autoilua & elämää

Kirjoittaja Aihe: Saab-aikakausi ennen GM:ää  (Luettu 17820 kertaa)

Golffari

  • Vieras
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #20 : 07.01.2014 18:24 »
Trionicista vielä....
saab trionic promo 1992

mremonen

  • Vieras
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #21 : 08.01.2014 09:39 »
Vähän keskustelu tuntuu valuvan GM:n haukkumiseen, kun piti käsitellä aikaa ennen GM:ää.

Kertokaas nyt saapistit, että miksi Saab aikanaan kaatui GM:n syliin, kun oli labrat täynnä markkinat räjäyttävää tekniikkaa? Kyllä siellä oli Nokiallakin ties mitä kosketusnäyttöä ja älyohjattua kännykkää, mutta johto ei niistä kiinnostunut.

Eli kyllä siellä Saabillakin johto ajoi homman sen verran puihin, että pelastajaa piti alkaa hakemaan.

Poissa manni

  • Sisäänajettu
  • *
  • Viestejä: 126
  • Seat Alhambra 2,0 TDI 140 Style DSG 7H
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #22 : 08.01.2014 10:14 »
Kertokaas nyt saapistit, että miksi Saab aikanaan kaatui GM:n syliin, kun oli labrat täynnä markkinat räjäyttävää tekniikkaa?
Saabin mallisto oli pieni ja alkoi käydä vanhaksi. Uusien mallien kehittäminen pienessä tehtaassa vaatii suhteessa tehtaan budjettiin valtavan määrän investointeja. GM-aikanakin ongelmaksi koitui ihan sama malliston suppeus ja vanhuus.

Premium-segmentissä viisi vuotta on jo pitkä aika mallin elinkaareksi, mutta esim. vanhempi Saab 9-5 ehti olla tuotannossa kokonaiset 15 vuotta. Vaikka mallia tekohengitettiin, tekniikkaa päivitettiin jne, ei 15 vuotta vanhalla mallilla voi kilpailla täysin uusien mallien kanssa.
Uusikaupunki

mremonen

  • Vieras
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #23 : 08.01.2014 20:56 »
Saabin mallisto oli pieni ja alkoi käydä vanhaksi.
Niinpä. Eikä mallistossa ollut tarpeeksi sitä "premiumia", että olisi saanut todellisen premiumin hinnan. Porsche taitaa olla ainoa, joka vastaavalla tuotantomäärällä tekee voittoa.

Kyllä minä muistan lapsuudesta, että Saab oli vain kaukaisen ihailun kohde, kun faijalla oli kuplavolkkari.

Poissa Seppo

  • Sisäänajettu
  • *
  • Viestejä: 275
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #24 : 08.01.2014 22:04 »
Kyllähän malliston syömähammas 900, jonka sokkeli valettiin jo 1970-luvun alussa 99:n muodossa, alkoi olla auttamattomasti vanhentunut. Ei ilmeisesti Saabillakaan ollut enää uskoa siihen, että omin voimin olisi saatu aikaiseksi mitään modernia ja kelvollista sen tilalle. 9000 sentään ehti onnistua italialaisten kanssa kimppaproggiksena ja oli hyvä auto, varmaan joka suhteessa parempi kuin sisarmallinsa Fiat Croma. Jotenkin näiden kahden mallin kolaritestituloksetkin olivat aivan päinvastaiset, voinette arvata kumman eduksi.

Minä ajelin autoilevan elämäni ensimmäisistä kymmenistä tuhansista kilometreistä aika ison siivun 99:llä. Se oli tietysti vielä minulla omalla tavallaan kelvollinen auto, kun ei sen parempaa ollut saavutettavissa. Olihan se oikeasti jo onnettoman antiikkinen auto silloin 90-luvulla. Kaasarikone ei tarjonnut kummoista vääntöä eikä huikeasta 100 hv:n tehostakaan tainnut etupyörille välittyä kuin harmittavan pieni osa. Jopa kolmosvaihdetta täytyi joskus isommalla kuormalla hakea jyrkemmissä ylämäissä maantiellä. Moottoritienopeudella kiihtyvyys oli todella nahkeaa ja jos vaihteen pudotti vitoselta neloselle, ei muuta vaikutusta ollut kuin se, että moottorin ääni muuttui aavistuksen kimakammaksi kierrosten noustessa. Manuaaliryyppyisen antiikkisen H-moottorin kulutus oli silti järkyttävää luokkaa eivätkä käyttöominaisuudet päätä huimanneet. Lämpötilat ja ilman kosteudet vaikuttivat hieman moottorin pirteyteen niin kuin tuommoisessa kaasutinkoneessa asiaan kuuluu.

Auto oli talviajo-ominaisuuksistaan jostain syystä kuuluisa. Ehkä se olikin 1970-luvulla ollut hyvä talviauto. Minä muistan hyvin, miten vähänkin reippaammilla pakkasilla vaihteensiirto kohmettui niin, että hyvä kun vaihteen sai päälle. Moottori huusi pakkasilla kuin syötävä ja ohjauspyörän kääntelykin vaati tavallista enemmän hartiavoimia. Automaattinen penkinlämmitin laukesi jossain vaiheessa, niin kuin melkein kaikista noista muutenkin. Vagarenalla muisteltiinkin taannoin, miten jäätyvää pissapojan suutinta piti aukoa nuppineulalla tms. esineillä, jotta vettä ruikkisi hassusti kaarevalle tuulilasille. Auto oli myös anteeksiantamaton ja epäloogisesti käyttäytyvä liukkaalla jos ei ollut tarkkana. Aikalaisittain isot pyörät toisaalta helpottivat lumessa kahlaamista ja urateillä ajelua. Vuosimalliltaan suunnilleen samaa ikäluokkaa oleva Escort oli ihan eri toista kaikessa muussa talviajossa paitsi sellaisessa, missä isoista pyöristä ja maavarasta oli hyötyä.

Kankeasti kääntyvällä autolla kyllä oppi nuori kloppi pysäköimään ja peruuttamaan.

900 oli toki jo monella tavalla parempi ja modernimpi auto, mutta tietenkin alkoi vanhentua käsiin. Perusmoottorina oli se sama H-moottori kuin 99:ssä vielä 80-luvun lopullakin. Eikä polttoaineen suihkutuksella varustettu i-versio samasta asiasta ollut sekään enää sittemmin kovin kummoinen. Turbot olivatkin toisaalta huikea poikkeus muun malliston vanhahtavasta väsyneisyydestä. Ei siihen aikaan  kovin paljoa ollut tarjolla niinkin äreällä koneella olevia perheautoja. Vielä 2000-luvun alkupuolella tutkiskelin innolla nettiautosta käytettyjä 900 Turboja; semmoinen 16-v APC turbo ois ollut siihen aikaan kohtuukilometreillä muutamien tonnien hintainen auto aika hyvillä varusteilla. Varmaankin onni, etten kuitenkaan tullut sellaista käyttikseksi ostaneeksi.

Silti 99 olisi kiva harrasteauto. Tarjonta alkaa olla vähissä. Todellisen autoharvinaisuuden jos haluaa, kannattaisi pelastaa Saab 90. Niitä ei koskaan tehty kovin montaa.

edit. 9000 huomioitu
« Viimeksi muokattu: 08.01.2014 22:09 kirjoittanut Seppo »

Poissa jni

  • Yhdistyksen jäsen
  • Klassikko
  • *****
  • Viestejä: 4815
  • Tulossa Bass olut
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #25 : 08.01.2014 22:34 »
^ Täytyy täsmentää sen verran, että 99 esiteltiin jo 1967.

Alussa moottori vasta raketti olikin. Sehän oli Triuphin 1.7 litrainen. Tuollaisella tuli muutama kerta kurvailtua silloin kun kortin sain. Ei se yhtään sen tehottomalta tai kankeammalta tuntunut kuin 12m Taunus, 17m Taunus saatikka Morris Marina.  :) No, Marinaa ei nyt ehkä kankeaksi voi kuvailla...
Ajossa: Skoda Enyaq 80 125 Edition iV, Velvet Red, 2021
Ajoniekat Savosta kaahaa. Katso vastakeinoja.

Poissa Mikko83

  • Sisäänajettu
  • *
  • Viestejä: 423
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #26 : 09.01.2014 06:17 »
Lainaus
Manuaaliryyppyisen antiikkisen H-moottorin kulutus oli silti järkyttävää luokkaa eivätkä käyttöominaisuudet päätä huimanneet.
H-moottori tuli 1982, joten sehän oli moderni. (99 valmistus loppui 1984). Tätä ennen oli B-moottori,jonka tunnistaa kenties helpoimmin virranjakajan sijainnista vs H-moottori.

Minulla itselläni oli Saab 99 ja mielestäni erittäin mukava auto ajaa. Toki talvella puski aika reippaasti, jos vauhdilla kanttaili menemään. Nykyisessä 900i on sama moottori mekaanisella ruiskulla. Kulutus on molemmissa ollut samoissa. Kaasujalan asennosta riippuen 7,5-13l/100  ;D

Poissa Seppo

  • Sisäänajettu
  • *
  • Viestejä: 275
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #27 : 09.01.2014 08:55 »
Mukava se 99 oli kyllä ajoltaan, kulki suoraan ja joustituskin nieli pahimmat tärinät ja nypytykset.

99:n esittelyvuoden muistin jostain syystä vuodeksi 1972 mutta niinhän se olikin peräti jo 1967. Ja H-moottori tosiaan uudempaa tekoa, mutta kun jotenkin mun mielestä se on vaan niin saman kaltainen ollut suorituskyvyltään kuin vanha B ja muutokset vain rakennepuolella niin en ole osannut niitä niin toisistaan erottaa. :)

99 oli hassusti vähän joka kohdasta jo vanhanaikaisen näköinen, kun sitä ei kovinkaan paljoa uudistettu vuosien saatossa. Sisätiloissakin hallintalaitteet sun muut vähän miten sattuu ripoteltuna, erilaisia nappuloita ja keinukytkimiä. Toisaalta hyvät penkit, suht. napakasti käsiin istuva ratti ja kelvollinen ergonomia.

Tietysti vähän epäoikeudenmukaista haukkua 1984 ysiysiä jo viimeisinä valmistusvuosinaan vanhanaikaiseksi jääneeksi autoksi, kun liekö sitä ollut alunperin tarkoituskaan valmistaa seuraajamallin 900 rinnalla. Ei tietenkään Saabia kiinnostanut päivittää ysiysiä, kun sille oli kokonaan korvaava malli olemassa.

Olihan nuo 900OG:t ja myös Volvo 240 automaailmaa rikastuttavia persoonallisia ilmiöitä silloin 90-luvun alussa: kovasti vanhanaikaisia, mutta toisaalta saatu jotenkin pidettyä tekniikan kehityksen tasalla niin että eivät ne mitenkään toivottoman huonoja olleet kilpailijoihinsa nähden vaan ihan luotettuja ja arvostettuja autoja omilla markkina-alueillaan. Nykyään ei autoja erota toisistaan. VAG:kin tekee samat autot samoista palikoista neljällä eri merkillä eikä mallisukupolvea erota toisistaan. Just kattelin työpaikan autotallissa, että naapurikonttorin porukan kuljetteluun oli hankittu Octavia. Kyllä sitä piti hetki katsella, että älysin kysymyksessä olevan uusinta mallia oleva Ocu eikä edellinen.


Poissa HAL9000

  • Sisäänajettu
  • *
  • Viestejä: 436
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #28 : 31.12.2014 12:45 »
80-luvun alussa kun kortin sain tuli aika paljon noilla 900-malleilla ajeltua. Isä kun oli vaihtanut uskontoa, Renault => Saab.

Ihan ensimmäinen oli tuollainen tuplilla juuttuvakurkkuisilla kaasuttimilla varustettu 900 Gls. Ei ohjaustehostimia, 4-vaihteinen ja kaikki lisälaitteet manuaalisesti operoitavia. Tuolle taisivat luvata 106 hv tuohon aikaan. Muistan että tuo kulutti aivan valtavasti polttoainetta. Mökkimatka oli tuolloin 178 km suuntaansa ja tuohon riitti 60 l tankki juuri ja juuri.

Seuraavaksi tuli 900 Gli. Tämä oli metallivärinen, 5-vaihteinen ja ensimmäinen auto jota ajoin jossa oli ohjaustehostin. Mielestäni aivan loistava ja laadukas auto. Tämä taisi olla 2-3 vuotta faijalla, eikä tuossa tainut olla ainuttakaan vikaa koko aikana.

Tuo sitten vaihtui 900 Turboon. Tuntui nopealta ja vahvalta. Ominaisuudet eivät ehkä ihan enää riittäneet, ainakaan jos vähänkään yritti kovempaa ajaa. En tiedä paljonko tuo painoi, mutta veikkaan että pikkasen vähemmän kuin VI Golf jollaisella nyt ajan. Eli Saabissa 145Hv/232Nm, Golfissa 160Hv/240Nm ja tämä tehopainosuhde tuntuu nyt ihan arkiselta. "Tempora mutantur".

Makkis

  • Vieras
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #29 : 11.01.2015 17:48 »
Kyllähän se 99 oli auttamattoman vanhanaikainen jo 80-luvulla samoin kuin 900 90-luvulla.

Isoisäni oli Saab-mies ja kokoomuslainen. Firman myyjien autot olivat aina Saabeja, pääosin 96 malleja ja isoisä ajoi 99:llä ja myöhemmin 900:lla, tonnareihin ei saakka ei elinvuodet riittäneet. Kesäaikaan varsinkin mummolassa lapsena paljon aikaa vietin ja isoisän kanssa kylillä kuljettiin. Jäi vaan mieleen, että pääsääntöisesti aina kun vaan oli mahdollista, liikkeelle lähdettiin isoäidin kulloisellakin autolla. Noita nyt oli mm. Fiat 600, Fiat 127 (tämä oli muuten se joku pähee mustaoranssi versio), Citroen Visa ja ainakin Nissan Synnu mitä nyt tulee mieleen. Samoin muistan että lomillaan sawossa yhdessä liikkuen olivat aina isoäidin autolla liikkeellä.

Isoisä ajeli joskus noita pidempiä reissuja myös "firman" 96:lla (firma siis oli hänen omistamansa, nykyään perillisten) koska se oli hänen mielestään parempi ajaa kuin nuo satkut.

Syynä yksinkertaisesti Saabien kauhea ajettavuus verrattuna muihin aikakautensa autoihin. Silti vaan isoisä aina uuden Saabin osti, kerran jopa petronkin. Taustalla ostopäätökseen taisi olla Kansallinen Kokoomus ja kotimaisuus.

mremonen

  • Vieras
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #30 : 11.01.2015 17:57 »
Appiukolla oli viimeisinä vuosinaan 900:nen. Joku kulimalli vaparikoneella ja ilman ohjaustehostinta. Ei kulkenut eikä kääntynyt. Mutta lämmin oli.

Sitä ennen sillä oli ollut uudesta lähtien 96, jota pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. En tiedä miksi sen aikanaan vaihtoi pois.

Makkis

  • Vieras
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #31 : 11.01.2015 18:06 »
Olen toki itsekin ajanut 96:lla, 99:llä, 900:lla ja tonnarilla sekä myös joillain GM aikakauden tekeleillä.

96 oli myös erittäin kankea kaupungissa joskin ohjaus oli suhteellisen kevyt. Maantiellä 96 oli itse asiassa oikein lokoinen ajettava ja ihan terhakkakin mitä ei paperiarvoista uskoisi. Vapaakytkin oli myös oikein mukava. Kaikki vivut ja katkaisijat siinäkin oli roiskittu miten sattuu ja jokainen oli erilainen. Itselleni suurin ongelma oli että en nähnyt sieltä ulos (pituutta vain 172 cm) ja tyyny piti olla persauksien alla. Lisäksi polkimet oli omituisesti vänkärin puolella ja ratti taas vinossa ulko-oven suuntaan, mutta kai tuo oli jotain ergonomiaa joka on ihmisen mielelle suurempaa.
Nolo auto 96 toki tuohon aikaan jo oli ja pussi päässähän kaverin tuollaisella piti taajamissa ajella.

Omasta mielestä taas 99 ei ollut niin kamala ajaa. Napakka, lyhytliikkeinen ja tarkka vaihteensiirto jäi mieleen ja se, että ne lämppärin kolme kiertokytkintä nyt sentään oli edes samanlaiset ja kellossa ja nopeusmittarissa käytetty samaa fonttia. Ohjaushan oli toki raskas. Porukoilla oli joskus juuri niihin aikoihin joku 99 EMS malli missä oli spoikat edessä ja takana, aluvanteet ja takalasin ritilä. Lätkä takalasiin ja tuohan oli oikeastaan metallinsinisenä aika leuhka peli pilistä pyöritellä. Siinä kun muistaakseni paloi jotkut piparivalot (vihertävät) ihan vakiona jalkatiloissa.

Poissa Markku

  • Yhdistyksen jäsen
  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 6177
  • Don't Panic -eläpä hättäele
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #32 : 11.01.2015 18:34 »
Appiukko oli aikoinaan kova Saab-mies. Ekat 96:t olivat olleet kaksitahtisia ja niistä on juttua riittänyt. Siitä lienee oli perua se, että nykyisellä rouvalla oli Saab 900i -87 siinä vaiheessa kun muutettiin yhteen. Tuo Saab oli meillä vielä muutaman vuoden. Vaihdettiin se farmari-Escorttiin ensimmäisen lapsen myötä. Porrasperä-Saabin perä oli leveä,mutta matala eikä sinne saanut lastenvaunuja purkamatta niitä atomeiksi.
Minä tykkäsin tuosta Saabista. Maantiellä vakaa ajettava, lämmin talvella eikä siinä ihmeesti vikojakaan ollut. Vertailuna tosin oli tuolloinen oma autoni, Lada 1600SL.  ;)  Saabin kulutus pyöri 8-9 litran välillä,pienimmillään matka-ajossa vähän yli 7. Kun mittariin tuli 240 tkm, alkoivat kaikki kulutusosat mennä vaihtoon yhtä aikaa...meni iskaria, jäähdytintä, vetoniveltä sun muuta.
Mutta kaikkiaan autosta jäi hyvä maku. Se oli musta ja kun sen pesi ja vahasi hyväksi niin se oli kylillä ihan ilmestys.
Passat 1,9 tdi -99
Rouvalla Rapid 1,6 tdi dsg-15
Pojalla Jetta V 2,0 tfsi  Gli  -06

Poissa tmr97

  • Klassikkoainesta
  • ***
  • Viestejä: 1886
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #33 : 14.01.2015 19:13 »
Syynä yksinkertaisesti Saabien kauhea ajettavuus verrattuna muihin aikakautensa autoihin. Silti vaan isoisä aina uuden Saabin osti, kerran jopa petronkin. Taustalla ostopäätökseen taisi olla Kansallinen Kokoomus ja kotimaisuus.

Minusta asia ei ole näin. Meillä tuli 99:n tilalle silloinen TM:n testeissä hyväksi todettu Opel Kadett. Kolmen kk:n jälkeen vaihdettiin saabiin, hinnat alkaen 900:aan. Kadett oli rimpula 99:ään verrattuna. Kun vertaa kannattaa muistaa, että 99:n valmistu loppui jo 80-luvun alkupuolella, se on 70-luvun auto. Kun sitten muistelee noita 70-luvun pelejä, niin 99 onkin aika kova sana. Saab 99 oli hyvä ajaa erityisesti talvella. Etuveto keulapainoisessa autossa antaa hyvän etenemiskyvyn ja jos osaa ennakoida auton puskemistaipumuksen, niin hyvin sillä menee. Kurvit tiukasti sisälaitaan ja kaasua lisäämällä vähän puskee ja kovaa mennään.

Poissa tai

  • Klassikko
  • ****
  • Viestejä: 4627
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #34 : 14.01.2015 23:06 »
Laitetaanpa näiden vuosikymmenten takaisten muisteloiden oheen ajankohtaisiakin kokemuksia.

Jouluna mummolassa käydessä oma auto teki ikävän tempun, joten kiiruhdin aattona kauppaan äidin 30 vuotta vanhalla 900i:llä. Tämähän on oikein herraskainen varustukseltaan, ekotehokkaan ruiskukoneen ohella löytyy ajanmukaisesti myös sellaiset itsestäänselvyydet kuten ohjaustehostin, keskuslukitus sekä automaattivaihteisto. Siihen ne varusteet tosin loppuvatkin. Mikään auton varusteista ei ole rikki, kaikki toimii. Okei, ne istuinlämppärien johdot irroitettiin 17 vuotta sitten joten niiden toiminnasta ei ole varmuutta.

Joka kerta tuolla lähtiessä ensin tulee pieni kulttuurishokki järkyttävän jyristävän metelin sekä aasinpotkun lailla vaihtavan automaatin takia, mutta kun noista pääsee yli, alkaa ajo tuntua aivan luontevalta. Olipa pitkästä aikaa mukava ajaa ketterällä autolla jossa on hyvä näkyvyys sekä välitön ohjaus- ja kaasupoljntuntuma. Kuljettaja tuntee olevansa tekijämies ja auto on täydellisesti hallinnassa. Paitsi polanteisella maantiellä, missä perä saattaa irrota urien mukana hetkenä minä hyvänsä. Vika, joka ei kenenkään mielestä kuulu ko. malliin, ja jota on näiden vuosikymmenien aikana onnistumatta selvitelty lukuisia kertoja. Myöskään jousituksen pompottavuus ja lyhytliikevaraisuus eivät varsinaisesti palvele mitään tarkoitusta. On tuohon joskus iskareita vaihdeltu, mutta saattaa siitä olla taas 10 vuotta vierähtänyt.

Pientä ajan patinaa tuossa ajokissa kyllä on. Lokasuojien ruosteet alkoivat kupruilla näkyville neljännesvuosisadan iässä, ja jo kertaalleen vaihdetut oopperaikkunoiden kehysverhoilupaneelit ovat jälleen rotansyömän näköiset. Eikä tuo 5-ovisena, yhdellä antennilla, kromilistoin, sävyttömin lasein ja ilman spoilereita ole koskaan ollut millään muotoa näyttävän näköinen. Edes mobilistilaseilla katsottuna ulkonäkö ei ole hieno, sen takaa tummuneet valoumpiot ja puuttuvat/katkeilleet/tummuneet/haalistuneet listat. Käyttäjät kyllä ovat olleet huolellisia, autossa ei ole edelleenkään yhtäkään lommoa, ja joka vuosi auto on vahattukin. Alkuperäiset sangen hienot rosterikapselitkin ovat tallessa, autotallissa.

Takaisin ratin taakse. Kuin tuloillaan ollutta vuosimallin määräämää tasavuosikymmenpäivää kainostellen uskollinen Scania kehtasi tehdä tenän sinne kaupan pihalle. Pyöritti pyöritti mutta ei luvannutkaan pl. yksi ensihörähdys. Pikainen arvio: Ei näy vikavaloa, ei soi pimpelipompelit eikä näytöillä näy vaatimuksia kääntyä merkkihuollon puoleen, eli ei mitään vakavaa varmastikaan. Niinpä kuuntelin starttailuja hetken, ja erinäisistä rasahduksista ja niiden puutteesta päädyin lopulta diagnoosiini. Takakontin pohjavanerilevyt (ei styroksikaukaloita täällä) pihalle, ja bensapumpun kätkevän tankkivarusteen kanteen pari tunteikasta iskua aikanaan monipuolisesta työkalurasiasta löytyneellä rengasavaimella -> prum. Oli muuten auton historian aikana vasta toinen kerta kun oli jättää tien päälle. Joskus aikanaan siskoni ei saanut autoa käyntiin, koska ei tiennyt modernin automaattivaihteiston hienouksiin kuuluvasta turvallisuuspiirteestä ettei autoa pysty käynnistämään vaihdevipu D:llä.

Hieno peli. Äidillä saattaa olla jo kohta omat ajot ajettu, mutta tiedä uskaltavatko luopua Saabista. Se kun on talvella lämmin ja tähän asti myös käyttövarma (esim. ovet/lukot) verrattuna perheen toiseen enemmän kesäauton piirteitä omaavaan nykyajan luomukseen verrattuna.

Poissa vespa68

  • Yhdistyksen jäsen
  • Klassikko
  • *****
  • Viestejä: 3761
  • Toyota '10 -Ford '02
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #35 : 15.01.2015 10:31 »
77 vuosimalli 99 Sauber, oli varmaan lämpimin talviauto, mitä mulla on ikinä ollut. Ja Ihme peli kulkemaan syvässäkin lumessa.

Joskus 90 -luvun alkuvuosina, kun kesäpelinä oli kutoskoneinen painavakeulainen Capri, niin alkoi vuodenvaihteen lähestyessä tulla mieleen, että jos nyt joku oikea talvikulkinekin kun ei tällä voi lumisella tiellä ajaa kuin kahva edellä...

Yhdessä autokaupassa sattui uudenvuoden aatonaattona (vuoden viimeinen kauppapäivä) silmiin tämä Saabin perussininen punaisella plyyshillä sisustettu yksilö, pyyntiä taisi olla 2000 mk.
No, koeajolle ja auto tuntui olevan ihan ok. Myyjälle tekemään tarjous, että "tonnilla kaupat?"
Myyjä oli hetken hiljaa ja tuumasi että "kai se on kauppa tänäänkin tehtävä" ja sitten ajettiin Sauberilla kotiin.  :)

Hintaansa nähden oli loistava peli sen aikaa kun se huoletonta rälläystä kesti.
Myöhemmin siitä sitten alkoi kone kolisemaan ja myin eteenpäin varaosiksi.

Kuka v***n Beatles?

Poissa tai

  • Klassikko
  • ****
  • Viestejä: 4627
Vs: Saab-aikakausi ennen GM:ää
« Vastaus #36 : 20.02.2015 13:56 »
Paitsi polanteisella maantiellä, missä perä saattaa irrota urien mukana hetkenä minä hyvänsä. Vika, joka ei kenenkään mielestä kuulu ko. malliin, ja jota on näiden vuosikymmenien aikana onnistumatta selvitelty lukuisia kertoja.

Ongelmaan löytyi ratkaisu heti kuudentoista vuoden kiroilun jälkeen! Jäykän taka-akselin taaksepäin osoittavien tukivarsien/reaktiotankojen/tjsp. puslat olivat sohlona. Uudet tilalle, ja kappas vain auto oli juuri niin vakaa kuin sen 80-luvulla kerrottiin olevan. Bensapumppukaan ei ole enää temppuillut. Näinköhän tämä on liikenteessä vielä 40-vuotiaanakin  8)