autoilua & elämää

Kirjoittaja Aihe: Alfa Romeo Mito (QV)  (Luettu 7671 kertaa)

Poissa billy.gif

Vs: Alfa Romeo Mito (QV)
« Vastaus #20 : 01.09.2019 08:31 »
Nyt on tämän topicin Mito QV myyty, joten katsoin aiheelliseksi vetäistä jonkinlaisen koonnin autosta ylipäätään (italoautojen maine, hehe). Varsinkin koska allekirjoittaneellekin tämä oli ensimmäinen Italialaisvalmisteinen käyttöauton virkaa toimittanut ”GTI-rassi”, eikä mulla ole ollut minkäänlaisia ”Forza Alfa Romeo” –laseja naamalla tämän vikoja ihmetellessä.

Eli eli ... no syy miksi tämän ostin Polo GTI:n tai Fabia RS:n sijaan oli puhtaasti automallin harvinaisuus sekä omaa silmää miellyttävä, persoonallinen ulkonäkö joka iski silmään nettiautoa selaillessa. Toisena vahvana vaihtoehtona oli Mini Cooper S, mutta kyseisen auton vanhahtavuus (2006-2013 korimalli) oli isohko miinus sekä koneen tyyppivika, jakoketjun kiristinsysteemi. Kuin myös auton yleisyys, halusin jotain uniikimpaa jonka löytää markettien parkkipaikoilta yhdellä vilkaisulla.

Omistajuuteni aikana (syyskuun loppu 2016 -> elokuun loppu 2019) kilometrejä kertyi maltilliset 28 tkm. keskikulutuksen ollessa yllättävänkin pieni; 7,39L / 100km. Varsinkin ottaen huomioon auton ”funfactorin”; sillä autolla tuli ajeltua täysin huviajoa, kiertoteitä (mutkatietä) ym. aika tavalla hauskaa pitäen vs. ajallisesti lyhin maantiepätkä normaalilla ajotavalla. Autossa oli tehoa suhteessa mukavan kevyeeseen koriin (+1150kg) juuri sopivasti mutkatie”räppäilyyn”. Mutkista kehtasi vedellä ulos kaasu pohjassa ilman että vauhdit ovat aivan älyttömiä.
Sähkösäätöinen alusta oli myös iso bonus, ominaisuus jota ei tuohon aikaan (2008 -> ) löytynyt useista monin verroin kalliimmistakaan GTI-leluista tai ”performance” –sedaneista.

Vikoja oli 3 vuoden aikana jonkin verran, mutta tiedossa oli että 6-7-8 vuotiaaseen GTI-kirppuun sellaisia saattaa tulla. Alla listausta niistä:

-Startti vaihdettiin (vika) sekä sen oireilujen vuoksi aluksi akku.
-Takajarrut jouduttiin uusimaan (palat + levyt + käsijarruvaijerit). Jos näitä olisi edelliset omistajat herkistelleet huoltojen yhteydessä tehtaan ohjeistuksen mukaan, niin tämä täysin turha remppa olisi jäänyt tekemättä (tyyppivika).
-Kuljettajan oven ikkunamekanismi hajosi (vika).
-Takapyörän laakeri (kulutusosa).
-Takaluukun johtosarjan korjaus (tyyppivika).
-Sähköisesti jäykkyyssäädettävän alustan kiihtyvyysanturi (vika).

-Perushuoltoja matkan varrelle kertyi yksi iso huolto (jotain 450e ilman suhteita), yksi öljynvaihtohuolto (vaikka huoltomittari näytti 10tkm seuraavaan huoltoon halusin sen teettää) sekä ilmastoinnin täyttöhuolto.

Auton ”ominaisuuksia” oli lähinnä talvisin karmittomien sivulasien alareunoihin jäätyvä lumi (pysäköit lämpimän auton lumisateella -> auto seisoo työpäivän -> lumi sulaa ja jäätyy oven ja ikkunan väliin), joka aiheutti sen ettei ikkunat aina suostuneet laskeutumaan kun yritit avata ovea. Oven sai varovasti kyllä auki, muttei kiinni kuin tuulihakaan. Muutaman minuutin lämpöinen puhallus oveen ratkaisi ongelman, mutta ärsyttihän se. Toinen ominaisuus oli etuiskareiden yläpäiden naksunta talvipakkasilla. Kun lähdit parkkipaikalta, ajoit renkaat käännettynä jalkakäytävän yli kadulle niin tässä tilanteessa kuului naksuntaa, ei normaalissa ajossa. Tämä on näiden tyyppivika jonka voi joko korjauttaa (vaihdattaa yläpäät) tai antaa olla, ei vaikuta mihinkään ajo-ominaisuuksiin tai auton hallittavuuteen. Uudetkin yläpäät alkavat naksumaan X ajan kuluessa, joten itse annoin niiden olla.

Muutoin auto oli todella jämäkkä sekä laadukkaasti valmistetun oloinen, varsinkin ollakseen ”polo-kokoluokan” Italialainen pikkuauto viittä vaille 10v takaa. Ei nitinöitä, ei natinoita, ei tuulen suhinoita, ei räminöitä, ei mitään. Toki uutena nämä Miton QV -mallit maksoivat varusteltuina saman kuin RS-Octaviat, joka oli aikamoinen hinta B-segmentin pikkuautolle. Nämä jäivätkin suht harvinaisiksi täällä Suomessa, nettiautossa on yleensä pari-kolme QV-mallia kerrallaan.

Kaiken kaikkiaan autosta jäi erittäin positiivinen maku suuhun vaikkakin vittumaisin vika oli startin hajoaminen työpaikan parkkikselle myöhään illalla todella raskaan työpäivän jälkeen. Tällöin oli ainoan kerran oma huumorintaju oikeasti koetuksella.

Ongelmista ja sekä rahanmenosta huolimatta (vrt. jokin Aasialainen kauppakassi) fiilikset jäivät 5/5 –tasolle ja autoa jäi oikeasti ikävä jonka myymistä arvoin puoli kesää. Lopulta tämä kuitenkin pääsi asiantuntevan italoharrastajan huomaan pelkäksi kesäautoksi -> ei enää suolapaskassa uimista hänelle.
Lisäksi on viimein koittaa jotain muuta, jotain mistä olen täällä monissa ”vanhojen romujen” triideissä jutellut jo aikoja sitten… Tästä lisää tuonnempana.
Mazda MX-5 '19
Subaru Impreza WRX STI '08
Subaru Impreza WRX STI '05