https://tummennuskalvot.fi/

Yleisurheilu topic

nihu

Klassikkoainesta
Liittynyt
7.1.2017
Timattiliiga näkyy C more Max kanavalla eli samalla kuin formulat.
Nyt menossa Dohan osakilpailu.
Aivan järisyttävän kovatasoinen keihäskilpailu.
Röhler 93.90 m!! Kameramiehestä jäi vain metrin päähän eli oli käydä aika köpelösti.
 
En nyt viittinyt uutta topica avata, mutta naisten kolmiloikan myötä EM mitalihaaveet yleisurheilussa menetetty. Alkujaankaan en kyllä itse uskonut yhteenkään mitallin, joten kisat ihan odotusten mukaisesti. Ei silleen, ihan mielenkiinnosta  olen viikon seurannut.

Raha puolta kun ajattelee, niin sanonta ”sitä mitä kylvää niin sitä niittää”  suomen urheilussa pitää edelleenkin paikkaansa.
:mad:
 
joo, onneks muista maista riittää jännitettävää, hyvin suorituksia kyllä ollut
 
jollain tavalla ne pienet yleisurheiluun sijoitetut rahat pitäisi kohdentaa ihan eri lajeihin. Ollaan niin sanottuja menneisyyden vankeja. Tanskan mallin mukaan lyötäiisin rahat vain niihin lajeihin  missä oikeesti olis menestysmahdollisuudet esim heittolajit.
 
Myös johdossa pitäisi herätä siihen, että ”kaikki pelaa” ei tarkoita kaikkien pelaavan samassa ryhmässä. Tuon kun olisi tarkoituksenmukaista pitää kutinsa eri tasoryhmissä.

Tuolloin kullakin urheilijalla olisi juniorista alkaen oikean kokoinen haaste, mitä tarvitaan kehittymiseen. Huiput kilparyhmissä, ”farmiliiga” alapuolella ja harrastelijat omissaan.

Halun ja kehityksen mukaan sitten siirrellään eri ryhmien välillä.

Nyt monasti huiput neppailee harrastelijoiden joukossa, mikä ei motivoi kumpaakaan ryhmää kehittymään.
 
mistähän tää johtuu, kun ihan täällä ruohonjuuri  tasolla tää oivalletaan ihan muutamassa minuutissa. Ai niin se perhanan hyvä veli verkosto jyllää täälläkin  :mad:
 
sorry kun yksin pähkäilyyn menee, mutta jos saisin päättää niin pyöräilyyn lohkaisisin  jonkun osuuden. Tietävämmät voivat valistaa onko tähän lajiin jotain tukea annettu jo?
 
jlindstrom sanoi:
Myös johdossa pitäisi herätä siihen, että ”kaikki pelaa” ei tarkoita kaikkien pelaavan samassa ryhmässä. Tuon kun olisi tarkoituksenmukaista pitää kutinsa eri tasoryhmissä.

Tuolloin kullakin urheilijalla olisi juniorista alkaen oikean kokoinen haaste, mitä tarvitaan kehittymiseen. Huiput kilparyhmissä, ”farmiliiga” alapuolella ja harrastelijat omissaan.

Halun ja kehityksen mukaan sitten siirrellään eri ryhmien välillä.

Nyt monasti huiput neppailee harrastelijoiden joukossa, mikä ei motivoi kumpaakaan ryhmää kehittymään.

Jos rehellisiä ollaan, niin en tiedä yleisurheilusta juuri mitään ja en tiedä tarkoititko yleisurheilua vai urheilua ylipäätään. Mutta riittääkö suomessa yleisurheilussa harrastajamäärät (etenkin siinä noin 15-vuotiaiden joukossa) tuollaiseen ryhmittelyyn? Sama koskee joukkuelajeja, ne syövät massaa toinen toisiltaan, joka johtaa siihen, että voi aika ajoin tulla hyviä ikäluokkia, mutta perusmassa on jo Euroopan mittapuulla aika heikkoa.

Menestystä tulee jossain salibandyssa, jääpallossa, parakisoissa ja suunnistuksessa, joissa huippumaita on 2-5. Ketä lämmittää? En näe, että kauheasti kannattaisi rahallisesti panostaa marginaalilajeihin, joka ei kiinnosta ketään. Jääkiekossakaan hyviä maita ei montaa ole, mutta silti se on Suomen suosituin laji ja ammattilaisten palkat hyviä. Jos rahalla saisi menestystä, niin itse laittaisin paukut jalkapalloon, koska se on ylivoimaisesti maailman suosituin laji, jossa jo arvokisoihin pääsy toisi Suomen lipun tunnetuksi ympäri maailmaa.

Helppoahan suomalaisille yleisurheilijoille on nauraa heikoista tuloksista EM-kisoissa. Mutta täytyy muistaa että edustajat ovat Suomen parhaita lajeissaan ja todennäköisesti kisoihin pääsy pitää heidät tukirahoissa ja isommissa sponssidiileissä kiinni.
 
Silti nuo samat huiput tekevät 1-2 eri työtä
mahdollistaakseen huipou-urheilun harrastamisen.

Meillä on yleisurheilussa em-tasolla ja mm-tasolla menestyviä 15-17 vuotiaita urheilijoita, mutta sen jälkeen heidät hukataan työelämän leiriin, koska urheileminen ei ole taloudellisesti mitenkään järkevää.

Ja yleisurheilussa jne on pienten lasten tasolla paljon aloittajia. Jatkossa heidät hukataan muihin lajeihin tai harrastuksiin. Jotain siis toiminnan mielekkyydessä täytyy mennä persiilleen? Vähintään maakunnallisia huippuryhmiä pitäisi saada kasaan. Esim. kotinurkilla Turku voisi hyvin kerätä moisen ryhmän kaupungista + lähikunnista kasaan.

Homma pitää vaan järjestää siten, että vanhemmilla on myös mahdollisuus tukea nuorten harrastusta.

Meilläkin tyttären yksi harrastus kuolee nyt pois, koska aikataulu menee mahdottomaksi. Pitäisi olla klo 15 aikaan harrastuksessa 3 kilsan päässä kotoa arkipäivänä. Ei tuollaista oikein voi ekaluokkaa aloittavalta edellyttää ja vastaavasti meillä ei ole mahdollista järkätä hänelle säännöllistä kuljetusta paikalle...
 
Kyllä siellä osa on ihan ammattilaisia ja näiden suoritukset ihan yhtä vaisuja. Jos painaa duunia päivät ja treenaa illat, niin selväähän se on että siinä annetaan liikaa tasoitusta. Tuntuu monen maksimi ja tähtäin olevan siinä, että pysyy apurahoilla.

Lapsille yleisurheilu on kiva harrastus ja luo hyvät pohjat, kun siirtyvät vähän vanhempana mielekkäämmän joukkueurheilun pariin.
 
Tulee mieleen, että millähän tasolla edellä kirjoittaneilla on henkilökohtaista kokemusta yleisurheilusta? Itse olen aikanaan harrastanut ja kilpaillut ja nyt oman tyttären mukana aktiivisesti seuran harjoitus- ja kilpailutoiminnassa mukana.

Yleisurheilua harrastetaan ja harjoitellaan 15-vuotiaaksi monipuolisesti ja ottelumallisesti ja tämä on erittäin hyvä malli. Se joka on huippu 10-vuotiaana, ei sitä välttämättä ole 20-vuotiaana ja monen yleisurheilijan todelliset kyvyt tulevat esiin vasta reippaastikin 15 ikävuoden jälkeen. Siihen asti on tärkeää, että harjoitellaan monipuolisesti ja riittävästi, mutta ei liikaa. Juoksijaksi ei tulla pelkästään juoksemalla, eikä kuulantyöntäjäksi juoksematta. Itseasiassa on hämmästyttävää, kuinka paljon kuulantyöntäjällä ja pika-aiturilla on aivan samanlaisia harjoitteita ja kuinka paljon samoja ominaisuuksia näissä täysin erilaisissa lajeissa tarvitaan.

Meillä seurassa harjoitusryhmät alkavat 5-vuotiaista alkaen ja 9 ikävuoden kohdalla jaetaan harraste- ja kilparyhmät erikseen. 15 ikävuoden jälkeen meillä ei ole varsinaisesti mitään ohjattuja harrasteryhmiä, vaan keskitytään puhtaasti kilpaurheiluun ja tästä ikäluokasta alkaen meillä seura panostaa myös henkilökohtaiseen valmennukseen. Nuorten EM-kisoissa tuli viime kesänä mitali, näistä aikuisten kisoista ei nyt sellaista tullut.

Yleisurheiluun tulee paljon ihan kilpatasolle urheilijoita mm. jalkapallosta, taitoluistelusta, voimistelusta ja monista muista lajeista. Toki myös muut lajit vievät harrastajia, kun tulee aika valita, mutta moni myös palaa takaisin, kun ei pääsekään siihen edustusjoukkueeseen ja joutuu vaan penkillä istumaan. Maailman huipullakin on sellaisia yleisurheilijoita, jotka ovat tulleet lajiin vasta lähempänä 20 vuoden ikää.

Meillä on todella paljon hyviä junioireita alle 12-vuotiaiden sarjoissa. Sen jälkeen pojat katoavat johonkin, eli rinnalla harrastetut joukkuelajit alkavat vaatia harjoituksia niin usein, ettei aikaa jää muuhun kuin siihen yhteen urheilulajiin. Monessa tapauksessa sitä ei kirjaimellisesti jää mihinkään muuhun. P15-sarjoissa on sitten jo todella tyhjää ja siitä eteenpäin meillä urheilee vain poikia ja miehiä, jotka oikeasti tähtäävät korkealle yleisurheilussa. Tytöissä on paljon enemmän materiaalia läpi eri ikäluokkien. Toki siellä sitten muut kiinnostuksen kohteet vievät aikaa ja yleisurheilu pikkuhiljaa jää pois ja sielläkin jäljelle jäävät vain parhaat.

Koko maan tasolla meillä on kuitenkin poikien 15-vuotiaiden sarjassa ja siitä eteenpäin muutamia todella huippuja keihäässä, moukarissa ja seipäässä. Tytöissä on tulossa lisää todella kovia pika-aitojenjuoksijoita ja tästä on erityisesti kiittäminen Nooralottaa, joka jaksaa myös jakaa tuntojaan ja vinkkejä nuoremmilleen aina kun leireillä tai kisoissa tavataan. Nuoremmissa pojissa on muutama todella kova pikajuoksija tällä hetkellä ja ottavat jatkuvasti päänahkoja 3-4 vuotta itseään vanhemmilta kotimaisissa kisoissa. Näillä on kuitenkin vielä murrosikä edessä ja sen mukaa tulevat muutokset, eikä voi tietää mitä siinä tapahtuu. Suuri riski on yliharjoittelussa.

Yleisurheiluliitto on ihan vitsi. Siellä kupataan rahat, mutta mitään niillä ei saada aikaan, paitsi kovapalkkaisia tyhjäntoimittajia. Todellinen työ tehdään tänä päivänä ihan huipulle asti seuroissa ja seurojen keräämillä rahoilla. Liitosta ei ole enää mihinkään muuhun kuin olemaan käsi ojossa vaatimassa rahaa seuroilta, kun homman pitäisi mennä toisinpäin.
 
Arcca sanoi:
Miksi Saksa on niin kova tällä hetkellä keihäänheitossa?

Ihan vain arvailen.

Osaksi kysymys voi olla sattumasta. Nyt on sattunut monta kovaa heittäjää yhtä aikaa huipulle.

Toinen syy on massassa. Suuressa joukossa on enemmän lahjakkuuksia, joista jotkut valikoituvat esiin. Niin naisissa kuin miehissä saksalaisheittäjät lajista riippumatta vaikuttavat pitkäraajaisilta, ulottuvilta ja kookkailta.

Kyllä vain Oona Sormuselta oli kova temppu heittää 60 metriä niillä mitoilla, mutta jos kansallista menestystä tahdotaan, niin Sormusen sisu ja päämäärätietoisuus täytyisi saada yhdistettyä kookkaaseen kroppaan ja pitkiin vipuvarsiin. Kun Sormusella olisi ollut mittaa 15 senttiä enemmän ja pitkät raajat, olisi keppi irronnut eri mitoille.

Kolmas syy lienee urheilijoiden tukijärjestelmässä. Saksalaiset urheilijat nauttivat kuukausipalkkaa. He ovat sotilaita, vaikka käytännössä ovat täysipäiväisiä urheilijoita eli eivät sotilaan töitä tee. Vaikka palkka ei olisi suuri, niin se luo henkisen turvan ja mahdollisuuden pitkäjänteiseen harjoitteluun. Lisäksi suuren maan sponsorit tarjoavat palkan tueksi materiaalista hyvää, mikä lisännee motivaatiota harjoitteluun.

Tsekin Kristiina Mäki ihmetteli päivän Hesarissa, miksi tsekkiläisurheilijalla ei ole taloudellisia huolia, mutta samanlaisia tuloksia juoksevalla suomalaisurheilijalla on. Sara Kuivisto myy jäätelöä perheyrityksessä ja kaiketi melkein joka vuosi pelkää, tuleeko harjoitteluun tukea vai ei. Kristiina Mäen ei tarvitse huolehtia. Hän tietää, että raha riittää harjoitteluun.

Neljäs syy lienee tieteellisessä asennoitumisessa. En tiedä, mutta ounastelen, että Suomessa edetään sillä asenteella, että tehdään niin kuin ennenkin. Sen sijaan että tutkittaisiin, annetaan ammattimiehen muurata sellainen takka kuin on ennenkin muurattu. Ja ammattimieheen luotetaan, vaikka enemmän kannattaisi luottaa tutkimukseen ja mittauksiin.

Edelliseen kohtaan liittynee sekin, että luotetaan esimerkiksi voimaan sen sijaan että kiinnitettäisiin huomiota myös notkeuteen, kropan hallintaan ja vammautumista ehkäiseviin harjoitteisiin. Esimerkiksi Norjan Thorkildsen ei vaikuttanut tyypiltä, joka olisi penkissä salikunkku, mutta pitkälle viskasi.

Varmasti suomalaistenkin harjoittelu on nykyään kokonaisvaltaista, mutta ovatko lepo ja harjoittelu ja eri harjoitustyypit oikeassa suhteessa toisiinsa?

Harjoittelun järkevyyttä sopii epäillä, koska Suomella on kyky hukata nuoret lahjakkuutensa. Urheilijallakin on toki vastuunsa. Sille ei nyt mitään voi, että Alisa Vainio juoksi valmentajan kielloista huolimatta ja oli telakalla kauan aikaa. Senkin ajan olisi voinut käyttää kehittymiseen, kun ei alun alkaen olisi heittäytynyt typeräksi.

Omasta mielestäni kaikki lähtee lahjakkuudesta. Paskasta ei voi vuolla kultaa. Voihan olla, että suomalainen järjestelmä tuottaa kelpo urheilijoita suhteessa lahjakkuustasoon, mutta kun yksilöiden lahjakkuus ei riitä huipulle, niin ei sille mitään voi.

Jos osoittautuu fysiikaltaan lahjakkaaksi, niin miksi valitsisi yleisurheilun, kun joukkuelajeissa voi kansainvälisellä tasolla mitattuna keskitasoisenakin muutamassa vuodessa tienata rahat koko loppuelämäksi?
 
Alisa Vainio on todella hyvä esimerkki siitä, kun nuori kyky hukataan ja hän itse on vielä yhtenä suurimmista tekijöistä sitä tekemässä. Toki toivoa sopii, ettei Alisaa vielä tarvitisi laskea hukattuihin kykyihin, mutta ei se kaukana ole. Liika harjoittelu ja liika keskittyminen vain yhden tyyppiseen harjoitteluun. Alisa vaan juoksee, juoksee ja juoksee, mutta harjoittelu on liian yksipuolista. Lapsena, 10-12-vuotiaiden sarjoissa Alisa oli hyvä pikajuoksija ja pika-aidatkin menivät  sujuivat ihan kivasti. Hän on aina halunnut vain juosta ja tilastoissa hänellä ei ole yhtään tulosta mistään muusta yleisurheilulajista, kuin vain juoksuista alkaen 50 metristä aina maratoniin asti. Se ei toki myöhemmällä iällä kerro harjoittelusta, mutta se kertoo, että jo lapsena ja nuorena harjoittelunkin on täytynyt keskittyä vain siihen juoksemiseen, jos missään virallisissa kisoissa ei ole yhtään ainoaa tulosta mistään muusta lajista. Hyvin harvinaista ja vielä harvemmin johtaa aivan huipulle.
 
Kilpaurheilu on liiketoimintaa johon ei yhteiskunnan pitäisi sotkeutua millään tavalla, eikä se käsittääkseni sotkeudukaan ralliin eikä formulaan, mutta yleisurheilua pitää mukamas jollakin verukkeella tukea.
 
^
Kyllä kait Suomessa (lähes) jokainen lajiliitto saa valtion tukea? Ei yleisurheilu ole poikkeus, tosin siitä tuntuu aika-ajoin heräävän keskustelua. Lähinnä tuen määrästä kait.

Väärää infoa moottoriurheilun suhteen. Ymmärtääkseni myös moottoriliitto saa avustusta josta esim. rallijunnujen valmennusta tuetaan.

Myös veikkausvoittovaroista tuetaan paljon ja laajalti Suomalaista urheilua.
 
Sopeutuja sanoi:
Omasta mielestäni kaikki lähtee lahjakkuudesta. Paskasta ei voi vuolla kultaa. Voihan olla, että suomalainen järjestelmä tuottaa kelpo urheilijoita suhteessa lahjakkuustasoon, mutta kun yksilöiden lahjakkuus ei riitä huipulle, niin ei sille mitään voi.

Uskoisin, että tässä on perää, ja harjoittelussa. Esim Hoffman on ihan järkyttävän atleettinen ja iso, tekniikka näyttää kankealta mutta keppi lentää.
Kun näin kotisohvalle asti kuinka nopeasti Röhlerin käsi meni eteenpäin verrattuna Ruuskasen käteen, totesin kesken kisan että paras mennä samantien nukkumaan.

Röhlerin kommentti kuuklella poimittuna "We have so many strong throwers because all this has been built up, it is a long process to build a javelin team. We share knowledge, we put our heads together, the secret is NOT to have secret."
 
Cyclic Stig sanoi:
Väärää infoa moottoriurheilun suhteen. Ymmärtääkseni myös moottoriliitto saa avustusta josta esim. rallijunnujen valmennusta tuetaan.

Tarkennetaan vielä sen verran, että moottoriliitto (Suomen Moottoriliitto ry) ei tue rallijunnuja eikä mitään muutakaan autourheilua, koska se on moottoripyöräurheilun (myös moottorikelkkailu ja ATV) kattojärjestö Suomessa. AKK-Motorsport ry hoitaa tuon autourheilupuolen.
 
Ero on siinä, että joka kunnassa on 400 metrinen ovaali ja potkupallokenttä, mutta se ei vaan paranna menestymistä.

Ei silti, olisihan se outoa jos Suomen kaltainen pieni maa dominoisi EM-kisoissa. Tällä kertaa vaan lupaukset ja odotukset lähtivät lapasesta.
 
antsu sanoi:
Ero on siinä, että joka kunnassa on 400 metrinen ovaali ja potkupallokenttä, mutta se ei vaan paranna menestymistä.

Ei kai urheilukentän tarkoitus olekaan tuottaa menestystä.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa merkittävä osa nuorison vapaa-ajanvietosta kului urheilukentän patjalla maaten. Välillä hypittiin korkeutta, välillä potkittiin ja pelailtiin palloa, välillä käytiin uimassa ja taas palattiin patjalle.

Kenestäkään ei tullut huippu-urheilijaa, mutta monesta kylläkin korkeasti koulutettu veronmaksaja.

En usko, että juuri kustannustehokkaampaa tai viattomampaa tapaa on järjestää nuorisolle kohtaamispaikka. Viinaa ei käytetty eikä paikkoja rikottu.

Täytyy vielä lisätä, että tuohon aikaan kunnan tenniskentät olivat ilmaisia. Niitäkin käytettiin ahkerasti ja aina niillä käyttäydyttiin asiallisesti. Nykyään ne ovat maksullisia ja seisovat tyhjänä.
 
Ei tosiaankaan pitä unohtaa tuota kansanterveydellistä näkökulmaa. Liikkuva nuori on aina parempi vaihtoehto kuin paikallaan nyhjöttävä ja vaikka ensimmäisestä ehkä aiheutuu suurempia kustannuksia nuorena, siitä liikkumattomasta aiheutuu niitä vanhempana.

Toki voitaisiin ajatella, että ei laiteta verovaroja niihin 400 m ratoihin, mutta jätetään ne sitten laittamatta myös jalkapallokenttiin ja jäähalleihin. Myös muut sisäurheiluhallit jätettäkään rakentamatta ja ylläpitämättä. Ehkä kouluihinkaan ei pitäisi rakentaa liikuntasaleja, sillä jokin kaupalliselta pohjalta toimiva urheiluseura voi hyödyntää niitä iltaisin ja saada siten välillisesti tukea.

Millähän tasolla meidän urheilu olisi, jos noita veronmaksajien rahoilla rakennettuja kenttiä ja halleja ei olisi, vaan kaikki olisi kaupallisen tarjonnan varassa.

Ainakaan meidän seura ei saa kunnan kentiltä ja saleista yhtään ainoaa vuoroa ilmaiseksi. Tuskin niistä maksetaan markkinahintaa, mutta onko sellaista, kun yksityisiä vaihtoehtoja ei ole.

Ollaan muuten tytön kanssa hyödynnetty Liikuntamyllyn harjoittelumahdollisuuksia Helsingissä. Se on varmasti helsinkiläisten veronmaksajien rahoilla rakennettu ja ylläpidetty ja me maksamme käytöstä vain 1,5 €/käyntikerta. Kiitos vaan stadilaisille! Teillä on hienot tilat, eikä teillä sorreta toispaikkakuntalaisia.
 
Huippu-urheilua tai ei, mutta tällä kertaa 4x100m Suomen ennätys ei riittänyt finaalipaikkaan, vaan Suomi jäi yhdeksänneksi ja 0,02 sekuntia finaalipaikasta.
 
Yksi Suomen ennätys ei noita kisoja pelasta vaikka yksittäisenä suorituksena onkin hyvä eikä sitä juuri enempää voi vaatia. Mutta tendenssi on noin isommassa kuvassa selvä. Useimmat eivät pääse edes omalle huipputasolleen, ei edes kuluvan kauden osalta saati että tehtäisiin arvokisoissa omia ennätyksiä. Ihan kuin olisi luovutettu jo etukäteen.

Kun noita Brittiurheilijoita seuraa niin ero on huima. Yksi sun toinen tekee omaan tasoonsa nähden huippusuorituksia. Asenne on ihan eri, ei ole valmiiksi luovutettu.