https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Jukolan viesti 2018

Oletko osallistunut Jukolan viestiin?

  • Olen osallistunut vähintään kerran

    Ääniä: 0 0,0%
  • Olen osallistunut vähintään kolmesti

    Ääniä: 6 31,6%
  • Olen osallistunut katsojana

    Ääniä: 4 21,1%
  • Olisin (ollut) kiinnostunut osallistumaan, mutta ei ole tullut tilaisuutta

    Ääniä: 1 5,3%
  • En ole osallistunut eikä kiinnosta

    Ääniä: 10 52,6%

  • Äänestäjiä yhteensä
    19

Quality

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
18.12.2013
Joku jo kertoi olevansa mukana Hollolan Jukolassa, mutta löytyykö muita, joko tänä vuonna tai aiemmin osallistuneita / osallistuvia? Itselle laji olisi (ollut aikanaan) hyvinkin passeli, mutta kun suuntavaistoni on surkea, tuskin löytäisin rasteja. Maastojuoksu sen sijaan olisi jopa hauskaa.

Kertokaahan kokemuksianne.
 
Kuten tuossa toisessa ketjussa tuli mainittua niin täällä ollaan. Numerolappu rinnassa 14 kertaa ja sitä ennen katsojan roolissa jo 90-luvun puolesta välin.
 
Tuli osallistuttua, nyt jo kotisohvalla. Kakkososuutta vietiin ja juuri hämmästelin gps-kellon dataa, jonka mukaan 11,9 kilsan (linnuntietä) osuudesta tuli vain 14 km mittariin.


14. kerta minullekin, ensimmäinen oli jo 1985 joten vuosien saatossa on monta väliinkin jäänyt.
 
Quality sanoi:
Hienoa, että tänä vuonna voitto tuli suomalaiselle Tampereen KooVeelle. - Onnittelut!

Voittajajoukkueessa juoksivat

Joni Hirvikallio (Suomi)
Topi Anjala (Suomi)
Lauri Sild (Viro)
Oleksandr Kratov (Ukraina)
Kenny Kivikas (Viro)
Timo Sild (Viro)
Daniel Hubman (Sveitsi)
 
Kattelin kans pari vaihtoo ja sit tuli uni silmään. Ihan mielenkiintosta vaikka tiedän suunnistuksesta yhtä paljon kuin eskimo jääkaapista.
En nähnyt kompasseja suunnistelijoilla ollenkaan, joten ihmetys suuri millä metodilla pimeässä oikein suunnistetaan?
 
nihu sanoi:
Kattelin kans pari vaihtoo ja sit tuli uni silmään. Ihan mielenkiintosta vaikka tiedän suunnistuksesta yhtä paljon kuin eskimo jääkaapista.
En nähnyt kompasseja suunnistelijoilla ollenkaan, joten ihmetys suuri millä metodilla pimeässä oikein suunnistetaan?
Kartat ja valot on sen verran hyviä, että välttämättä kompassia ei tarvita. Mutta useimmilla on peukalossa peukalokompassi joka ei nyt kovin iso ole.
 
Muutama rastin pätkä tuli katsottua lauantai yönä ja kyllähän tuo oli aika koomisen näköistä "suunnistamista". Porukka juoksi vaan yhdessä pitkässä jonossa käsi kädessä. Varmaan kärki joutuu oikeasti suunnistamaan, mutta loput kilpailijat juoksevat muiden perässä  ;)
 
jkvi sanoi:
Kartat ja valot on sen verran hyviä, että välttämättä kompassia ei tarvita. Mutta useimmilla on peukalossa peukalokompassi joka ei nyt kovin iso ole.

Metsäsuunnistuksessa kompassi tarvitaan mukana aina! Ja varsinkin viimeisimmän jukolan tyyppisessä maastossa jossa näkyviä kiintopisteitä ei juuri ole. Hyvästä lampusta huolimatta kompassin tarve korostuu pimeässä, koska näkyvyyttä on vain sen lampun valokeilan verran ja samaistusvirheen mahdollisuus kasvaa koska ympäröivä maasto jää näkemättä.

Jani Lakanen on ainoa tietämäni suunnistaja joka ei päivällä käytä kompassia, mutta siihen on päästy vuosien systemaattisella taitoharjoittelulla. Sitä en tiedä miten Jani yöllä suunnistaa.
 
skiri sanoi:
Muutama rastin pätkä tuli katsottua lauantai yönä ja kyllähän tuo oli aika koomisen näköistä "suunnistamista". Porukka juoksi vaan yhdessä pitkässä jonossa käsi kädessä. Varmaan kärki joutuu oikeasti suunnistamaan, mutta loput kilpailijat juoksevat muiden perässä  ;)
Kannattaa käydä kokeilemassa, mitä on juosta Jukolassa. "Kärkiletkaan" harva päsee, mutta onahan siellä muita kavereita.

Suunnistus Jukolassa poikkeaa hieman normikisasta tai yleensä suunnistuksesta siinä, että siellä "kavereita" riittää häiritsemään omaa suoristusta. Toki osa sitten ei osaa kuin kysellä muilta seuraavaa lippua.
Mutta homman idea on se, että osaat valita oikeita jonoja sen mukaan, millä osuudella olet ja kenellä siellä sattuu olemaan sama hajonta. On oma haasteensa tehdä "muurahaispesässä" valinta omasta jonosta sen oman kartan perusteella. Tuo haaste konkeretisoituu sitten siinä kun huomaat omasta mielestä sen oman jonosi tai urasi menevän väärään suuntaan suhtessa omaan reitinvalintaasi/ seuraavaan rastiisi. Entäs, sitten, kun hyvästä peesistä huolimatta tuleekin yllättäen tilanne, että oletkin yksin?

Nimim. joskus kärkiletkassa maailman huippujen mukana ollut.
 
Riisikippo sanoi:
Metsäsuunnistuksessa kompassi tarvitaan mukana aina! Ja varsinkin viimeisimmän jukolan tyyppisessä maastossa jossa näkyviä kiintopisteitä ei juuri ole. Hyvästä lampusta huolimatta kompassin tarve korostuu pimeässä, koska näkyvyyttä on vain sen lampun valokeilan verran ja samaistusvirheen mahdollisuus kasvaa koska ympäröivä maasto jää näkemättä.

Jani Lakanen on ainoa tietämäni suunnistaja joka ei päivällä käytä kompassia, mutta siihen on päästy vuosien systemaattisella taitoharjoittelulla. Sitä en tiedä miten Jani yöllä suunnistaa.
Kuten totesin, niin useimmilla se on mukana. Sujuvassa suunnistuksessa se on vain suurimman osan aikaa mahdollisena tukena ja kyllä kartan luvulla mennään käytännössä täysin - yölläkin kun huippumiehet suunnistaa. Kompassin rooli tulee sitten kun on epäonnistuttu.

Mutta sitä on vaikea käsittää, mitä suunnistus on huipputasolla.
 
skiri sanoi:
Muutama rastin pätkä tuli katsottua lauantai yönä ja kyllähän tuo oli aika koomisen näköistä "suunnistamista". Porukka juoksi vaan yhdessä pitkässä jonossa käsi kädessä. Varmaan kärki joutuu oikeasti suunnistamaan, mutta loput kilpailijat juoksevat muiden perässä  ;)

Tämä on osittain tottakin. Isossa joukossa perässäjuoksua tulee väkisinkin, mutta mitä pidemmälle kisa etenee, sitä enemmän eri osuuksien menijät sekoittuvat metsässä ja homma vaikeutuu. Lisäksi hajontarastit tuovat oman mausteensa, letkassa kun menet väärälle hajontarastille ja jos et ole kartalla siinä kohdassa, saattaa mennä pitkäänkin sitä oikeaa etsiessä. Tämän voisi tiivistää niin että Jukolassa huonompikin suunnistaja selviää metsästä pois muiden avulla, mutta jos haluat selvittää radan nopeasti niin on osattava myös suunnistaa. Osuuksien pituudesta johtuen toki vaaditaan myös vähän kuntoa.
 
Olin mukana ja oli itselle toinen kerta. Jukolassahan ei tartte suunnistaa ollenkaan jos ei halua. Vähän osuudesta riippuen valmiit urat ja letkat vie rasteille perille saakka.



nihu sanoi:
Kattelin kans pari vaihtoo ja sit tuli uni silmään. Ihan mielenkiintosta vaikka tiedän suunnistuksesta yhtä paljon kuin eskimo jääkaapista.
En nähnyt kompasseja suunnistelijoilla ollenkaan, joten ihmetys suuri millä metodilla pimeässä oikein suunnistetaan?

Peukalokompassi. Tän vuoden maastossa välttämätön.
 
Mukavaa hommaahan suunnistus on, kehittää niin ruumiin- kuin päänupin kuntoa. Ei taida Jukolan viestin kaltaisessa tapahtumassa sentään pahasti eksymään päästä, jos jaksaa juosta muiden mukana? Nykyisin noissa vähän virtaa kuluttavissa ledeillä varustetuissa valonlähteissäkin paristot kestänee aamun sarastukseen saakka.

Toista se oli armeija-aikanani, kun sakki kärrättiin iltahämärissä kuorma-auton lavalla riittävän kauas kasarmilta. Käteen annettiin kartta ja kompassi sekä melkein valmiiksi tyhjällä litteällä 4,5V paristolla varustettu taskulamppu ja komennettiin matkaan. Melkoinen seikkailu siitä kehkeytyi, pilkkopimeässä syksyisessä metsässä yrittää suunnistaa kohti "kotia". Muutaman kerran siinä tuiskahti turvalleen pöheikköön, sattuipa jopa eksymään nautaeläinten joukkoon piikkilanka-aitauksen sisäpuolelle. Melkoisen töminän ympäröimänä hieman pelottikin, kun ei varman päälle tiennyt, minä hetkenä joutuu sonnin yliajamaksi.
 
Jukolan viesti on sellainen juttu, että siitä olen pitkään "salaa" haaveillut. Eikä sitä tiedä, vaikka joskus suunnistukseen intoutuu niin, että vois päästä mukaan. Paikkakunnan viikkorasteilla jonkun kerran käynyt ja metsästä poiskin päässyt. Tykkään suunnistaa, mutta jostain syystä se ei ole ihan riittävästi vetänyt mukaan, että ihan aktiiviharrastukseksi ois tullut. Kuitenkin se on monella tapaa haastavaa ja erittäin mielekästä touhua. Kunhan alkuun pääsee.
 
Ale sanoi:
Olin mukana ja oli itselle toinen kerta. Jukolassahan ei tartte suunnistaa ollenkaan jos ei halua. Vähän osuudesta riippuen valmiit urat ja letkat vie rasteille perille saakka.



Peukalokompassi. Tän vuoden maastossa välttämätön.
Niin, onko se suunnistamista, jos omasta kartasta tutkii, missä on seuraava rasti ja valkkailee sitten omasta mielestä oikeaa uraa/ letkaa?

Vähän kuin hiihtosuunnistusta? Mutta juuri tuo oli se seikka, että minulla lopahti kiinnostus aikoinaan Jukolaan. Vaikka vuosikausia sen jälkeen suunnistinkin ml. kotimaan SM-koitokset.

Ja harrastelijoille se kompassi on varmaan välttämätön ;) Ja toki, minä käytin/käytän ihan normia levykompassia, mutta kyllä se suurimman osan aikaa oli enempi varalta kuin että siitä olisi pakosta tarvinnut. Mutta toki "puskan läpi kaatuessa" siitä aina tsekkasin yleissuunnan. Ja joka välille "nakkasin" siihen viivavälin suunnan juuri noita tiheiköitä varten kaiken varalta.
 
tuRboman sanoi:
Jukolan viesti on sellainen juttu, että siitä olen pitkään "salaa" haaveillut. Eikä sitä tiedä, vaikka joskus suunnistukseen intoutuu niin, että vois päästä mukaan. Paikkakunnan viikkorasteilla jonkun kerran käynyt ja metsästä poiskin päässyt. Tykkään suunnistaa, mutta jostain syystä se ei ole ihan riittävästi vetänyt mukaan, että ihan aktiiviharrastukseksi ois tullut. Kuitenkin se on monella tapaa haastavaa ja erittäin mielekästä touhua. Kunhan alkuun pääsee.
Iltarastit ovat erinomainen kuntoilumuoto.

Ja uusilla kartoilla ja uusissa/ ennen käymättömissä maastoissa pääsee kehittämään taitoja.

Täällä pienellä paikkakunnalla vuosikymmeniä touhua seuranneena on vain tullut siihen tulokseen. että vuodesta toiseen samoja kankaita samoilla vanhoilla kartoilla koluavat eivät kehity taidoiltaan lainkaan. Kunhan käyvät juoksemassa. Omalla kohdalla alkoi jo sekin ottaa aivoon, kun useampana vuonna joutui samoihin maisemiin järjestämään iltarasteja.

Kehittyäkseen itse lajissa, ajantasaiset uudet kartat, haastavat uudet ja ennen käymättömät maastot ja siihen kun innoistuu niin sitten se on menoa.
 
jkvi sanoi:
Niin, onko se suunnistamista, jos omasta kartasta tutkii, missä on seuraava rasti ja valkkailee sitten omasta mielestä oikeaa uraa/ letkaa?

No eihän se ole mutta mitä sitten. Monelle Jukola on "festarit" ja hauskanpitoa hyvässä seurassa. Suunnistuksessakin näkee välillä aivan liian tiukkapipoista menoa.


jkvi sanoi:
Ja harrastelijoille se kompassi on varmaan välttämätön.

Mä puhuin tän vuoden maastoista johon ihan huiputkin suositteli vahvaa kompassin käyttöä.
 
jkvi sanoi:
Kehittyäkseen itse lajissa, ajantasaiset uudet kartat, haastavat uudet ja ennen käymättömät maastot ja siihen kun innoistuu niin sitten se on menoa.

www.rastilippu.fi

Tuolta näkee kaikki lähialueen iltarastitapahtumat. Että sitten on enää itsestä kiinni, paljonko ehtii ja viitsii ajella rastien takia.
 
Tän vuoden maastot olisi olleet kyllä itselle herkkua, kun ne osaa ulkoa vaikka silmät kiinni. Taitaa nyt kuitenkin olla Jukolat käyty. Viisi vuotta sitten viimeksi oltiin kaveriporukalla tuolla viihtymässä ja taisi 2001 olla ensimmäinen kerta. Vaan ei pidä sanoa liian ehdottomasti ei, kyllähän tässä vielä teknisesti olisi ikää osallistua useammankin kerran.
 
Penguin sanoi:
Tän vuoden maastot olisi olleet kyllä itselle herkkua, kun ne osaa ulkoa vaikka silmät kiinni. Taitaa nyt kuitenkin olla Jukolat käyty. Viisi vuotta sitten viimeksi oltiin kaveriporukalla tuolla viihtymässä ja taisi 2001 olla ensimmäinen kerta. Vaan ei pidä sanoa liian ehdottomasti ei, kyllähän tässä vielä teknisesti olisi ikää osallistua useammankin kerran.
Juuri tuosta kirjoitin eka sivulla. Tod.näk olisit ollut kilpailullisesti hukassa kun ulkomuistista oletetaan jotakin.
 
jkvi sanoi:
Juuri tuosta kirjoitin eka sivulla. Tod.näk olisit ollut kilpailullisesti hukassa kun ulkomuistista oletetaan jotakin.

Kyllä. Omasta kilpailuajasta muistan hyvin, kun pahimmat töppäykset tapahtuivat ”tutuissa” maastoissa.

Pahus, kun ikä tekee tepposet hyvään harrastukseen. Minulla oikea nilkka vaivaa ja on vaikea juosta epätasaisessa maastossa. Lisäksi ikänäkö aiheuttaa sen, että on pakko pitää kaksiteholaseja, jolloin kompastelee koko ajan maaston epätasaisuuksissa. Ilman laseja kartta on yhtä pikselimössöä ja sateessa tai muuten kostealla kelillä hommasta ei tule mitään.