että tarinasta saisi jotakin tolkkua. Vaikka, ei tässä tarinamielessä kovin paljoa tapahdukaan, teksti on enemmänkin sellaista selittelyä ja kuvailua.

Jos tästä Lapinlahden Lintuja mukaellen hakemalla hakee jotakin positiivista niin annettakoon tunnustus suomentajille Olli-Matti Ronimus ja Pentti Holappa, jotka ovat aikaansaaneet kaunista suomea näihin puuduttaviin virkkeisiin.

Netissä on kirjaa kehuttu sen taitavasta kuvauksesta, mutta  minulta tosiaan meni ainakin tällä kerralla ohi ja yli. Siksi vaatimaton arvosana 1-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 22.05.2017 01:39
Kirja on nimittäin luettavuudeltaan aivaan peeseestä. Yksittäinen virke jatkuu pahimmillaan useamman sivun, eikä 270 sivua jatkuvassa pötkötekstissä ole isoja kirjaimia, kappaleita tai lukuja.

Tuohon boldaamaani kommentoin kun nuorena miehenä hamusin itselleni Little Feat yhtyeen LP.t. Niiden tarinat oli kirjoitettu juuri kuvaamallasi tavalla. Hetki siinä meni ennen kuin tottui tekstiä lukemaan. Kyllähän siinä auttoi se että kiinnosti kovasti mitä kerrotaan  ::)  En nyt muista kuka bändin jäsenistä kirjoitti lähes kaikkiin albumeihin bändin terveiset yms.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 02.06.2017 21:31
José Saramago: Kivinen lautta

No jopas. Edellä morkkasin Claude Simonin kirjaa pötkötekstistä ja heti seuraavassa sama juttu! Mutta, Saramagon teksti oli paljon luettavampaa, jopa siinä määrin, että loppuen lopuksi tuo tekstin ulkoasu häiritsi todella vähän. Paljon asiaa auttoi se, että tässä kirjassa on ihan tolkullinen tarina, joka vieläpä etenee kaiken aikaa samassa ajassa eikä pompi välillä historiaan tahi muualle.

Tarinaa Saramago taas kerran osaa rakentaa mainiosti!  Kirjan perusjuttu on se, että Espanja ja Portugali mysteerisesti irtoavat Euroopasta ja alkavat valtavana saarena ajelehtia pitkin Atlanttia. Tuo on kuitenkin vain osa tarinaa, mutta jääköön loppu paljastamatta.

Noin sivulle 200 saakka kirja oli erittäin koukuttava ja kiinnostava, sen jälkeen alkoi ote vähän löystyä. Sen vuoksi arvosanaa otetaan vähän alaspäin, eli jäljelle jää 4/5.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 11.06.2017 20:45
Wolfgang Borchert: Ovien ulkopuolella

"Mutta silloinpa kauhistuikin todellisuuden öljyisissä pedonkourissa kuolemaan saakka tuo hopeinen sielu, joka oli henkäyksenhieno ja herkästi tuhoutuva kuin perhosensiipien hohto - salamannopeasti luiskahti täysinäinen tonkka hervottomiksi valahtaneista käsistä ja iski kammottavan lieskan tytön päästä: vaalealla päälaella kukki paksu, punainen veri."

Tämä vain 26-vuotiaana kuolleen Borchertin novellilokoelma on vähän epätasainen laadultaan, muttei huono miltään osin. Muutama teksti on niin hieno joko kokonaisuutena tai osittain, että teoksen keskiarvo nousee korkeaan veisuun.

4,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: -P- - 12.06.2017 01:14
Santtu Luodon Ile Kallio (http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=861) -kirjan.
Seuraavaksi tämä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 17.06.2017 21:44
F. M. Dostojevski: Pelurit

Verrattuna useimpiin muihin Dostojevskin kirjoihin tämä on hyvin helppolukuinen, rakenteeltaan selkeästi etenevä ja vailla pitkiä pohdiskelujaksoja.

Kirja siis kertoo pelihimon riivaamista ihmisistä, jotka ennen pitkää ajautuvat tärviölle, ja voittoisina hetkinä joutuvat erilaisten perskärpästen vainoamiksi.

Melko ok kaikkenensa, annettakoon 3,5/5

ä
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 24.06.2017 15:59
Kurt Vonnegut: Siniparta

Tuttuun tyyliin eräänlaisen antisankarin ympärille rakennettu kirja, jossa sattuu ja tapahtuu. Tämä on todennäköisesti paras lukemani Vonnegut, kirja hiukan löysänlaisten alkufiilisten jälkeen parani edetessään.

4/5.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 25.06.2017 12:46
Äänikirjoina:

Stephen King: Mersumies
Stephen King: Etsivä löytää

Jälkimmäinen siis jatkoa ensimmäiselle. Tuttua Kingiä  eli paljon tekstiä ja juoni kulkee hyvin. Myös se, että välillä voisi mennä hieman nopeammin eteenpäin.
3/5

Hieman vintagea:  ;)
Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut.
Olin tämän lukenut joskus n. 10-vuotiaana. Perusjuonta muistin hieman, mutta paljon oli unohtunut. Äänikirjassa kerronta vai tuoda hyvää lisäarvoa tekstiin ja tässä kävi niin. Mustan väestön käyttämä murre, joka omaan korvaani kuulosti Turun suunnalta tulevalta, oli hienosti esitetty. Monta kertaa hörähtelin itsekseni napit korvissa samalla kun hakkasin halkoja..
Kirja antaa myös hyvän aikamatkan 1800-luvulle, erityisesti noiden 'neekerien' kohtelua ajatellessa.
Ehdottomasti suositeltava. 5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 01.07.2017 12:49
Raymond Carver - Vielä yksi asia
En ole Carverin suurimpia ihailijoita, mutta kyllä tämä novellikokoelma laadukas oli. Suomalaiseen makuun ylihempeä parisuhdehömpötys häiritsi paikoitellen, mutta muutoin nämä olivat tiukan osuvia, sanoisinko asian ytimessä.

Minulta pisteitä 4-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 07.07.2017 20:36
Richard Ford: Naistenmiehiä

Kirjassa on kolme pitkää novellia, kokonaispituus n. 27 sivua. Kaikissa tarinoissa puidaan amerikkalaismiehen suhdetta naiseen ja naisiin. Ei kovin herkullinen lähtökohta siis.

Tekstissä oli päälimmäisenä jonkin verran ärsyttäviä ominaisuuksia, ja olinkin ensimmäisen tarinan puolivälissä jo tuomitsemassa tämän kelvottomaksi. Onneksi tekstien pinnan alta löytyi hienoja tarinoita, joten tohdin antaa tälle pisteitä 4/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 27.07.2017 20:51
Hermann Broch: Unissakävelijät -trilogia

Tämä kolmen erillisen kirjan sarja koostuu romaaneista
Luutnantti Pasenov
Kirjanpitäjä Esch
Liikemies Huguenau

Tarinat ovat muutoin erillisiä, mutta viimeisessä osassa ovat mukana myös kaiden aiemman päähenkilöt. Ajallisesti eletään vuosia 1888, 1904 ja 1918.

Kaksi ensimmäistä osaa olivat varsin kiinnostavaakin luettavaa, mutta kolmannessa oli käsittämättömän paljon itse tarinasta irrotettua filosofista pohdiskelua, joka ei minua kiinnosta sitten yhtään.

Arvosanani: 3,5; 3,5 ja 3-


Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 29.07.2017 21:46
Yashar Kemal: Maa rautaa, taivas kuparia

Kemal oli parhaimmillaan tarinankertojana. Tässäkin kirjassa oli 250 sivuun saatu hengästyttävän paljon käänteitä. :D Joissakin toisissa kirjoisaa ei sitten vastavuoroisesti tunnu tapahtuvan yhtikäs mitään.

Ihan mukava lukukokemus kaikkinensa, olkoot pisteet 4/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 05.08.2017 21:33
Katja Petrovskaja: Ehkä Esher

Dokumentaarinen teos, jossa kirjoittaja penkoo sukunsa käänteitä.

Kun aihe ja tarina eivät kiinnostaneet, ei auta vaikka olisi taitavastikin kirjoitettu.

2/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 09.08.2017 22:34
Juhani Aho: Muistatko-?

Minun makuuni melko joutavanpäiväinen sarja muisteloita lapsuusvuosilta aikuiseksi.
Kun en tykännyt niin pisteet 1,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MJK - 10.08.2017 09:41
Äänikirjoina:

Stephen King: Mersumies
Stephen King: Etsivä löytää


Tuohon on tullut jatkoksi vielä kolmaskin kirja joka sitoo "trilogian" kasaan, End of Watch niminen, kannattaa lukea.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 10.08.2017 10:10
Tuohon on tullut jatkoksi vielä kolmaskin kirja joka sitoo "trilogian" kasaan, End of Watch niminen, kannattaa lukea.

Jep, mutta me suomennosta odottelevat joudumme vielä hetken varttumaan...

Jos olet jo perehtynyt tuohon niin pistähän arviosi tänne  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 10.08.2017 22:42
Kuuntelinpa kolmannenkin Kingin

Tervetuloa Joylandiin

Kevyt-Kingiä, sanoisin. Juoni kyllä kulkee sujuvasti ja mukana on pieni ihmeen tuntu-elementti, mutta kaikkiaan ei mikään järisyttävä kokemus.  2/ 5

Lee Child: kovassa koulussa.  Äänikirja

Vakoilu- ja agenttitarina. Sijoitettu mukavasti 80-luvulle, aikaan ennen kännyköitä ja nettiä. Tämä tuo oman mausteensta tapahtumiin, tilanteisin jossa nykyagentti soittaisi tietoja tai apuvoimia täytyy näiden pärjätä omillaan. JB-meininkiä. Kirjoitettu amerikkalaislukijoille, monessa kohti selostetaan eurooppalaisia 'erikoisuuksia'.
Ihan sujuvaa tarinointia ja tapahtumien tempo säilyy hyvänä koko ajan. 4/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 11.08.2017 03:19
Kuuntelinpa kolmannenkin Kingin
Tervetuloa Joylandiin
Kevyt-Kingiä, sanoisin. Juoni kyllä kulkee sujuvasti ja mukana on pieni ihmeen tuntu-elementti, mutta kaikkiaan ei mikään järisyttävä kokemus.  2/ 5

Luetun pohjalta, olen samaa mieltä. Sellainen kiva, harmiton välipala  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 18.08.2017 22:30
Paul Auster: Oraakkeliyö
En muista olenko täällä aiemmin Austeria maininnut, mutta en juurikaan ole hänen teoksistaan pitänyt. Tämä nyt lukemani on toistaiseksi tutustumistani paras, melko mukavasti rakennettu juoni ja toimiva paketti. Käännöskin mielestäni sopii kertomuksen tyyliin mainiosti. Loppuratkaisut ehkä etenivät yllättävän tiiviisti ja nopeasti, etenkin siihen nähden, miten hartaasti juonta ja henkilöhahmoja kirjassa muutoin rakennettiin.

4/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 19.08.2017 08:17
Aldous Huxley - Saari

Paljon on tullut kirjoja luettua, mutta harvoin jaksaa tänne niistä kirjoitella. Lähinnä arvioitaviksi päättyy kirjat, joista minulle tulee selkeä mielipide - puolesta tai vastaan. Huxley on luonnollisesti tunnetuin kirjastaan Uljas uusi maailma, mutta viimeiseksi jäänyt teos Saari on jokseenkin tuntematon. Siinä missä Uljas uusi maailma on mielestäni kirjallisuuden top20-listalle kuuluva merkkiteos, menee tämä Saari valitettavasti lukemieni kirjojen häntäpään top20:een.

Saari on uskomattoman sekava meskaliinipäissään kirjoitettu itämaisia uskontoja mukaan sotkeva sillisalaatti, joka on lukukokemuksena varsin raskas. Tämä oli niitä harvoja kirjoja, joiden lukemisen olin jättää kesken. Vaikka Saaren ja Uljaan uuden maailman utopistiset elementit ovat osaltaan samoja, ovat kirjat mielestäni varsin vastakohtaisia ja valitettavasti negatiivisessa mielessä.

1,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 06.09.2017 20:34
Kurt Vonnegut: Galapagos
Jahas, hyvin vonnegutilainen kirja tämä, ei millään muotoa erikoinen, muttei varsinaisesti huonokaan.
Parempien teosten puuttuessa antaisin pisteitä 3,5/5 - nyt riittäköön kolme.

Nyt Hemingwayn pariin…

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 06.09.2017 20:42
Äänikirjana:

Jo Nesbö; Jano.


Tosi hyvä. Juoni pitää otteessan loppun asti. Tarina tuntuu loppuvan monesti, mutta vielä jostain tulee uusi käänne.

5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 14.09.2017 22:06
Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee
Hemingway kirjoitti tunnetuimmat teoksensa vanhempana, mutta myös tämä hänen 27-vuotiaana aikaansaamansa kirja osoittaa, että tekijämies on liikkeellä. Tarina on mainio ja etenee melkeinpä hengästyttävää vauhtia. Kun kielikin on sujuvaa ilman ylipitkiä virkkeitä, turhaa hienostelua ja kikkailua, luki tämän oikein mielellään - voin siis suositella.

Se tässä jäi ällistyttämään että millaisen määrän viinaksia sitä ihminen kestää, kun päähenkilökin lounaan ohella kiskoi kuusi pulloa viiniä.  :o Muutoinkin tässä ollaan alituiseen janoa sammuttamassa.

Pisteitä 4+/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 21.09.2017 23:00
Sattumalta löysin Ylen Elävästä Arkistosta dokumentin eräästä suuresti arvostamastani kirjailijasta, jonka kutakuinkin kaikki kirjat on tullut luettua, jotkut useampaankin kertaan. Oli aikoinaan eräänlainen traditio saada viimeisin ilmestynyt painos pukinkontista. Yleensä kirja oli läpi luettu joulupäivän iltaan mennessä. Tuossa ne on vieläkin kirjahyllyssä, pitkä rivi. Hatunnoston arvoinen suoritus kirjailijalta.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/01/12/paatalo-proosan-puurtaja (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/01/12/paatalo-proosan-puurtaja)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: -P- - 21.09.2017 23:09
Tänään sattumalta kun oli aikaa selailla kahvilassa interwebbiä niin sattui silmiin tämä juttu Kallesta. Aikamoinen häntäheikki näköjään ollut :)
http://www.is.fi/viihde/art-2000005375933.html
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 21.09.2017 23:22
Tänään sattumalta kun oli aikaa selailla kahvilassa interwebbiä niin sattui silmiin tämä juttu Kallesta. Aikamoinen häntäheikki näköjään ollut :)
[url]http://www.is.fi/viihde/art-2000005375933.html[/url] ([url]http://www.is.fi/viihde/art-2000005375933.html[/url])

Suhteellisen vähän koko tuotantoonsa suhteutettuna niitä juttuja toi julkisuuteen kirjoissaan. Varmaan kuitenkin niissäkin asioissa jonkin verran totuudensiementä saattoi olla...  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: -P- - 21.09.2017 23:30
^Joo. Oli niissä kirjoissakin kuulemma aika roisia tekstiä aika paljonkin. Mulla aikoinaan yläasteiässä yks kaveri luki tuon koko Iijokisarjan. Oli kova Päätalofani. Kertoi että kun piti koulussa pitää kirjaesitelmä ja se kaveri piti sen jostain Päätalon kirjasta. Kun piti lukea joku katkelma kirjasta niin oli kuulemma vaikea löytää kirjasta semmoista kohtaa jonka kehtasi luokassa lukea :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 21.09.2017 23:46
^Joo. Oli niissä kirjoissakin kuulemma aika roisia tekstiä aika paljonkin. Mulla aikoinaan yläasteiässä yks kaveri luki tuon koko Iijokisarjan. Oli kova Päätalofani. Kertoi että kun piti koulussa pitää kirjaesitelmä ja se kaveri piti sen jostain Päätalon kirjasta. Kun piti lukea joku katkelma kirjasta niin oli kuulemma vaikea löytää kirjasta semmoista kohtaa jonka kehtasi luokassa lukea :)
Taisi niissä toki jonkin verran olla, muistaakseni vaikkapa Pispalan ajoilta kuvauksia vuokraisännän, Ukin - paria tenttiä vaille rakennusmestarin - talosta, jossa tummahiuksinen naisihminen kävi "rappusyöksyn yläpäätä leimaamassa". Muistaiskohan joku naisen nimeä, itse en nyt millään muista...?  :)

e: äsh, Alli, Ukin vaimo oli kyseessä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 22.09.2017 09:31
Vielä tuosta Päätalosta ja kirjoitustensa osin rivosta vaikutelmasta sen verran, että eräs syy vaikutelmaan voi juontaa juurensa Taivalkosken suorasukaisesta murteesta? Ei siellä "selekosissa" puhuttu mistään pippeleistä, jos kyseessä on "selevästi suoro".  :) Eihän sellainen kielenkäyttö tosiaankaan oikein sovellu jäsen -p-:n mainitsemaan "pyhäkoululaisille" pidettävään esitelmään. Kirjailijan teksti oli tässä mielessä värikästä ja se loi oman mausteensa ja viehätyksensä kirjaa lukevalle. Vaikka kirjailija kuvailikin tapahtuneita tosiasioita, niin ei se sitä tarkoittanut, että hän itse olisi ollut pääosassa niissä rivouksissa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: kuulara - 24.09.2017 20:11
Lentomatkalla Jo Nesbon Torakat. Harry Hole sarjan toinen osa yhdeksänkymmentäluvulta.

Mukava lukukokemus, aika meni kuin siivillä (pun intended). Muutenkin nuo Nesbot on kyllä aika kärkeä helposta ja viihdyttävästä päästä dekkareita.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dingdongpingpong - 24.09.2017 20:21
Juokse poika juokse (Nicky Gruz?), 1980.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 24.09.2017 20:36
Juokse poika juokse (Nicky Gruz?), 1980.

 :) :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Jysky - 26.09.2017 15:37
Alkaa toi Nicky oleen jo ikämies- kirjan tapahtumista taitaa alkaa olla jo 50 vuotta.
Poliisisarjoihin jos uskoo niin meno ennallaan noilla kulmilla.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dingdongpingpong - 26.09.2017 16:41
Alkaa toi Nicky oleen jo ikämies- kirjan tapahtumista taitaa alkaa olla jo 50 vuotta.
Poliisisarjoihin jos uskoo niin meno ennallaan noilla kulmilla.

Kyseinen kirja kuului silloin koulun johonkin äidinkielen tms lukupakkokirjoihin, vai parempi sana pakkolukukirjoihin,  ”kymmenen pientä neekeripoikaa” kanssa. Samana vuonna luin nuo molemmat eikä ole sen jälkeen kirjoja tehnyt mieli lukea. Vähän samalaista ajanhukkaa kuin rannalla makaaminen lomalla...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: nokivasara - 26.09.2017 16:49
Lentomatkalla Jo Nesbon Torakat. Harry Hole sarjan toinen osa yhdeksänkymmentäluvulta.

Mukava lukukokemus, aika meni kuin siivillä (pun intended). Muutenkin nuo Nesbot on kyllä aika kärkeä helposta ja viihdyttävästä päästä dekkareita.
Harry Hole on kova jäbä :) Kannattaa lukea kaikki, ellet ole jo santsikierroksella.
Nesbon (Harry Hole) Lumiukko- kirjasta tulee pian elokuvaversio.

Bernard Cornwell myskyn soturit lukaisin viimeksi.. Britanniassa asuvien kansojen ja viikinkien kähinöistä kertovan kirjasarjan 9. osa. Pikkasen alkaa jo jutut toistella itseään, mutta edelleen viihdyttävää luettavaa. Kirjasarjan alkupää oli parempi, mutta 'pakkohan' se on lukea kaikki, kun tarina jatkuu.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: kuulara - 03.10.2017 10:19
Harry Hole on kova jäbä :) Kannattaa lukea kaikki, ellet ole jo santsikierroksella.
Nesbon (Harry Hole) Lumiukko- kirjasta tulee pian elokuvaversio.

Nyt vasta aloitin, ostin kaikki HH-sarjan kirjat odottamaan eli on siinä lukemista joksikin aikaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 03.10.2017 10:45
Amos Oz: Mieheni Mikael

Tämä ei melko lupaavan alun jälkeen sitten sytyttänyt lainkaan, kirja jäi junnaamaan paikallaan. Tämä on juoneltaan sellainen perheenäidin näkökulmasta kirjoitettu perhe-elämää läpikäyvä teos, jossa ei oikeastaan tapahdu mitään merkittävää kodin ulkopuolista. Sopisi ehkä naislukijoille paremmin? Itse päädyin ensimmäisten sadan sivun jälkeen harppomaan loppukirjan pikaisesti, että pääsin kiinni seuraavaan lukukohteeseen.

Pisteet 1½/5, josta siitäkin tuo puolikas selkeästi soljuvasta tekstistä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: immonjor - 03.10.2017 11:01
Nyt vasta aloitin, ostin kaikki HH-sarjan kirjat odottamaan eli on siinä lukemista joksikin aikaa.

Ollut oikein mukavaa mökkilukemista, on kelvannut myös kotona, saa vieläpä pehmeäkantisina joten täältä myös suositus. Ei ne Norjan öljymiljardit takaa kaikille onnea ja menestystä, joten tuli HH kirjat mieleen kun Norjan korkea huumepoliisi sai 21 vuoden tuomion pari viikkoa sitten.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 03.10.2017 11:24
Nyt vasta aloitin, ostin kaikki HH-sarjan kirjat odottamaan eli on siinä lukemista joksikin aikaa.
Minä en ole tuommoisesta Harryholesta kuullutkaan, mutta Päätalon Iijoki -sarjan voisi ehkä lueskella? Siinäkin olisi hetkeksi aikaa sivujen kääntelyä luvassa.  ::)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 04.10.2017 13:18
Meneillään on Ulla-Lena Lundbergin Leo. Se kertoo 1800-luvun puolivälistä Ahvenanmaalla vahvaksi elinkeinoksi muodostuneesta talonpoikaispurjehduksesta. Yllättävän runsaasti ja tarkasti Lundberg kuvaa laivoja ja niillä kaupankäyntiä lähes ympäri maailmaa. Mutta kirjoittajan ominta ovat ihmiskuvaukset ja ihmissuhteet, joissa hän on mestari.

Kun on lukenut samalta kirjoittajalta Finlandia-palkitun Jään sekä vahvan ja laajan sota-ajan romaanin Marsipaanisotilas, saattavat odotukset Leosta olla liiankin korkealla. Mutta puolivälissä vasta ollaan,eikä keskeneräistä "työtä" sovi arvostella.

Niinhän siinä kävi, että kirja jäi puoliväliin, ja vasta tänään luin sen loppuun.

Lundbergin vahvuuksia ovat ihmistyyppien ja -suhteiden hienojen kuvausten ohella perehtyneisyys kuvattavaan aikakauteen (Leo sijoittuu 1800-luvun jälkipuoliskolle) sekä pelkäämätön, realistinen ja analyyttinen sairauden ja kuoleman kuvaus.

Heikkoutena pidän hahmottamisvaikeutta, kun sekä paikannimet että henkilöt juoksevat tekstinä ees-taas ilman, että silmiin jää selkeä kuva esim. tapahtumapaikoista. Hyvin karkealla tasolla laadittu kartta auttaisi varsinkin lähialueen ymmärtämistä, kun kerran mitä ilmeisimmin puhutaan todellisista kohteista, vaikka tapahtumat eivät totta sellaisinaan olisikaan.

Detaljina, ihailen tekstin viimeistelyä eli oikeinkirjoituksen virheettömyyttä. Oikoluku on maltettu tehdä huolella, sillä yhtään (!) painovirhettä en koko kirjasta löytänyt.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Marko_K - 04.10.2017 17:23
Niinhän siinä kävi, että kirja jäi puoliväliin, ja vasta tänään luin sen loppuun.

Lundbergin vahvuuksia ovat ihmistyyppien ja -suhteiden hienojen kuvausten ohella perehtyneisyys kuvattavaan aikakauteen (Leo sijoittuu 1800-luvun jälkipuoliskolle) sekä pelkäämätön, realistinen ja analyyttinen sairauden

Quality, miten vertaisit tuota Leoa saman kirjoittajan Jäähän? Viimeksimainitusta pidin suuresti, katselin tuota Leoa kaupan hyllyssä kun oli tarjolla pilkkahintaan, mutta toistaiseksi jäi sinne.

Itse sain juuri loppuun Kjell Westön Rikinkeltaisen taivaan. Aivan toilkuttoman hieno romaani, ehdottomasti Westön parhaita!
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 04.10.2017 18:43
Quality, miten vertaisit tuota Leoa saman kirjoittajan Jäähän? Viimeksimainitusta pidin suuresti, katselin tuota Leoa kaupan hyllyssä kun oli tarjolla pilkkahintaan, mutta toistaiseksi jäi sinne.

Olen lukenut Lundbergilta Jään, Marsipaanisotilaan ja Leon. Sama tuttu ja taattu tyyli, samat vahvuudet. Silti laitan teokset järjestykseen 1. Jää, 2. Leo, 3. Marsipaanisotilas. Leossa on hyviä aineksia, mutta ajoittain kerronta pyrkii toistamaan itseään. Ehkä jotain kertoo sekin, että kirja jäi kesken. Sen verran kuitenkin suosittelen, että mieluusti kuulisin toistenkin kommentteja. Marsipaanisotilas taas on ehdottomasti liian pitkä, siinä eivät ainekset oikein tahdo riittää. Mutta ei sen kokonaistaso kaukana Leosta ole.

Leosta vielä, että sen ehdottomia vahvuuksia on tarkka ja monipuolinen 1800-luvun jälkipuoliskon laivanrakennuksen ja myös merenkulun kuvaus. Opin sen kautta ymmärtämään aivan uudelta tasolta Ahvenanmaan vaurauden perusteita.

PS. Nyt pitäisi jaksaa lukea loppuun Colin Wilsonin Sivullinen ihminen. Kuka tunnustaa lukeneensa? Sain kirjan työkaverilta läksiäislahjaksi ja pelkään, milloin tapaan hänet, enkä ole vieläkään saanut kahlatuksi kirjaa läpi.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Jones81 - 05.10.2017 00:12
Ari Paulow, Taisteluhaukka.
Taattua laatua kotikylän kirjailijalta. 4/5 Kiinnostusta lisää kun tapahtumat sijoittuu Oulun ympäristöön.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 15.10.2017 22:43
Paul Auster: 4 3 2 1
Tämä Austerin tuorein, 1141-sivuinen teos herätti vähän ristiriitaisia ajatuksia. Tavattoman paljon vaivaa tämän kokoon harsimiseen on joka tapauksessa täytynyt käyttää, jo taustatietojen penkomisenkin osalta.

Suomentaja Ilkka Rekiaro ansaitsee työstään kymmenen pistettä ja papukaijamerkin - toivottavasti myös tukun euroja.

En tätä nyt kirkkaimpien klassikkojen hyllylle nostaisi, mutta annetaan pisteitä sentään 4,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 01.11.2017 10:15
Ernest Hemingway: Nick Adamsin tarina

Tämä ilmeisesti ainakin osittain omaelämäkerrallinen kokoelma ei mielessäni lukeudu millään muotoa Hemingwayn parhaimmistoon. Koska tarinat on kirjoitettu hyvin eri aikoina, vaihtelee niiden tyyli ja toimivuus hyvinkin paljon. Parhaimmillaan toki ovat oikeinkin hyviä.

Otan siis kriittisen linjan ja annan Nobelistille pisteitä 3-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 10.11.2017 09:34
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Murakamia kovasti kehutaan eri yhteyksissä, mutta tämänkään teoksen perusteella en osaa nostaa häntä lähellekään kirjailijoiden palkintosijoja. Sinänsä sujuvasti kirjoitettu pieni tarina, joka jossakin määrin kiinnosti lukemaan eteenpäin, mutta toisaalta sisälsi minua häiritseviä tyylillisiä valintoja. Kun en alkukielisestä versiosta tiedä niin en osaa sanoa olivatko muutamat erikoiset sanavalinnat suomentajan vai kirjailijan käsialaa.

Säästän siis korkeammat pisteet tuonnemmaksi ja annan tälle 3/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 21.11.2017 17:53
Colin Wilson: Sivullinen ihminen (The Outsider)

Ensimmäisestä, v. 1956 julkaistusta painoksesta, tuli valtava myyntimenestys. Nuori, tuolloin vasta 24-vuotias kirjailija ampaisi esikoisteoksensa avulla hetkessä maailmanmaineeseen. Filosofinen pohdinta laajan ja monipuolisen kirjallisuusanalyysin kaapuun verhottuna saattaa kiehtoa, mutta itse en oikein jaksanut innostua. Voi hyvin olla, että kaipaan jotain konkreetinpaa, vaikka on myönnettävä, että paikoin kirjailijan ajatuksenkulku antoi stimulantteja impulsseja.

Arvosanaksi en anna enempää kuin 3+/5, jossa siinäkin + menee lukijan typeryyden piikkiin, toisin sanoen, en taatusti saanut kirjasta kaikkea irti. Ehkä se pitäisi lukea uudelleen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 21.11.2017 21:45
Äänikirjana Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä.

Periaatteessa han hyvin rakennettu asetelma, jossa matkan varrella lukija/kuuntelija joutuu ihmettelemään useasti juonenkäänteiden ja -kuljetuksen päämääriä.
Loppuratkaisukin voisi periaatteessa olla ihan toimiva, jopa erikoinen, mutta kirjailija tekee sen mielestäni väärässä järjestykssä. On ehkä puraistu isompi pala kuin on kyetty paperille saamaan.
3/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 22.11.2017 07:38
Timo Junkkaala - Erkki Kuusanmäki: Suomen tarina - Miten Suomesta tuli Suomi?

Itsenäisyyden 100-juhlavuonna kuuluu lukea ainakin yksi tuore Suomen historian yleiskatsaus. Oma valintani oli yllemerkitty, hieman lahjakirjaa muistuttava, piirroskuvin elävöitetty teos. Harvoin historiankirja on ollut yhtä helppolukuinen, mutta samalla ajatuksia avaava ja laajat perspektiivit piirtävä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Arvosanani 5-/5. Miinus tulee kuvituksen osittaisesta kömpelyydestä.

Tässä vielä ote takakannen esittelytekstistä:
Suomen matka hallan ja sotien runtelemasta köyhästä Euroopan periferiasta maailman vauraimpien hyvinvointivaltioiden joukkoon hakee vertaistaan. Selviytyminen idän ja lännen rajamaana mahdottomilta tuntuvien vaiheiden kautta on yksi maailmanhistorian hämmästyttävimmistä tarinoista.
  Olemmeko kylmän ja pimeän sitkeyttämä, slaavilaisen melankolian, ruotsalaisen solidaarisuuden ja saksalaisen tehokkuuden outo risteytys, joka on oppinut pitkien etäisyyksien maassa tulemaan toimeen omillaan - ja torjumaan kaiken vieraan?
  Mutta mikä on ollut Suomen selviytymisen salaisuus? Ehkä Bo Carpelan tuli kuvanneeksi jotain olennaista käyttäessään ilmaisua negatiivinen kyky. Hän tarkoitti sillä taitoa muuttaa tappio, voimattomuus ja epävarmuus henkiseksi voitoksi. Siksikö täällä kaikki haluavat yhä uudelleen katsoa elokuvan, jossa sanotaan, että toiseksi tuli pieni sisukas Suomi?
  Tämä kirja on kirjoitettu niille, jotka pohtivat, mitä on olla suomalainen. Lähtökohtana on ajatus, että vain sellaisella kansalla, joka tuntee menneisyytensä, on mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen. Kirja antaa helposti luettavissa välähdyksissä perustiedot Suomen historiasta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 22.11.2017 07:52
Olen lukenut viimeaikoina Dan Rhodesin tuotantoa ja viimeisimpänä esikoisromaani Timoleon Vieta palaa kotiin. Jostain syystä minun on erittäin vaikea ymmärtää tämän romaanin perusteella, miksi se on valittu vuoden parhaaksi esikoisromaaniksi. Tämä romaani on sisällöllisesti varsin köyhä, eikä siinä ole minusta erityistä draaman kaarta. Sisältö on pilkkoutunut pieniin tarinoihin, joilla on yhdistävänä tekijänä Timoleon Vieta -niminen sekarotuinen koira.

Annat tälle arvosanan 2-/5

Sitä vastoin Taputtavat pikku kätöset -romaani on taas toista maata. Kirja on välillä erittäin makaaberi, mutta samalla tämä makaaberius on silotettu erikoisella inhimillisyydellä ja jokseenkin sairaalloisella "ihmisrakkaudella". Tämä oli ensimmäinen Dan Rhodesin kirja, jonka luin ja siksi tulikin koko tuotanto kahlattua läpi. Toistaiseksi tämä on ollut ehdoton suosikkini.

Arvosana 4/5

Rhodesilta lukematta vielä kirja Pieni valkoinen auto.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 22.11.2017 20:31
William Faulkner: Kaikkein pyhin
Faulknerilaiseen tyyliin kirja on tarinana hyvä ja muutoinkin laadukas, mutta tekstin luettavuus taas heikko. Joku on maininnut, että tämä olisi Faulknerin romaaneista jopa se vaikealukuisin.

Muutoin antaisin pisteitä 4-, mutta rokotetaan tuon työlään luettavuuden perusteella puolikas numero, eli jäljelle jää 3+/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Kettu - 25.11.2017 06:59
Sain eilen illalla lopetettua Hyeonseo Leen kirjan, Seitsemän nimen tyttö.
Pohjois-Korealainen tyttö, joka lähes täysi-ikäiseksi asuu kotonaan, mutta päättää sitten käydä sukuloimassa Kiinassa. Sukuloiminen kääntyy pidempiaikaiseksi olemiseksi ja siitä loikkaamiseksi Etelä-Koreaan, siitä miten sai myös äitinsä ja veljensä loikkaamaan.

Kirja hyvin selventää PK:n oloja, ihmisten aivopesua ja valvontajärjestelmää, sekä kuinka syvällä ihmisessä se on, kuinka vaikea on valheista päästää irti, vaikka omin silmin näkee. Kertoo myös siitä, kuinka vaikeaa on henkisesti irroittautua vanhasta. Kaipuu kotimaahan ja sukulaisiin on kova, uudessa elämässä kaikki on vierasta jne. Moni loikkarihan palaa entiseen kotimaahansa, vaikka tietää mitä siitä seuraa.

Kirjan kaikki tarinat eivät tunnu täysin uskottavilta, varmasti jätetty asioita kertomatta ja joitain on siistitty. Esim. rahankäyttö ja saaminen tuntuu omitusen helpolta pelkästään, kun miettii mitä se on meikäläisen rahan ansaitseminen omiin tarpeisiin.

Kerronta ei ole kovin sujuvaa, kirja etenee välillä ponnettomasti, toisinaan tulee pitkiä loikkia, mutta kyllä tuon lukee.
Eniten häiritsi pieni fontti. Vanhat silmät.  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 07.12.2017 22:18
Franz Kafka: Amerikka
Mitähän tästä osaisi sanoa, hiukan ristiriitaisia ajatuksia. Tarina ei kummoinen ole, mutta siinä on muutamia hämmentäviä osuuksia. Ihan mielellään tätä kyllä pääosin luin, mitä nyt loppupuolella harpoin muutamissa kohdissa, joista ei tuntunut tulevan kertomukseen liarvoa.

Pisteeni tälle 3,5 / 5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 18.12.2017 19:45
Ulla-Lena Lundberg: Suureen maailmaan
Lundbergin tuttu tyyli jatkuu. Hän on mestarillinen ihmiskuvaaja, mutta samalla hän sijoittaa henkilöt kontekstiinsa, Ahvenanmaan kyliin ja pujelaivoihin merelle. Tekstistä huokuu erinomainen paikallistuntemus, tapahtumissa on lähes itse koetun leima.

Teoksen ongelma on mielestäni esityksen katkelmallisuus. Jokaisessa luvussa "minä"-henkilö vaihtuu, ja luvut kietoutuvat toisiinsa jotenkin etäisesti, kun sukulaiset tapaavat toisiaan.

On hiukan vaikea arvioida kirjaa muihin Lundbergin teoksiin verraten. "Jää" on mielestäni edelleen ykkönen, mutta lukemani muut kolme painivat aikalailla samassa sarjassa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 23.12.2017 20:46
Kurt Vonnegut: Mestarien aamiainen

Taas kerran joutui miettimään onko luettava kirja täyttä sontaa vai jonkinlainen neronleimaus. Totuus ollee jossakin siltä väliltä ja riippuu vähän katsantokannasta, miksei myös lukuheyken mielialasta. Juonellisestihan nämä usein ovat varsin mitättömiä ja kieliasukin on sellaista rupattelevaa kerrontaa. Ihmeesti paketti kuitenkin pysyy kasassa. Tämä nimenomainen teos ei mielestäni yllä luojansa parhaimpiin, eli nipistetään vähän pisteistä.

3-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 26.12.2017 21:02
Bruce Dickinson, What does this button do?

Musiikkillinen idolini jo 80-luvulta kirjoitti vihdoinkin omaelämäkerran. Tämän takia on vaikeaa pitää absoluuttinen objektiivisuus arvioinnissä, mutta yritän.

Tämä on yllättävän korrekti ja rehellisesti sanottuna hieman kuivakka elämäkerta, jossa Dickinson rajaa todella tiukasti oman yksityiselämänsä pois. Tässä kirjassa ei pääse kovin montaa keraa hihittelemään, toisin kuin Ozzyn omaelämäkerrassa, jossa sai röhönauraa vähän väliä. Toki hahmonakin Ozzy on tragikoominen, jota nykyinen business-Dickinson ei ole. Olisin kuitenkin halunnut tämän kirjan menevän syvemmälle henkilöön nimeltä Paul Bruce Dickinson. Tämän takia annan jonkin asteisesta fanittamisestani huolimatta arvosanan:

3/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 26.12.2017 21:58
Antti Eskola: Vanhuus. Helpottava, huolestuttava, kiinnostava.

Sain pojaltani joululahjaksi tämän tunnetun sosiaalipsykologian professorin uusimman kirjan. Eskola on sekä kiistelty että kunnioitettu persoona, joka osaa kirjoittaa elävästi, ymmärrettävästi ja kiinnostavasti siitä huolimatta, että tekstissä vilisee sivistyssanoja ja tieteenteorioita.

Vanhuus on teema, jota on käsitelty runsaasti sekä populaari- että tiedekirjallisuudessa. Eskola välittää henkikökohtaiset kokemuksensa elävästi ja vastaansanomattomasti lukijalle siten, että vaikka olisikin monesta asiasta hänen kanssaan eri mieltä, saa kirjasta runsaasti sekä ajateltavaa että aitoa faktaa.

Kaiken kaikkiaan positiivinen lukukokemus. 4/5. Yhden pisteen pudotan siksi, että Eskola ei (vieläkään) ole malttanut jättää tuomatta esiin omia poliittisia näkemyksiään, jotka eivät taatusti ole samansuuntaisia enempää useimpien suomalaisten kuin kirjan lukijoidenkaan keskuudessa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Makkis - 26.12.2017 22:02
Juuri starttasin Matti Röngän kirjan yyteet, jota luen oppikirjana  ;D Jonossa odottaa Stefan Tegenfalkin Pahat Kasvot ja vielä Jerekin odottaa lukemistaan. Yyteitä lukuunottamatta aika perussettiä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Autoilija92 - 27.12.2017 09:42
Sain joululahjaksi Autoilun Maailma: kaikkien aikojen klassikot -kirjan jonka sain kahlattua lävitse, tosin ihan kaikkea en lukenut mutta kiinnostavimmat jutut. Tätä kirjaa varmaan tulee selailtua myöhemminkin ja luettua ne ensimmäisellä kerralla lukematta jääneet jutut. Kirjassa on myös paljon hyviä kuvia.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: kuulara - 27.12.2017 09:49
Bill Browder :  Red Notice. Linkki arvosteluun: http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/736776/Sopimus+paholaisen+kanssa (http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/736776/Sopimus+paholaisen+kanssa)

Hyvä kirja, mielenkiintoista luettavaa. Antaa myös hyvää lisäväriä itänaapurin tämänkin päivän toimintatavoista. Kyllähän Venäjä valitettavasti on edelleen melkoinen rosvovaltio. Toki Browderin tarinasta puuttuu muutamia asioita mutta silti se kertoo karua tarinaa siitä mitä on tehdä bisnestä Venäjällä ja etenkin miten niihin jotka yrittävät vastustaa valtakoneistoa suhtaudutaan.

Ehkä noin 4/5 apinannaamaa tälle kirjalle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jlindstrom - 27.12.2017 10:05
Kirja vielä kesken, mutta Aaron Franklinin Meat smoking manifesto.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 02.01.2018 13:41
Wittman&Kinney: Paholaisen päiväkirja

Vuosikymmeniä etsitty ja muutama vuosi sitten löydetty Alfred Rosenbergin päiväkirja on mielenkiintoinen sisäpiirin näkemys natsien noususta ja tuhosta. Myös alun tarina päiväkirjojen löytymisestä on jo omana tarinanaan lukemisen arvoinen. Rosenberg oli mukana perustamassa natsipuolueen esiastetta ja häntä sanotaan puolueen ideologian isäksi. Ja kyllähän ne jutut juutalaisista ym. kuulostaa olevan ihan samasta sylttytehtaasta peräisin kuin Hitlerilläkin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Panda - 02.01.2018 14:07
Wittman&Kinney: Paholaisen päiväkirja

Vuosikymmeniä etsitty ja muutama vuosi sitten löydetty Alfred Rosenbergin päiväkirja on mielenkiintoinen sisäpiirin näkemys natsien noususta ja tuhosta. Myös alun tarina päiväkirjojen löytymisestä on jo omana tarinanaan lukemisen arvoinen. Rosenberg oli mukana perustamassa natsipuolueen esiastetta ja häntä sanotaan puolueen ideologian isäksi. Ja kyllähän ne jutut juutalaisista ym. kuulostaa olevan ihan samasta sylttytehtaasta peräisin kuin Hitlerilläkin.
Sama kirja on nyt itselläni kesken. Hyvältä kirjalta vaikuttaa, pari sataa sivua nyt takana.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Riisikippo - 06.01.2018 16:57
Antti Tuuri: Tammikuu 18

Tuurimaisen soljuvaa tarinaa yhden henkilön kertomana siitä mitä tapahtui Pohjanmaalla melko tarkkaan 100 vuotta sitten.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: TT_rex - 06.01.2018 17:28
Tapani Koivunen: Amerikkalainen painajainen

Suomalaisen miehen taistelua Yhdysvaltain oikeusjärjestelmää vastaan ja elämää erilaisissa vankiloissa Yhdysvalloissa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 08.01.2018 09:53
Tommy Pohjola : Kaikille kenkää - tätä kaupunkilaisille ei kerrottu länsimetrosta

Hufvudstadsbladetin uutistoimittaja Pohjola kirjoitti toisen kirjansa metron moninaisista käänteistä. Ensimmäinen kirja kertoi automaattimetron seikkailuista. Kaikille kenkää -kirjan tekstit ovat enemmän tai vähemmän julkaistu ruotsiksi Hufvudstadsbladetissa sekä suomeksi Pohjolan Helsinginmetro -blogissa. Nyt yksiin kansiin koottuna tarina on melkoisen veret seisauttavaa luettavaa. Toisaalta tekisi mieli nauraa vedet silmissä jos kyseessä ei olisi veronmaksajien rahat.

Kirjan julkaisua odotettiin kunnes länsimetro avattiin. Pohjola olisi voinut kirjoittaa asioista räyhäkkäämminkin, mutta tykkään kyllä hänen faktoja toistavasta tyylistään jossa ei liikaa alleviivata asioita vaan annetaan lukijan tajuta kuinka "hienosti" hommia on hoidettu. Tutkivaa journalismia parhaimmillaan  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 08.01.2018 13:37
Tämä kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Tuollaisen opuksen vois joskus lukeakin. Faktapohja saa aina eritavalla kiinnostamaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 08.01.2018 23:32
Tuollaisen opuksen vois joskus lukeakin.

Tuohan tuosta joutaa kunhan kulti on kokeillut kiinnostaako lukea. Pistetään korvan taa ja samalla onnittelut foorumin tuoreimmalle Grand Legend -tittelin saavuttaneelle  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: rka1 - 09.01.2018 18:34
Kessler: Presidentin turvamies

Mukavaa tietoa siitä, miten Secret Service suojelee USA:n presidenttiä.
Myös selvitys siitä miten turvatoimet hoidetaan, kun presidentti vannoo valan neljän vuoden välein.
Melkoinen turvakoneisto, kun väkeä on pilvin pimein.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 09.01.2018 21:13
Äänikirjana
Kristina Ohlsson: Lotus Blues

Hyvä dekkari. Päähahmona toimiva asianajaja muuttuu kirjan aikana melkoisesti. Välillä tämä muutos on jopa liian alleviivaavaa, mutta saa lukijan kuitenkin välittämään hänestä. Tarina vihjaa koko ajan tuleviin käänteisiin ja toinen osa onkin vielä tulossa.

4/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 26.01.2018 13:12
Trilogian kolmas ja viimeinen osa luettu.

Stephen King : Viimeinen vartio

Mitähän tästä osaisi sanoa. Tuttuakin tutumpaa Kingiä joten homma toimii mutta mitään uutta tai ihmeellistä ei tarjoilla. Mahtavatko vanhat fanit edes sellaisia oikeasti odottaakaan. Mersumiehestä se alkoi ja Mersumieheen se päättyy. Tarina soljuu mukavasti, tämähän on yksi Kingin vahvuuksia. Vihannesosaston potilas otetaan kyllä ovelasti mukaan juoneen. Sitten se täytyy tietenkin selittää eli avata lukijalle kuinka se oikein meni.

Tykkäsin miten Mersumiehen kiero suunnitelma toteutettiin. Muuten kirjan (ja trilogian) anti oli minulle lähinnä mukavaa lueskeltavaa pohjalta mitenkähän Kingi on tällä kertaa tarinan laatinut. Jos jäisin asioita pohtimaan enemmän, minua alkaisi varmaan häiritsemään joidenkin henkilöhahmojen (valitettavasti enemmistön) karikatyyrimäiset piirteet.

Minun on turha näitä pisteyttää. Haluan lukea sen yks tai kaks uutta Kingiä vuodessa. Yhtään läpipaskaa tekelettä en ole häneltä lukenut. Kaikki ovat olleet joko hyviä tai ookoo. Tämä on ookoo.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 26.01.2018 15:21
Mulla mennyt tämäkin julkaisu ohi. Jo kaksi pakollista ja varmasti mieluisaa kirjaa "jonossa", eli tämä uusin S King, sekä myös viimeisin Jack Reacher seikkailu on lukematta. Hyvä näin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 04.02.2018 21:41
Markku Jokisipilä - Hitlerin kopla

Oman lukioni kasvatti Markku "Sippe" Jokisipilä on noussut laajalti tunnustetuksi historian tutkijaksi ja kirjoittamisenkin mies näköjään osaa. Kansantajuista ja mukaansa tempaavaa tekstiä. Kirjan sisältö vastaa about sitä mielikuvaa, minkä siitä saa eli AH:n lähimmät natsijohtajat tulee esitellyksi ja lisäksi pari sankarilentäjää sekä Leni Riefenstal ja Eva Braun. Rudolf Hess ja Martin Bormann puuttuvat, mutta ilmankin pärjättiin. Isoista kihoista kirja sisältää pääosin aikaisemmista historiankirjoista tuttua juttua, mutta ehkä mielikuvani Himmleristä ja Göringistä säälittävimpinä natsinilkkeinä vahvistui vielä entisestään. Lopussa Jokisipilä tekee vielä mielestäni hyvin perusteltua analyysia Hitleristä itsestään. Ei AH ollut hullu tai mielisairas, vaan elämän katkeroittama "megalomaaninen egoisti".
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 04.02.2018 21:41
Mihail Solohov: Hiljaa virtaa Don

Suuri teos kaikkinensa! 1345 sivua pientä pränttiä vaati melko paljon aikaa, mutta oli tämä sen väärti. Kirja on suuri kuin elämä itse – uskomattoman hienosti on ihmiseloa kuvattu valitussa ympäristössään, eli tässä tapauksessa siis Don-joen alueella n. vuodesta 1914 kymmenisen vuotta eteenpäin. Tarjolla maailmansotaa, sisällissotaa ja rakkauttakin.

Sen verran huonosti ehkä itse aikanaan tuli perehdyttyä kouluhistoriaan, että tämä kasakkaväestön liittyminen ensimmäiseen maailmansotaan ja sitä seuranneeseen neuvostovaltion muodostumiseen oli jäänyt tyystin omaksumatta. Melkoista kipuilua molempien osalta, erityisesti valtava kuilu maaseudun kasakoiden ja neuvostojen työläisten välillä sai suuret ja tuhoisat mittasuhteet. Tältä osin kirja herättikin minussa suuria tuntemuksia, erityisesti myötätuntoa kaltoin kohdeltuja kohtaan, miksei myös vihaa vastapuolen suuntaan. Näin vahvasti en muista koskaan mihinkään kirjaan eläytyneeni.

Tälle en muuta arvosanaa osaa antaa kuin 5/5.

Seuraavaksi ehkä jotakin kevyempää  ;)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 08.02.2018 11:54
Joe Hill : Sydämen muotoinen rasia

Kirjailijan nimi ei ehkä sano heti mitään mutta kun kerrotaan että kaverin isä on Stephen King, ainakin jotkut tietävät mikä on homman nimi. Ei nimittäin ole omena pudonnut kauas puusta. Aiheena on kauhu ja mukana yliluonnollisia aspekteja. Kyseessä on Joen ensimmäinen romaani kymmenen vuoden takaa. Aloitin kirjan avoimin mielin ja kyllähän se otti mukaansa ihan kuten isäpapankin teokset.

Kehtaan suositella kaikille Kingiin tykästyneille. Oli mainiota huomata kirjan vahva rocktausta kuten usein isälläkin. Päähenkilö on uransa lopettanut heavyrokkari jolla on kaksi koiraa, nimiltään Angus ja Bon. Merkittävissä rooleissa nekin. Kirja oli sujuvaa luettavaa, tukalia tilanteita riitti, odottaen miten tämä oikein lopetetaan. Loppuhuipentuma on ehkä hieman sekavahko, mutta toisaalta siinä tapahtuu aika paljon käänteitä.

Halusin aloittaa Joen kirjat ekasta lähtien ja tykkäsin tästä niin paljon että luen varmasti muutkin kun kohdalle osuvat  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: sminkypinky - 08.02.2018 12:07
Dan Brown: Alku

Taattua helposti etenevää, joskin ajoittain lukijaa (ainakin minua) ärsyttää kirjailijan briljeeraus paikan, taiteen ym kuvauksineen pikkutarkasti. Jotenkin Tom Hanksin jo mieltää kirjan päähenkilöksi ja kyllähän tästäkin varmasti elokuva tehdään. Ei silti haitannut minua. Ihan mielekkäällä tavalla oli kirjoitettu tärkeä rooli myös tekoälylle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: colmar - 08.02.2018 12:40
Sonja Lumme: Tomaatti!
Hyvin kirjoitettu kirja tomaatin kasvatuksesta siemenestä alkaen.

Laitoin verkkokauppaan tomaatinsiementilauksen vetämään.
Odotan mielenkiinnolla miten onnistun/epäonnistun kun en ole tomaattia ennen siemenestä alkaen kasvattanut.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 09.02.2018 21:03
Äänikirjana

David Lagercranz: Se mikä ei tapa.

Jatkoa Stieg Larssonin Millenium-sarjalle.  Larsson oli suunnotellut sarjansa kolmiosaista pitemmäksi, mutta  hänen kuoltuaan Lagercranz otti homman hoitoonsa. Kirjoitustyyli on niin samanlainen, että eroa ei kyllä huomaa. Kirja tuo lisävalaistusta Lisbeth Salanderin hahmoon kertomalla hänen menneisyydestään.
Vaikka tämä tarina päätyykin, jää monta asiaa vielä auki ja jatko-osahan on jo ilmestynyt.
Jani Karvisen luenta on hyvää perustyötä ilman kummempia kommervenkkejä.

4/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 10.02.2018 20:30
Charles Bukowski: Pulp

Vähän kevyempää välillä.
Aluksi luulin tämän olevan pelkkää kuraa, mutta sivujen edetessä Bukowskin omaperäinen tyyli alkoi taas toimia.
Arvosana? Normiasteikollani ehkä 2, mutta jonkinlaisena Philip Marlowen juoppoversiona 4/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 15.02.2018 22:20
Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen
Alla olevan tekstin voisi oikeastaan kirjoittaa tähän uudelleen; hyvin samankaltaisia ajatuksia tuli lukiessa.

Ihmeesti tuo tarina kuitenkin toimii ja koukuttaa. Annetaan siis pinnoja aiempaa enemmän, eli 4-/5.


Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Murakamia kovasti kehutaan eri yhteyksissä, mutta tämänkään teoksen perusteella en osaa nostaa häntä lähellekään kirjailijoiden palkintosijoja. Sinänsä sujuvasti kirjoitettu pieni tarina, joka jossakin määrin kiinnosti lukemaan eteenpäin, mutta toisaalta sisälsi minua häiritseviä tyylillisiä valintoja. Kun en alkukielisestä versiosta tiedä niin en osaa sanoa olivatko muutamat erikoiset sanavalinnat suomentajan vai kirjailijan käsialaa.

Säästän siis korkeammat pisteet tuonnemmaksi ja annan tälle 3/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Duke - 15.02.2018 22:48
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Duke - 15.02.2018 22:50
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Pekka T - 15.02.2018 22:54
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen

Luitko kahteen kertaan?  Tervetuloa Stadiumille.  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Duke - 15.02.2018 23:00
Kiitos. En lukenut.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: gloter - 16.02.2018 10:59
Joe Hill : Sydämen muotoinen rasia

Kirjailijan nimi ei ehkä sano heti mitään mutta kun kerrotaan että kaverin isä on Stephen King, ainakin jotkut tietävät mikä on homman nimi. Ei nimittäin ole omena pudonnut kauas puusta. Aiheena on kauhu ja mukana yliluonnollisia aspekteja. Kyseessä on Joen ensimmäinen romaani kymmenen vuoden takaa. Aloitin kirjan avoimin mielin ja kyllähän se otti mukaansa ihan kuten isäpapankin teokset.

Kehtaan suositella kaikille Kingiin tykästyneille. Oli mainiota huomata kirjan vahva rocktausta kuten usein isälläkin. Päähenkilö on uransa lopettanut heavyrokkari jolla on kaksi koiraa, nimiltään Angus ja Bon. Merkittävissä rooleissa nekin. Kirja oli sujuvaa luettavaa, tukalia tilanteita riitti, odottaen miten tämä oikein lopetetaan. Loppuhuipentuma on ehkä hieman sekavahko, mutta toisaalta siinä tapahtuu aika paljon käänteitä.

Halusin aloittaa Joen kirjat ekasta lähtien ja tykkäsin tästä niin paljon että luen varmasti muutkin kun kohdalle osuvat  :)
Heh, automerkin lisäksi näemmä kirjamaunkin lisäksi ollaan samiksia. Tällä hetkellä luen Marko Lönnqvistin elämäni gangsterina. Yleensä tällaiset ns. amatöörielämänkerrat eivät kiinnosta mutta sattumalta tiedän erään henkilön joka on istunut Markon kanssa samaan aikaan ja kehui hemmoa. Ihan viihdyttävän tuntuinen opus, rentoa kerrontaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: nokivasara - 16.02.2018 11:14
Jussi Adler-Olsen dekkarisarja työn alla. Hyvin kirjoitettuja kirjoja.. voi suositella, jos tämän genren kirjoja tulee lueskeltua.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Riisikippo - 22.02.2018 22:08
Antti Tuuri: Aukko taivaassa


Tositapahtumiin perustuva kertomus suomalaisista metsätyömiehistä ja heidän kohtaloistaan Kanadan suurilla savotoilla.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: enkero - 22.02.2018 22:13
Taisi olla Aarnion tarinasta kertova Myrkky. Nyt on ikuisuusprojektina faijalta 40-v.-lahjana saatu Joonas Konstigin Vuosi herrasmiehenä. Puolivälistä ei vaan etene, vaikka kiintoisa opus onkin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Mulugren - 22.02.2018 22:45
Spede. Nimittäin.

Oli ihan hyvä kirja. Huonokin elämänkerta on yleensä parempi kuin hyvä fiktio. Ymmärrän kyllä että niitä fiktioita on varmasti mukava raapustella yön pimeinä hetkinä :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Herrojenrauhaa - 22.02.2018 22:53
En ole koskaan lukenut mitään. Ihan vaan kuuntelu oppilas.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Mulugren - 22.02.2018 23:01
En ole koskaan lukenut mitään. Ihan vaan kuuntelu oppilas.

Äläpä nyt. Juuri äskenkin luit interwebbiä ;)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 23.02.2018 04:58
Alice Munro: Kallis elämä

Sain pojaltani toipilasajan tappajaksi kuuluisan nobelistin novellikokoelmapokkarin, jonka juuri kahlasin läpi. Aika hämmentävä lukukokemus. Tykkään, jos tapahtumat, vaikka täysin fiktiivisetkin, saa sijoitettua edes sinnepäin aikaan ja paikkaan, muuten leijutaan. Kyllähän tässäkin löytyi useimmissa novelleissa jokin kiinnekohta noihin, mutta aika hatarasti usein. Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun Kanadaan, sen verran esityksestä selviää.

Kirjailijan vahvuus on elämän realiteeteista nouseva, usein aika pikkutarkka kerronta vivahteineen. Tunteita käsitellään, mutta usein jotenkin huitaisten, vain toteamuksen tasolla. Olisin odottanut enemmän painiskelua niiden kanssa, syvää ihmismielen analyysia.

Jotkut novelleista eivät oikein kohtaa maata jääden kovin pinnallisiksi. Isojakin kysymyksiä, kuten uskontoa ja prostituutiota, käsitellään kuin palaa kakkua, itsestäänselvyytenä, vailla syvempää analyysiä juurisyistä.

Kirjailijan tapa marssittaa esiin henkilöitä, jotka esitellään vasta heidän esiinnyttyään jonkin aikaa tekstissä, on rasittava ja hankaloittaa tekstin seuraamista.

Kirjan lopussa on neljä kirjailijan omaelämäkerrallista novellia, jotka ovat sikäli parasta, että ne kiinnittyvät reaalimaailmaan. Ne ovat aitoja kuvauksia kirjailijan omasta lapsuudesta ja nuoruudesta,  kokemuksia ja itsetilitystä.

Kokonaisarvosana 3- / 5.

PS. Ehkä kävi jo selväksi, että tämä kirjailija ei olisi ollut minun nobelistiehdokkaani :).
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 23.02.2018 09:28
En muista, milloin olisin lukenut kokonaisen kirjan käytännössä yhdellä istumalla, mutta nyt se tapahtui. Nollatakseni Munron sekavat novellit tartuin jo vähän vanhaan teokseen (1976), joka lienee siivilöitynyt kirjahyllystä, kun olemme vähän putsanneet huushollia viime viikkoina. Ihmettelen, miksi tuo on jäänyt aikoinaan lukematta.

Anna-Maija Ylimaula: Papintyttö

Voiko olla enää helppolukuisempaa, sujuvampaa ja ajatuksia herättävämpää kirjaa? Iästään huolimatta teos on yhä ajankohtainen. Lestadiolaiskodin tyttö etsii tietä Elämään ja tilittää tuntojaan. Kerronta on sujuvaa ja elävää eikä missään vaiheessa johda kadoksiin, lukija tietää joka kohdassa, missä mennään, vaikka välillä harpotaankin ajassa ja paikassa.

Vaikea antaa muuta kuin 5 / 5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 24.02.2018 16:04
Kari Hotakainen: Luonnon laki
http://www.siltalapublishing.fi/kirja/144/ (http://www.siltalapublishing.fi/kirja/144/)

Hotakainen on niittänyt mainetta lukuisilla romaaneillaan, mutta Juoksuhaudantie, joka sai Finlandia-palkinnon v. 2002, lienee tunnetuin.

Hotakaisen omintakeinen kerrontatapa, poikkeamiset reaalitodellisuuden ulkopuolelle, fantasiat ja harhat, saattavat hämmentää lukijaa. Luonnon laki -teos sisältää näitä elementtejä roppakaupalla, onhan sen lähtöasetelmana raju autokolari, johon päähenkilö joutuu, ja jossa tulleita vammoja hoidetaan sekä lukuisin leikkauksin että voimakkain kipulääkkein. Taustalla on tietysti onnettomuus, johon Hotakainen itse joutui Rengossa 3.3.2012, kun kirja on ilmestynyt 2013. Mikä on faktaa ja mikä fiktiota, saa jäädä arvoitukseksi.

Sairaalamaailma, yrittäjän elämä, erilaiset ihmistyypit ja sukupolvien kierto kietoutuvat kerrontaan polveilevasti. Samalla nostetaan esiin valtakunnanpolitiikkaa, valtion menoleikkauksia ja kansalaisten vyön kiristystä.

Kokonaisuutena aivan luettava kirja, mutta varsinaiseksi Hotakais-faniksi en sentään tunnustaudu.

Arvio 4- / 5

(http://www.siltalapublishing.fi/assets/kannet/c855b2a9203e79bb74d5862698fe7d4a.jpg)

Kansikuva on mielestäni todella mauton ja edustaa hekointa osaa kokonaisuudessa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 24.02.2018 22:21
Josė Saramago: Kertomus näkevistä

Lainaan taas itseäni alla olevan kommentin osalta; niin paljon samaa pätee myös tähän teokseen.
Saramagon tapaa ja taitoa rakentaa tarinoita ja täyttää niitä jopa raivostuttavuuteen asti hyödyllisillä ja hyödyttömillä detaljeilla voi vain ällistellä. Nobelin palkinto on aikanaan löytänyt tiensä aivan oikeaan osoitteeseen.

Saramagolaiseen tapaan kirja etenee pitkään varsin komediallisena, mutta alkaa edetessään saada yhä kyynisempiä ja synkempiä sävyjä. Tämän jälkeen ei taida uskaltaa vaaleissa äänestää tyhjää...

EDIT: Suomentaja Erkki Kirjalainen ansaitsee työstään 10 pistettä ja sen papukaijamerkin, sen verran taitavasti on kirjailijan aivoitukset saatu sujuvaksi ja eläväksi suomeksi muunnettua.

Pisteitä 4/5

José Saramago: Kivinen lautta

No jopas. Edellä morkkasin Claude Simonin kirjaa pötkötekstistä ja heti seuraavassa sama juttu! Mutta, Saramagon teksti oli paljon luettavampaa, jopa siinä määrin, että loppuen lopuksi tuo tekstin ulkoasu häiritsi todella vähän. Paljon asiaa auttoi se, että tässä kirjassa on ihan tolkullinen tarina, joka vieläpä etenee kaiken aikaa samassa ajassa eikä pompi välillä historiaan tahi muualle.

Tarinaa Saramago taas kerran osaa rakentaa mainiosti!  Kirjan perusjuttu on se, että Espanja ja Portugali mysteerisesti irtoavat Euroopasta ja alkavat valtavana saarena ajelehtia pitkin Atlanttia. Tuo on kuitenkin vain osa tarinaa, mutta jääköön loppu paljastamatta.

Noin sivulle 200 saakka kirja oli erittäin koukuttava ja kiinnostava, sen jälkeen alkoi ote vähän löystyä. Sen vuoksi arvosanaa otetaan vähän alaspäin, eli jäljelle jää 4/5.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dosetti - 24.02.2018 22:25
Heisala, Naisen orgasmi.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 24.02.2018 22:32
Alice Munro: Kallis elämä

PS. Ehkä kävi jo selväksi, että tämä kirjailija ei olisi ollut minun nobelistiehdokkaani :).

11 kirjan verran näyttää Munroa löytyvän hyllystäni. Ei minullakaan suurimpien suosikkien joukkoon lukeudu. Tuo kommentoimasi on minulla vielä lukematta, eikä jonossa ihan heti vuoroon tulekaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Kale - 24.02.2018 22:55
Minä, Zlatan Ibrahimovic
https://www.wsoy.fi/kirja/david-lagercrantz/mina-zlatan-ibrahimovic-jattipokkari/9789510415566 (https://www.wsoy.fi/kirja/david-lagercrantz/mina-zlatan-ibrahimovic-jattipokkari/9789510415566)

Itselle hieman paitsoon jäänyt ruotsalainen urheilijasuuruus vaikkakin tv:stä tulleen dokumentin olinkin katsonut. Kirja avasi Zlatanin elämää hieman enemmän minulle ja kirjan myötä kiinnostus Serie A:ta kohtaan kasvoi. Aiemmin en olekaan koko sarjaa seurannut, ainoastaan Valioliigaa jonkun verran.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 25.02.2018 00:24
11 kirjan verran näyttää Munroa löytyvän hyllystäni. Ei minullakaan suurimpien suosikkien joukkoon lukeudu.

Okei, nyt alkoi kiinnostamaan miten monta kirjaa sinulla on hyllyssäsi niiltä kirjailijoilta jotka ovat suosikkejasi...  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 25.02.2018 00:26
Heisala, Naisen orgasmi.

Heitähän muutama vinkki, jos sitä vielä oppisi uutta  :D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 25.02.2018 07:32
Okei, nyt alkoi kiinnostamaan miten monta kirjaa sinulla on hyllyssäsi niiltä kirjailijoilta jotka ovat suosikkejasi...  :)

Hmmm, monet hyllyni kirjat liittyvät kokonaiseen sarjaan, jonka hankin kokonaan. Tuossa ei siis ostopäätökseen vaikuta se, kiinnostaako yksittäinen kirja vaan puuttuuko se.  ;) Sarjan sisällä joiltakin kirjailijoilta voi teoksia olla toista tusinaa, joiltakin muilta ehkä vain yksi. Tuon sarjan ulkopuolelle pätee normaalimpi hankintakäytäntö, esim. Waltarilta löytyy kymmenisen kirjaa vaikka teoksia on saatavilla melkoinen pino.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dosetti - 25.02.2018 10:32
Heitähän muutama vinkki, jos sitä vielä oppisi uutta  :D

Kirja perustuu pitkälti tutkimustuloksiin ja niistä heitän yhden.. Jos naisella on sukat jalassa niin orgasmi on huomattavasti todennäköisempää kuin ilman sukkia. Lämpimät jalat, rennompi olo jne..

 ;)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Jysky - 25.02.2018 15:26
Saa kyllä oudon maineen jos alkaa naista pukemaan heti alkajaisiksi  ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Ile - 25.02.2018 16:39
Kirja perustuu pitkälti tutkimustuloksiin ja niistä heitän yhden.. Jos naisella on sukat jalassa niin orgasmi on huomattavasti todennäköisempää kuin ilman sukkia. Lämpimät jalat, rennompi olo jne..

 ;)

Kumisaappaat huopavuorella....toimii! Ja pysyy jalat paremmin olkapäillä....
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 26.02.2018 06:13
Yrjö Kokko: Laulujoutsen - Ultima thulen lintu. Kuudes painos 1994, 1. painos ilmestyi 1950.

Kirja, jonka halusin lukea uudelleen. Näin takakansi:
Laulujoutsenen, tuon aran ja pelokkaan linnun ympärille kutoutuu Yrjö Kokon teoksen tarina. Sen tapahtumapaikkana on aution erämaan ja jylhien tunturien kätkemä lampi, sen päähenkilöinä joutsenet "Marski" ja "Hanna", joskus myös jokin susi, savuriekko tai - taljoista ommeltu tekoporo Petrus, johon piiloutuneina mies ja kamera uskalsivat lähestyä yksinäistä lintukotoa.

"Laulujoutsen" on valloittanut kaikki lukijansa, se on menestysteos ulkomaita myöten. Sen tarinassa on eräretken jännitystä ja luonnon mystiikkaa, sen harvinaislaatuisissa kuvissa Lapin runoa ja todellisuutta. Teoksella on ollut merkittävä osuus myös luonnonvaraisten lintujen, erityisesti joutsenten suojeluun tähtäävän mielipiteen luomisessa.


Teos on uskomattoman vaikuttava kuvaus kahden miehen koskettavasta moniviikkoisesta luontokokemuksesta keskellä Lapin erämaan kevättä. Parasta kirjassa on sen todenperäisyys: ei ole epäilystäkään, ettei kaikki, mitä on kerrottu, olisi myös aidosti koettu ja tapahtunut.

Tässä klassikossa ei ole sorruttu nykytyylin mukaisiin jonninjoutavuuksiin, kuten viinan ja seksin tuputtamiseen - siihen on luonnollinen selitys: ne eivät kertakaikkiaan hallinneet näiden luontorakkaiden miesten elämää. Ainoa pahe taisi olla siihen aikaan niin tavanomainen tupakointi; mutta siitäkin on aniharvoja mainintoja.

Eläinlääkäri Yrjö Kokon päämääränä oli päästä valokuvaamaan 1950-luvulla perin harvinaiseksi ja araksi käyneen upean linnun elämää mahdollisimman autenttisissa oloissa ja monelta kantilta. Siinä hän onnistuikin, mutta aika huvittavilta näyttävät monet kirjan kuvaliitteisiin saakka päätyneet otokset nykytekniikalla otettujen terävien luontovärikuvien rinnalla. Kertovatpahan ainakin alan huimasta teknisestä kehityksestä.

Laulujoutsen on jälleen erittäin ajankohtainen kirja, sillä tuon uljaan linnun kannat ovat alkaneet nopeasti runsastua ja levittäytyä yli koko maan. Niinpä joutsenen näkeminen ja kuuleminen alkaa olla arkipäivää jo maan kattavasti. Eikä joutsentorvien vaikuttavat törähdykset, uljas hahmo rantavesissä kelluen ja voimakkaat siivenlyönnit lintujen siirtyessä vesistöillä jää huomaamatta. Onneksi joutsenet ovat saaneet jäädä metsästäjiltä rauhaan, ja lintu on oppinut luottamaan ihmiseen. Ei niin, että se olisi kesyyntynyt, vaan että ihminen ja tuo mahtava lintu ovat oppineet elämään samoilla rannoilla, mistä kummatkin hyötyvät.

Varauksetta 5 / 5 arvoinen, erittäin suositeltava lukukokemus.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 28.02.2018 19:16
Kerttu Saalasti: Anna hänelle nöyrä mieli.  - Kaisa ja Kyösti Kallion elämäntieltä.

Kaisa ja Kyösti Kallion tytär kuvaa elävästi päätila Heikkilän ja sivutila Mehtälän isäntä- ja palvelusväen elämää Nivalassa. Kerronnassa vaihtelevat henkilö-, luonto- ja kotieläinkuvaukset, samoin viljelysmaiden kunnostus. Talon nuoren, mutta aikaansaavan isännän, Kyösti Kallion kyvykkyys ja vastuunkanto yhteisistä asioista tuli huomatuksi jo varhain, joten hän joutui moniin luottamustehtäviin ensin kunnassa ja pian myös valtakunnanpolitiikassa.

Ajat olivat epävakaat niin 1910-luvulla kuin sitten, kun Kyösti Kallio istui jo valtakunnan ykköspaikalla Tasavallan Presidenttinä.

Kertojan tyyli on poukkoileva: lukijaa kuljetetaan milloin heinäpellolle, milloin yölliselle retkelle varsovan tamman luo, milloin apua pyytämään tulleen kyläläisen sielunelämää pohtimaan. Välissä on lainauksia Kyösti ja Kaisa Kallion kirjeenvaihdosta ja pohdintaa maan poliittisesta tilanteesta.

Kirjan ainekset koostuvat niin monesta säikeestä, että kokonaisuudesta tulee sekava. Asiaa olisi auttanut, jos kerronnassa olisi pitäydytty kronologiaan ja kuljetettu tapahtumia vuosi kerrallaan.

Teoksella on arvonsa yhden Suomen Tasavallan merkittävimmistä poliitikoista taustojen ja toimintamallien kuvaajana. Minään kauno- tai tietokirjan helmenä tätä ei kuitenkaan voi pitää.

Arvosana 3+ / 5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 02.03.2018 22:01
Alberto Moravia: Automaatti

Jo lähtökohta, 41 novellia alle 280-sivuisessa kirjassa paljastaa, että lyhyistä tarinoista oli kyse. Lyhyistä jopa siinä määrin, että kaltaiseni hitaasti lämpiävä tyyppi ei näihin juurikaan ehtinyt päästä sisälle ennen kuin novelli jo loppui. Kun lisäksi suurin osa novelleista käsitteli minulle sietämätöntä ihmissuhdeproblematiikkaa, ei tämä ollut mikään lukunautinto. Ehkä joku muu saa tästä enemmän irti.

Minulta pisteitä 2/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 03.03.2018 05:45
Lahja Sarkkinen: Syövän jälkeen voi elää!

Kirjahyllystä löytyi yllättäen aiemmin lukematta jäänyt, omaan elämäntilanteeseen juuri nyt sopiva kirja.

Takakansi:
Onko se syöpää? Kuolenko minä? Mistä löytäisin avun? Miten elää sairauden toteamisen, hoidon ja paranemisen jälkeen? Onko elämää syövän sairastamisen jälkeen? Voinko sanoa: Olen parantunut syövästä?
  Sairaalasielunhoitaja Lahja Sarkkinen Kajaanista on kirjoittanut hyvin henkilökohtaisen kuvauksen syöpään sairastumisesta, sairauden tuomista kriiseistä, hoidon antamasta avusta ja saadusta tuesta.
  Kirja on kohdistettu sairauden kanssa kamppaileville potilaille, omaisille, hoitohenkilökunnalle.
  Mutta ennen kaikkea kirjan sanoma pyrkii tavoittaman ne, joka neljännen suomalaisen, jotka elämänsä aikana sairastuvat syöpään. Sanoma on rohkaiseva: Ajoissa todettu syöpä voidaan hoitaa! Syövän jälkeen voi elää!


Kirja kertoo avoimesti ja kirjoittajan tuntemukset voimakkaasti esiin tuoden rintasyövästä, sen ilmenemisestä ja hoidoista. Koska tapahtumat ajoittuvat 1980-luvulle, eivät uusimmat hoitomuodot vielä ole käytössä. Siitä huolimatta, ja vaikka monta ikävää komplikaatiota sattuu matkalle, kirjoittaja paranee.

Kirjoittajan kyky lähestyä lääkäreitä ja nimikoida heidät henkilökohtaisiksi luottohenkilöiksi herättää kunnioitusta. Myös suuri ystävien armeija, joka on tarjolla niin sairaalassa kuin kodissakin silloin, kun läheisiä ihmisiä erityisesti tarvitaan, muodostaa potilaalle arvokkaan turvaverkon.

Kirja tuo monelle ahdistavat kysymykset lähelle tavalla, josta varmasti on apua sekä syöpää sairastavalle että hänen läheisilleen ja hoitoon osallistuville.

Lämpimästi suositeltava kirja jokaiselle, jota syöpasairauteen liittyvät kysymykset askarruttavat.

Varauksetta arvosana 5 / 5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Marty McFly - 03.03.2018 11:43
John Grishamin Camino Island. Taattua Grishamia, joskaan ei äijän parasta tuotantoa. Mukaansa tempaava ja paljon lupaava alku, mutta ekan neljänneksen jälkeen kirjaa jää vähän polkemaan paikallaan ja "toimintaa" olisi voinut olla enemmänkin. Loppu oli aavistuksen ennakoitavissa, mutta niinhän näissä aina. Silti, kirja tuli luettua pienissä pätkissä alle kahdessa päivässä, joten ei tuo nyt huonokaan voinut olla.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 05.03.2018 12:29
Viivi Rajamäki: Sama kaiku on askelten

Satakuntalaisen jokivarren kylän asukkaiden todentuntuisten kokemusten kuvaus talvi- ja jatkosodan ajalta. Nuorison elämä saa paljon tilaa, mutta eri sukupolvien roolit tulevat samalla hyvin esille.

Kerronta on sujuvaa, ja lukijan on helppo seurata ihmisten liikkeitä. Kirja muodostaa luontevan kokonaisuuden ja on aitoudessaan positiivinen kokemus. Kirjoittajalla on paljon tietoa tuon ajan elämästä ja arvomaailmasta.

Arvosana 4,5 / 5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 11.03.2018 08:31
Juho Tenhiälä: Vuohia ja lampaita

Omaelämäkerrallinen kehitysromaani sodanjälkeisen Suomen poliittisesta elämästä. Päähenkilön, nuoren pastori Janne Joen häikäisevän poliittisen uran läässähtäminen ministeristä rivikansanedustajaksi, "kun omat koirat purevat". Asuipaikkaan liittynyt ajojahti ja lopulta puolueen vaihto olivat suoraselkäisen, omilla aivoillaan ajattelevan poliitikon kohtalon kysymyksiä.

Kirja raottaa kiinnostavalla tavalla valtakunnanpolitiikan kabinettipeliä kaikkein likaisimpine yksityiskohtineen. Ei hullumpi lukukokemus. Arvosana 4+ / 5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 11.03.2018 08:49
Michael Schumacherin elämänkerta

Sain pojalta kirjan joululahjaksi ja olen väkisin lukenut sitä ennen nukkumaan menoa. Schumacher ei kuulunut koskaan suosikkeihini, oikeastaan päinvastoin. Kirja on aika puuduttavaa luettavaa F1 kuvioista, mutta plus pisteet että se ei kaunistele Schumin hölmöilyjä kilparadalla.

Pisteet 2/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Uti - 11.03.2018 08:56
John Simon: Mahdoton sota

Kirja kertoo faktan ja fiktion kautta tarinan Suomen juutalaisista. Kirjan katalyyttinä kirjailijalle toimi tapahtuma, jossa natsi Saksan kenraali myönsi Rautaristi-kunniamerkin Suomen juutalaiselle upseerille toisessa maailmansodassa. Kuinka tämä oli mahdollista kun muualla Euroopassa natsit tappoivat ja sulkivat juutalaiset keskitysleireihin?

Kirjan lukemisen jälkeen tiedät lähes kaiken Suomen juutalaisista, heidän olostaan, elostaan ja kohtaloista Suomessa 1800- ja 1900-luvuilla Talvisodan ja Jatko sodan kautta. Kirjassa myös mielenkiintoista Viipuri-kuvausta viime vuosisadan alkupuolelta.
Uti
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 11.03.2018 18:22
Trilogian kolmas ja viimeinen osa luettu.

Stephen King : Viimeinen vartio

Mitähän tästä osaisi sanoa. Tuttuakin tutumpaa Kingiä joten homma toimii mutta mitään uutta tai ihmeellistä ei tarjoilla. Mahtavatko vanhat fanit edes sellaisia oikeasti odottaakaan. Mersumiehestä se alkoi ja Mersumieheen se päättyy. Tarina soljuu mukavasti, tämähän on yksi Kingin vahvuuksia. Vihannesosaston potilas otetaan kyllä ovelasti mukaan juoneen. Sitten se täytyy tietenkin selittää eli avata lukijalle kuinka se oikein meni.

Tykkäsin miten Mersumiehen kiero suunnitelma toteutettiin. Muuten kirjan (ja trilogian) anti oli minulle lähinnä mukavaa lueskeltavaa pohjalta mitenkähän Kingi on tällä kertaa tarinan laatinut. Jos jäisin asioita pohtimaan enemmän, minua alkaisi varmaan häiritsemään joidenkin henkilöhahmojen (valitettavasti enemmistön) karikatyyrimäiset piirteet.

Minun on turha näitä pisteyttää. Haluan lukea sen yks tai kaks uutta Kingiä vuodessa. Yhtään läpipaskaa tekelettä en ole häneltä lukenut. Kaikki ovat olleet joko hyviä tai ookoo. Tämä on ookoo.

Tämä äänikirjana.

Luenta perustyötä, ei kommentointia suuntaan tai toiseen.
Juonessa hiukan mukavaa sense of wonderia, yliluonnollista menoa. Se piristää aina.  ::)
Toisaalta kun päähenkilön sairaus käy ilmi, voi melkein arvata mitä se tarkoittaa hänen suhteensa kirjan edetessä.
Hyvien päähenkilöiden osalta ei juuri uutta tule esille. Myös juonen edetessä kohti viimeistä kohtausta on aivan liian helppo arvata mitä siellä tulee tapahtumaan.
Pitäisin tätä hiukan kuitenkin parempana kuin trilogian edellistä osaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 11.03.2018 19:38
Parhaillaan on menossa Veikko Hurstin "Minun oli nälkä".
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 12.03.2018 00:34
Pitäisin tätä hiukan kuitenkin parempana kuin trilogian edellistä osaa.

Odottelinkin koska saat kirjan kuunneltua kun toivoin että jotain näkemyksiäsi jakaisit. Minulla on vähän ristiriitainen tunnetila miettiessäni tuota trilogiaa. Pidän dekkarityyliä mielenkiintoisena kokeiluna mutta että heti kolmen kirjan verran. Ollut kuitenkin ilmeisen suosittu maailmalla. Katsotaan mitä seuraavaksi suomennetaan, onhan siellä jo jokunen odottamassa vuoroaan  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 12.03.2018 10:54
Lomalla tuli luettua Viimeinen vartio. Ja tykkäsin, kuten yleensä Kingin kirjoista. Hieman minua jopa kuitenkin häiritsi yliluonnolliset jutut. Ne kun sai kirjan poikkeamaan ensimmäisen osan dekkarityylistä aikalailla ja vei kirjaa tyypillisempään King-suuntaan. Yhtäkaikki, tykkäsin siis ja pidin kirjaa viihdyttävänä.

Ja loman aikaan lukaisin myös Ilkka Remeksen viimeisimmän tuotoksen Vapauden Risti. Kirja oli jatkumoa Horna-sarjaan kuten kirjoittaja itse sen sanoi. Remekselle tyypillisesti kirjan lonkerot kutoutuu tähän päivään ja myös jossainmäärin todellisiin tapahtumiin, vaikka juoni fiktiota kumminkin on.
Jotenkin minulla oli vaikeuksia päästä vauhtiin mukaan ja vasta kirjan puolivälin jälkeen se imaisi mukaansa. Loppu oli ihan kohtuullisen jännittävää touhua mutta itse loppuratkaisu tuli kumminkin sitten jotenkin nopeasti töksähtäen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 12.03.2018 12:34
John Simon: Mahdoton sota
Jokin aika sitten oltiin Suomalaisessa kirjakaupassa tuhlaamassa viimeisiä rippeitä lahjakortista ja tämä kirja pääsi kalkkiviivoille. Ostettiin sitten kuitenkin SkippBo -kortit. Mutta kirjastostahan tämän saa lainattua ja niin aion tehdäkin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 12.03.2018 21:05
Veikko Hursti: Sillä minun oli nälkä ...

Armoitetun köyhien ja vähäosaisten auttajan tilitys, josta ei puutu ihmeitä. Vaikka Hursti tunnetaan toimen miehenä, joka ei kaihtanut mennä kolkuttelemaan isokenkäistenkään vaikuttajien ovia, hän halusi antaa kunnian Jumalalle, johon hän turvasi kaikessa. Inhimillisesti katsoen moni mahdottomalta näyttänyt asia toteutui - Hursti luotti siihen, että jos Jumala oli jotain luvannut, se myös toteutui.

Veikko Hurstin työ tunnetaan laajasti, se oli perustavaa laatua toteuttaessaan Jumalalta saatua näkyä toimia niiden parissa, joiden elämä oli ajautunut umpikujaan erityisesti alkoholin ja muiden päihteiden vuoksi. Entisenä alkoholistina Hursti osasi asettua niiden rinnalle, jotka olivat menettäneet otteensa elämään. Moni heistä tuli uskoon ja pääsi Jumalan avulla aloittamaan uuden elämän.

Tätä teosta en halua arvostella kielen tai tyylin perusteella, sillä sen sanoma on tärkein.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 13.03.2018 22:02
Graham Greene: Voima ja kunnia

Olipa toimiva kokonaisuus. Tarina papista Meksikossa, jossa papit kiellettiin. Tarina rappiosta, pakomatkasta, itsekkyydestä, inhimillisyydestä. Pidin tästä hyvin monella mittarilla arvioituna.

Pisteet 4,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Huikko - 15.03.2018 00:05
Peter Benchley: Jaws

Kaikki ovat nähneet elokuvan, mutta kuinka moni on lukenut kirjan?
Suosittelen.

3,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 20.03.2018 21:53
Don DeLillo: Nolla Kelviniä

Nämä DeLillot eivät aina ole helpoimpia luettavia, muttä tämä oli toistaiseksi epämieluisin. Lieveteksteissä kirjaa ylistetään kovastikin, mutta minua ei tällainen filosofinen pyörittely innosta lainkaan. Sääli sinänsä, kun aihe olisi antanut mahdollisuuksia parempaan.

Pisteeni 2-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 22.03.2018 11:30
Sain juuri kuunneltua Jo Nesbøn Janon.
Kyseessä on Harry Hole-sarjan viimeinen osa. Koko sarja tuli kuunneltua äänikirjoina käytännössä yhteen kyytiin. Jos dekkarit ja varsinkin skandidekkarit kiinnostavat, niin Nesbøn kirjat kannattaa aivan ehdottomasti ottaa luettavaksi. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Lepakkomies ja Torakat ovat selvästi heikompia kuin muut. Kolmannesta osasta, eli Pelastajasta, lähtien sarja on kyllä täyttä rautaa.
Sivuhuomautuksena sanottakoon, että en ole sitten Taavi Soininvaaran Leo Kara- sarjassa esiintyneen Kati Soisalon jälkeen toivonut minkään muun fiktiivisen hahmon tarinalle onnellista loppua yhtä kovasti kuin Harry Holelle. Sen verran sympaattinen kaveri tuo alkoholisoitunut ja elämän muutenkin päähän potkima tuo Oslolainen poliisi on. :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 22.03.2018 12:00
^Kävi virhe. Sarjan kolmas osa on tietenkin Punarinta, eikä Pelastaja.  :-[
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 22.03.2018 12:09
Katohan. Kulti tykkää ahmia Harry Holen tarinoita ja niitä muitakin Nesbon kirjoja. Minäkin hieman innostuin kun ostin DVD.llä leffan Headhunters (tai jotain) joka oli tehty Nesbon kirjan pohjalta. Oli nimittäin yllättävän kiehtovasti rakennettu tarina. Piti otteessaan loppuun asti. Lupasin jo kultille että luen yhden suomennetun kirjan (kulti tykkää lukea niitä enkuksi).
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 22.03.2018 13:29
^Kokeile ihmeessä tuota Punarintaa. Voi olla että luet sen jälkeen loputkin. ;)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 22.03.2018 20:24
Lukenut kasan tietokirjoja ja juuri nyt välttelemässä hotellikuolemaa Grand Marinassa lukemalla Caleb Scharfin Kopernikus kompleksia.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dosetti - 22.03.2018 20:28
Heisala: Miehen seksuaalisuus.  :P
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 23.03.2018 08:47
Stephen Hawking: Ajan lyhyt Historia.

Übersuositeltava kaikille. Mahtava. Nerokas.

Sattuneesta syystä  :-\ oli kirjaston esittelyhyllyssä joten nappasin mukaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dosetti - 23.03.2018 09:17
Stephen Hawking: Ajan lyhyt Historia.

Übersuositeltava kaikille. Mahtava. Nerokas.

Sattuneesta syystä  :-\ oli kirjaston esittelyhyllyssä joten nappasin mukaan.

Ehdottomasti luettavien listalla, vaikka kirjoja en yleensä luekaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Paha71 - 26.03.2018 19:41
Jarkko Sipilä: Syvälle haudattu ja Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten

Jälleen kirjailijoiden kohtalaisen yllätyksettömiä teoksia, eli tasaisen varmaa dekkarilukemistoa. Tosin, itseäni ärsyttää Sipilän tapa käyttää 4/5 juonikuvioihin, ja ratkaisu käänteineen tuodaan lukijalle viimeisessä viidenneksessä. Jokinen taas paljastaa syyllisen jo ensiriveillä, mutta kaikki ihmissuhteet ja sivujuonteet pitävät lukuelämyksen laadukkuutta yllä.

Pisteet:

Sipilä 3+/5
Jokinen 4½/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 02.04.2018 13:15
James Joyce: Dublinilaisia

Olin tämän aiemmin lukenut parikymmentä vuotta sitten, jolloin mielikuva oli positiivisempi. Nyt muutamista, sinänsä hyvin kirjoitetuista, tarinoista jäi hiukan väkinäinen olo. Tiedä sitten miksi.

Saarikosken Pentin suomennos toimi taas mainiosti

Olkoon pisteeni tälle 3,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 02.04.2018 18:46
Äänikirjana:

Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?

Kun kerron, että elokuvana tämä tunnetaan nimellä Kaasua, komisario Palmu, kaikki tietävät juonen.
Juoni onkin Waltarimaisen hieno. Miksi hän ei aikanaan saanut Nobelia?
Kirjassa etsivä Kokki on aika pienessä roolissa, elokuvassa Leo Jokela herätti hahmon henkiin.
Luenta -Lars Svedbergin tulkinta on taattua ja äänensävy tähän kirjaan 6/5.

Klassikko.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 02.04.2018 19:58
Waltarin kerronnassa on jotain sellaista kiehtovuutta, että en ole toisilta kirjailijoilta lukenut. Vaikea kuvailla mikä se on. Jopa moitittu yksinäisen miehen juna tempaa mukaansa jokseenkin jopa tylsänomaisella kerronnallaan.

Waltarille olisi Nobelin suonut kyllä. Hieno kirjailija.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 13.04.2018 22:25
Yashar Kemal: Poika ja lokki

Varmaankin tunnistatte asian, että monet kitjat unohtuvat melkein heti kun ne laskee käsistään, toisten tarinan muistaa vielä vuosien jälkeenkin. Jostakin syystä nämä Kemalin sinällään simppelit tarinat osuvat useimmiten tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Mestarikertojan tahallista tai tahatonta osaamista?

Yhtä kaikki, hienosti pysyi maanläheinen tarina paketissa ja koukutti lukemaan eteenpäin. Pientä poukkoilua havaittavissa, mistä pieni miinus.

Pisteitä minulta 3,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 07.05.2018 21:50
L. P. Hartley: Sananviejä

Monet vanhat klassikkoteokset - vaikkapa Don Quijote tai Kurjat - ovat kestäneet aikaa erinomaisesti. Valitettavasti tästä, noita esimerkkejä paljon tuoreemmasta kirjasta ei voi todeta samaa. Läpi koko lukukokemuksen oli mielessä hyvin vahva pölyntunne, pölyn, joka oli jo aikoja sitten peittänyt kirjan alleen.

En tästä siis pitänyt, ellei sitten itse tarinajuonesta jossakin määrin. Olkoot pisteet 2/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Riisikippo - 07.05.2018 22:04
Hege Storhaug - Islam, yhdestoista vitsaus.

En sano tästä sen enempää, jokainen lukekoon itse ja tehköön omat päätelmänsä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 11.06.2018 14:30
John Irving: Vapauttakaa karhut

Tämä Irvingin vanhempi romaanin 60-luvulta sekä sisältää tuttuja elementtejä että poikkeaa useimmista uudemmista. Ihan virkistävä lukukokemus, vaikka hiukan alkoi jossakin välissä kyllästyttää valittu tapa kertoa rinnakkain kahta tarinaa vuorokappalein.

Pisteitä 3,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 11.06.2018 15:11
Äänikirjana:

Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?

Kun kerron, että elokuvana tämä tunnetaan nimellä Kaasua, komisario Palmu, kaikki tietävät juonen.
Juoni onkin Waltarimaisen hieno. Miksi hän ei aikanaan saanut Nobelia?
Kirjassa etsivä Kokki on aika pienessä roolissa, elokuvassa Leo Jokela herätti hahmon henkiin.
Luenta -Lars Svedbergin tulkinta on taattua ja äänensävy tähän kirjaan 6/5.

Klassikko.

Äänikirjana: Mika Waltari: komisario Palmun erehdys.

Pitkälti samat kommentit kuin edelliseen. Myös Leo jokelan suhteen, silimät tummat niinkuin syksyinen yö...  :)

Kumpi näistä olisi parempi? Makuasia. Edellisessä on tuoreutta, tässä jäsentyneisyyttä. Kaasua odotellessa.

Klassikko tämäkin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 15.06.2018 15:12
Forss: Gösta Sundqvist Leevi and the leavingsin dynamo

Kritiikki ensin: Tämä ei yllä samalle tasolle kuin mainio Juice Leskisen elämästä kertova Risainen elämä. Vaikka kirjoitustyylissä ja -osaamisessa saattaa olla eroja, johtuu tämä mielestäni pääasiassa valitusta rakenteesta ja jäsentelystä. Kirjassa käsitellään samoja asioita useampaan kertaan eri otsikoiden alla. Hyvää tuossa on se, että kirjaa ei tarvitse lukea järjestyksessä kokonaan, vaan voi poimia kiinnostavan aihepiirin.
Pieni miinus tulee siitä, että levyjen ja kappaleiden kommentoimisessa hiukan laiskasti käytetään terminologiaa, joka ei aihepiiriin vihkiintymättömälle ihan täysin aukea.

Sitten kehut: Olipa kiinnostavaa! Vuosien ja vuosikymmentenkin aikana Göstasta ja hänen tuotoksistaan oli muodostunut jonkinlainen mielikuva, joka nyt paljastui tavattoman rajoittuneeksi ja virheelliseksikin. Esimerkiksi se, miten muusikkoja ja radio-ohjelmien näyttelijöitä käytettiin lähinnä pelkkinä työkaluina, oli minulle täysin uutta. Tekemisen suunnitelmallisuus ja laskelmointi kun leimasivat kaikkea tekemistä.

Pisteeni 3,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 27.06.2018 22:09
Daniel Kehlmann: Maailman mittaajat

Aiempaan tapaan Kehlmann kirjoittaa vetävää ja sujuvaa tekstiä, mikä ei ole lainkaan niin itsestään selvää kuin voisi luulla.

Suomentaja Ilona Nykyri on myös tehnyt erinomaista työtä ja osannut käyttää värikästä ja tarinaan sopivaa sanavarastoa.

Valitettavan usein joudun toteamaan, että erinomaisen vetävästi alkanut tarina jollakin tapaa lässähtää loppua kohdi edetessä, eikä tuolta mielestäni ole tässäkään vältytty. Tarinan kiinnostavuus ja kiehtovuus vähenevät oleellisesti viimeisellä kolmanneksella. Vähän niin kuin ideat olisivat loppuneet - ehkä ovatkin! Yhtä kaikki, kirja on hyvä ja ansaitsee arvosanan 4+/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 27.06.2018 22:50
Äänikirjana
Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Tosi hyvä. Viihdyttävä, jännittävä, pelottavan tosikin.

5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 16.07.2018 10:09
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa

Luin kirjasta uuden 2000-luvulla käännetyn version. Tässäpä olikin mukavaa kesälukemista! Tarina oli poikkeuksellisen vahvasti minä-muotoinen, eli päähenkilö kuvasi opiskelutouhuaan sekä matkaa kotikulmille New Yorkiin. Suomentaja Arto Schroderus oli osannut valita tähän hyvin puhekieliseen teokseen oivalliset vastineet alkukielelle.

Pisteeni 4+/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 16.07.2018 10:27
Muistan lukeneeni 80-luvun puolivälissä yläasteella tuon Sieppari ruispellossa (äidinkielen kirja-analyysi) ja silloin se oli mielestäni uskomattoman puiseva lukuelämys. Pitäisiköhän kokeilla uudestaan.

Carlos Ruiz Zafón, Henkien Labyrintti

Upea päätösosa(?) Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjaan. Zafón on tällä hetkellä minun yksi suosikkikirjailijoista ja tämä uusinkaan ei pettänyt millään tavoin. Zafón sekoittaa loistavasti fiktiota, faktaa, historiaa ja hitusen fantasiaa todella hienoon tarinankerrontaan. Tekisi mieli antaa täydet viisi pistettä, mutta jätetään tilaa vielä äärimmäiselle mestariteokselle: 5-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Arcca - 16.07.2018 10:40
Dan Brown: Alku

Tyypillistä Dan Brownia (Da Vinci koodin kirjoittaja), nokkelia juonen käänteitä, hyvä loppu ja sen semmoista.
Tosin tässä kirjassa kyllä mielestäni osin mopo alkaa keulimaan liikaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 16.07.2018 10:51
Minua tökki tuo Brownin Alku epäloogisuutensa ja köykäisen juonen takia. Lisäksi kirjoittajalla ei ole mitään käsitystä tekoälystä ja sen toiminnasta, mutta eiköhän tuosta saa ihan vauhdikkaan Hollywood-rallin taas aikaseksi. Itse antaisin teokselle 2-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Arcca - 16.07.2018 11:06
epäloogisuutensa ja köykäisen juonen takia. Lisäksi kirjoittajalla ei ole mitään käsitystä tekoälystä ja sen toiminnasta,

Juuri näitä asioita tarkoitin tuolla mopon keulimisella. Tekoälyn kyvyillä mentiin todella kauas fiktioon.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 28.07.2018 20:06
Jurek Becker: Valehtelija-Jaakko

Vähän tylsä, mutta ehkä hiukan harvemmin käsitellyn näkökulmansa vuoksi toimiva teos. Tämä siis kertoo juutalaisgettosta menneen sodan aikana. Tarina on hyvinkin vahvasti sepitteellinen, jopa niin, että kertojahahmo kommentoi välillä tarinaa nimen omaan kertojan näkökulmasta.

Aioin ensin antaa pisteitä kolme viidestä, mutta menköön nyt loman kunniaksi 4 pitkällä miinuksella.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: enkero - 28.07.2018 20:13
Kalle Lähde: Happotesti.

Olipa aika osuvasti (muistaakseni) takakannessa sanottu ”naurattaa muttei huvita”. Melkoisen karua kuvausta siitä kun alkoholi on oikea ongelma. Ja pienempiongelmaisiakin arvioiden tuossa harrastuksessa on näemmä myös se ”high end” -taso, joka ei sovi ihan joka pojalle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 29.07.2018 13:57
Jack Kerouac: Tristessa

Tuohon enkeron jatkoksi tämä sopiikin hyvin, kaikkea mahdollista kamaa menee jatkuvalla syötöllä. Melkeinpä omat paheet kutistuvat tätä lukiessa marginaalin marginaaliin…

Kyseessä ei varsinaisesti ole kirjallisuushistorian selkein tai kiinnostavinkaan tuotos, eli jätän pisteeni tasolle 2/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 01.08.2018 21:24
Jonna Pulkkinen: LONKERO - Suomalaisten long drink -juomien historia

Lonkeron ohella tulee kirjassa aimo annos myös suomalaista panimohistoriaa ja alkoholipolitiikkaa. Sikäli voisin suositella myös muille kuin lonkeron ystäville.

Kirjan tekijä on ansiokkaasti penkonut lähdetietoja ja niputtanut niiden pohjalta kohtalaisen kiinnostavan paketin. Ammattihistorijoitsijana hän kuitenkin sortuu alan helmasyntiin, eli julmetun numeromäärän luettelemiseen: vuosilukuja, prosentteja, markkoja, litroja, jne. Tuo tekee teoksesta paikoitellen vähän kyllästyttävän oloisen. Lisäksi tarkastusvaiheessa on tekstiin jäänyt muutamia häiritseviä kielivirheitä.

Kelpo kesälukemista, ei enempää. Pisteet minulta 3-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: VSec - 05.08.2018 20:00
Peter James: Kuolema merkitsee omansa

Tämä on itse asiassa vielä työn alla, mutta etenee vauhdilla. Tuo Peter Jamesin Roy Grace-sarja on sellainen, että koko sarjassa ei ole yhtään heikompaa teosta vastaan tullut, vaan kaikki osat on olleet varsin koukuttavia. Seuraava osa tuossa jo odottaakin, että tämän saan alta pois  :D

Luettua tulee muutenkin paljon, erityisesti rikoskirjallisuutta (em. Peter James, Jussi Adler-Olsen, Jo Nesbö,...). Lisäksi myös mm. Dan Brownin teoksia on tullut luettua läpi.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 05.08.2018 20:09
Tervetuloa mukaan lukupiiriin VSec  :)  Toisten lukukokemuksista on aina kiva lukea ja saada vinkkejä sekä käsitystä itselleen tuntemattomista kirjailijoista tai kirjoista. Tartun tuohon Jo Nesbo (minkä näppäimen alla se halkaistu o oikein piileskelee) mainintaan. Jokusen foorumilaisen tiedän hänen kirjoihin tykästyneen ja minäkin seuraan (vielä) vierestä kun kultini ahmii Nesbon kirjoja.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 05.08.2018 20:11
Remes - Jäätyvä helvetti

Kävin keväällä Petteri Järvisen seminaarissa, jossa tämä tuli puheeksi ja Petteri suositeli sitä kaikille tietotekniikan ammattilaisille. Pelottavaa luettavaa, etenkin kun Remeksellä on tapana pistää fiktion sekaan osa faktaakin. Kirja kertoo Venäjän hybridisodankäynnistä Suomea vastaan jonka seurauksena talvella katkaistaan sähköt koko maasta.

Pisteet 4-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: VSec - 05.08.2018 20:25
Kiitokset juupelille  :) Pitää itsekin perehtyää toisten lukemisiin, kun saa jonossa olevat alta pois  :D Nesbolla tosiaan tuo Harry Hole-sarja on sellainen, jonka uutta osaa aina odottaa saapuvaksi. Erittäin mukaansa vieviä ja jopa tunteisiin käyviä kirjoja, vahva suositus ;)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 05.08.2018 20:37
Harry Hole on minullekin se "The" hahmo kirjoissa. :) Olin siinä onnellisessa asemassa, että tutustuin hahmoon vasta siinä vaiheessa, kun koko sarja oli jo ilmestynyt. Muuten olisi voinut olla melkoista tuskaa odottaa uutta osaa.  :-\

Remeksen Jäätyvän helvetin luin aikanaan talvella kovien pakkasten aikaan. Jos silloin olisi vielä sattunut tulemaan sähkökatko, niin varmaan olisin p*skonut housuuni, sen verran todentuntuista oli meno. Noin yleisesti ottaen Remes on mennyt viimeisissä kirjoissaan ehkä jo omaan makuuni liiankin lennokkaisiin juonikuvioihin. Kuuntelin juuri äänikirjana 6/12 joka oli mielestäni todella hyvä kirja, kun juoni ei lentänyt aivan niin korkeissa sfääreissä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 05.08.2018 20:42
Ehkä tässä ketjussa kehtaa tunnustaa, että en ole lukenut ainuttakaan kirjaa sitten viime talven "sairasloman". Viime viikkoina olen keskittynyt rahtaamaan kirjoja uuteen kämppään ja järjestelemään niitä hyllyihin mielestäni jonkin järkevän systeemin mukaan. Samalla huomasin, miten runsaasti hyllyissäni on todella mielenkiintoista lukematonta kirjallisuutta, johon toivottavasti on aikaa ja intoa tarttua, kun ajankäyttö sallii.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Saktom - 05.08.2018 21:14
Remes - Jäätyvä helvetti

Kävin keväällä Petteri Järvisen seminaarissa, jossa tämä tuli puheeksi ja Petteri suositeli sitä kaikille tietotekniikan ammattilaisille. Pelottavaa luettavaa, etenkin kun Remeksellä on tapana pistää fiktion sekaan osa faktaakin. Kirja kertoo Venäjän hybridisodankäynnistä Suomea vastaan jonka seurauksena talvella katkaistaan sähköt koko maasta.

Pisteet 4-/5

Luin tämän saman tuossa taannoin. Hyvä kirja.

Kiinnitin kirjan alussa huomioni yhteen fibaan, jota ei ATK:n kanssa puuhaava tekisi. Siinä puhutiin ip-osoiteesta. Ja se oli semmoista höpöä että. Mutta ei se kirjasta huonoa tehnyt.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 05.08.2018 21:20
... Samalla huomasin, miten runsaasti hyllyissäni on todella mielenkiintoista lukematonta kirjallisuutta, johon toivottavasti on aikaa ja intoa tarttua, kun ajankäyttö sallii.

Tästä tykkään. Yritänkin aina silloin tällöin koluta kaikki kätköni läpi ja fiilistellä mitä kaikkia kirjoja olenkaan hamstrannut ja melkein unohtanut  :-[  Toimii toki muissakin keräilykohteissa kuin kirjoissa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 05.08.2018 21:29
Kokeile ihmeessä tuota Punarintaa. Voi olla että luet sen jälkeen loputkin. ;)

Tästä piti kertoa sinulle nolo tarina. Minä kun kiertelen kirppikset sun muut kirjastojen poistomyynnit aina läpi kun kohdalle osuu. Puhelimessani on lista niistä Nesboista mitkä kultilta vielä puuttuvat. Bongasin tämän Punarinnan pokkarina, kehtaanko sanoa, 50 sentin hintaan ja tarkistin vain että ostettu jo, ruotsinkielisenä mistä kulti ilahtui kovasti. Vasta myöhemmin muistin vinkkisi ja olisin todellakin voinut ostaa sen itselleni luettavaksi  :-[
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 05.08.2018 21:46
^No seuraavan kerran isket sitten kiinni kun tilaisuus osuu kohdalle! ;)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 10.08.2018 21:39
Kurt Vonnegut: Titaanin seireenit

Vonnegutin alkupään tuotantoa vuodelta -59. Tekijälleen tunnusomaiseksi muodostunut tyyli ja päähenkilön eräänlainen ressukkamaisuus ovat tässä jo vahvasti mukana.

Suurta mielikuvitusta ja luovuutta on tekijällä ollut, mielestäni paras lukuisista lukemistani Vonneguteista tähän mennessä!

Pisteitä 4/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 12.08.2018 10:59
Maksim Gorki: Tarinoita Italiasta

Tämä 27 novellin kokoelma oli laadultaan kovin epätasainen, eikä parhaimmillaankaan herättänyt minussa suurempaa iloa tai innostusta. Vähän väkisin kirjoitetun oloinen ja tässä ajassa luettuna ajan patina oli jo eltaantunut.

Pisteet 2/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 14.08.2018 21:44

Stephen King & Owen King : Ruususen uni  (2018) Alkuperäinen Sleeping beauties, 2017

Viimeisin käännös Kingiltä. Kirjoitettu yhteistyössä isän ja pojan kesken. Kingillähän on tähän taustaa mm. Peter Straubin kanssa.

Kirja on 750-sivuinen järkäle. Yleensä Kingiä (minulle Kingi on aina isä, Stephen) ei tarvitse moittia aloituksesta mutta nyt olin pettynyt. Jännästi ensin luetteloitu kaikki kirjan henkilöt ja hahmot lyhyine taustatietoineen. Sitten aloitetaan taustoittamalla tulevia tapahtumia. "Vasta" yli 30 sivun jälkeen homma lähti varsinaisesti käyntiin ja sitten pysyttiinkin tutusti tunnelmassa. Kirjan idea on aika mainio, ns. kaikki naiset maapallolla ovat poissa pelistä nukahdettuaan. Koitahan pysyä hereillä. Tapahtumat sijoittuvat pieneen kaupunkiin ja erityisesti sen naisvankilaan. Hymyilytti toisaalta että ihan Castle Rock kamaa  :D  Kingin lukijat kyllä tietävät.

Jossain vaiheessa mietin että mitähän tässä on jännättävää. Ei juuri mitään mutta tarina kulkee ja täytyyhän se selvittää miten asiat joko ratkeavat tai asettuvat. Ei siis mikään kauhuteos, onko niitä vähään aikaan Kingiltä tullutkaan. Owenin osallistuminen kirjoittamiseen ei häiritse mitenkään, en todellakaan tiedä kuka kirjoitti mitäkin. Jostain haastattelusta luin miten Owen kiitteli isäänsä kuinka vaivatta sieltä tuli ratkaisut umpikujiin.

Minusta ihan hyvää luettavaa jos Kingistä tykkää  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 15.08.2018 17:06
Klassikko-osastoa taas

Äänikirjana: Veikko Huovinen, Havukka-ahon ajattelija

Konsta Pylkkäsen tarinaa Lentualla eräänä kesänä, seuranaan pari lisenssiä, Mooses Pessi, kuoliaaksinaurattaja ja muutama muu.
Jos satut pitämään erämaaolojen kuvauksista ja muhevasta murteella tarinoinnista, on tämä aivan ehdoton.
Sinisiä ajatuksia...

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 18.08.2018 21:52
Thore D. Hansen : Brunhilde Pomsel - sihteeri

Joseph Göbbelsin sihteeri/pikakirjoittajan koottuja haastatteluja. Pomsel vakuuttelee olleensa autuaan tietämätön natsien hirmuteoista, vaikka työskentelikin muutaman vuoden Göbbelsin toimistossa ihan sinne toukokuuhun 1945 asti. Ei mitenkään kovin mielenkiintoinen kirja... kunnes Pomselin osuus päättyi. Sitten alkoi Hansenin puheenvuoro, jossa hän toi esiin yhtäläisyyksiä 30-luvun alun Saksan ja tämän päivän länsimaiden valillä. Välinpitämätön omaan elämäänsä tyytyväinen keskiluokka, isoihin kysymyksiin helppoja ratkaisuja tarjoavat populistit jne. Suosittelen lukemaan, tämä kirja herättää.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: RTWteam - 18.08.2018 21:55
Torstaina ostin ja torstaina se oli jo luettu, elämäni ensimmäinen kirja jonka luin kannesta kanteen, Tuntematon Kimi Räikkönen.  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Zasa - 18.08.2018 22:11
Vuosiin en ole kirjoja lukenut enkä ostanut. Tuntematon Kimi Räikkönen on hankintalistan kärjessä luettavaksi vaikka maikkarin sivuilta saa lukea lööppeineen lähes koko kirjan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jols - 18.08.2018 23:02
Roman Schatzin Asevelipuolet, mielenkiintoisia näkemyksiä.


Varsinkin kun viikoittain sakujen kanssa olen tekemisissä, paljon yhtäläisyyttä löydettävissä.


Sent from my iPhone using Tapatalk
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 19.08.2018 08:56
Graham Greene: Hiljainen amerikkalainen

Miksiköhän tämä on pitänyt tuottaa elokuvaksi, vieläpä kahdesti? Noh, tarinassa on kieltämättä paljon vehkeilyä ja muita elementtejä, hiukan kuten Panaman räätälissä.

Elokuvista viis, kirja lähtee napakasti liikkeelle ja nappaa heti mukaansa. Greene taitavana kirjoittajana ottaa lukijan tiukasti hyppysiinsä. Valitettavasti kuitenkin, kuten olen joutunut niin monesti aiemminkin toteamaan, vetävyys jollakin tapaa lässähtää loppua kohden, eikä kirja enää viimeisten 50 sivun aikana juurikaan innostanut.

Olin ensin niin täpinöissäni, että olisin antanut pisteitä yli neljän, mutta tiputetaan kolmeen ja puoleen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dingdongpingpong - 19.08.2018 09:05
Vuosiin en ole kirjoja lukenut enkä ostanut. Tuntematon Kimi Räikkönen on hankintalistan kärjessä luettavaksi vaikka maikkarin sivuilta saa lukea lööppeineen lähes koko kirjan.

Mä en ole vuosikymmeniin lukenut kirjoja, edelleen täysin turhaa ajankäyttöä eikä dekkareista tule hullua hurskaammaksi...ajanhukkaa. Sanonta lukeminen sivistää on täyttä puppua ellei luettu ole tietosanakirjastoa.

Tuosta Kimin elämänkerrasta, kysyivät Bottakselta että aikooko lukea tämän....”en ole kovasti lukumiehiä” ja hieman hymyili että miksi helvetissä pitäisi lukea joku kimin elämänkerta...voivoi.

Itse olen kyllä aloittamassa ”lukemisen” koska ajattelin jossain vaiheessa jonkun äänikirjan kuunnella...mietin vielä vuosikymmenen mikä olisi hyvä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Kaliju - 19.08.2018 10:41
Itsellä menee niin, että elokuvia ei jaksa katsoa, mutta hyvä kirja vangitsee. Olen alkanut lukemaan uudelleen Zafonin kirjoja. Tuulen varjon sain luettua ja vielä pitäisi lukea nuo Enkelipeli ja Taivasten vanki. Täytyy lukea nuo uudelleen, kun uusin kirja on hankittu jo viime talvena ja se on tavallaan jatkoa noille kolmelle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 19.08.2018 11:11

Itse olen kyllä aloittamassa ”lukemisen” koska ajattelin jossain vaiheessa jonkun äänikirjan kuunnella...mietin vielä vuosikymmenen mikä olisi hyvä.

Minä harrastan niitä kovasti. Olen tässä ketjussa muutaman arvioinutkin.
Minä muunnan levyt mp3-muotoon ja kuuntelen sitten niitä pikkusoittimella tai puhelimella missä liikunkin.
Nykyään levyt alkavat ollakin jo valmiiksi mp3-muodossa, mikä helpottaa.
Eikun kirjastoon katsomaan valikoimaa!  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 29.08.2018 13:29
Äänikirjana

Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat

Nesser osaa kuljettaa tarinaa, mutta jännityksen rakentaminen ontuu tässä kirjassa. Alussa esitetty ongelma, tyttären katoaminen jätetään aikalailla etäiseksi pitkäksi aikaa.
Loppuratkaisu alkaessaan on hiukan liian ilmeinen ja nopeasti toteutettu kirjaan muuhun kerrontaan suhteutettuna.
8-
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: karhunik - 06.09.2018 23:17
Remes - Vapauden risti

Justiinsa luin tämän loppuun, tykkäsin kovasti ja kirja veti mukaansa siten, että tuli luettua kolmessa illassa läpi :)

Aika karu ajatus, mutta ei asioiden ihan kamalan paljoa erilailla tarvitsisi olla, että kirjassa esitellyt skenaariot voisi edes osittain toteutua.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 07.09.2018 06:57
Remes - Vapauden risti

Justiinsa luin tämän loppuun, tykkäsin kovasti ja kirja veti mukaansa siten, että tuli luettua kolmessa illassa läpi :)

Aika karu ajatus, mutta ei asioiden ihan kamalan paljoa erilailla tarvitsisi olla, että kirjassa esitellyt skenaariot voisi edes osittain toteutua.

Ei ole montaa viikkoa kun luin tuon ja komppaan täysin.

Itse juuri lopetin Remeksen ensimmäisen teoksen Pääkallokehrääjän ja aloittelen seuraavaa kirjaa tuotannossa joka on Karjalan lunnaat. Meinasin lukea koko tuotannon läpi tuonne Jäätyvään helvettiin saakka, josta eteenpäin olen lukenut kaikki uudemmat teokset. Koukuttava kirjailija kerrassaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Igor - 07.09.2018 14:25
Stephen King - Uinu, uinu lemmikkini

Se olikin tälle vuodelle seitsemäs Kingin kirja. No, yksi niistä oli kirjoittajaopas, ja yksi novellikokoelma (jonka olin lukenut jo aikaisemminkin), mutta kai nekin lasketaan. :) Yllättävän paljon on jäänyt Kingin tuotantoa lukematta, vaikka nuorempana ahminkin niitä. Tuottelias kaveri.

Kirjastahan on tehty leffa, jonka myötä tarina lienee useimmille tuttu. Itse olin nähnyt leffan joskus 90-luvulla, joten yksityiskohdat oli (onneksi) unohtuneet. Kirja lähtee liikkeelle lupaavasti, ja ahdistavaa tunnelmaa riittää, mutta kyllä tämän malttoi laskea käsistään useammankin kerran. Ja usein käteen tarttui mieluummin Science of Game of Thrones (Helen Keen).

Nyt luettavana oleva Hohto pitää paljon tiiviimmin mukanaan, vaikka sen suomentaja (Pentti Isomursu) onkin tehnyt välillä hieman luovia ratkaisuja (esim. ammattinimike "vastaanoton pää"). Sama kaveri on suomentanut myös Kingin Christinen, ja se vasta hauskaa luettavaa olikin... auton poistojärjestelmä, moottorin runko, auton laittaminen vaihteelle...  :o Christine-leffan olen nähnyt varmaan kymmenen kertaa, ja sen voimalla tuon jaksoi sinnitellä loppuun Isomursusta huolimatta.  ;D

Juupeli tuolla suositteli King&Kingin Ruususen unta, pitää lisätä listalle. Ehkä sitten joulun jälkeen alennuksesta, samoin kuin Mersumies-trilogian viimeinen osa.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 08.09.2018 00:45
Stephen King - Uinu, uinu lemmikkini

Se olikin tälle vuodelle seitsemäs Kingin kirja. No, yksi niistä oli kirjoittajaopas, ja yksi novellikokoelma (jonka olin lukenut jo aikaisemminkin), mutta kai nekin lasketaan. :) Yllättävän paljon on jäänyt Kingin tuotantoa lukematta, vaikka nuorempana ahminkin niitä. Tuottelias kaveri.

Nuo "vanhat" Kingit ovat kyllä taattua tavaraa ja kiva kuulla että Kingit maistuvat. Pikaisesti ynnäilin ja suomennettuja kirjoja löytyy yli 60. Hyvä pointti tuo kääntäjän osuus. Ilkka Rekiaro on hoitanut suurimman osan ja mielestäni aikas hyvään tyyliin. Kerrohan Igor jatkossakin mitä on tullut luetuksi  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 08.09.2018 19:36
Toni Morrison: Rakkaus

En muista kovin montaa Morrisonin kirjaa lukeneeni, enkä ilmeisesti ainakaan tänne ole noista mitään höpissyt. Yhtä kaikki, tämä ylitti odotukset, jotka jostakin syystä eivät kovin korkealla olleet. Ihan kelpo tarina hyvällä juonella, joka kesti loppuun saakka kiinnostavana.

Pisteitä 3½/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 14.09.2018 19:46
Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä  (2013)  Alkuteos, En man som heter Ove  (2012)

Kulti väittää ettei hänellä ollut mitään taka-ajatuksia antaessaan tämän kirjan minulle lahjaksi. Joka tapauksessa, kirja kertoo miehestä jolla on vahvoja periaatteita ja rutiineja, eikä hän ole kovinkaan sosiaalinen käytökseltään... Hieman otti aikaa kirjan alussa että pääsin mukaan tunnelmaan. Loppua kohden kirja kuitenkin vain paranee. Ei nyt mikään ratkiriemukas mutta vähintäänkin hymyilyttävä. Toisaalta siinä oli myös kohtia jotka saivat minut itkemään. On se nyt kumma ettei sitä edes saa rauhassa tehdä itsemurhaa  ;D

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 16.09.2018 16:03
Poikkesin pikaisella kyläreissulla, käteeni ilmestyi Kari Hotakaisen kirjoittama "Tuntematon Kimi Räikkönen". Ehdin ahnehtia sivulle 36 saakka, kun piti jatkaa matkaa, joten ei "makeaa mahan täydeltä", seuraavalla kerralla jatketaan lukemista eteenpäin.

Sen verran kuitenkin ehdin kirjaa makustella, että siinä käsitellään asiaa kantilta, jota ei televisiosta kisoja katsomalla näe. Kirjan kirjoittaja on päässyt kurkistamaan kulissien taakse, mielenkiintoista.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Igor - 24.09.2018 13:21
Frank Miller: Sin City

Vaikka tuo onkin "vain" graafinen novelli, niin laitan sen tänne silti... Menin ostamaan sen, kun halvalla sain. Ikävä kyllä kyseessä on lähes pokkarikokoinen versio, mikä tässä taidemuodossa tarkoittaa, että kuvien lisäksi myös teksti on pienempää... lukeminen oli välillä melkoista tihrustamista. Ehkä olisi aika hommata lukulasit.

Lukukokemus oli siis fyysisesti aavistuksen haastava, mutta tarina ja piirrosjälki ansaitsee vahvan suosituksen.

Leffaversioon lienee ammennettu myös muita Sin City -sarjan kirjoja, koska muistelen siinä olleen enemmän hahmoja ja sivujuonia kuin tässä...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Juuha - 24.09.2018 15:02
Heathrown kentältä tuli napattua mukaan lentolukemiseksi The Beermat Entrepreneur: Turn Your good idea into a great business 3rd edition (2018). Suorasanainen käytännön kokemuksiin perustuva teos yrityksen perustamisesta ja kasvattamisesta. Toinen hyvä vastaava mikä tuli kirjastosta aiemmin lainattua on The Art of the Start 2.0: The Time-Tested, Battle-Hardened Guide for Anyone Starting Anything, start-up yrityksen perustamisesta ja kasvattamisesta. Tämäkin suorasanaisesti ja hauskasti kirjoitettu.

Suurin puute mikä suomalaisessa korkeakoulutuksessa on että yrittäjyys loistaa poissaolollaan, siksi tykkään lukea tuollaisia kirjoja.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Jones81 - 25.09.2018 00:34
Harri Nykänen, Raid ja Armon laukaus.
Taattua laatua Nykäseltä. Lukiessa voi kuvitella kirjan päähenkilöiden rooleihin Kai Lehtisen, Oiva Lohtanderin ja Pekka Huotarin. Ei yllä aivan aiempien Raidien tasolle mutta alusta loppuun tuli luettua kerralla. 4/5

Jarkko Sipilä, Syvälle haudattu.
Aivan mukavaa luettavaa. Loppuosan juonenkäänteet liiankin lennokkaita ja epätodellisia. 2,5/5   
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 28.09.2018 00:09
Luettuani Joe Hillin ekan romaanin, tiesin että lisää täytyy löytää. Joe on aloittanut kirjoittamisen novelleista ja niitä on pistetty samoihin kansiin nimellä:

Joe Hill: Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia

Tykkään (kauhu)novelleista. Niissä yleensä mennään nopeasti asiaan tai kerrotaan niitä näitä ennen kuin yllätys iskee. Kumpikin tapa sopii minulle. Tässä kirjassa oli muutama todella hyvä tarina. Vieläkin kauhistelen yhtä niistä, että siinä pitikin käydä noin... Loputkin olivat ihan kelpo matskua. Surkeita en löytänyt yhtäkään. Piti tarkistaa että edellisen kerran taisin lukea vastaavia novelleja kohta 10 vuotta sitten kun Joen isä Stephen King julkaisi Auringonlaskun jälkeen novellikokoelmansa. Uudempaa Joe Hilliä hakusessa seuraavaksi...  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 28.09.2018 06:42
David Foster Wallace: Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja

Tullut lueskeltua taas erilaisia kirjoja laidasta laitaan, mutta nostan esiin vain niitä, jotka mielestäni vaativat tavalla tai toisella erityishuomion.

Kirja on episodimainen ja novellimainen kokoelma erilaisista ihmisistä, joiden elämän jokin yksityiskohta on läväytetty lukijan eteen. Tarinat vaihtelevat jopa kymmenien sivujen mittaisista tyhjänpäiväisistä jaaritteluista lyhyisiin vajaan parin sivun spotteihin. Odotin tältä kirjalta paljon sen saamien kehujen takia, mutta täytyy sanoa että harvoin olen pettynyt mihinkään kirjaan yhtä paljon.

Teokseen ei saa minkäänlaista kosketuspintaa, eikä tarinoilla ole alkua, loppua tai oikeastaan useinkaan mitään kliimaksia. Pahimmillaan lukijalle tarjotaan useiden sivujen mittaisia virkkeitä täysin irrallista ja tyhjänpäiväistä jaarittelua. Koko kirja on epäkoherentti kasa joko merkityksetöntä tajunnanvirtaa tai lyhyt rykäisy tyhjänpäiväisestä yksityiskohdasta. Ehkäpä tämän vuoden huonoin kirja, jonka olen lukenut ja olin jättää tämän hyvin monta kertaa kesken.

1,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Kettu - 29.09.2018 11:18
Tuli luettua Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen.
Ei kovin kummoinen kirja, johan nuo ovat lööpeissä lähes kaikki jutut olleet.
Hiukan etäiseksi jäi, tai siis, tuntemattomaksi, edelleen. Mitään syvää luotaavaa on turha odottaa. Pintapuolista asioiden kertaamista. Mielikuvan ei voi sanoa muuttuneen.
Kerronta on ihan sujuvaa ja pari tuntia tuohon meni. Oisihan tuolla voinut olla mittaa enemmänkin.

Jos nyt joku numero pitää antaa, niin ehkä kolmonen. 3/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaarivanhus - 09.10.2018 17:06
Kimi Räikkönen tuli täälläkin päin läpiluetuksi. Ei mennyt kertalaakista niin kuin joskus lahjaksi saadut Kalle Päätalon teokset jouluyönä. Parisen viikkoa oli Räikkönen lainassa.

En tiedä, mitä tuosta luetun perusteella osaa muuta sanoa kuin yhden lauseen kirjan päähenkilöstä. Huolimatta siitä, että mies on hankkinut rahaa vähintäänkin sen verran ettei paskalle taivu, niin eipä kuitenkaan taida olla kusi nousta hattuun? Se on paljon se.

Hotakaisen osuus ehkä sama kuin Ketulla, 3/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: sminkypinky - 14.10.2018 20:45
John Grisham: Armahdus

Löhöilyviikonlopun ajanviete herkuttelun lomassa. Kirja löytyi omasta hyllystä, kuten moni muukin lukemattomaksi jäänyt dekkari. Ihan viihdyttävää perusgrishamia. Paljon italian kielen opiskelua ja paikkojen sekä paikallisen kulttuurin kuvailua. Mutkatonta, mutta hieman vauhditonta viihdettä. Jos jotain oikein positiivista tästä hakee, niin sai minut taas pitkästä aikaa innostumaan lukemisesta. Taidan aloittaa heti perään jonkun toisen.

3/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: sminkypinky - 23.10.2018 12:08
Patricia Cornwell: Riistetty

Kay Scarpettan tutkimuksista kertovan sarjan osa vuodelta 2016 (muistaakseni). Tuttua huttua. Kerronta pitää otteessaan. Tällä kertaa kirjassa viitattiin useasti sarjan edelliseen osaan, jota en ollut lukenut, mikä oli hieman harmillista. Ihan ok, muttei missään nimessä erityisen suositeltava. Jos sarja on tuttu ja mieleinen, niin sitten vaan kirjan kimppuun.

2,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: epjbmw - 23.10.2018 16:34
Ilkka Karisto: Vankina Venäjällä

Luen pääsääntöisesti kotimaisia, pohjoismaisia tai Brittiläisiä poliisidekkareita, mutta vaihteeksi sattui tällainen totuuspohjainen teos käsiin.
Kertoo suomalaisesta kaverista joka jää Venäjän tullissa kiinni huumeista ja joutuu vankilaan, rajan sille puolelle.
Hiukan uskomattomalta tuntuu, että toimiiko kaikki todellakin noin paljon rahan ehdoilla, mutta muuten ihan mielenkiintoista, joskin hyvin kevyttä luettavaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 23.10.2018 17:18
Heh, minä sain juuri eilen töissä kuunneltua äänikirjana tuon Vankina Venäjällä. :)
Vaikka itsellä ei ole minkään valtakunnan kokemusta Suomalaisista vankiloista, niin kyllä voisi äkkiseltään kuvitella niiden olevan melkoisia lepokoteja rajan takaisiin laitoksiin verrattuna.  :-[
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: epjbmw - 24.10.2018 16:57
Harri Nykänen: Raid Armonlaukaus Raid-sarjan uusin teos


… Taattua laatua Nykäseltä. Lukiessa voi kuvitella kirjan päähenkilöiden rooleihin Kai Lehtisen, Oiva Lohtanderin ja Pekka Huotarin ...
Komppaan tuossa "Jones81":tä. Lisäksi vielä Juha Muje Sundmannina.  :)
Hiukan oikoi lopussa ja jäi hieman sellainen kiireellä lopetetun maku, mutta oikein mukaansa tempaavaa luettavaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ptme - 24.10.2018 17:15
Machiavelli: Ruhtinas

Kirja vuodelta 1513. Väitetään olleen monen suomalaisenkin johtajan mielilukemistoa. Erittäin mielenkiintoinen opus, ei tuollaisia nykyään enää voisi rankaisematta kirjoittaa. Suosittelen!
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: MMV - 24.10.2018 18:07
Tuopas mielenkiintoinen kirja. Olen muutaman 1800-luvulta olevan kirjan lueskellut ja niidenkin tarinankerronta ja kirjoitustapa eroaa merkittävästi uudesta kirjallisuudesta. Tuollainen 500 vuotta vanha opus saattaakin olla jo melkein toiselta puolelta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 11.11.2018 00:15
Uusimman Lars Keplerin, eli Lazaruksen sain tänään valmiiksi äänikirjana. Juonen alkaessa hahmottumaan ensimmäinen ajatus oli, että nyt ei ole taas raaskittu laittaa lypsävää lehmää teuraaksi. Mutta voi pojat ja tytöt kun tarina pääsi taas vauhtiin!  :o Töissä tuota tuli enimmäkseen kuunneltua ja välillä huomasin puristavani penkin käsinojia ihan reilulla otteella.  ;D
Lisäpisteet Toni Kamulasta, joka on yksi Suomen kolmesta parhaasta äänikirjojen lukijasta.
5+/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 11.11.2018 01:23
Ilkka Remes, Uhrilento. Pisteet 4/5

Ensimmäinen lukemani Remes, jossa ei ole Venäläisiä mukana. Tarina sijoittuu Montenegroon, jossa on tullut itsekin käytyä. olen alkanut lukea nyt Remeksen tuotantoa alusta loppuun järjestyksessä, mitä nyt sitten alkuvaiheessa luin 4 kirjaa uudemman ajan teosta. Ko. kirja on 5. tuotannossa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Marko_K - 05.12.2018 19:52
Olli Jalonen: Taivaanpallo

Jalosen uusin oli päässyt livahtamaan ohi, mutta kun Finlandia-ehdokkaat julkistettiin ja kirjan listalla huomasin, säntäsin kutakuinkin siltä istumalta sitä hankkimaan. Jaloselta olen aiemmin lukenut Poikakirjan, Miehiä ja ihmisiä sekä 14 solmua Greenwichiin eli kaikki uudehko tuotantoa, mutta jokaiselta olen pitänyt suuresti.

Eikä pettänyt tälläkään kertaa. Aivan mykistävän hieno kirja, niin hieno että soisi käännettävän muillekin kielille, tämä kirja ei ole loistava pelkästään Suomen mittapuulla. Jalosen kyky kuvata maailmaa lapsen silmin on uskomattoman hieno, tarina kaunis ja viisas, kieli nautittavaa. Ja samassa kirjassa yhdistyy älyttömän hienosti historiallinen romaani, kasvukertomus, seikkailutarina.

Vaikka Finlandia-palkinto ei aina ole mikään mestariteoksen tae, vaan meriitti on toisinaan paskaankin osunut, niin nyt osui napakymppiin!

Arvosana 6/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Juuha - 30.12.2018 21:18
Onko kukaan harrastanut sotakirjallisuuden lukemista erityisesti Vietnamin sotaan liittyen? Aihe kiinnostaisi mutta valikoima aika laaja kun Adlibriksestä katsoo, ei tiedä mistä aloittaisi. Ajattelin jos löytyy suosituksia? Fakta ja oikeat kokemukset kiinnostaisi eniten. Yleensä luen englanniksi koska valikoima parempi ja jotenki luontevampi lukea kun alunperinkin englanniksi kirjoitettu.

Alkoi kiinnostamaan kun Netflixistä tuli Vietnam War dokumenttisarja, katsoin läpi pariinkin kertaan kesällä. Hiljattain Japanissa tapasin myös amerikkalaisen vietnamin sodan Navy Seal veteraanin ja ne kertomukset vain lisäsi kiinnostusta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 30.12.2018 22:16
Äänikirjana: Mikko-Pekka Heikkinen, Betoniporsas

Asetelma on melko hulvaton: Suomen sisäinen pakolaisongelma. Maaseudun ihmiset alkavat tungeksia Helsinkiin toimeentulon perässä. Valtaavat puistot, joihin perustetaan Punaisen ristin valvonnassa olevia pakolaiskeskuksia.
Seurauksena Helsingin Hipsterit radikalisoituvat ja alkavat puuhata väkivaltaisia vastatoimia.
Tarina kulkee vauhdikkaasti ja Kainuun murteen osaava Heikkinen saa tilanteet kuvatuksi mainiosti.

Suositukset 5/5

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/betoniporsas/ (https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/betoniporsas/)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Teme - 04.01.2019 15:03
Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen ja Magnus Walkerin Urban Outlaw tuli otettua mukaan rantalukemiseksi. Kummatkaan eivät ole mitään kirjallisuuden helmiä, mutta viihdyttävää luettavaa mielenkiintoisista henkilöistä. Molemmat kirjat tuli luettua ennen kuin lomasta ehti kulua puoletkaan ja nyt luettavana hotellin hyllystä löytynyt John le Carrén Perfect Spy.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 04.01.2019 15:14
Äänikirjana Ilkka Remeksen Itäveri. Pisteet 3,5/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Arcca - 04.01.2019 20:47
Ilkka Remeksen Perikato 3,5/5.

Mielenkiintoinen aiheeltaan kun on ihan uusi, ja käsittelee euroopan&suomen&lännen&idän&maahanmuuton kipukohtia. Tuosta saattaa jo arvata että liikaa juonta ympätty, muuten taattua Remestä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 04.01.2019 21:18
Ilkka Remeksen Perikato 3,5/5.

Mielenkiintoinen aiheeltaan kun on ihan uusi, ja käsittelee euroopan&suomen&lännen&idän&maahanmuuton kipukohtia. Tuosta saattaa jo arvata että liikaa juonta ympätty, muuten taattua Remestä.
Tuli luetu tuo marraskuussa. Komppaan Arccaa arvostelun suhteen.  Kirjassa esiintyvää kysymystä: "Kenelle Suomi kuuluu"  pyöritellään mielenkiintoisesti eri näkökulmista kirjassa ja useaan otteeseen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Kale - 05.01.2019 11:00
Marko Annala: Värityskirja 3/5

Kirja tarjoaa lyhyehkön visiitin Markon elämään. Mukaan on otettu olennaisimpia hetkiä lapsuudesta nykypäivään. Kiusaaminen oli tuolloin normaali osa kouluelämää johon kivakoulu tms muut hankkeet ovat tuoneet muutosta. Toki koko koulujärjestelmä on mielestäni tältä osin parantunut myös opettajien kannalta. Kiusaaminen on jättänyt moneen syvät arvet ja vaikka Marko laittoi stopin kiusaamiselle, mikä lienee harvinaista, jäi siitä ilmeisesti äärimmäisen syvät jäljet. Edelleen kuulee valitettavan paljon tarinoita kiusaamisesta joihin ei puututa riittävästi.

Kirja kertoo myös Mokoman historiikin sekä taustoja levyille sekä kappaleille. Nyt levyjä tulee kuunneltua aivan eri kantilta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 16.01.2019 20:56
Osmo Tiililä: Oma pääsiäiseni (1967, 213 s.)

Prof. Osmo Tiililän fiktiivinen kuvaus siitä, millaista voisi olla taivaassa. Kirja on vanha, mutta aika hauska, eikä Tiililä ole pidätellyt mielikuvitustaan. Osin teologiset termit ja tiheään viljellyt latinan-, kreikan- ja saksankieliset termit, jopa lauseet voivat rajoittaa muuten varsin helppolukuisen ja selkeän tekstin ymmärtämistä.

3,5 / 5

******

Anneli Mäkelä-Alitalo: Heinolain seurakuntahistoria (2013, 504 s.)

Melko tyypillinen historiateos, joskin kirjoittajan painotukset tulevat läpi. Henkilösuhteet ja ihmisluonteet tulevat pikkutarkasti kuvatuiksi, samoin hallinnolliset kuviot. Mutta paljon on asiakirja-aineistoon perustuvaa puhdasta historiallista faktaa, jonka läpikäynti valaisi hyvin Heinolan historiaa myös profaanista näkökulmasta aina ajalta ennen residenssiä kaupunki- ja maaseurakunnan yhdistymiseen v. 1997.

3,5 / 5

******

Johanna Rauhala: Synninkantajat (2018, 363 s.)

Teos (romaani) on oikeastaan jatkoa Johanna Rauhalan kiitosta saaneelle kirjalle Taivaslaulu. Sen jälkeen odotukset olivat korkealla. Aihepiiri on sama, eli vanhoillislestadiolaisen yhteisön sisäiset ongelmat jyrkkine rajanvetoineen ja vahvoine sukupuolirooleineen.

Synninkantajat on edeltäjäänsä fiktiivisempi eikä sen juonenkulkuun ole yhtä helppo päästä kiinni. Henkilöt pysyvät, mutta ajatus pyrkii karkaamaan. Perusajatus, että lainomainen sääntöjen asettaminen ja niiden noudattamisen vaatiminen erityisissä "hoitokokouksissa" on selvä. Kirjoittajalla on suorastaan tendenssinä vastustaa Rauhanyhdistyksen vanhimpien (miesten) ylivaltaa ja tehdä selväksi, ettei ilman rakkautta ja yhteistä asioiden ymmärtämistä synny oikeaa uskoa.

3,5 / 5

******

Toropoffin talossa. - Kauppiaan koti Heinolassa 1800-luvun alkupuolella. (2010, 80 s.)

Selkeä, aikalaisdokumentteihin (mm. perukirjat) perustuva kuvaus 1800-luvun alun porvarielämästä esineistön valossa. Valitettavasti kiinteistöistä tulee kuvatuksi vain pieni murto-osa Heinolan keskustan kortteleista.

4 / 5

******

Kaikki neljä teosta tarjosivat hyvin erilaiset lukukokemukset, ja hyvä niin. Ei käynyt yksitoikkoiseksi :).
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Juuha - 18.01.2019 09:43
"The Neuroscience of Clinical Psychiatry" Higgins (2018)

Maallikollekin ymmärrettävällä tekstillä kirjoitettu kirja aivojen fyysisestä toiminnasta. Sisältää viimeisimmät tutkimustiedot siitä miten ihmisen aivot toimii ja keskittyy enemmän ihmismieleen kuin motoriikkaan, elinten toimintaan jne.

Aivot maailman monimutkaisin rakennelma joten todella mielenkiintoista lukea miten ihmisen ajatukset/tunteet syntyvät fysiokemiallisista reaktioista aivoissa. Neuropsykiatria on alue mistä tällä hetkellä ymmärretään yhtä paljon kuin keuhkokuumeestä 1800-luvulla. Mutta viime vuosina jatkuvasti tullut uusia läpimurtoja aivojen toiminnan selityksestä.

Hauska esimerkki vaikka kun osa hiiren geeneistä korvataan valoreaktiivisilla muunnelluilla geeneillä. Napista kun laittaa laservalon päälle hiiren aivoihin, saa tiettyjä tunteita päälle/pois.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 25.01.2019 19:48
Ilkka Remes: Ikiyö 3,5/5 pistettä.

Taattua Remestä. Tietopläjäyksenä Belgian verinen historian suhde Kongoon, joka ainakin minulle oli melko uusi asia. Tosin Belgian Kongo on jostain yhteydestä tuttu.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 27.01.2019 18:41
Kiirettä pitänyt, eli jäänyt tänne kommentoimatta.

Günter Grass: Rottarouva
Grassin kirjoja olen täällä kovasti kehunut, mutta nyt oli aika poikkeuksen vahvistaa sääntö. Kirjassa kuljetettiin neljää (vähintään) tarinaa rinnakkain ja osa niistä oli varsin työlästä luettavaa. Jos Grassiin tutustuminen on aloittamatta, niin en neuvoisi alkamaan tästä.

Pisteet minulta 2/5.


Kim Echlin: Kadonneet
Ristiriitainen teos. Kehystarina ja tapahtumat sinällään varsin kiinnostavia, mutta jotenkin tähän oli tungettu sen verran hömppää ihmissuhdesontaa liikaa, että alkoi lukiessa ottaa päähän koko kirja. Sääli sinänsä.

Pisteet minulta: 2/5.


Yashar Kemal: Puuvillatie.
Yashar Kemal: Kuolematon ruoho
Nämä kaksi kirjaa sisältyvät Kemalin puuvillatrilogiaan, jonka kolmannen (keskimmäisen) osan Maa rautaa, taivas kuparia olin lukenut aikaisemmin, ennen kun hoksasin, että tässä on trilogiasta kyse. Argh.
Yhtä kaikki, olen ennenkin kehunut Kemalin kertojanlahjoja, eikä aiempia kehuja tarvitse millään muotoa vetää takaisin nytkään. Kemalilla oli kyky tuottaa poikkeuksellisen maanläheisiä tarinoita, jossa henkilöhahmot suorastaan kipuavat sivuilta ulos. Oman lapsuuden kokemuksilla lienee ollut suuri vaikutuksensa.
Suomentaja Eva Siikarla lienee suomentanut kaikki Kemalin teokset ja hyvin on työnsä tehnyt, papukaijamerkin paikka.

Pisteet minulta: Puuvillatie 4/5. Kuolematon ruoho 3½/5.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dingdongpingpong - 27.01.2019 20:04
Kesken jää, Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi.

Olen neljä kertaa nyt ”aloittanut” kirjan, lukenut aina yhden ~3-4 sivun kappaleen, nämä näyttäisi olevan jokainen omia juttujaan...nyt olen lukenut neljä tai viisi kappaletta (n20sivua)...enkä muista yhdestäkään mitään...siis oikeasti mitään!, nämä siis on jotenkin niin sekavia ja monimutkaisesti kerrottuja että menee täysin ohi minulta (menee toki monta muutakin asiaa).

Juu ei ole mun juttu tämä sivistävä kirjallisuus eli jatkan sivistystä elokuvilla, saman herran kirjoittama Mielensäpahoittaja (1 ja 2) kun on elokuvana aivan mainiota viihdettä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Igor - 30.01.2019 16:23
Olikin mennyt nelisen kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoittelin lukukokemuksia (Sin City), eli kirjojakin on jokunen kahlattu läpi.

Stephen King: Hohto
Piti otteessaan melko mukavasti huolimatta Pentti Isomursun suomennoksesta (koittakaapa lukea saman suomentajan Christine...). Ei minusta Kingin parhaimmistoa, vaikkakin kauhun ystäville ehdottomasti lukemisen arvoinen. (4/5)

Stephen King: Viimeinen vartio
Tämä löytyi yllättäen alennuksesta jo ennen joulua. Mersumies-trilogian päätös, joka on tarinaltaan ehkä perinteisempää Kingiä kuin kaksi ensimmäistä osaa. Jätti vähän ristiriitaisen fiiliksen. Tämä on kirjoitettu siten, että sen voi lukea ilman että on lukenut aikaisemmat osat, mutta en oikein tiedä kuka haluaisi lukea tämän itsenäisenä teoksena. Niin hyvin tarina ei minusta yksinään kanna. (Trilogian osana 3/5, yksinään 2/5)

Miska Rantanen: Kalsarikänni
Tämä sattui silmään kun katselin kirjastosta lainattavia e-kirjoja lentomatkalle. Kirjassa tutustutaan kalsarikänniin perinpohjin erittäin tarpeellisena osana (suomalaista) kulttuuria ja hyvinvointia. Toisaalta sen voi lukea myös kalsarikännäämisen käsikirjana. Toimi oikein hyvin ajanvietteenä kentällä/koneessa, mutta varma valinta myös vessalukemistoksi. (4/5)

Peter Franzen: Särkyneen pyörän karjatila
Tämä oli toinen löytö e-kirjojen lainausosastolta. Valkkasin vain jonkun kokeillakseni miten lainaus onnistuu Android-tabletilla. Lainaus onnistui helposti, ja Kalsarikännin lyhyydestä johtuen tämä päätyi sitten myös reissussa luettavaksi. Onneksi päätyi. Franzenin kirjallinen tuotanto ei ollut ennestään tuttua muuten kuin yhdestä novellista Marilyn, Marilyn -novellikokoelmassa, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Positiivinen yllätys siis. (4/5)

Stephen King: Tulisilmä
Luulen tämän olleen ensimmäinen lukemani Kingin kirja joskus teinivuosina. Kirja hyppää suoraan toimintaan heti ensimmäiseltä sivulta, eikä päästä irti. Parasta Kingiä. (5/5)

Seppo Jokinen: Lyöty mies
Kirja on kokoelma lyhyitä tarinoita Komisario Koskisen maailmasta. Tarinat on tuttua Jokista, mutta hieman erilainen ilmapiiri näissä oli kuin Koskinen-romaaneissa, eikä ollenkaan huonolla tavalla. Ja tässä kohtaa pitänee huomauttaa, että olen Komisario Koskinen -fani. Enkä ehkä vähiten sen takia, että tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiini. (4/5)

Jokisen jälkeen jatkoin kotimaisella tuotannolla, kun käteen tarttui Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Tästähän on tehty ainakin yksi teatterisovitus, ja leffakin on tekeillä. Mutta siitä enemmän sitten kun pääsen viimeiselle sivulle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 30.01.2019 23:26
Stephen King: Hohto
Stephen King: Viimeinen vartio
Stephen King: Tulisilmä

Jaahas, sitä on näköjään kuitattu sekä vanhaa että uutta Kingiä. Totta tuo että vaikka nuo vanhat stoorit ovat silkkaa asiaa, käännösten taso ei ole sitä mihin myöhemmin olemme tottuneet. Osuva kuvaus sinulla Viimeisestä vartiosta  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 13.02.2019 21:32
Uusin käännös Stephen Kingiltä luettu. Ulkopuolinen (2019), alunperin The Outsider (2018).

Kuten aina, odotukseni lukuelämystä kohtaan olivat korkealla. Alku ja jatko maistuivat erittäin hyviltä. Sitten tarina hieman menetti otettaan mutta loppu sujui ihan kelvollisesti. Sanoisin sellaiseen nykykingimäiseen tyyliin. Kirjan lukemisen jälkeen jäi hyvä fiilis mutta toisaalta sitä miettii että tässäkö se nyt oli. Koskas tulee seuraava käännös  :)

Tarina kuvaa poliisin ja muun järjestelmän toimintaa murhatapauksessa. Myöhemmin juoneen liitetään Mersumies-trilogiasta tuttu henkilö. Stoori on loppujen lopuksi aika yksinkertainen mutta Kingin tarinankerronta jaksaa pitää virettä yllä. Suhtaudun tähän kirjaan siten että äijä on edelleen iskussa ja antaa tulla lisää vaan. Kuka näitä Kingejä on ennenkin lukenut tai kuunnellut niin suosittelen kyllä tätäkin  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 13.02.2019 22:09
Uusin käännös Stephen Kingiltä luettu. Ulkopuolinen (2019), alunperin The Outsider (2018).

Pitäisi varmaan lukea tämä Kingin "Sivullinen" - joskin alkuteoksen nimi on käännetty suomeksi toisin. Olen nimittäin lukenut toisen kirjan nimeltä The Outsider, suomalaiselta nimeltään Sivullinen ihminen. Siitä en oikein saanut kaikkea irti, valitettavasti (Colin Wilson: Sivullinen ihminen [The Outsider]).
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 13.02.2019 22:22
Tuohon Kingin kirjan tarinaan kyllä istuu hyvin tuo ulkopuolinen. Paremmin kuin sivullinen. Olikos muuten aikoinaan pakinoitsija "nimeltään" Outsider vai muistanko ihan väärin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 14.02.2019 10:55
Ilkka Remes: Hiroshiman portti 4/5 pistettä.

Taattua Remestä, jonka juoneen oli sotkettu jo kiinalaiset.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 19.02.2019 18:34
Markku Jokisipilä : Punakone ja vaahteranlehti  (2014)

Tämä kirja kertoo jääkiekosta Neuvostoliitossa. Kanadaa, Tsekkoslovakiaa, Ruotsia ja Suomea unohtamatta. Koska oma jääkiekon seuraamiseni painottuu korostuneesti 70-luvun alkupuoliskolle, oli kirjan anti pitkälti paluuta muistoihin. Monia tuttuja pelaajanimiä vilistää kirjan sivuilla kun alun politiikat ja lajin alkuvaikeudet ehtivät 60-luvun lopuille. Punakonetta käsitellään perusteellisesti mutta yllättävän mielenkiintoisesti, varsinkin jos lukijaa sattuu kiinnostamaan muukin kuin pelatut pelit tuloksineen. Kanada saa melkein yhtä tarkan käsittelyn pienemmän kaukalon ammattilaisineen. Oli hauskaa huomata kuinka hyvin muistin heidänkin pelaajiaan siltä tietyltä aikakaudelta.

Kiinnostuin seuraamaan jääkiekkoa siinä vaiheessa kun Neuvostoliiton maalilla oli vielä Konovalenko ja Tretjak aloitteli varamaalivahtina. Minulle pelillisiä elämyksiä tarjoili parhaiten troikka Harlamov-Petrov-Mihailov. Heidän seuraajat jäivät minulta jo vähemmälle huomiolle. Kirja kyllä huomioi nämäkin sankarit, muun muassa kapinoinnin Tihonovin "hirmuvaltaa" vastaan. Pokkariversio oli aika pientä pränttiä ja välillä kansainvälisten sopimusten vääntämiset hieman uuvuttivat. Kokonaiskäsitys jääkiekon ja punakoneen historiasta on kuitenkin vakuuttavaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 19.02.2019 19:07
Jostain kumman syystä paikallishistoria on kiinnostanut. Viimeksi luetut tässä.

Heinolan kyliltä ja kaduilta. - Heinolan kotiseutu- ja perinnekirja 3. Julk. Heinola-Seura.
Elävää kuvausta haastaattelujen pohjalta. Melko laaja kuva-aineisto elävöittää muutenkin helppolukuista tekstiä. Tarinat itse koetuista tapahtumista tarjoavat aidon kosketuksen varsinkin 1900-luvun elämäntapaan niin keskikaupungilla kuin kymmenien kilomtrien päässä maalaiskylillä. Vielä kun oma vaarini on päässyt edustavasti mukaan kirjan sivuille, ei lukukokemus voisi enää tulla lähemmäksi.

Ehkä hiukan kevyttä, ei kovin analyyttistä on kirjan sisältö, joten arvosanaksi tulee 4-/ 5.

Timo Herranen: Heinolan kaupungin historia 3. Julkaisija Heinolan kaupunki 1998.
Historiantutkijan otteella kirjoitettu teos Heinolan kaupungin uusimmasta historiasta vuosilta 1940 - 1996. Paikoin tuntuu jopa turhan pikkutarkalta mm. yhdistysten, poliittisten ja aatteellisten järjestöjen toiminnan kuvaus. Mutta kun aineistoa on, tekee kirjoittajan mieli käyttää sitä. Teos antaa hyvän kuvan pikkukaupungin oloista 1900-luvun jälkipuolella. Kuvitus elävöittää sopivasti muutoin tiukkaan präntättyä tekstiä.

Arvosana 4 / 5.

Aira Kalilainen: Koti Heinolassa vuosina 1900 - 1940. - Neljän asukasryhmän elämää pikkukaupungissa. Kyseessä on Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselle laadittu pro gradu -työ. Tekijän lähdeaineistona ovat Heinolan historian kakkososaa varten tehdyt haastattelut sekä perukirja-aineisto. Kirjoittaja saa lähteistään irti paljon yksityiskohtaista tietoa. Opinnäytetyöksi teos on kuitenkin kevyehkö, ehkä turhankin helppolukuinen. Johdantoluvussa tarjotaan kiinnostava metodinen pohdinta, jota ei kuitenkaan löydy ainakaan kattavasti tekstiosuudesta, vaan siinä tyydytään enimmäkseen kuvailevaan esitystapaan. Valitettavasti tekstiä ei juurikaan ole elävöitetty kuvin.

Jos kyseessä olisi perinnejulkaisu, teksti ansaitsisi melko korkean arvosanan. Silloin kuvien puuttuminen kuitenkin olisi miinusta.

Kokonaisuutena työ ansaitsee arvosanan 3,5 / 5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Juhosson - 19.02.2019 19:09
Vaihteeksi tuli luettua poliittista historiaa. Kirja toi suorastaan nostalgiset muistot mieleen "vanhoilta hyviltä ajoilta", kun maailmassa oli kunnon poliittinen vastakkainasettelu idän ja lännen välillä.

Simon Reid-Henry: Fidel & Che - Ystävät vallankumouksessa.

Kirja kertoo molempien miesten - Fidel Castron ja Ernesto Guevaran - tarinan lapsuudesta vallankumoukseen ja myös vallankumouksen jälkeisistä tapahtumista Chen Boliviassa vuonna 1967 tapahtuneeseen teloitukseen asti.

Pisteet meinasivat unohtua. 4,5/5. Hyvin kirjoitettu kirja, jossa oli paljon faktaa mutta ei kuitenkaan maistunut liikaa akateemiselta tekstiltä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 19.02.2019 19:11
Vielä kun oma vaarini on päässyt edustavasti mukaan kirjan sivuille, ei lukukokemus voisi enää tulla lähemmäksi.

Vau. Tuo on varmasti melkoinen tunnetila  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: VSec - 22.02.2019 16:06
Dan Brown: Alku
Melko lailla taattua Dan Brownia, mutta ehkä hieman verkkaisempi kokonaisuus, kuin aiemmat Robert Langdonista kertovat teokset. Kuitenkin varsin luettava tapaus, jos on aiemmistakin pitänyt. Nämä pari viimeisintähän (Inferno, Alku) käsittelevät ehkä hieman enemmän yhteiskunnallisia asioita/ihmiskunnan tulevaisuuden näkymiä, kuin Langdonin ensimmäiset seikkailut. Pistää tietyllä tavalla ajattelemaan ;)

Mitenhän tuon pisteyttäisi... Sanotaan, että odotuksiin nähden 3/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: volante - 22.02.2019 17:07
Anthony Beevor: Kohtalokas silta - Arnhem 1944

Muutama vuosi sitten tuli oltua kierroksella mm WWII-paikoilla, myös Arnhemissa. Tuli myös ajettua tuon sillan (uusitun) yli jokunen kerta.
Mielenkiintoinen teos, jossa kuvauksia tapahtumista molemmilta puolilta sekä paikallisilta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 24.02.2019 18:19
Taavi Soininvaara - Darvinin seitti 3,5/5

Aivan kuin olisi Remestä lukenut  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Taky - 24.02.2019 18:22
Ryhmä Hau .... jotain, en muista loppua, pitäisi kysyä likan 3v. pojalta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: epjbmw - 24.02.2019 18:42
Terttu Autere: Kuokkavieraana kuolema
Kotimainen poliisidekkari, joka on sijoitettu 1930-luvulle.
Hiukan niin kuin Sariolan Susikoski-sarja, mutta kevyemmällä kädellä kirjoitettu.
Olen lukenut tästä sarjasta pari muutakin kirjaa. Kuvaa kyllä hyvin tuota aikakautta, mutta melko kepeästi ja voisiko sanoa, ketään loukkaamatta, että hieman "tyttökirja maisesti".  ;)
Helppoa luettavaa, jos haluaa ajatukset pois arkisista huolista.  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 24.02.2019 19:41
Äänikirjana:

Tommi Kinnunen, Pintti.

Kerrassaan hieno kuvaus sodanjälkeisestä elämästä pienessä kylässä, jonka elämää säätelee  lasitehdas. Kaikki ovat siellä töissä. Tarina sijoittuu Nuutajärvelle, vaikka sitä ei suoraan kerrotakaan.
Elämää kylässä kuvataan kolmen sisaruksen kohtaloiden kautta. Jokaisella on omia vaikeuksiaan ja elämää täytyy kuitenkin saada jotenkin eteenpäin. Se ei yleensä ole helppoa.

Ihmisten kohtaloihin on helppo samaistua, sillä oma kotikyläni on aivan vastaava paikka, lasin tilalle vaihdettaisiin ruostumaton teräs.

4/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 03.03.2019 19:40
Ilkka Remes: Nimessä ja veressä 4/5 pistettä.

Tapahtumat sijoittuvat Pudasjärvelle ja Irakiin. Todella mukaansa tempaava juoni, jossa käänteitä riittää.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 12.03.2019 11:23
Ilkka Remes: 6/12 4,5/5 pistettä

Terroristit iskevät itsenäisyyspäivänä presidentin linnanjuhliin... Oli kyllä harvinaisen koukuttava kirja, jossa ei ollut edes onnellista loppua. On kyllä pelottavan synkkää Remeksen ajatusmaailma, mutta realisteja tarvitaan liian sinisilmäisten joukkoon. 
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Bear - 13.03.2019 18:08
Tuntematon Kimi Räikkönen. Mielenkiintoinen kirja formulamiehen elämästä. Suosittelen lukemaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 13.03.2019 21:05
Samuel Bjørkin Yölintu äänikirjana.
Kirja itsessään oli ihan hyvä ja jännittäväkin. Mutta. Voi äiti sentään miten rasittavaa dialogia kirja oli täynnä! 😩
Esimerkki:
-Minä menen kahville.
-Mitä tarkoitat?
-Menen kahville.

Tai näin:
-Mene ulos.
-Mitä?
-Mene ulos.

Kyllähän tuollainen tehostekeinona tietysti menee, mutta kun KOKO KIRJA on täynnä tuollaista. ::) Oli oikeasti lähellä etten jättänyt koko opusta kesken tuon takia, niin paljon alkoi jo loppua kohden ärsyttämään.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: VSec - 16.03.2019 15:06
Nyt on hiljattain tullut lueskeltua sijoituskirjallisuutta (aihe alkanut kiinnostaa viimeisen vuoden aikana). Luettuna on nyt Mika Pesosen Sijoituspokkari ja Marko Erolan Paras sijoitus. Lisäksi työn alla Kim ja Tom Lindströmin Onnistu osakemarkkinoilla. Kaikki ovat varsin helppolukuisia olleet, vaikka aihe voisi olla kuivakkakin  :D Tuossa sijoituspokkarissa on ehkä kaikkein eniten perusasiaa sijoittamisesta ylipäätään. Paras sijoitus puolestaan menee hieman syvemmälle ja keskittyy puolustamaan rahastosijoittamista. Onnistu osakemarkkinoilla taas nimensä mukaisesti keskittyy osakemarkkinoihin syvällisemmin.

Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti näihin tutustumaan  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Juuha - 03.04.2019 11:14
Quantum Mechanics - The Theoretical Minimum (Susskind & Friedman 2014)

Tässä kuvaillaan ajatusmalli kvanttimekaniikan takana ja esitellään sen matemaattiset perusteet. Itseä kiinnostaa lähinnä tuo ajatusmalli joka eroaa huomattavasti klassisesta fysiikasta. Esimerkkinä vaikka, voiko mikään kulkea valoa nopeammin? Alice ja Bob saavat Charlielta kolikot, he tietävät että Charliella oli 1€ ja 2€ kolikot mutteivät tiedä kumman saivat. Alice matkustaa toiseen galaksiin valovuosien päähän ja Bob jää maapallolle. Kun Alice katsoo toisessa galaksissa minkä kolikon sai, hän saa tiedon valoa nopeammin mikä kolikko Bobilla on. Toki voi filosofisesti väitellä kulkiko se tieto varsinaisesti galaksista toiseen, mutta esimerkki auttaa ymmärtämään ilmiötä nimeltä kvanttihiukkasten lomittuminen.

Jos ajatusmalli kvanttimekaniikan takana kiinnostaa, voi suositella kirjaa. Mutta vaatimuksena on kyllä yliopistotason tekniikan/luonnontieteiden matematiikan tuntemus.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: AJK - 01.05.2019 18:47
Elämän aikana on tullut luettua vaikka mitä. Varsinkin teininä taisin melkeinpä asua kirjastossa. Sitten opiskeluaikoina se jäi, kunnes tahallani taas aloitin. Nykyaikana en enää hirveästi uusia kirjailijoita jaksa etsiä, mutta vanhoilta tutuilta luen uutuudet. Työn puolesta tulee sitten tutkimuskirjallisuutta luettua paljon.

Viime syksystä alkaen olen lukenut todella paljon yrittäjyyteen liittyviä kirjoja. Luin mm. Profit First, The Pumpkin Plan, The Toilet Paper Entrepeneur, The E-Myth, Seth Godinin kirjoja sekä runsaasti eri kirjoja lean startup -aihepiiristä. Lean-aihepiiristä päädyin kollegan kanssa juteltuani tutustumaan leanin alkulähteeseen eli Toyotan menetelmään. Olenkin nyt lukenut useita Toyotan toimintaa vuosikymmenet tutkineen tuotantotekniikan professori Jeffrey Likerin kirjoja, alkaen totta kai klassikosta The Toyota Way: 14 Management Principles from the World's Greatest Manufacturer.

Paraikaa luettavani oleva kirja sopiikin forumille kuin nenä päähän.

Jeffrey K. Liker & James K. Franz: The Toyota Way to Continuous Improvement. Linking Strategy and Operational Excellence to Achieve Superior Performance

Kirjassa käydään todellisten tapausten kautta läpi Toyotalla kehitetty ja maailmalla laajasti (mutta usein väärin ymmärrettynä) käyttöön otettu yritysjohtamisen menetelmä ja kuinka sitä voidaan opettaa eri organisaatoille mitä erilaisimmilla aloilla.

Autovalintani ei muuten liity näihin kirjoihin mitenkään muuten kuin siltä osin, että nämä antavat lisäluottoa Toyotan pitkäaikaiseen uskottavuuteen. Luen näitä enemmänkin itseni kehittämiseksi.

Viimeisin fiktiivinen kirjanen, jonka luin, sisältää kaksi uutta novellia seuraamastani pitkäaikaisesta scifikirjasarjasta:

Sharon Lee & Steve Miller: Fortune's Favors

Ja viimeisin romaani, jonka olen lukenut, sisältyy myös erääseen pitkäaikaiseen suosikkisarjaani:

Charles Stross: The Labyrinth Index

Näitä fiktiokirjoja ei oikein voi suositella ensimmäisiksi tutustumisreiteiksi kyseisiin sarjoihin, mutta molemmat sarjat ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Toyota Way -kirjoja suosittelen autoihmisille ja heille, joita kiinnostaa fiksu yritysjohtaminen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 14.06.2019 17:00
Äänikirjana: JRR Tolkien: Taru Sormusten Herrasta osa 1, Sormuksen ritarit.

Klassikkojen klassikko ja siten arvostelun yläpuolella.  ::)

Ja jutun tekee vielä paremmaksi lukija, alallaan paras, nyt jo edesmennyt Heikki Määttänen.



Ei ollut eka, viides tai kuudes kerta kun tämän kuuntelen. Nyt jatketaan matkaa Kahden Tornin maailmoissa.  8)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 14.06.2019 21:48
Äänikirjana: JRR Tolkien: Taru Sormusten Herrasta osa 1, Sormuksen ritarit.

Klassikkojen klassikko ja siten arvostelun yläpuolella.  ::)

Ja jutun tekee vielä paremmaksi lukija, alallaan paras, nyt jo edesmennyt Heikki Määttänen.



Ei ollut eka, viides tai kuudes kerta kun tämän kuuntelen. Nyt jatketaan matkaa Kahden Tornin maailmoissa.  8)

Täsmälleen!
Heikki Määttäsen tulkinta Klonkusta on kyllä vertaansa vailla. :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: epjbmw - 17.06.2019 17:43
Jarkko Sipilä: Uhripeli

Tuttua tarinaa, komisario Takamäen johtamasta ”murharyhmästä”.

Rikostoimittajan taustan kyllä huomaa näissä Sipilän kirjoituksista. Niissä on sellaista pientä ”sisäpiirin knoppitietoa”, jota tuollainen toimittaja saa tietoonsa työnsä puolesta ja jotka tuovat tekstiin tiettyä lisäuskottavuutta.
Realistisen tuntuista ja mukaansa tempaavaa luettavaa, niin kuin Sipilän muutkin Takamäkisarjan kirjat.

Tosin, lieneekö joku muuttunut omissa lukutottumuksissa, kun aiemmin uuden, tällaisen kirjan ollessa käsissä, luin sen lähes samalta istumalta. Nyt piti useampaan kertaan aloittaa ja jatkaa luku kerrallaan, melkein kirjan puoliväliin saakka, ennen kuin se vei lopulta mukanaan.
Mutta tuo ei tosiaankaan ollut kirjan vika. Itsellä vain taitaa jatkossa haetuttaa toisenlaisia kirjoja luettavaksi.

Suosittelen, ainakin kotimaisen dekkarikirjallisuuden ystäville, miksipä ei muillekin kesälukemiseksi.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: -TimoS- - 17.06.2019 20:52
No ot sallittakoon kai.
Nuorena luin Vantaalla Kaivokselan sivukirjaston läpi. 60-luvulla kun netti oli vielä vähän vaiheessa...

Noita Burroughsin kirjoja kulutettu. Faijan perintöä 40-luvulta painettuna;

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Zaphod - 17.06.2019 20:57
Minun vanha suosikkini eli Burroughsn Mars-sarja. Pitäisiköhän käydä kirjastosta hakemassa kesälomaksi kaikki. Liekkö aika kullannut muistot...
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: rka1 - 17.06.2019 21:19
Ben Rhodes: Obaman valkoisessa talossa.
Presidentin neuvonantajan muistelmat, ihan mielenkiintoista saada tietoa päätösten taustoista.
Paljonhan tuossa jätetään kertomatta, mutta paljon myös kerrotaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Arcca - 23.06.2019 12:02
Risto Siilasmaa - Paranoidi Optimisti

Wow, mikä kirja!

Aloitin lukemisen hieman pakkopulla asenteella, luulin että kyseessä on vain Siilasmaan muisteluita, mutta ei! Ahmin kirjan kahdessa päivässä, kuin dekkaria olisi lukenut.

Kirja kertoo yllättävän tarkasti mitä Nokialle huippujohto pääosassa tapahtui 2008-2017, kuinka se Siilasmaan johdolle pelastettiin ja johtajuusoppikirja (isolta osin) samalla. Ja mikä olisikaan parempi käytännön esimerkki kuin Nokia.

Tämän kirjan kannattaa lukea kaikki esimiehet, yritysten hallituksissa olijat, ja muutkin joita Nokia tapahtumat kiinnostaa.

Joitain havaintoja ranskalaisittain:
- Ollilaa kirja ei mairittele, ei jää kyllä epäselväksi mitä Siilasmaa hänestä ajettelee. Käytännössä ignooraa reliikkinä viimeisessä häneen liittyvässä kommentissa.
- Nokiassa oli huono yrityskulttuuri eikä OPK:sta ollut sen muuttajaksi.
- Elop ei ole tarinan roisto eikä troijalainen, ja saa synninpäästön. Aika pitkälle olosuhteiden uhri. Itsekin käänsin tämän kirjan luettuani mielipiteeni hänestä.
- Nokian matkapuhelinten myynti, NSN osto, ALU osto on kaikki todella ammattitaitoista yrityskauppaa, hattu pois. Itsestä ei olisi moiseen mitenkään.
- Siilasmaa itse on kyllä nykymaailmaan sopiva yritysjohtaja. Olen noin 95% samaa mieltä hänen kanssaan kaikesta mitä hän kirjoittaa. Kulmia kohotti hieman hänen ideansa johtajien analysoimisesta. Vaikka tarkoitus on hyvä, itse ainakin olen huomannut että nämä on hyvin herkkiä asioita. Esimerkiksi ei kollegoistaan mielellään anna huonoa palautetta, koska lojaalisuus. Samoin palautteet ymmärretään helposti väärin. Toinen asia mikä hänenlaisellaan ihmiselle on varmaan vaikea ymmärtää on ettei kaikki ole yhtä älykkäitä ja uuden oppimishalukkaita. No, ehkä hän sen tajuaakin ja joka tapauksessa sellaiseen kannattaa pyrkiä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Juhosson - 23.07.2019 15:28
Markus Hotakainen: Onko siellä ketään - Avaruuden älyä etsimässä.

Vaihteeksi avaruusasioita. Kirjassa on mielenkiintoista tarinaa maapallon ulkopuolisen (älyllisen) elämän etsimisestä, SETI:stä, eksoplaneettojen kartoittamisesta ja laajemminkin elämän edellytysten ja elämänmuotojen pohdintoja. Hotakainen on hyvä kirjoittaja. Välillä voi rivien välistä lukea kuittia, että älyllistä elämää kannattaisi alkaa ensimmäisenä etsimään täältä kotinurkista maapallolta. Tosin sen löytymisen todennäköisyys lienee täältäkin aika pieni.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: vincent - 23.07.2019 18:27
Hieman OT:na tällainen tuohon Juhossonin postaukseen liittyen.
Kuva Bill Wattersonin "Calvin and Hobbes"-sarjakuvasta. (Lassi ja Leevi)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 23.07.2019 18:35
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

Hotakainen on kyllä mainio sanaseppo ja lajin tuntemattomuus on varmaan ollut etu tätä kirjoittaessa. Tykkäsin kyllä kirjasta ja siinä on muutamia kohtia jotka saivat nauramaan jopa ääneen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Juhosson - 23.07.2019 18:55
Hieman OT:na tällainen tuohon Juhossonin postaukseen liittyen.
Kuva Bill Wattersonin "Calvin and Hobbes"-sarjakuvasta. (Lassi ja Leevi)
Markus Hotakaisen kirjassa mainittiin ja perusteltiin sama ajatusmalli tieteellisesti. Planeetan ilmakehän koostumus voidaan spektrianalyysillä määritellä kaukaa. Muut, siis älylliset oliot jollain toisella planeetalla, ovat täälläpäin liikkuessaan huomanneet, että sotkemme oman planeettamme ja pilaamme ilmakehämme elinkelvottomaksi ja siksi eivät ota meihin typeryksiin yhteyttä. Ei maksa vaivaa edes yrittää kommunikoida tällaisen itsensä tuhoavan aivottoman eliöstön kanssa ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Bear - 26.07.2019 21:11
Antti Heikkinen - Risainen elämä.

Kirja kertoo Juice Leskisen risaisen elämän sen enempää kaunistelematta. Kirjassa paljon haastatteluja Leskisen tunteneilta henkilöiltä, esimerkiksi Grand Slamin porukalta. Todella mielenkiintoinen opus, suosittelen lukemaan jos Leskisen tarina vähänkään kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 26.07.2019 21:21
^ Kas, löytyy lukemattomien hyllyltä eli kyllä tuo jonain päivänä tulee kuitattua. Hyvä tietää että pidit kirjasta  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 29.07.2019 08:56
Antti Heikkinen - Risainen elämä.

Kirja kertoo Juice Leskisen risaisen elämän sen enempää kaunistelematta. Kirjassa paljon haastatteluja Leskisen tunteneilta henkilöiltä, esimerkiksi Grand Slamin porukalta. Todella mielenkiintoinen opus, suosittelen lukemaan jos Leskisen tarina vähänkään kiinnostaa.
Tämä on ehdottomasti suosittelun arvoinen kirja. Heikkinen kirjoittaa hyvin luettavaa tekstiä, jossa ei oikeastaan mikään jää häiritsemään. Muistaakseni itse pidin hiukan turhan pitkänä alkuosuutta (ennen kuin Leskinen muutti Tampereelle), mutta toki tuokin oman käsittelynsä ansaitsee.

Eri levyjen vaiheet ja kappaleiden kommentoinnit tuovat oman mukavan lisänsä kokonaisuuteen.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 29.07.2019 21:18
Tämä on ehdottomasti suosittelun arvoinen kirja. Heikkinen kirjoittaa hyvin luettavaa tekstiä, jossa ei oikeastaan mikään jää häiritsemään. Muistaakseni itse pidin hiukan turhan pitkänä alkuosuutta (ennen kuin Leskinen muutti Tampereelle), mutta toki tuokin oman käsittelynsä ansaitsee.


Antti kun on  Juankosken naapurista Nilsiästä niin pitihän kotipuolen kuviot käydä läpi.
Muistan kun Antti kertoi  aikovansa tehdä kirjan Juicesta. Kaikilla paikalla olleilla oli sama ajatus mielessä: et sitten isompaa hommaa ottanut ensimmäiseksi kirjaksi... :o
Kannattaa lukea myös Antin kirja Jaakko Teposta.

Itse asiaan..

Äänikirjana Jonas Jonasson: Satayksivuotias, jolla mielestään oli liikaa mielessään.

Jatkoa teokselle Satavuotias, joka kiipesi ikkunasta ja katosi. Tyyli on sama, mutta liikutaan isommissa ympyröissä. Allan Karlsson pääsee tapaamaan niin Pohjois-Korean kuin Usa:nkin päämiestä ja montaa muuta. Uusnatsit riehuvat yhdessä vaiheessa ja jotenkin Putin puhelee takapiruna.
Mitä uskomattomimpia tapahtumia siis, vauhtia riittää ja huumori kukkii.
Tyyli on vähän kuin Arto Paasilinnalla, mutta ruotsalainen versio.

5-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: rka1 - 02.08.2019 20:45
Dion Leonard: Gobi

Tässä on kirja, josta tulee hyvä mieli. Edinburghissa asuva mies matkustaa Kiinaan osallistumaan ultrajuoksukilpailuun Gobin autiomaassa.
Ja siis kirja kuvaa todellista elämää ja todellisia tapahtumia.
Lähtöpaikalla kiertelee utelias pieni kulkukoira joka kiinnittää huomionsa tämän miehen keltaisiin kengän suojuksiin
ja nostaa sitten katseensa ja tuijottaa miestä silmiin. Mies yrittää hätistellä koiraa pois, koska lähtö tapahtuisi hetken kuluttua.
Mies ei vielä tiedä, että koira oli valinnut hänet. Kun lähtö tapahtuu ja jotain sata kilpailijaa starttaa reitille, niin hetken kuluttua mies huomaa,
että koira juoksee vierellä. Siitä alkoi koiran ja miehen uskomaton seikkailu
Kaikki koiran omistajat tietävät, että kun koira kiintyy, niin sitä uskollisuutta ei mikään horjuta, jos vain pitää koiraa kunnolla.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 17.08.2019 09:30
Juuri sain kuunneltua äänikirjana George R. R. Martinin Valtaistuinpelin kolmannen osan. Tuo on siis ensimmäinen osa Tulen ja jään laulu- nimisestä kirjasarjasta, johon TV-sarja Game of Thrones perustuu. Jaksoakaan en ole sarjaa katsonut, mutta kirjojen kuuntelun aloitin työkaverien suitsutuksen takia. Ja hyvähän tuo kyllä onkin, ei siinä mitään. Eli jos Taru sormusten herrasta uppoaa, niin suosittelen kyllä vahvasti tätäkin.
Hieman työläshän tuo on näin sarjaa katsomatta kestää alussa kärryillä, koska henkilöitä ja sukuja ja muita vastaavia vilisee kymmenittäin ja noista suurimmalla osalla on vielä melko hankalat nimetkin. Onneksi netistä löytyy GoT-wiki, josta voi käydä kertaamassa. Tuohon wikiin liittyy tosin se huono puoli, että juonipaljastuksia siellä näkee väkisinkin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 07.09.2019 19:29
Tolkuttoman pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen paluu lkaunokirjallisen lukemisen pariin - toivottavasti aktiivisena!

John Banville: Todistajan kirja

Erilaisuudessaan virkistävä kirja! Päähenkilö kertoo tarinaansa, jonka kuluessa syyllistyy erilaisiin rikoksiin. Tarina kulkee ikään kuin päähenkilö olisi oikeusistuimessa antamassa lausuntoaan teoistaan ja niiden taustoista.

Erilaisuuden ohella pidin kovasti kirjan kieliasusta, suomentaja Anja Haglund on tässä tehnyt kerrassaan mallikasta työtä!

Irlantilaiskirjailija Banville oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta tämän perusteella pitänee hieman suorittaa penkomista... Ainakin Wikipedian perusteella muuta tuotantoa voisi löytyä jonkin verrankin.

Koska haluan säästää nuo vitosen arvosanat todellisille ajan hammasta kestäville helmille, rajaa se tälle antamani numeron 4+:aan, joka sekin on asteikollani varsin korkealla  8)

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 07.09.2019 19:47
Huomaan, että oma lukemisharrastus painottuu talviaikaan, kesä tahtoo kulua muiden harrastusten parissa. Vain yhden kirjan olen lukenut kuluneen kesän aikana - toivottavasti pääsen pian taas kirjallisuuden pariin, ja tulee asiaa tähänkin ketjuun.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 21.09.2019 13:09
Kurt Vonnegut: Kalmasilmä

Yksi Vonnegutin teos taas takana päin, näitähän riittää. Monien kirjailijoiden kohdalla taitaa olla sellainen tilanne, että kaikissa heidän kirjoissaan on samantyyppistä kerrontaa, huumoria ja tarinan rakentelua. Hieman liioitellen siis voisi sanoa, että kun on tällaiselta kirjailijalta yhden kirjan lukenut niin on melkeinpä lukenut ne kaikki. Tämä pätee mielestäni Vonnegutiin erittäin hyvin, siksi paljon eri teokset muistuttavat toisiaan. Yhdistävänä tekijänä näissä Vonneguteissa näyttää olevan se, että noin 300-sivuinen kirja jaksaa pitää kiinnostuneena vähän runsaat 200 sivua, mutta sen jälkeen alkaa hissukseen odotella että loppuisi jo.

Runsaslukuisen tuotannon joukossa tämä edusti mielestäni Vonnegutilta sitä parempaa osaa. Syytä en oikeastaan osaa analysoida, mutta oli tässä taas outoja tapahtumia ja henkilöhahmoja pitämässä mielenkiintoa yllä.

Pisteitä minulta 3½/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 22.09.2019 08:44
Josė Saramago: Kertomus sokeudesta

Ei pettänyt Saramago taaskaan, kerrassaan hieno teos!
Saramagolaiseen tapaan on tapahtunut tai tapahtumassa jotakin perin merkillistä. Tällä kerralla kaupungin asukkaat alkavat yksi toisensa jälkeen äkillisesti sokeutua. Siitä seuraa jos jonkinmoista paniikkia ja muuta touhua - huonostihan siinä käy. Tarinan edetessä lukija saa seurata kuvausta ongelmista, itsekkyydestä, kärsimyksestä ja porukan yhtenhitsautumisesta haasteiden voittamiseksi.

Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kirja, jonka pohjalta on tehty elokuvakin - Blindness(2008).
Pisteitä minulta 4+/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Zaphod - 22.09.2019 08:49
Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, pitää laittaa lukulistalle. Pinossa noin 3000 sivua luettavaa, joten menee myöhempään ajankohtaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 04.10.2019 07:05
Ilkka Remeksen Shokkiaalto, 3,5/5.

Kirjan tapahtumat pyörivät osittain Olkiluoto 3:n ympärillä. Huvittavaa oli lukea kun kirja oli kirjoitettu 2010 ja silloin rakentaminen kirjan mukaan oli jo pahasti myöhässä. Nyt 2019 ei vielä sähköntuotanto ole käynnissä  ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 04.10.2019 13:10
Äänikirjana

Stephen King & Owen King: Ruususen uni.

Näin tämän kirjaversion, siinä on 750 sivua.  :o Kuunneltuna kaksi cd-levyä mp3-muodossa, aika monta tuntia siinä meni. Eli ihan Kingin tapaista. Teksti on sujuvaa ja tarina etenee mukavasti. Jossain vaiheessa tuntui, että muutaman henkilön kohdalla putosin matkasta, niin monta niitä oli.
Kauhutarina. Salaperäinen virus tarttuu vain naisiin ja saa heidät kääriytymään koteloon kuin perhosentoukka. Salaperäisiä ovat myös naisten ympärillä pyörivät yöperhoset. Sekä Eve Black, joka on immuuni virukselle.
Ympäristönä toimii pieni kaupunki Appalakeilla, sekä loppupuolella myös salaperäinen toinen puoli.
Tavallista siis ja seassa paljon outouksia. Toimii, mutta hiukan pitkä se on.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 04.10.2019 13:32
Olinhan se näköjään minäkin jotain sanaillut Ruususen unesta  :)
https://www.autostadium.fi/index.php?topic=861.msg518778#msg518778 (https://www.autostadium.fi/index.php?topic=861.msg518778#msg518778)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 04.10.2019 14:04
Tuo tuli ihan vastikään luettua. Nautin suunnattomasti. Parasta Kingiä pitkään aikaan mun mielestä. Ja kirjan pituus oli plussaa kun tarina kumminkin etenee kokoajan. Välillä kirjan henkilöistä oli vaikeuksia pysyä kartalla kun niitä tuli kerralla aika paljon. Kirjan loppu oli hyvä. Kingin kirjoissa välillä loput menee hieman överiksi, mutta tässä toimii!
Kaksi uusinta King tuotosta olleet erittäin mieluisia
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 04.10.2019 14:11
Sitten vaan Ulkopuolisen kimppuun seuraavaksi 👍
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 04.10.2019 14:59
Se oli juuri edellä viittaamani toinen lukemani uutuus Kingiltä. Luin nämä peräjälkeen, ensin ulkopuolisen. Myös siitä pidin erittäin paljon ja olikin mahtavaa napata massiivinen Ruususen uni heti perään. Todella viihdyttävää kauhua maestrolta
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaari - 07.10.2019 19:37
Lueskelin hieman etukäteen käyttöohjetta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Pekka T - 07.10.2019 19:50
Lueskelin hieman etukäteen käyttöohjetta.

Suomi nousuun, uusia veronmaksajia Vaarin toimesta.  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaari - 07.10.2019 19:52
Jonkunhan se on ryhdyttävä sanoista tekoihin.  :D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 09.10.2019 21:31
Günter Grass: Aivoituksia

Nyt ajoi suosikkikirjailijani umpihankeen. Tämä sepitetty, mutta vahvasti kirjoittajan omiin kokemuksiin perustuva kirja poikkeaa tyylillisesti valtavasti Grassin muusta tuotannosta, eikä edukseen. En pitänyt kieliasusta, en tarinan kuljettamisesta sekä kertojaminän että päähahmojen kautta, enkä muutamista läpi kirjan väkisin esillä pidetyistä teemoista (, joista ei tässä enempää siltä varalta, että joku haluaa ko. kirjan lukea). Mitäpä tuohon sitten jäi? Muutamia grassimaisuuksia, joita on vaikea selittää, mutta liittyvät tapaan tuoda pirusti nippeli-informaatiota hyvinkin pliisuun perustarinaan.

En siis pitänyt, pisteet 1,5/5.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 23.10.2019 21:19
Lomareissun aikana oli aikaa lueskella mm. lentokoneessa istuksiessa, tässä tuoreimmat männä viikolta.

Gabriel Garcia Marquez: Haaksirikkoisen tarina


Tositapahtumiin perustuva kirja myrskyssä sotalaivalta pudonneesta sotilaasta, jonka koettelemuksia käydään läpi varsin napakasti: väljää tekstiä 135 sivun verran. Muttamutta, tarina oli kiinnostava ja kirjoitettu niin, että on lainattava vanhaa kuvausta: ei malttanut laskea kirjaa kädestään. Marquez on aiemminkin osoittanut osaavansa verevän tekstin kirjoittamisen, eli sikäli tämä ei ollut suuri yllätys.

Pisteitä 4-/5

Agustin Burroughs: Juoksee saksien kanssa


Tämäkin omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kirja oli vahva lukukokemus. Ei välttämättä niinmiellyttävä ja positiivinen kaiken aikaa, mutta hyvin rakennettu ja kerrottu tarina, joka innosti lukemaan eteenpäin. Tuollainen lapsuus ja murrosikäisyys eivät käy kateeksi ja vielä rohkeampaa on tuosta ajasta kirjoittaa. Kaiken outouden keskellä tässä oli itsellä vähän sellainen Ei stna -mielikuva kaiken aikaa, eli suosittelen kaikille, joita pieni rosoisuus innostaa.

Pisteitä 4/5.


Jack Kerouac: Satori Pariisissa


Tämäkin oli sattumalta omaerämäkerrallinen pienteos (vain 110 sivua), käsitellen Kerouacin matkaa Ranskaan tonkimaan omia sukujuuriaan.
Jos nuo kaksi edellistä innostivat ja kiinnostivat, niin tämä ei; suuri osa sisällöstä oli ranskankielen nyansseilla pelleilemistä, joka ei ainakaan minua kiinnosta tippaakaan. Varsinaista juonta ei ollut nimeksikään: pari päivää resuamista Pariisissa ja muualla Ranskassa milloin pöhnässä, milloin sitä hankkimassa.

Ei ollut miun juttuin lainkaan, siksi pisteitä 1/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 31.10.2019 21:21
Tuomas Kyrö: Tilkka

Noin niinkuin lähtökohtaisesti en pidä tämän tyyppisestä kirjallisuudesta lainkaan. Ei silti, valitsemassaan lajityypissä Kyrö etenee varsin kohtuullisesti, jopa siinä määrin, että useampana iltana nukkumaanmeno venähti, kun piti vielä pari lukua lukea.

Minulta pisteitä 2,5/5, jossa lisättynä yksi piste kielen hanninnasta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Pekka T - 31.10.2019 22:26
Tuomas Kyrö: Tilkka

Noin niinkuin lähtökohtaisesti en pidä tämän tyyppisestä kirjallisuudesta lainkaan. Ei silti, valitsemassaan lajityypissä Kyrö etenee varsin kohtuullisesti, jopa siinä määrin, että useampana iltana nukkumaanmeno venähti, kun piti vielä pari lukua lukea.

Minulta pisteitä 2,5/5, jossa lisättynä yksi piste kielen hanninnasta.

Ääliöltä 1 piste pois kielen hanninnasta.  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 01.11.2019 09:41
Ääliöltä 1 piste pois kielen hanninnasta.  :)
Oikein! Iän myötä tullut sellaiset nakkisormet, että puhelimella ja tabletilla kirjoittaminen pitäisi lopettaa kokonaan. Rankaisen itseäni sirottelemalla tuhkaa ylleni.  :-[
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 01.11.2019 09:54
Ei missään nimessä. Sopiva rangaistus on kirjoittaa tänne lisää lukukokemuksistasi 👍
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 01.11.2019 14:54
Äänikirjana

Lee Child: Omalla maallaan.

Childin kirjojen päähenkilö Jack Reacher päätyy tällä kertaa New Hampshireen Laconia -nimeseen pikkukaupunkiin. Paikalla on oma osuutensa Reacherin suvun historiassa ja hän alkaakin tutkia omia juuriaan.
Vähemmän yllättäen toisaalla, lähellä kaupunkia,  alkaa tapahtua erikoisia asioita eräälle pariskunnalle jonka Honda rikkoontuu metsätaipaleella.
Hyvää juonenkehittelyä, paljastuksia päähenkilön menneisyydestä, sopivasti väkivaltakuvauksia, niistä on Reacher-kirjat tehty. Niin tämäkin. Clint Eastwood-elokuvien kirjallinen muoto.
Jos näistä pitää, niin sitten pitää. Varsinaisen kaunokirjallisuuden ystävät löytävät mieluisampaa jostain muualta. Minulle tämä oli oikein hyvää ääniraitaa halkojen tekemisen taustalle.

4-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 08.11.2019 20:08
E.L. Doctorow: Ragtime

No jopas! En muista olenko Doctorowia lukenut aiemmin, mutta täytynee. Onneksi hyllystä löytyy näitä vielä kuusi kirjaa lisää.

En ihmettelisi vaikka tästä Ragtime -kirjasta olisi tehty elokuvakin, siinä määrin elokuvallinen tarina on kyseessä, kuunnostavia hahmoja ja napakka juoni mielenkiintoisine käänteineen ja rinnakkaisine tarinoineen. Oma vaikutuksensa lukukokemukseen on toki myös Kalevi Nyytäjän erittäin passelilla suomennoksella: erittäin luontevaa ja luettavaa tekstiä on ilo lukea eteenpäin.

Ihan klassikkoluokkaan en tätä nostaisi, mutta annetaan nyt hövelisti tuommoiset 4½ pinnaa viidestä.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Zaphod - 08.11.2019 22:07
Tullut luettua iso kasa erilaista kirjallisuutta mm. Jack Campbell Kadonnut Laivasto -sarja kokonaisuudessaan. Outoudessaan ykkönen on kuitenkin Agustina Bazterrican Rotukarja. Virus on aiheuttanut eläimistön häviämisen, mutta ihmisen liharuoanhimo ei kuitenkaan ole kadonnut. Osa ihmiskunnasta on kasvatuskarjaa, jota kasvatetaan muiden ruoaksi. Välillä jopa häiritsevän ällöttävä kirja, mutta kuitenkin ihan mielenkiintoinen lukuelämys. Kirjana lyhyehkö ja helppolukuinen.

Annetaan vaikkapa 3/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 17.11.2019 17:10
Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista/b]

Lopussa kiitos seisoo. Hyvä niin sillä alku ei ollut lupaava. Ehkä on ilkeää todeta näin, mutta mieleen juli jatkuvasti, että nyt nainen kirjoittaa naisille naisten elämästä. Siis sellaista kepeää Harlekiinijuttua. 'Kepeää' on kylläkin aivan väärä sana tätä kirjaa kuvaamaan, sillä läpi teoksen mennään varsin tummissa kerroksissa.

Kirjassa on pitkiä kappaleita, vähän kun irrallisia novelleja, jotka monilta osin kuitenkin loppua kohden alkavat liittyä toisiinsa. Usein olen tässäkin ketjussa joutunut toteamaan, että mukavasti alkanut kirja ikään kuin väsähtää jossakin viimeisen kolmanneksen paikkeilla, eikä juttu oikein enää jaksa pitää otteessaan. Tässä nyt kävi päin vastoin eli tuo kuvaamani ei-innostava alku sai jatkokseen koko ajan paranevan tarinakokonaisuuden. Siltikään ei tämä milestäni noussut sellaisten kehujen arvoiseksi, mitä mediassa näyttää kirjoitetun. Noh, makunsa kullakin.

Ensin tuumin, että antaisin pisteitä jotakin 1 ja 1½ paikkeilla, mutta tosiaan tuon loppua kohti kohenemisen vuoksi annetaan hiukan lisää, eli 2½ yhteensä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jantsa - 17.11.2019 18:45
Tuntematon Kimi Räikkönen. Mielenkiintoinen kirja formulamiehen elämästä. Suosittelen lukemaan.

Tämä oli yllättäen ihan luettava ja siinä oli muutakin, kuin aikoinaan lööppeihin vedettyjä asioita.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 20.11.2019 22:21
Doris Lessing: Ruoho laulaa

Positiivinen yllätys edellisen jälkeen, ei ollut hömppää vaan toimiva paketti. Tarina ihmiskohtaloista keskellä rotuerottelun jakamaa Etelä-Afrikkaa. Ankeutta, köyhyyttä, itsepintaisuutta, haaveita paremmasta, alistumista. Erittäin luettava kirja, siis toimiva juoni ja kieli, käännös mukaan lukien.

Valitettavasti tämäkin mielestäni menetti tenhoaan viimeisen kolmanneksen kohdalla, etenkin kun lopputulema avattiin heti alkusivuilla. Mutta kaikkinensa varsin mukaansatempaava kokonaisuus, jolle olisin halunnut antaa pisteitä 4, mutta tuon loppuosan vuoksi otetaan vartti pois, eli 4-/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 01.12.2019 12:36
William Faulkner: Villipalmut

Akateemiset kirjallisuudentutkijat näyttävät löytäneen tästä herraties millaisia kirjoitustieteellisiä muotoja ja kaavoja, mutta itse tyydyn tuttuun tapaan arvioimaan maallikon lukulasien takaa.

Louisianassa mennään, kahta eri tarinaa viedään eteenpäin vuorotellen, kuten toisinaan on tapana. Tarinat sinällään ovat täysin irrallisia, eli edes loppuratkaisut eivät poikkeuksellisesti sido niitä yhteen. Ideana ilmeisesti kuvata haluttua teemaa kahdella eri tarinalla. Niin tai näin, tarinat ovat sisällältään pienimuotoisia, eli kirjan sivut täyttyvät monimutkaisista ja runsassanaisista virkkeistä, joilla kuvataan usein mielialaa tahi vastaavaa. Ei tämä ehkä ihan tajunnanvirtaa ole, mutta on suomentaja Alex Matson töitä joutunut tekemään vääntäessään suomeksi kaiken ilmaisun.

Tätä on hiukan hankalaa arvioida, luettavuus ei ole hääviä mainitusta työläästä kielirakenteesta johtuen, eivätkä tarinatkaan loista erityisen hienoilla juonillaan tai dialogeillaan. Jokin, ainakin minulle vaikeasti kuvattavissa oleva toimivuus ja ehkä sielumaiseman syvyys nostaa kokonaisuutta ylöspäin. Olkoon pisteet siis 3,5/5.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Sande - 08.12.2019 23:03
Ilkka Remes, Kremlin nyrkki 3,5/5

Jos on olleet aika lennokkaita aiemmat Remeksen kirjat, niin nyt alkaa meno olla jo vähän turhankin lennokasta. Ihan mukaansa tempaava juoni, mutta suosittelen lukemaan ensin aiemman teoksen Perikato, sillä useat henkilöt ja osa juonenkäänteistä tulee sieltä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 10.12.2019 09:30
Alberto Moravia: Kaksi naista

Monelle tämä kirja taitaa olla tutumpi loistavan Vittorio De Sican elokuvasta vuodelta 1960. Itsekin olen filmin nähnyt pariin kertaan, eli oli mielenkiintoista nähdä millaisia ajatuksia kirja tuon jälkeen herättäisi.

Moravia oli osaava kirjailija, joka monissa teoksissaan käsitteli ihmissuhteita. Tässä nyt lukemassani kirjassa kehystarina liittyy toisen maailmansodan vuosiin Italiassa; odotellaan pelonsekaisin tuntein milloin saksalaisia, milloin englantilaisia. Lukemistani muista Moravian kirjoista poiketen tämä on kirjoitettu kokonaan minä-muodossa, päähenkilön kertoessa pakotarinaa Roomasta maaseudulle vuoristoon. Hiukan tuossa minämuodossa häiritsi se, että Moravia oli tehnyt päähenkilöstään hiukan  tietämättömän ja koulusivistystä vaille jääneen naisen, joka kuitenkin muisteloissaan lainasi sanatarkasti toisten hahmojen varsin filosofisiakin pohdintoja.

Perustarina on loistava, kiinnostava pakolaistarina köyhistä ja vieläkin köyhemmistä hahmoista, jotka eri keinoin - vähän vilpillisinkin - yrittävät pärjätä sodan melskeissä ja ylläpitää toivoa paremmasta: "aivan pian tulevat englantilaiset ja pelastavat meidät, ja kaikki palaa taas entiselleen". Tarinassa on hienosti rakennettu monenlaisia henkilökuvia pääparin (äiti ja tytär) oheen.

Loistavaa lukukokemusta rasitti ei-sisällöllinen tekijä, eli se, että kirjan kustantaja oli (julkaisuajalle melko tyypilliseen tapaan) päätynyt käyttämään hyvin pientä fonttikokoa. Lukeminen meni siis huonoilla silmilläni välillä tihrustamisen puolelle, mikä hidasti etenemistä jonkin verran.

Pisteitä? En ehkä aivan kirkkaimpaan gloriaan tätä nostaisi, mutta annetaan nyt vaikka mukavat 4½/5.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 15.12.2019 19:11
Michael Frayn: Vakoojat


Toisinaan on kiva olla väärässä. Tällä(kin) kerralla väärässäolo liittyi omaan ennakkoasenteeseen, eli tässä tapauksessa kirjan tuomitsemiseen huonoksi sen alun perusteella. Eläkeläisukko muisteli lapsuusaikaansa sodan keskellä Britanniassa. Ensiarviona tarina vaikutti varsin tylsältä pikkupoikien leikkien ja seikkailujen kuvaukselta, mutta tarinan edetessä siihen alkoi tulla kummasti syvyyttä.

Juoni toimi vallan mainiosti ja uusien, usein yllättävienkin, käänteiden vuoksi mielenkiinto säilyi loppuun asti. Aivan viimeinen luku veti pakettia kasaan melko tiiviisti, eikä ehkä yltänyt mielessäni muun tekstin tasolle.

Vaikkapa Faulkneriin verrattuna kieli oli hyvin luettavaa, kuitenkin laadukasta.

Arvosana voisi olla 4/5, pienellä ja himmeällä miinusmerkillä täydennettynä.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 15.12.2019 19:23
Äänikirjana Kari Lumikero: Uutismies. Lukijana Kari Lumikero.

Tunnetun toimittajan omaelämäkerta. Teksti on tietysti ammattitaitoisesti kirjoitettu ja luettu.
Näin on kirjan alussa, jossa kerrotaan paljon asioita kohdehenkilön elämästä vuosien mittaan. Loppupuolella alkaa uutistapahtumien muistelu ja silloin jää levy vähän päälle. Näin varsin isompien tapahtumien kuten Saddamin kukistumisen ja Thaimaan tsunamionnettomuuden kohdalla. Niiden tapahtumien pääpiirteistä oli ainakin minulla senverran tietoa ennestään, että niiden näin kertaaminen vaikutti turhan pitkältä.
Muutoin mielenkiintoisia muisteluksia riittää, sen verran monessa Lumikero on ollut mukana. Mielenkiintoista.
Luennasta ei löydy moitittavaa.
4,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 16.12.2019 22:14
Pitäisi varmaan itsekin kuunnella jokin äänikirja pitkästä aikaa. Lentokoneessa lokakuussa kuuntelin vähän aikaa jotakin Peteliuksen lukemaa poliisidekkaria, mutta se ei kyllä sytyttänyt lainkaan. Jollakin tapaa eri hahmojen repliikit menivät sekaisin, kun sama ääni luki ne kaikki. Varmaan Havukka-Ahon ajattelijan tyyppisessä tekstissä toimisi paremmin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 21.12.2019 20:32
Boris Pasternak: Viimeinen kesä

Tohtori Zivagosta paremminkin tunnettu Pasternak oli entuudestaan vieras kirjoittaja, siksi uteliaisuus oli suurehko. Vaan, pettymyksen puolelle meni että heilahti!

"Oman aikansa" venäläiskirjallisuutta riivasi usein ylenpalttinen filosofisuus, paatoksellisuus sekä asioiden pyörittely ja analysointi rasittavuuteen saakka. Henkilöhahmoilla on usein ollut milloin minkäkinlaista sieluntuskaa aiheessa jos toisessakin. Valitettavasti tämä Pasternakin kirja on mitä suurimmassa määrin hyvä esimerkki moisesta. Tarinan suoraviivaisesta etenemisestä ei siis ole puhettakaan, ja juonen seuraaminen kävi välilä melkeinpä työstä.

Kirjassa on pari novellia ja sen jälkeen oikeastaan kahteenkin kertaan elämänkerrallista kuvausta. Näistä jälkimmäinen on kerronnaltaan varsin suoraviivaista, eli luettavinta osaa koko kirjassa.

En tästä siis pitänyt lainkaan, eli annan pisteitä 1/5.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 26.12.2019 19:41
Kim Leine: Punainen mies, musta mies

Saman kirjailijan teos Ikuisuusvuonon profeetat oli erinomaisen mielenkiintoinen lukukokemus, jolle muistaakseni annoin suitsutusta ja pisteitä lähemmä täydellisen rimaa hipoen. Samoissa merkeissä jatkui tämä kirja, eli mannertanskalaisten ja alkuperäisväestön välistä touhuamista, joka ei useimmiten suju ihan kuten Strömssössä. Näissä kirjoissa (sarjaan ilmeisesti tulossa kolmaskin osa) on niin paljon samankaltaisuutta, että se ajoittain jopa minua häiritsi. Mutta, en silti valita, toska tarina on valtavan mukaansatempaava, minkä ansiosta tällainen lähes 700-sivuinen teos tuli luettua muutamassa päivässä. Joulun vapaat kieltämättä helpottivat asiassa...

Ilman tuota sisarteosta olisin antanut tälle huippupisteet, laimennetaan nyt sen verran, että 4+/5 olisi arvosana minulta.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dingdongpingpong - 26.12.2019 19:45
Aika tarkkaan kyllä vasta 1/2 välissä mutta huomenna on kuvat jo selattu....muistin virkustamiseksi pyysin tämän joululahjaksi ja sain....vähän on yksitoikkoinen juoni, mutta voin suositella kaikille joita ”käsityöt” kiinnostaa....

(https://img.aijaa.com/t/00805/14778751.t.jpg) (https://aijaa.com/vzUxGf)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: VILLE66 - 26.12.2019 20:00
Pitäisi varmaan kanssa syventyä tuollaiseen hitsauskirjaan, karmean kallis vaan kirjaksi.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dingdongpingpong - 26.12.2019 20:03
Pitäisi varmaan kanssa syventyä tuollaiseen hitsauskirjaan, karmean kallis vaan kirjaksi.

Joo mä maksoin tämän (ja sen lumiharjan) itse....5000+5000 ;)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 27.12.2019 00:49
Just viimeistelin Lee Childin viimeisimmän: Kuilun partaalla.
Taattua Jack Reacher viihdettä parhaalla mahdollisella tavalla. Tällaista totaalisen epärealistista ja ylivoimaista suorittajaa on hauska seurata. Tämä on mulle sitä parasta tyhjäkäyntilukemista. Ei oikeastaan päätä eikä häntää, mutta niin hiton viihdyttävää
Joka näistä tykkää, niin pakko lukea! 5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: dingdongpingpong - 27.12.2019 07:58
Just viimeistelin Lee Childin viimeisimmän: Kuilun partaalla.
Taattua Jack Reacher viihdettä parhaalla mahdollisella tavalla. Tällaista totaalisen epärealistista ja ylivoimaista suorittajaa on hauska seurata. Tämä on mulle sitä parasta tyhjäkäyntilukemista. Ei oikeastaan päätä eikä häntää, mutta niin hiton viihdyttävää
Joka näistä tykkää, niin pakko lukea! 5/5

Varmaan samasta syystä en pysty näitä viihdekirjoja lukemaan, kuten en saman genren leffoja katsomaan joissa koitetaan tosikkomaisessa mielessä ihmiselle väittää tapahtumia mahdollisiksi...taru sormusten herrasta jne tai speed foor need tms....toisessa puut puhuu ja toisessa autot lentää :)

Jonkin sortin lievästi väritetyt kirjoitelmat kuten AC/DC ja Keke jne on mukavaa luettavaa, lisäksi sitten noita ”käsityökirjoja” lukee mielellään kun niihin voi edes yrittää samaistua...

Sitten taas täysin rietas komedia, Vuorinen jne menee ihan täydestä....
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: AarneA - 27.12.2019 10:07
Lee Childin ystäville suosittelen Sebastian Bergman sarjaa (Michael Hjorth and Hans Rosenfeldt), kevyttä ja viihdyttävää lukemista!
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 27.12.2019 10:53
Lee Childin ystäville suosittelen Sebastian Bergman sarjaa (Michael Hjorth and Hans Rosenfeldt), kevyttä ja viihdyttävää lukemista!
Kiitos vinkistä! Otan nimen ylös ja katson kirjaston valikoimaa
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 29.12.2019 15:58
E.L. Doctorow: Vesilaitos

Marraskuussa kehuin Doctorowin kirjaa Ragtime, ja vahvasti menee kehujen puolelle tämäkin.
Eletään New Yorkissa vuoden 1870 tietämillä. Mies katoaa ja asiaa aletaan selvittää. Tarina puskee eteenpäin kuin höyryveturin voimalla - välillä kirjaimellisestikin. Jotenkin tämän juonen pystyisi hyvin mieltämään elokuvaksi, jossa liikutaan sateessa ja hämärässä hevosrattaiden kolistellessa ohitse, ja saa pelätä, että jostakin loikkaa murhamies astaloineen kimppuun. Tuo historiallinen kuvaus ilman muuta tuo oman lisänsä kirjan kiehtovuuteen. Myös hyvin selkeälukuinen kieli on vahvaa plussaa.

Oikeastaan ainoa pieni moite liittyy valittuun tapaan, jossa kertojahahmo varsinaisen juonen ulkopuolelta kommentoi tapahtumia, siis tyyliin "Olen nyt jo vanha mies ja muistelen noita tapahtumia..." En suoraan sanottuna ymmärrä että mitä lisäarvoa tuollainen, melko usein käytetty, tapa tuottaa tarinaan, joka ei mitään lisätehostuksia kaipaa.

Arvosanaksi minulta tällä kerralla 4+/5.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 06.01.2020 15:35
Graham Greene: Kiveä kovempi

Jos oli tuo edellä kommentoimani Doctoworin kirja elokuvallinen, niin sitä oli tämäkin. Ja onhan tästä filmi tehtykin vuonna 1947, yhdeksän vuotta romaanin ilmestymisen jälkeen.

Mutta joo, dekkari-gangsterimeininkiä oli tarjolla napakkana pakettina. Alle kolmeensataan sivuun oli mahdutettu monenlaista tapahtumaa ja juonenkäännettä. Tarina on synkkä, mutta maustettuna taitavasti, joten mielenkiinto säilyi aivan loppuun saakka. Loppuun päästyä tuli sellainen olo, että olisiko hiukan Dostojevskimaiseen tapaan Greene lähtenyt rakentamaan päähahmon tuskan ja epätoivon kehittymistä. Niin tai näin, hyvin homma kuitenkin toimi.

Hiukan lukemista hidasti ja minua harmittikin se, että tekstissä kerronta ja hahmojen repliikit tuppasivat menemään välillä sekaisin. Joutui ikään kuin lukemaan virkkeitä uudelleen kun oli pudota muutoin kelkasta.

Arvosanan osalta tämä hyvinkin ansaitsee nelosen, ehkä siihen voisi vielä laittaa plussankin perään.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 11.01.2020 23:47
Eilen sain viimeisteltyä viimeisimmän Stephen King kirjan Laitos.

Huoh. King parhaimmillaan. Kaikista kirjoista en ole täysin pitänyt. Mutta viimeisimmät on olleet todella mieluisaa luettavaa. Ja nyt tämä laitos. Mulla tuli samanlainen olo kuin joskus nuorena lukiessani Se kirjoja ensimmäistä kertaa. ( Sain ne muuten joululahjaksi suomennoksen julkaisuvuonna )
Laitos osuu juuri niihin paikkoihin ja aihealueisiin joissa King on mielestäni parhaimmillaan. Luin sen ihan huumautuneena, kuin kuumeessa. Lähes yötä päivää. Käytännössä kolme kertaa otin kirjan käteeni.
En halua kertoa sen kummemmin, kun joku täältä sen kuitenkin lukee. Mutta pääosissa on esim ryhmä lapsia. Ihan kuten parissa muussakin hienossa King tarinassa. Jos tykkäät Se kirjoista tai vaikkapa Hohdosta, niin tämä on pakko lukea.

5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: CorAveRav - 13.01.2020 18:17
Tuomas Kyrö: Iloisia Aikoja, Mielensäpahoittaja ja Mielensäpahoittaja Eskorttia Etsimässä.
Kai Vakkuri : Henkisen tarmon lisääminen ja Unohtamisen vaikea taito
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 17.01.2020 18:50
Amos Oz: Musta laatikko

Näitähän on. Kirjoja, jotka etenevät kirjeenvaihdon muodossa. Suuri osa taitaa olla faktapohjaisia, mutta varmasti fiktiivisiä on enemmänkin kuin tämä.

Homman nimi oli tässä se, että kirjailijan kehittämä tarina oli jaettu osiin, jotka edelleen yksittäisiin kirjeisiin. Saman tarinan olisi voinut kirjoittaa normaaliin tapaan, mutta nyt siis juonta vietiin eteenpäin noiden kirjeiden kautta. Niihin oli sitten ängetty ja sullottu jos jonkinlaista havaintoa, mielipidettä ja erinäisten tapahtumien kuvausta. Jopa siinä määrin, että useamman kerran tuli olo, että kukaan, siis kukaan, ei kyllä noin polveilevie ja pitkiä kirjeitä kenellekään oikeasti kirjottaisi.

Kirja oli aluksi varsin piristävä, vaikka epäilinkin ensin tuota kirjejuttua. Sittemmin homma alkoi jollakin tapaa kyllästyttää, ja pariin otteeseen ihmettelin, että eikös tämä kirja ala jo kohta loppua, mutta vielä oli jäljellä sata tai viisikymmentä sivua.

Pienoisesta kritiikistä huolimatta Oz oli rakentanut ja paketoinut tarinansa hienosti! Tuossa on arvatenkin joutunut miettimään juuri tuota juonen kirjeiden kautta edistämistä moneen kertaan.

Sen verran tämä menee keskivertoa paremmaksi, että antaisin arvosanaksi 4-/5, normaalia hieman pidemmällä miinuksella.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 17.01.2020 18:54
Eilen sain viimeisteltyä viimeisimmän Stephen King kirjan Laitos.

Huoh. King parhaimmillaan. Kaikista kirjoista en ole täysin pitänyt. Mutta viimeisimmät on olleet todella mieluisaa luettavaa. Ja nyt tämä laitos. Mulla tuli samanlainen olo kuin joskus nuorena lukiessani Se kirjoja ensimmäistä kertaa. ( Sain ne muuten joululahjaksi suomennoksen julkaisuvuonna )
Laitos osuu juuri niihin paikkoihin ja aihealueisiin joissa King on mielestäni parhaimmillaan. Luin sen ihan huumautuneena, kuin kuumeessa. Lähes yötä päivää. Käytännössä kolme kertaa otin kirjan käteeni.
En halua kertoa sen kummemmin, kun joku täältä sen kuitenkin lukee. Mutta pääosissa on esim ryhmä lapsia. Ihan kuten parissa muussakin hienossa King tarinassa. Jos tykkäät Se kirjoista tai vaikkapa Hohdosta, niin tämä on pakko lukea.

5/5

Ei ole tullut Kingin kirjoja luettua pariinkymmeneen vuoteen, ehkä pitäisi joku hommata ja katsoa miten miellyttäisi. Ehkäpä seuraavalla lomareissulla.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 17.01.2020 18:57
Ei ole tullut Kingin kirjoja luettua pariinkymmeneen vuoteen, ehkä pitäisi joku hommata ja katsoa miten miellyttäisi. Ehkäpä seuraavalla lomareissulla.

Sinä ääliö luet niin paljon kirjallisuutta ja nimenomaan sellaista joka ei osu omiin kätösiini, joten olisi todella hienoa lukea aina niin asiantunteva arviosi tutumman kirjailijan teoksesta. Lomaa odotellessa siis  :D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Kaliju - 19.01.2020 15:02
Carlos Ruiz Zafon: Henkien labyrintti

On tuo sen verran paksu opus, että reilun vuoden vei, ennen kuin sain otettua sen luettavaksi. En epäillytkään, että kirja ei olisi hyvä, kun olen lukenut tekijän aiemmat kirjat ja tykästynyt niihin. Vaadittiin lopulta flunssa, että oli mukamas tarpeeksi aikaa lukea tuo lähes tuhatsivuinen järkäle.
Tuo kirjahan on päätösosa neliosaiselle Unohdettujen kirjojen hautausmaa nimiselle sarjalle, jonka tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan.
Jos et ole lukenut aiemmin Zafonin kirjoja, niin kannattaa aloittaa Tuulen varjo nimisestä kirjasta, joka minusta on koko sarjan koukuttavin.

Tuosta Henkien labyrintti kirjasta annan pisteitä 4,5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Zaphod - 19.01.2020 18:39
Carlos Ruiz Zafon on yksi suosikkikirjailijoistani. Olen lukenut kaikki suomennetut kirjat, myös Marinan, joka on enemmän nuorten kirjaksi suunnattu.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: SkoNalle - 19.01.2020 21:38
Lee Childin ystäville suosittelen Sebastian Bergman sarjaa (Michael Hjorth and Hans Rosenfeldt), kevyttä ja viihdyttävää lukemista!

Otin vinkin ylös, kiitos. Kaks ekaa osaa luettu, kolmas meineillään - ihan hyvää luettavaa, tosin ei niin "koukuttavaa" kuin Childin kirjat  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 20.01.2020 19:34
Eilen sain viimeisteltyä viimeisimmän Stephen King kirjan Laitos.

Huoh. King parhaimmillaan. Kaikista kirjoista en ole täysin pitänyt. Mutta viimeisimmät on olleet todella mieluisaa luettavaa. Ja nyt tämä laitos. Mulla tuli samanlainen olo kuin joskus nuorena lukiessani Se kirjoja ensimmäistä kertaa. ( Sain ne muuten joululahjaksi suomennoksen julkaisuvuonna )
Laitos osuu juuri niihin paikkoihin ja aihealueisiin joissa King on mielestäni parhaimmillaan. Luin sen ihan huumautuneena, kuin kuumeessa. Lähes yötä päivää. Käytännössä kolme kertaa otin kirjan käteeni.
En halua kertoa sen kummemmin, kun joku täältä sen kuitenkin lukee. Mutta pääosissa on esim ryhmä lapsia. Ihan kuten parissa muussakin hienossa King tarinassa. Jos tykkäät Se kirjoista tai vaikkapa Hohdosta, niin tämä on pakko lukea.

5/5

Luettu täälläkin, Stephen King : Laitos  (The Institute).

Tyypillistä nykykingiä: helppolukuinen, sujuvaa tarinankerrontaa, muutama mukava juonenkäänne, muuten tasaista etenemistä ilman pitkäveteisyyttä. Ei ole SK:n ikääntyminen vaikuttanut hänen erääseen vahvuuteensa. Lapset sopivat edelleen hyvin päähenkilöiksi.

Luin kirjan tyytyväisenä mutta mitään erityistä se ei antanut. Taustat pedataan sopivasti, ei liian pikkutarkasti, loppua kohden tarina tietenkin tiivistyy. SK osaa pitää otteessaan "mitä tahansa voi tapahtua seuraavaksi". Vaikka loppu oli ok, olisin ehkä kuitenkin toivonut vielä jotain pientä twistiä siihen. Toisaalta asetelmien avaaminen lukijalle oli palkitsevaa. Tuomioni kirjasta on hyvää, vakaata peruskingiä, ei sen enempää, ei sen vähempää  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 20.01.2020 19:39
Kuluvan vuoden keväällä on tulossa jo seuraava King suomennos. Pienoisromaani nimeltä Keveys (Elevation) joka sijoittuu Castle Rockiin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 26.01.2020 16:46
Äänikirjana

Max Seeck: Uskollinen lukija

Oikein hyvä. Helsingissä alkaa tulla ruumiita ja jotenkin kaikki liittyy tunnetun kirjailijan teoksissa kuvattuihin tapahtumiin. Meno on kuin Remeksellä konsanaan.
Tapausta selvittäviä poliiseja on useita ja heistä pääosaan nousee nuori nainen Jessica Niemi. Hänen elämäänsä kuvataan myös takaumien kautta. Hyvä hahmo, ehkä ilmestyy Seeckin tulevissa teoksissa taas näyttämölle?
Mukana on myös okkultismi- ja psykoosikortit. Niitä olisi voinut matkan varrella pohjustaa enemmänkin, nyt niihin liittyvä loppuratkaisu tulee vähän äkkiä.
Mutta oikein hyvä, suositukset tälle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 26.01.2020 20:18
James Dickey: Kohti valkeaa merta


Joskus, melko harvoin kuitenkin, käy niin, että kirja on niin vastenmmielinen, että sen lukeminen ärsyttää. Joskus saattaa olla kieli niin kökköä, että ei vaan pysty, mutta tyypillisemmin syy löytyy tarinan sisällöstä. Niin tälläkin kerralla. En nimittäin voi sietää omahyväisiä ja äärimmäisen itsevarmoja hahmoja, sen paremmin reaalielämässä kuin tällaisissa fiktiivisissä tarinoissakaan. Tässä tapauksessa kyseessä oli amerikkalainen sotilas, joka jonkinlaisena liikkuvana tappokoneena liikkui vieraassa maassa.

Monet arvostelijat lienevät pitäneet siitä, että tarinassa kuljetaan yhtäältä päähenkilön lapsuudessa Alaskassa ja toisaalta nykyhetkessä Japanissa. Nykyhetkeen ammennetaan kikkoja ja oppeja lapsuusajoilta.

Lukija, jota kiehtovat selviytymistarinat mies ja luonto -hengessä, saattaa tästä kirjasta pitää, mutta minua ei innostanut. Loppua kohden mentäessä tarina yllättäen parani, mutta se ei nyt riittänyt. Myös suomennoksessa oli paikka paikoin sanoisinko tyylirikkoisia sanavalintoja, jotka häiritsivät lukemista.

Arvosanaksi minulta 2+/5

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 26.01.2020 20:58
Äänikirjana

Max Seeck: Uskollinen lukija

Oikein hyvä. Helsingissä alkaa tulla ruumiita ja jotenkin kaikki liittyy tunnetun kirjailijan teoksissa kuvattuihin tapahtumiin. Meno on kuin Remeksellä konsanaan.
Tapausta selvittäviä poliiseja on useita ja heistä pääosaan nousee nuori nainen Jessica Niemi. Hänen elämäänsä kuvataan myös takaumien kautta. Hyvä hahmo, ehkä ilmestyy Seeckin tulevissa teoksissa taas näyttämölle?
Mukana on myös okkultismi- ja psykoosikortit. Niitä olisi voinut matkan varrella pohjustaa enemmänkin, nyt niihin liittyvä loppuratkaisu tulee vähän äkkiä.
Mutta oikein hyvä, suositukset tälle.

Tämä, kuten muutkin Max Seeckin kirjat, upposi kyllä oikein hyvin mullekin. Vielä kun lukijana olisi ollut Satu Paavolan tilalla vaikkapa kaikkien äänikirjojen lukijoiden kuningas, eli Jukka Pitkänen, olisi kokemus ollut lähes täydellinen. :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: AarneA - 27.01.2020 15:01
Otin vinkin ylös, kiitos. Kaks ekaa osaa luettu, kolmas meineillään - ihan hyvää luettavaa, tosin ei niin "koukuttavaa" kuin Childin kirjat  :)
Ole hyvä! Itselle tuotti aluksi vaikeuksia ruotsalaiset nimet, tuntui että kirjassa on tosi paljon henkilöitä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 02.02.2020 16:37
Tämä, kuten muutkin Max Seeckin kirjat, upposi kyllä oikein hyvin mullekin. Vielä kun lukijana olisi ollut Satu Paavolan tilalla vaikkapa kaikkien äänikirjojen lukijoiden kuningas, eli Jukka Pitkänen, olisi kokemus ollut lähes täydellinen. :)


Muutkin ovat pitäneet.  8)

https://www.is.fi/viihde/art-2000006391173.html (https://www.is.fi/viihde/art-2000006391173.html)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 03.02.2020 07:17
^Toivottavasti tuo sarja toteutuu. Innolla odotan myös tuon kirjan jatko-osaa. :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 08.03.2020 10:21
John Irving: ihmeiden tie

Lähes koko Irvingin suomennetun tuotannon olen lukenut, pari kirjaa jäi hyllyyn vielä odottamaan vuoroaan. Yleisesti olen Irvingin tuotoksista pitänyt, joskin muutamat aina toistuvat teemat ovat jääneet hiukan häiritsemään.

Irving on mitä etevin tarinankertoja. Sen, minkä hän ehkä kielen rikkaudessa ja tunnelman luomisessa häviää, ottaa usein takaisin nokkelana juonenrakenteluna. Useissa tapauksissa - tässäkin - juonta rakennetaan ja hämmennetään sen verran intensiivisesti, että sivuja tuppaa kertymään runsaan puoleisesti, tällä kerralla tasan 600.

Kirjoittajan syyksi ei voida laskea sitä, että muiden askareiden keskellä minulla kesti kirjan lukeminen pitkään, mikä ehdottomasti aina hankaloittaa kirjan tunnelmaan pääsemistä ja siinä pysymistä, puhumattakaan eri roolihenkilöiden nimien unhoittelusta. Onneksi tässä ei hahmoja ollut vallan mahdottomasti, niin tuo ei liiaksi päässyt haittaamaan.

Mutta, joo, varsin viihdyttävä teos tämä oli. Sikäli hiukan hankala arvosteltava ja kommentoitava, että ei tässä oikeastaan ollut mitään erikoista, suuntaan tahi toiseen. Ainakaan Irvingin aiempaa tuotantoa tunteville ei pitäisi olla mitenkään yllätyksellinen kirja. Ehkä sen vuoksi tämä joutuu tai pääsee sinne suureen "ihan OK" -ryhmään, eli helpohkosti luettavaa kelpo tavaraa.

Ajattelin ensin antaa arvosanaksi kolmosen, mutta annetaan vahva plussa päälle, kun pitkähkö kirja oli kuitenkin sen verran laadukkaasti toteutettu, että mielenkiinto säilyi kuta kuinkin loppuun saakka.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: CorAveRav - 08.03.2020 13:00
Lopputalven lukemiset; Idiootit ympärilläni ja Laiskat alaiset ympärilläni, Thomas Erikson sekä tulossa kuunteluun kuukauden aikana Kehnot pomot ympärilläni ja Psykopaatit ympärilläni. Näistä riittää eväitä niin työelämään, kuin vaikka liikenteeseen.
Kevyemmät lukemiset; "Et kuitenkaan usko..." ja "Et muuten tätäkään usko...", Ville Haapasalo & co.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: kahe - 10.03.2020 10:36
Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan
NURINKURINEN OPAS HYVÄÄN ELÄMÄÄN
Alkuperäinen nimi on The Subtle Art of Not Giving a Fuck

Mielenkiintoinen kirja, älä yritä liikaa ja positiivisuus hittoon tyylistä elämänopasta normi ja työelämään. Avaa joillekin ihmisille varmaan erikoisia näkemyksiä, mutta itse ollut kirjan asioiden kannalla jo jonkin aikaa. Suosittelen lukemaan. Ei varmasti uppoa kaikille.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: CorAveRav - 10.03.2020 19:00
Samalta kirjoittajalta "Kaikki menee päin h*lvettiä".
Laitoin äänikirjan varaukseen, saa joskus syksyllä.

Tuota "Kuinka olla piittaamatta paskaakaan" ei ollut e-kirjana lainattavissa, tosin ei paljoa maksaisi Prismassa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: tuRboman - 10.03.2020 19:29
Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan
NURINKURINEN OPAS HYVÄÄN ELÄMÄÄN
Alkuperäinen nimi on The Subtle Art of Not Giving a Fuck

Mielenkiintoinen kirja, älä yritä liikaa ja positiivisuus hittoon tyylistä elämänopasta normi ja työelämään. Avaa joillekin ihmisille varmaan erikoisia näkemyksiä, mutta itse ollut kirjan asioiden kannalla jo jonkin aikaa. Suosittelen lukemaan. Ei varmasti uppoa kaikille.
Jaahas. Aika jännä, että otit tämän kirjan esiin. Ja myöskin pidit siitä. Minulle se oli hieman erilainen kokemus. Jäi about 1/3 lukematta. Tuolla se yöpöydän laatikossa on. Alku tavallaan lupasi jotain syvempää ajatusta. Mutta mulle tuo juttu alkoi tökkiä melko nopeaan ja rupesi jopa ärsyttämään.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Jari_S - 10.03.2020 19:54
Tämä viimeksi lukemani kirja ei ole kyllä yhtään niin jännittävä kuin useimmat muut täällä mainitut kirjat, mutta kenties sitäkin hyödyllisempi. Ainakin jos on kiinnostunut signaaleista ja niiden muutosilmiöistä, tai jos systeemifunktiot tai siirtojohdot mietityttävät, niin tässäpä oiva opus.

Harvoinpa tämmöisiä julkaistaan suomenkielellä, mutta nytpä niin on tehty, eli:

Martti Valtonen ja Anu Lehtovuori: Piirianalyysi, osa 2

Kirjaa lukiessa ei enää tarvitse niin ihmetellä, miksi koulussa opetetaan matematiikkaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: kahe - 10.03.2020 20:18
Jaahas. Aika jännä, että otit tämän kirjan esiin. Ja myöskin pidit siitä. Minulle se oli hieman erilainen kokemus. Jäi about 1/3 lukematta. Tuolla se yöpöydän laatikossa on. Alku tavallaan lupasi jotain syvempää ajatusta. Mutta mulle tuo juttu alkoi tökkiä melko nopeaan ja rupesi jopa ärsyttämään.
Alku tuotti myös tökkimistä ja lukemisen haastetta, mutta lopussa on pihvi. Meillä osa työnohjausta lukea aiheesta ja toinen luettava olisi Hintsan voittamisen anatomia. Hyvinvointimalliin tutustumista ja työ stressin helpottamista.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Juuha - 21.03.2020 12:39
Max Tegmark: Life 3.0 - Being Human in the Age of Artificial Intelligence (2017).

Ruotsalaislähtöisen MIT-professorin kirjoittama NY Times bestseller-kirja tekoälyn tulevaisuudesta.

Kirjan alkuosa mielenkiintoisin missä keskustellaan tekoälyn tämänhetkisestä tilanteesta, viimeaikaisista teknologisista läpimurroista ja miten asiantuntijat näkevät seuraavat 50-100 vuotta. Keskiosassa Tegmarkin mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja kuvaa mitä ihmeellisimpiä skenaarioita joskus 5000v päästä, tuntuu lähinnä scifiltä lukea. Loppua kohden palataan taas asiaan, esim fysiikan rajoitukset mitä voidaan tekoälyllä saavuttaa ja kysymyksiä kuten voiko tekoäly olla itsetietoinen.

Omaan makuun olisi vähän enemmän voinut selittää nykyistä teknologiaa ja millä teknisin keinoin realistisesti voidaan kehittää tekoälyä seuraavan 50v aikana ja mitä se mahdollistaisi. Paljon oivalluksia tuli myös, esim kuinka aika-avaruus estää ihmiskuntaa valloittamasta koko universumia vaikka pystyttäisiin matkustamaan valon nopeudella loputtoman pitkään.

Ohimennen selvisi myös elämän tarkoitus mikä on entropian eli epäjärjestyksen lisääminen. Ensin voisi kuvitella että ihminen ja elämä vähentää entropiaa, mutta pidemmällä aikavälillä ihmiskunta nopeuttaa entropian lisäystä tuhoamalla maapallon. Esim öljyvarat pysyisivät maan alla paljon pidempään ilman ihmistä, ihminen polttaa ne taivaan tuuliin ja entropia lisääntyy nopeammin. Ihmisen omat halut ovat vain toissijaisia työkaluja entropian lisäyksen nopeuttamiseksi. Eli elämän tarkoitus ei ole mikään muu kuin fysiikan peruslaki joka on epäjärjestyksen lisäys.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Exodus - 21.03.2020 12:41
Harmi kun kirjastot ovat nyt kiinni. Monella olisi nyt aikaa lukea. Ei oikein tabletilta viitsi kirjoja lukea, lehtiä kylläkin.
Omaksi ei ole kirjoja tullut ostettua varmaan 15:sta vuoteen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 30.03.2020 19:51
William Faulkner: Rosvot

Perhana kun Faulknerin kieli on paikoitellen niin työlästä luettavaa, että pitää välillä palata taaksepäin ja lukea virkkeitä uudelleen, että pysyy kartalla. Eikä välttämättä pysy sittenkään.

Muttamutta, ei näitä ajat sitten manan maille siirtyneitä latukirjailijoita suotta ole kehuttu. Jokin tarinan rakentamisessa ja aiheen käsittelyssä sekä henkilöhahmojen avaamisessa juonen edetessä on sangen kiehtovaa. Sinällään pieniä tarinoita varsin maanläheisten hahmojen sattumuksista ja edesottamuksista, mutta mehevästi marinoituna. Melkein saa itsekin kaapia mutaa korvan takaa lukiessan porukan auton juuttumisesta liejuun.

Aivan niin paljon en riemuitse, että arvostaisin tätä vitosen tasolle, mutta olkon nelonen nyt kuitenkin.


ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 30.03.2020 20:25
Just viimeistelin Lee Childin viimeisimmän: Kuilun partaalla.
Taattua Jack Reacher viihdettä parhaalla mahdollisella tavalla. Tällaista totaalisen epärealistista ja ylivoimaista suorittajaa on hauska seurata. Tämä on mulle sitä parasta tyhjäkäyntilukemista. Ei oikeastaan päätä eikä häntää, mutta niin hiton viihdyttävää
Joka näistä tykkää, niin pakko lukea! 5/5

Tämä äänikirjana. Juuri kuten turbo kertoo, aivan älytöntä mutta viihdyttävää. Clint Itäpuu-elokuva 80-luvulta kirjallisessa muodossa.  ::)
Sen verran eroa muihin, että nyt ei mainita nimeä sille paikkakunnalle, jossa pyöritään.
Sopivaa soundtrackia halkojen hakkaamiselle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: sminkypinky - 07.04.2020 17:09
Minäkin kuuntelin äänikirjana Kingin Laitoksen. Viihdyttävän helppo. Sen lisäksi muutama dekkari tullut lueskeltua. Yksikään ei ansaitse nimeään mainittavan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: antsu - 07.04.2020 18:19
Lukuhommat menivät pieleen, kun en ollut tarkkana ennen kuin sulkivat kirjastot :(
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vempula - 08.04.2020 09:28
Työhommat muuttuneet lähes kokonaan rauhalliseksi päivystämiseksi, joten olen alkanut töissä kahlaamaan vanhoja Remeksiä läpi. Ylösnousemuksen luin eilen ja sitä olikin mukava lukea, kun olin nuorena kollina Rauma-Repola Oceanicsilla kesätöissä :) Melkein kuin olisi itse ollut kirjan tapahtumissa mukana ;D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 13.04.2020 20:48
W.G. Sebald: Vieraalla maalla

Sebald on hiukan vaikeasti lokeroitava kirjailija, mutta ehkäpä kuitenkin positiivisessa mielessä erilainen. Yksi tunnuspiirre hänen kirjoissaan on mustavalkoisten kuvien käyttö tekstin lomassa. Mielestäni ne toimivat varsin hyvin, osaltaan tukien tekstiä.

Tässä kirjassa oli neljä erillistä tarinaa, joissa yhdistävänä tekijänä oli kuvattujen henkilöiden muutto kotiseuduiltaan Sveitsistä jonnekin toisaalle, esimerkiksi USA:aan tai Englantiin. Päähenkilö - liekö Sebald itse - kuvaa minä-muodossa matkojaan selvittämään näiden henkilöiden elämänvaiheita. Pahimmillaan nämä tapahtumien kuvaukset alkavat puuduttaa ja kyllästytääkin, mutta omalla tavallaan kirja on kyllä kiinnostsvasti toteutettu. Ehkä kuitenkin niin, että ensimmäiset kaksi tarinaa olivat ne kiinnostavimmat ja viimeistään viimeisen pidemän kohdalla mielenkiintoni alkoi vahvasti herpaantua.

Suomennoksen kieliasu oli loistava ja pitikin välillä kurkata kansilehdiltä suomentaja: Suomisen Oilihan se taas kerran oli laadun takeena.  :)

Ajattelin tälle arvosanaksi ensin nelosta, mutta otetaan pikkuisen alaspäin tuon mainitsemani loppua kohden hiipumisen vuoksi. 3½/5.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 13.04.2020 20:59
Amos Oz: Älä kysy yöltä

Taas liikutaan Israelissa, tällä kerralla pikkukaupungissa, jossa pääosassa on melko epäpariselta vaikuttava pariskunta. Tarinassa kuvataan yhtäältä heidän välistä suhdettaan, toisaalta jonkinlaisena pääteemana on kaupunkiin suunnitteilla oleva huumenuorten hoitokoti. Vahvasti tässä mennään fiktiivisen romaanin ehdoilla, eli mitään huumeluentoa ei ole luvassa, pikemminkin päin vastoin.

En ole montaa Ozin kirjaa vielä lukenut, mutta on kyllä tunnustettava hänen kykynsä tuottaa mukaansatempaavaa tekstiä sinällään varsin pienimuotoisissa puitteissa. Positiivisesti tarina pysyi kasassa kuta kuinkin loppuun saakka, eli ei tarvinnut alkaa puolivälin jälkeen odotella että eikös tämä jo kohta loppuisi. Osansa toimivuudessa oli epäilemättä hyvin luettava kieliasu, josta suomentajalle kiitokset.

Arvosanaksi minulta 4-/5.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: epjbmw - 14.04.2020 16:55
Eero Huovinen: Äitiä ikävä

Olen aina ihaillut Eero Huovista, muunmuassa hänen televisioesiintymisissään.
Hän on jotenkin niin luontevan ja turvallisen "isällinen", keskustellaanpa mistä asiasta tahansa tai onpa hän sitten toimittamassa mitä tahansa kirkollista tapahtumaa.
Niinpä sitten kun kuulin tästä kirjasta, niin laitoin heti kirjastosta varaukseen, mutta tämä korona karenssi kerkesi alkaa, ennen kuin sain kirjan.
Onneksi osui syntymäpäivä sopivasti kohdalle, niin sain eeppoksen ihan omaksi.
Eikä kirja pettänyt odotuksia.
Aiheen haikeudesta huolimatta tarinan kerronta on juuri, niin tuttua Huovista, kuin voi vain julkisten esiintymisen perusteella odottaakin. 👍
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Quality - 14.04.2020 17:47
Olipa osuvasti kuvattu, epj. Olen Eerosta aivan samaa mieltä, hän on persoona vailla vertaa. Muutamia hänen kirjojaan olen lukenut, kaikki yhtä hyviä, ja tämä uusin on meilläkin kirjastosta varauksessa. Toki jono on pitkä, mutta kun kirjahylly pursuilee entuudestaan, pitää rajoittaa uusien hakintoja. Voisihan tuolta varmaan jotain siivota uusien tieltä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 21.04.2020 21:26
Äänikirjana:
Gabriel Garcia Màrquez: Sadan vuoden yksinäisyys Lukijana kunnanjohtaja Kiiski eli Jukka Pitkänen.  ::)

Onpahan tarina. Sataan vuoteen mahtuu monta ihmistä ja heidän tarinansa. Olkoonkin, että Macondon ihmiset tuntuvat elävän kumman vanhoiksi.
Nobel-palkitun kirjailijan pääteoksena pidetty kirja. Kerronta on sen mukaista, sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Keskivaiheilla käydyn sodan yksityiskohtiin käytetään (minusta) liikaa aikaa. Kirjan maailma ei ole aivan realistinen, vaan mukana on fantasiaelementtejä, kuten mustalaisten lentävä matto ja kuolleista nouseva Melquiades. Näissä kohdissa, ja kertoessaan Macondon kylän kehitysvaiheista on kirjailija parhaimmillaan.
Joka tapauksessa, ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen vaikka tarina pitkä onkin. Vahva eroottinen lataus kulkee läpi kirjan, tehden monesta hahmosta paljon kiinnostavamman kuin ilman sitä olisi.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Taavetson - 22.04.2020 16:54
Seppo Jokinen: Pisara veressä

Onko täälä muita koskisfaneja? Eli tamperelaisen komisarion seikkailut jatkuu, ja varsin tutulla kaavalla. Mielestäni Koskiset ovat aina olleet miellyttävää vaihtelua tämmöisessä helppoadekkarihömppää-genressä nordic noir Nesboille ja Remeksille, ainakin jos kriteereinä käyttää elämänmakuisuutta ja uskottavuutta. Jokinen on lisäksi mielestäni oiva kertoja, ja etenkin tamperelaisena samaistuminen ja myötäeläminen on todella helppoa. Jotkut pitävät toki näitä hieman pitkäveteisinä, mutta mielestäni maailma tarvitsee yhtälailla Jack Baueria ja CTUta kuin brittiläistä välillä neulontaa harrastavaa kiireetöntä neitiäkin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: epjbmw - 22.04.2020 18:28
Seppo Jokinen: Pisara veressä

Onko täälä muita koskisfaneja?

Täällä ainakin yksi ilmoittautuu.  :)
Tämä Pisara veressä on varmaankin uusin, kun tuota en ole lukenut, eikä rouvapuolisokaan tuota muistanut.
Me molemmat ollaan luettu kai kutakuinkin kaikki komissarion sevittämät tapaukset.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: jrinnes - 22.04.2020 18:32
Täällä on toinen! :)
Jokuset maanläheisine juonikuvioineen on aivan mahtavaa vaihtelua sfääreissä leijuviin Remeksiin ym. verrattuna. Kuuntelen kirjoja paljon äänikirjoina ja Jokisia aikaisemmin lukenut Ola Tuominen on ehdoton lempilukijani kunnanjohtaja ex-Kiisken (eli Jukka Pitkäsen) ohella.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 22.04.2020 18:48
Meillä asuu kaksi lisää. Samat sanat Ola Tuomisesta, on niin tamperelainen että.  :) :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Taavetson - 22.04.2020 21:03

Täällä ainakin yksi ilmoittautuu.  :)
Tämä Pisara veressä on varmaankin uusin, kun tuota en ole lukenut, eikä rouvapuolisokaan tuota muistanut.
Me molemmat ollaan luettu kai kutakuinkin kaikki komissarion sevittämät tapaukset.

Juu, tämä on se uusin tapaus. Ja äänikirjojen suhteen on pakko yhtyä edellisiin, muutaman myös kuunnelleena Ola on huippu, vaikka yleisesti Jukka Pitkänen onkin oma suosikkilukijani. Ollaanpa täälä yksimielisiä.  :D
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Juuha - 22.04.2020 22:23
Lemmy Kilmisterin omaelämänkerta (2002). Viihdyttävää luettavaa vaikkei Motörhead ihan suurimpia suosikkibändejä olekaan. Kirjoitettu hauskasti eikä siinä tainnut olla yhtään tylsää kappaletta.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 27.04.2020 11:21
Äänikirjana:
Gabriel Garcia Màrquez: Sadan vuoden yksinäisyys Lukijana kunnanjohtaja Kiiski eli Jukka Pitkänen.  ::)

Onpahan tarina. Sataan vuoteen mahtuu monta ihmistä ja heidän tarinansa. Olkoonkin, että Macondon ihmiset tuntuvat elävän kumman vanhoiksi.
Nobel-palkitun kirjailijan pääteoksena pidetty kirja. Kerronta on sen mukaista, sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Keskivaiheilla käydyn sodan yksityiskohtiin käytetään (minusta) liikaa aikaa. Kirjan maailma ei ole aivan realistinen, vaan mukana on fantasiaelementtejä, kuten mustalaisten lentävä matto ja kuolleista nouseva Melquiades. Näissä kohdissa, ja kertoessaan Macondon kylän kehitysvaiheista on kirjailija parhaimmillaan.
Joka tapauksessa, ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen vaikka tarina pitkä onkin. Vahva eroottinen lataus kulkee läpi kirjan, tehden monesta hahmosta paljon kiinnostavamman kuin ilman sitä olisi.

Loistavaa! Olen tuon paperiversiona lukenut pariin-kolmeen kertaan ja aina on yhtä vaikuttava. Lisäksi käytiin muutama vuosi sitten katsomassa teatterissa Turussa. Rouva piti sekavana kun ei tuntenut kirjan tarinaa. Saattaa toki mennä välillä sekaisin useampien José Arcadio Buendioiden keskellä...

Voisi olla mielenkiintoinen tuollainen äänikirjaversio, kun juoni on tuttu. Laitetaan harkintaan!

ä.

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 29.04.2020 20:39
E.L. Doctorow: Kuikkajärvi

Melko ristiriitainen kirja. Kieliasu oli ajoittain arvatenkin tarkoituksella jollakin tapaa sekavaa, ilman välimerkkejä ja pomppimista asioiden välillä. Varmaankin liittyy siihen, että yksi keskeisistä hahmoista oli huithapeli runoilija, joka liikkui ajatuksissaan jossakin juoppouden ja nerouden välimaastossa. Toisaalta sitten tarina oli jollakin tapaa kiehtova ja piti hyvin otteessaan, tarinan kaari oli rakennettu vallan mainiosti. Hiukan sääli, että en pystynyt lukemaan ns. yhtä soittoa, vaan useampana pätkänä, mikä hankaloitti tarinan ja hahmojen muistamista.

Ei tämä mitenkään loistava mielestäni ollut, joten olkoon arvosana sitten vaikka 3/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: JNorr - 30.04.2020 06:26
Seppo Jokinen: Pisara veressä

Onko täälä muita koskisfaneja?

Täältä käsi kans pystyyn. Sama kirja juuri työn alla ja vaikuttaa siltä että ei petä tälläkään kertaa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 02.05.2020 17:43
Edouard Louis: Ei enää Eddy

Tiedättekös, toisinaan päätyy olemaan pitämättä jostakin teoksesta sen aiheen tai lajityypin vuoksi. Siis vaikka muutoin olisi kuinka hyvä tahansa. Tämän kirjan kohdalla minulle kävi niin. En osaa lainkaan inostua kirjoista, joiden luonnehdinnaksi sopisi vaikkapa 'hämmästyttävän avoin ja rehellinen kuvaus raskaasta lapsuudesta alkoholisti-isän hallitsemassa kodissa, koulukiusattuna ja erilaisen seksuaali-identiteetin aiheuttaman epävarmuuden keskellä'. Muutoin sinällään kelpo kirja, nopealukuinen.

Ei tästä enempää, seuraava kirja on jo hyvällä alulla.

Pisteet minulta 2/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 03.05.2020 03:04
Minulla on hämärä muistikuva että olisin aiemminkin mennyt henkilökohtaisuuksiin ja kehunut ääliötä  :)  Syy on edelleen sama. Vaikken lue samoja kirjoja, luen oikein mielelläni hänen kommenttejaan. Kuvaukset ovat korkealaatuisia ja ilmeisen tarkkoja näkemyksiä kuhunkin kirjaan ja kirjailijaan.
Toivottavasti jatkat ääliö arviointejasi vaikkei niitä useinkaan kommentoida.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 09.05.2020 10:35
Richard Ford: Rock Springs

298 sivua, kymmenen tarinaa. Yhdistävänä tekijänä sijoittuminen samaan aikakauteen ja Montanan Ford Springsin tienoille.

Äkkiseltään vaikuttaisi, että tarinat ovat hiukan synkkäsävyistä yksinkertaisen kielen kioskikirjallisuutta. Mutta, kirjan edetessä periaatteessa erilaisissa tarinoissa alkaa ilmetä paljon samankaltaisuuta ja näennäisen simppeli kieli paljastuu suunnitelluksi. Hienosti toteutettu kokonaisuus, jossa mainiosti pitää paikkansa vanha luonnehdinta 'enemmän kuin osiensa summa'.

Hiukan luuseripohjalla ovat useimmat henkilöhahmot ja eräänlainen surumielisyys ja elämässä epäonnistuminen leimaavat oikeastaan kaikkia kertomuksia.

Minä tykkäsin, oli mukavaa lukea lyhyehköjä kertomuksia ja yhden päätyttyä jo odotella seuraavaa.

Pisteitä minulta 4 ja ihan pikkuinen miinus, koska pari tarinoista oli muita heikompia.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 09.05.2020 10:43
Minulla on hämärä muistikuva että olisin aiemminkin mennyt henkilökohtaisuuksiin ja kehunut ääliötä  :)  Syy on edelleen sama. Vaikken lue samoja kirjoja, luen oikein mielelläni hänen kommenttejaan. Kuvaukset ovat korkealaatuisia ja ilmeisen tarkkoja näkemyksiä kuhunkin kirjaan ja kirjailijaan.
Toivottavasti jatkat ääliö arviointejasi vaikkei niitä useinkaan kommentoida.

Kiitoksia kommentista, juupeli.  :)
Kirjoittelen näitä lähinnä omaksi ilokseni, enkä ole kommentteja odotellutkaan. Jos joku sattumoisin lukee saman kirjan, niin on toki mukavaa lukea että ollaanko lainkaan samoilla linjoilla.
Minullahan ei tekniikan ihmisenä ole mitään koulutuksellista pohjaa kirja-arvoioden tekemiseen, eli ihan omien miellekuvien pohjalta syntyvät. Joku kirjallisuuden maisteri arvatenkin näkisi monet havaintoni toisin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 09.05.2020 10:59
Äänikirjana
Håkan Nesser:  Cafe Intrigo. Lukijoina Krista Putkonen-Örn ja Jukka Pitkänen.

Koostuu novelleista. Tarinoita yhdistää otsikonmukainen kahvila, jossa vieraillaan tapaamassa muita ihmisiä.
Nesserin  tapahtumapaikat ovat eri puolella maailmaa, ihan tavanomaisia paikkoja, joissa asuu tavanomaisia ihmisiä ihan tyytyväisenä. Kaikilla on kuitenkin jokin synkkä asia menneisyydessä, joka alkaa vähä vähältä tulla esille.  Tällä kertaa ollaan Maardamin kaupungissa.
Nesser luo taitavasti jännityksen pala palalta ja vihje vihjeeltä. Kumpiko tarinan osapuolista onkaan roisto ja kumpiko uhri? Näkökulmat vaihtuvat kertomuksen edetessä.
Oma suosikki on aloitustarina Tom. Loppuratkaisu on elegantti ja uutta lupaava...jatko-osan voi kuvitella mielessään vaikka sitä ei tulisikaan.
Elokuva näistä kertomuksista on tulossa. sekin kertoo tekstin laadukkuudesta.
Suositus jännityksen ystävälle.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: CorAveRav - 14.05.2020 20:16
Samalta kirjoittajalta "Kaikki menee päin h*lvettiä".
Laitoin äänikirjan varaukseen, saa joskus syksyllä.

Tuota "Kuinka olla piittaamatta paskaakaan" ei ollut e-kirjana lainattavissa, tosin ei paljoa maksaisi Prismassa.
Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on nyt luettu, tuli tilattua kun sai ilman postikuluja.
Harvinaisen sekava, kuten kirjoittajakin lopussa totesi itsekkin..., perusajatus takasivun kannessa ok.

Tuon lisäksi luettu/kuunneltu monta talouspuolen e-kirjaa. Pään päivitystä tälle vuosituhannelle.
Nykyään materiaalia on runsaasti juutuupissa tästäkin, ei ollut aikaisemmin harrastusta kokeillessa.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Vaari - 16.05.2020 12:14
No niin, vihdoinkin sain käsiini mielenkiintoisen kirjan.  :)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 16.05.2020 15:55
Leo Tolstoi: Kasakat

Nyt ei kyllä oikein uponnut. Tarinasta jäi vähän väkinäinen olo, ei se ei missään vaiheessa lähtenyt kunnolla liitoon. Tiedä sitten johtuuko siitä, että tuossa vaiheessa uraa kirjailijan taidot eivät vielä oleet hioutuneet parhaaseen teräänsä. Yhtä kaikki, en tätä lukiessani missään vaiheessa oikein innostunut ja tietynlainen toistelu ja paikalleen jämähtäminen alkoi häiritä kirjan edetessä. Jossakin vaiheessa tuli mieleen Waltarin Yksinäisen miehen juna, jossa oli jotakin saman tyyppistä.

Luettavuudeltaan kirja ei ollut niitä helpoimpia; 1863 julkaistun kirjan kieliasu on ylipäänsä tämän päivän lukijalle hiukan raskasta, eivätkä kasakoiden kielen sanat tekstin lomassa helpota asiaa yhtään.

En tätä nyt oikein kenellekään osaa suositella, jos Tolstoi kiinnostaa, niin aloittelee sitten vaikka Sota ja rauha -mammutin ensimmäistä osaa.

Minulta pisteitä 2/5.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 21.05.2020 09:43
Wole Soyinka: Tulkit

Piristävästi erilainen! Nigerialainen Soyinka oli minulle kirjailijana entuudestaan tuntematon, eli ei ollut tällä kerralla ennakkoajatuksia tyylin eikä sisällön osalta. Hyvä niin.

Mukavahan tämä oli. Tarinassa rooleissa ovat Nigeriaan palanneet nuorehkot henkilöt, jotka olivat ilmeisesti kaikki opiskelleet ulkomailla. Paluu Nigeriaan ei kaikilta osin suju ilman kitkaa. Roolihenkilöiden tekemisiä käsitellään sekä yksitellen että ryhmänä, jollaiseksi he viimeistään kirjan lopussa muodostuvat.

En osaa sanoa johtuuko kirjailijan afrikkalaisuudesta tai siitä, että tapahtumat sijoittuvat Nigeriaan, mutta tässä oli kyllä omanlaistaan erilaisuutta ja sen myötä uutuuden viehätystä. Ehkä hieman erilaisia näkökulmia ja tietysti myös rotujen sekä erityisesti kansallisuuksien välisiä eroavaisuuksia.

Hyvää lukukokemusta latisti melko paljonkin se, että kirjailija oli - kuten muutamilla välillä tapana on - tehostanut jonkin asian käsittelyä pukemalla sen jonkinlaiseen tajunnanvirran kaapuun. Tuollaisia kohtia oli kirjassa muutamia, ja niiden kohdalla oli tekemistä pysyä perässä että kuka tekee mitä, missä ajassa, mikä on todellista ja mikä fiktiota. Paria kohtaa en tainnut loppujen lopuksikaan ymmärtää.

Hieman siis ristiriitaisin ajatuksin jäi tämä kirja hyllyyn pölyyntymään. Ajattelin arvosanaksi nelosta, mutta tuon tajunnanvirtahomman perusteella laitetaan perään melkoisen pitkä miinus.

Soyinkan kirjoja on hyllyssä kolme lisää, palannen niihin tuonnempana niin selviää mikä pysyy samana, mikä muuttuu.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 25.05.2020 20:16
Saul Bellow: Ravelstein

Joutavaa jarittelua. Tuo tuli ehkä ensimmäisenä mieleen kirjaa lukiessa. Tarinassa minähenkilö kertoo ystävänsä Ravelsteinin tarinaa ja äkkiseltään tosiaan vaikuttaa melko jonninjoutavalta.

Kun tarinaa pohtii tarkemmin, on siinä paljon hyvää. Kun kirjoittaja kuvaa Ravelsteinin innostusta mm. antiikin filosofiaan, tai erilaisia sairauksia oireineen ja hoitoineen, on hän eittämättä itsekin joutunut näkemään paljon vaivaa perehtyäkseen mainitsemiinsa asioihin. Tarina myös etenee mukavasti ja selvästi huolella suunnitellusti, eli pikku hiljaa tuodan lisää tietoa niin minähenkilön kuin Ravelsteinin elämästä.

Hiukan minua häiritsi se, että kertomuksessa lappaa porukkaa kuin hollituvassa. Olisi vähempikin piisannut.

Vähän oudolla tavalla kirja samanaikaisesti alkoi kyllästyttää ja kiinnosti lukemaan eteenpäin. Jälkimmäiseen varmasti vaikutti se, että kieli on melko simppeliä ja helposti luettavaa. Suomentaja Marja Alopaeuksella tuossa osaltaan sormensa pelissä.

Jospa tälle nyt erilaisten plussien ja miinusten summana antaisin pisteitä 4/5.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Patteri - 25.05.2020 20:29
Isaac Asimov : Säätiö veitsenterällä

Mestarin paluu säätiöversumin pariin parin vuosikymmenen tauon jälkeen (tämäkin kirja on jo marinoitunut 80-luvulta lähtien) jonka kyllä huomaa. Säätiö-trilogia on kirjoitettu huomattavasti vakavammin kuin aiheena oleva, henkilöhahmojen tunteisiin on kiinnitetty enemmän huomiota ja muutenkin tapahtumat pyörivät enemmän arkisempien ihmissuhteiden ympärillä kuin trilogiassa. Mukaansa tempaava juoni ja taattua nostatusta loppukliimaksiin asti.

4/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 26.05.2020 18:58
(https://jussi.kuvat.fi/Autostadium/A4125F37-7DEE-4561-B741-6378149AE895.jpeg?img=img2048)

Noora Jokinen : Aikuinen nainen ratissa

Aihe itse asiassa kiinnostaa minua melko vähän mutta kirjan omistaja halusi minun sen lukevan, joten...  otin selvittääkseni miten asia oikein esitetään. Lopputuloksena, kohdeyleisölleen varmasti oivallista lukemista. Niille aikuisille naisille joilla ei ole juurikaan tai ollenkaan ajokokemusta. Tässä tapauksessa aikuinen nainen on iältään 40+.

Noin 270 sivuun on mahdutettu hyvinkin kaikki oleellisimmat asiat mitä kirjoittaja teki, koki ja kohtasi. Autokoulu, ajokortti, auton ostaminen, autoilu ja paljon muuta näihin liittyvää. Asiat kohdataan ja kerrotaan tunnetasolla mutta faktat käyvät selväksi. Minulle kirjan punaisena lankana oli rohkaistuminen. Ei nainen ole automaattisesti miestä huonompi ratissa, usein vain kokemattomampi. Eli rohkeasti vaan ajamaan, sillä ajamalla saa varmuutta selviytyä tilanteista.

Teksti on helppolukuista ja asioita ei jäädä märehtimään. Seuraavalla sivulla ollaan jo toisen asian kimpussa. Vaikka kirjoittaja oppii nauttimaan autonsa tarjoamista hyvistä puolista, kulut ja käytön hankaluudet nostetaan esiin, unohtamatta ilmastoasioita. Kohderyhmälle varmasti hyvä opas autoon, sen omistamiseen ja autoiluun.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 19.06.2020 14:46
Amos Oz: Ehkä jossain muualla

Ristiriitaisin aatoksin laskin tämän kirjan käsistäni. Kibbutsielämän esittely sisältäpäin ei lähtökohtaisesti lukeudu ns. kiinnostaviin aiheisiin, ja ensimmäisten muutaman kymmenen sivun jälkeen olinkin jo siirtyä muuhun lukemistoon. 2018 kuollut Amos Oz oli kuitenkin taitava kirjoittaja jo 1966, jolloin tämä teos julkaistiin. Muutaman Ozin kirjan nyt luettuani hänen taitavuutensa näkyy mielestäni tavassa, jolla tarina on rakennettu ja paketoitu, kuten toki myös tapana rakentaa henkilöhahmoja juonen edetessä. Tässä kirjassa esimerkiksi tapahtumia kommentoi yhtäältä anonyymiksi jäänyt kertojahahmo, toisaalta yhteisön eri jäsenet kukin omaa kauttaan. Jatkuvuutta siis toi tuo kertojaääni, toisenlaista näkökulmaa useat muut hahmot. Hahmoja oli melko paljon, minkä vuoksi piti välillä hiukan pläräillä taaksepäin, että muistui mieleen kuka kukin on.

Erilaisia tapahtumia ja niiden kuvauksia oli kappalemääräisesti paljon, mikä sai 300-sivuisen kirjan tuntumaan sivumääräänsä pidemmältä ja raskaammalta.

Kirja ei siis ollut juurikaan kiinnostava, mutta taitavasti toteutettu. Pisteytys menee hiukan hankalaksi jonnekin kakspuolen ja neljämiinuksen väliin, josta keskiarvona sitten vaikka kolmonen erittäin himmeällä plussalla.

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: epjbmw - 26.06.2020 15:59
Jarkko Sipilä : Syy tappaa

Vaikkakin aihepiiriltään hiukan synkkä teos, niin pitkästä aikaa osui lukumieltymyksiin.
Pari edellistä "Takamäki dekkaria" on olleet jotenkin vaikeasti luettavia, mutta tämä oli tuttua ja turvallista. Ehkä liiankin ennalta arvattavaa osin, mutta kai se näin kesälukemisena saa ollakin.

Kirjaston avautumista ja Seppo Jokista odotellessa, arvosanaksi antaisin 4-/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: juupeli - 27.06.2020 12:50
Stephen King : Keveys

Novelli. Sivuja 135. Tällaisia on Kingiltä julkaistu novellikokoelmissa, mutta tällä kertaa omana kovakantisena kirjana. Aika kovaan hintaan vielä.

Tarina oli helppolukuinen, luinkin sen melkein kokonaan autoni huoltoa odotellessa. Tapahtumapaikkana Castle Rock. Juonena on yksi outo juttu jonka kautta kuvataan ihmisiä ja heidän asenteitaan. Kirja ei oikeastaan tehnyt vaikutusta puoleen eikä toiseen. Ihan ok mutta...

(https://jussi.kuvat.fi/Autostadium/3C8AE5FB-09AB-4B2B-8832-CA048B75D468.heic?img=medium)
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Duke - 28.06.2020 11:01
Juha Rautaheimo: Hermo

40 vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä työskennellyt rikosylikomisario Juha ”Hermo” Rautaheimo käy läpi suomalaisen rikoshistorian tunnetuimpia tapauksia.

Muistelmateos on mielenkiintoinen kertomus poliisin selvittelytyöstä ja tutkintatavoista.

Kirjaa lukiessa palautui mieleen kaikkien tuntemia tapauksia mm. poliisisurmat 1997, Herlinin hissisuvun miljoonaperijättären sieppaus ja raaka taksisurma.

Arvosana 5/5

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 04.07.2020 19:40
Gabriel García Márquez: Rakkautta koleran aikaan

Hieno! Todella taitavasti rakennettu kokonaisuus, jossa henkilökuvia rakennetaan pilke silmäkulmassa parikymppisistä kahdeksannelle vuosikymmenelle. Tarinassa riittää runsaasti erilaisia käänteitä, jotka pitävät mielenkiinnon yllä. Pelkäsin tätä imeläksi hömpäksi, mutta ilokseni olin väärässä, paitsi aivan viimeisen luvun osalta. Teksti eteni paljon harlekiinitasoa korkeammalla tasolla, kuitenkin ollen helppolukuista, mikä tekisi tästä erinomaisen kumppanin vaikkapa pitkälle lomalennolle tai lomakohteen aurinkotuolissa röhnöttävälle.

Arvosanaksi minulta 5--

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Jari_S - 05.07.2020 09:35
Juha Rautaheimo: Hermo

40 vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä työskennellyt rikosylikomisario Juha ”Hermo” Rautaheimo käy läpi suomalaisen rikoshistorian tunnetuimpia tapauksia.

Muistelmateos on mielenkiintoinen kertomus poliisin selvittelytyöstä ja tutkintatavoista.

Vai on Rautaheimo julkaissut kirjan…

Itse asiassa olen joskus kauan sitten hänet tavannutkin. Olin aikanaan harrastamassa yö-valokuvausta ja sattumalta olin valinnut kuvauspaikan, jonka vieressä oli hetki sitten tapahtunut eräs rikos, jota poliisit olivat juuri tutkimassa.

Tulivat sitten minultakin kyselemään, millä asioilla liikun ja olenko nähnyt lähistöllä muita ihmisiä jne.

Ottivat sitten yhteystietoni ja erinäisten vaiheiden jälkeen jouduin juurikin tuon Rautaheimon jututettavaksi.

Hän oli pyytänyt minua ottamaan mukaan niitä valokuvia, joita olin kyseisenä yönä ottanut. Yhdessä yöllistä maisemaa esittävässä kuvassa näkyi taustalla Vantaan Martinlaaksossa sijaitseva vesitorni, mutta Rautaheimo rupesi kovasti väittämään, että kyseessä olisi Lauttasaaren vesitorni, vaikka se on (oli) profiililtaan aivan erilainen.

Muistanpa, että ko. juttutuokiolta kotiin palatessani hieman huolestuneena pohdiskelin, että eipä taida rikospoliisin tutkintakyky ainakaan kaikilta osin olla kovinkaan osaavaa, jos noinkin yksinkertaisessa asiassa menee päätelmät noinkin pahasti pieleen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Duke - 05.07.2020 10:47

Juice puhuu - Kootut muistelmat, Vol 1

Ensimmäinen osa kattaa Juicen elämän ja taiteen noin vuoteen 1980 ja Viidenteentoista yöhön saakka.

Juice puhuu - Kootut muistelmat perustuu leikkaamattomiin, alkuperäisiin haastattelunauhoihin, joita ei koskaan aikaisemmin ole päässyt julkisuuteen.

Juicen kaikki levyt ja singlet kuunneltiin aikajärjestyksessä porukalla läpi, ja miesten puheet taltioitiin nauhalle. Materiaalia kertyi yli 40 tuntia Radio 957:n ohjelmasarjaa varten.

Sanalla sanoen mielenkiintoinen kirja. Olen aikoinaan käynyt leffan katsomassa Juicesta, joten luonnollisesti tartuin tähän kirjaan.

Arvosana: 5

Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: ääliö - 21.07.2020 18:19
William Faulkner: Ääni ja vimma

Kuulemma Faulknerin pääteos tämä. Tiedä häntä, mutta etenkin alkuosaltaan pirun työläs luettava. Varmaankin osittain siksi, että tuossa kohdassa kertojaminänä toimi mielisairas hahmo. Ei tämä muutoinkaan kaikkein nopealukuisimpia ole/ollut.

Lukaisin kirjan kansilehdeltä jonkin kovasti kehuvan kommentin kirjan erinomaisuudesta, mutta taisi olla liian korkeakulttuurinen minulle, kun en tästä mahdottomasti tykännyt, enkä ehkä osaa arvostaa niitä tyylikeinoja, joita mahdollisesti taitavasti oli hyödynnetty.

Seuraavaksi jotakin kevyempää lomalukemista. Pisteitä minulta 2/5

ä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 21.07.2020 22:11
Mika Kulju - Tornion maihinnousu 1944

Oikaistua historiankirjoitusta Lapin sodan aloittaneesta maihinnoususta. Valvontakomission paineen vuoksi sotapäiväkirjoihin ei aikanaan kirjoitettu ihan kaikkea mitä tapahtui ja se mikä kirjoitettiin, ei välttämättä mennyt ihan niin kuin se oikeasti meni. Iso kuva ei tällä kirjalla kuitenkaan muutu. Välttääkseen jatkosodan jälkeen uudet sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan suomalaiset joutuivat nousemaan entistä aseveljeään Saksaa vastaan ja ajamaan heidät Lapista. Tornion taistelut kestivät viikon ja siihen mahtui hyvää säkää, huonoa säkää, juopottelua, kadonnutta sotatahtoa ja rintamakarkuruutta, huonoa sodanjohtoakin jonkin verran. Vaimon isoisä osallistui tähän maihinnousuun, mistä syystä aihe on itselle erityisen kiinnostava.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: saksala - 29.07.2020 10:16
Ben Macintyre: Vakooja ja petturi. Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio (2020)

Britannian hyväksi vakoillut KGB:n tiedustelu-upseeri Oleg Gordijevski onnistui vain täpärästi pakenemaan Neuvostoliitosta Vaalimaan kautta 1985 brittien Sierran takakontissa. 11 vuoden ajan hän oli välittänyt länteen tietoa toimiessaan "diplomaattina" Kööpenhaminassa ja Lontoossa. Tiedon perusteella Margaret Thatcher ja Ronald Reagan mm. ymmärsivät miten Neuvostoliiton johto oli peloissaan jo Naton tavallisesta sotaharjoituksesta ja valmis tekemään ennaltaehkäisevän ydiniskun.

Tapahtumien kulku on kirjoitettu eri osapuolten haastattelujen ja muiden tietojen avulla niin todentuntuisesti ja jännittävästi kuin vakoilumaailmasta voi kirjoittaa. Kirjaa imaisi mukaansa niin että sitä oli vaikea päästää käsistä.

Neuvostoliitossa annettu Gordijevskin kuolemantuomio poissaolevana on edelleen voimassa ja Sergei Skripalin myrkytystapaus 2018 kiristi entisestään Gordijevskin turvajärjestelyjä Britanniassa.

Arvosana 5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: That 70s dude - 29.07.2020 12:37
^Kiitti vinkistä! Laitoin kirjastoon varauksen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: vkarasja - 29.07.2020 13:31
^Kiitti vinkistä! Laitoin kirjastoon varauksen.
Laitoin myös varaukseen. Olen näköjään Helmetin varausjonossa sijalla 455/455 eli hetken joutunee odottamaan  :o
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Ld - 29.07.2020 20:19
Itse kuuntelin tuon äänikirjana, voin myös suositella sitä vaihtoehtoa lukemisen sijaan. Etenkin jos ajaa jonkin verran niin siinä se tulee kuunnelluksi ikään kuin itsestään.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: kuulara - 29.07.2020 20:40
Ben Macintyre: Vakooja ja petturi. Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio (2020)

Britannian hyväksi vakoillut KGB:n tiedustelu-upseeri Oleg Gordijevski onnistui vain täpärästi pakenemaan Neuvostoliitosta Vaalimaan kautta 1985 brittien Sierran takakontissa. 11 vuoden ajan hän oli välittänyt länteen tietoa toimiessaan "diplomaattina" Kööpenhaminassa ja Lontoossa. Tiedon perusteella Margaret Thatcher ja Ronald Reagan mm. ymmärsivät miten Neuvostoliiton johto oli peloissaan jo Naton tavallisesta sotaharjoituksesta ja valmis tekemään ennaltaehkäisevän ydiniskun.

Tapahtumien kulku on kirjoitettu eri osapuolten haastattelujen ja muiden tietojen avulla niin todentuntuisesti ja jännittävästi kuin vakoilumaailmasta voi kirjoittaa. Kirjaa imaisi mukaansa niin että sitä oli vaikea päästää käsistä.

Neuvostoliitossa annettu Gordijevskin kuolemantuomio poissaolevana on edelleen voimassa ja Sergei Skripalin myrkytystapaus 2018 kiristi entisestään Gordijevskin turvajärjestelyjä Britanniassa.

Arvosana 5/5

Huippukirja! Suosittelen.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: kuulara - 29.07.2020 20:42
Gabriel García Márquez: Rakkautta koleran aikaan

Hieno! Todella taitavasti rakennettu kokonaisuus, jossa henkilökuvia rakennetaan pilke silmäkulmassa parikymppisistä kahdeksannelle vuosikymmenelle. Tarinassa riittää runsaasti erilaisia käänteitä, jotka pitävät mielenkiinnon yllä. Pelkäsin tätä imeläksi hömpäksi, mutta ilokseni olin väärässä, paitsi aivan viimeisen luvun osalta. Teksti eteni paljon harlekiinitasoa korkeammalla tasolla, kuitenkin ollen helppolukuista, mikä tekisi tästä erinomaisen kumppanin vaikkapa pitkälle lomalennolle tai lomakohteen aurinkotuolissa röhnöttävälle.

Arvosanaksi minulta 5--

ä.

Jokin aika sitten luin tämän. En ihan noin korkeaa arvosanaa antaisi, noin 3,5 / 5. Toistoa oli havaittavissa ehkä johtuen kirjan syntyprosessita eli kirja perustui pitkälti muualle eri aikoina kirjoitettuihin artikkeleihin.

Suositeltava kirja silti true crime - osastosta kiinnostuneille!
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Taski - 29.07.2020 23:00
Aki Linnanahteen kirjan "Jere". Kertoo siis tuosta kiekkoiljasta.

Mitenkähän tätä nyt luonnehtisi. Jonkin verran omakehua, hauskoja tarinoita ryyppyreissuista. Siltikin päälimmäisenä jäi mieleen että on kyllä melkoisen luonteeton kaveri kun kirjastakin kaiken kehun ja ylistämisen jälkeen päälimmäiseksi jäi fiilis että jätkä on mokannut lähestulkoon jokaisen hyvän tilanteen jollain ihan ihmeellisellä toilailulla.

Ja sitten porukka vielä fanittaa tällaista äijää. Joo hyvä kiekkoilija ja lahjoja varmaan mutta kovin syvälliseen ajatteluun ei taida kaveri kyetä. Kirjasta jäi selainen 6/10 fiilis. Tarinat ei oikein ääneen naurattaneet ja näin jääkiekkoa seuraamattomana en oikein saa siitäkään mitään että kerrotaan millaisilla tehoilla moskovan juntta taklasi iisakki nybergiä marokon päästadionilla.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Markku - 31.07.2020 11:17
Frederik Pohl: Kauppamiesten Sota, WSOYn SciFi-sarja 1990

Ei uutuus, otinpahan omasta hyllystä jotain mukavaa kesäluettavaa.
Tämän kirjan maailmassa valtaa pitävät mainostoimistot. Ihmiset on jaettu kuluttajiin ja mainostajiin. Kaikki keinot ovat sallittuja  kun kuluttajat halutaan ostamaan TosiLihaa, Kahvinta, Niko-purkkaa tai jotain muuta. Satiiria nykyajan menosta, ainakin amerikan maailmasta.
Vastavoimana ovat veenit, Venuksen asukkaat jotka eivät halua tällaista kaupallisuutta omalle planeetalleen. Päähenkilö, huippuluokan copy Tennison Tarb on tarinan alussa Venuksella Maan lähetystössä kauhistelemassa sikäläistä menoa. Palattuaan Maahan hän joutuu mainoksen uhriksi ja ajautuu Moka-Colan käyttäjäksi joka vie hänet yhteiskunnan pohjalle. Paluu tapahtuu vieroituksen kautta, mutta samalla hänen ajatusmaailmansakin muuttuu ja Suunnitelma alkaa hahmottua hänen mielessään.
Erinomaisesti kirjoitettu, helppoa lukemista, vaikka aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sen verran osuvaa Pohlin satiiri on.
5/5
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: kuulara - 02.08.2020 13:40
Jokin aika sitten luin tämän. En ihan noin korkeaa arvosanaa antaisi, noin 3,5 / 5. Toistoa oli havaittavissa ehkä johtuen kirjan syntyprosessita eli kirja perustui pitkälti muualle eri aikoina kirjoitettuihin artikkeleihin.

Suositeltava kirja silti true crime - osastosta kiinnostuneille!

Meni siis kirjat sekaisin, tämä kommentti luonnollisesti tuohon HERMO-kirjaan.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: Tietäjä - 02.08.2020 15:44
On kyllä vielä vähän kesken mutta  "Sinisen meren strategia".
Olen kyllä tutustunut jo aiemmin asiaan muttei ole tullut luettua itse kirjaa.
Kivasti avaa monien firmojen touhua ja myös sitä miksi jotkut menestyy ja toiset ei. Pätee myös autofirmoihin.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: HiluxMan - 02.08.2020 16:11
Vielä kesken, mutta Graham Hancock: Fingerprints of the Gods.

Kertoo asioista joita ei pitäisi voida olla olemassa, paitsi jos täällä pallolla on ollut tuhansia vuosia ennen Kristuksen syntymää tyyppejä joilla on ollut erittäin kehittynyttä teknologiaa käytössä.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: CorAveRav - 02.08.2020 20:28
Samalta kirjoittajalta "Kaikki menee päin h*lvettiä".
Laitoin äänikirjan varaukseen, saa joskus syksyllä...
Melko filosofinen teos, ei innosta kuunnella alusta loppuun.
Otsikko: Vs: Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?
Kirjoitti: saksala - 05.08.2020 11:47
Yuval Noah Harari: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia (2016)

Oivaltava ja hauska esitys Homo sapiens-nimisen vähäpätöisen eläimen noususta maailman valtiaaksi. Israelilainen historioitsija Harari nousi tällä teoksellaan maailmanmaineeseen. Eikä turhaan. Suuren tietomäärän omaksumista helpottaa se, että Harari laittaa väliin herkullisia tarinoita sekä viittauksia nykyaikaan. Kirja jättää lukijalleen paljon ajattelemisen aiheita.

Arvosana 5/5