https://tummennuskalvot.fi/

Fiat Freemont 2012-->

Marty McFly

Klassikkoainesta
Liittynyt
22.12.2013
Kävin koeajamassa Freemontin jokin aika sitten kun oli liisari katkolla ja ennen kuin päätin liisarin sijasta hankkia oman auton. Freemont - vaikkakin "vain" bagde-engineerattu Dodge Journey - vaikutti etenkin sisäkuvissa Dodgea paljon tyylikkäämmältä ja laadukkaammalta, jonka lisäksi hintapolitiikka oli ainakin paperilla kohdillaan. Koska itse en ole allerginen Fiatille ja koska myös ominaisuudet Dodgeen verrattuna olivat lehtien mukaan parantuneet, niin malli kiinnosti.

Mm. AutoBildin nrossa 3/2013 oli koeajossa 10 nelivetoautoa otsikolla "4x4 extra". Autoja ei laitettu lopuksi parhausjärjestykseen vaan jokaisesta oli oma pieni 1/2-1 sivun juttu ja arvosana. Fiat Freemont 2.0 MultiJet 170 A6 AWD All Included (eli paras varustelu) sai neljä tähteä viidestä - kuten suurin osa muistakin testin autoista - ja autoa kehuttiin mukavaksi, tilavaksi, hyvin varustetuksi, ja noihin nähden edulliseksi. Yhteenvetona:

"Freemont on ajettavuudeltaan ja laatuvaikutelmaltaan aivan eri auto kuin edeltäjä Dodge Journey. Automaattivaihteistoa haluavalle Freemont on arvokas, koska sen saa vain nelivedon kera, mutta seitsemän hengen nelivetoa tarvitsevalle puolestaan se on kiinnnostavaksi paketoitu."

"Kenelle: Seitesemän hengen nelivetoa tarvitsevalle Freemont on tilava ja edullinen vaihtoehto. Kaupan päälle saa vielä automaattivaihteiston ja varustetasovalinnasta riippuen hyvän tai hulppean varustelun."


Sivuhuomautuksena mainittakoon että testin auto muuten maksaa 47k€ plus toimituskustannukset plus talvirenkaat jne, joten tuosta halpuudesta en nyt niin tiedä. Ja arvonalenema lienee hiuksia nostattava.

Mutta asiaan: Kävin autolla lyhyellä koeajolla ja auto oli positiivinen yllätys. Auton alusta, dieselmooottori laatikoineen, kojelauta ja sisutus, sekä etu- ja takapuskurithan ovat kaikki uusittu Journeyyn verrattuna. Ajamani versio oli 7-paikkainen, Urban-varusteinen (eli keskimmäinen varustetaso) 140 hv:n 2 litraisella VM Motorin dieselillä ja manuaalilaatikolla.

Ensimmäisenä korviin pisti - tai oli pistämättä - oli auton hiljaisuus. Alla olivat uudenkarheat nastarenkaat, mutta Kehä III:lla mentiin lähes kuin sukkasillaan. Jousitus oli mukavuuspainotteinen, mutta kuitenkin riittävän jämäkkä auton koko huomioiden niin että jyrkissä rampeissa ei tuntunut siltä, että auto ei ole enää täysin kuljettajan hallittavissa. Sisätiloissa muutos Journeyhin on huikea, eli kovamuovista on lähes kokonaan päästy eroon ja amerikkalaistyyppisten kulmikkaiden kojelaudan muotojen tilalle oli eurooppalaista hienostuneempaa muotoilua. Toki ihan parhaiden tasolla ei olla, mutta lopputulos on jo täysin hyväksyttävä. Myös verhoilumateriaalit penkeissä olivat laadukkaammat.

Sisätilojen koko ja toiminnallisuus eivät ole muuttuneet, ja vaikka auto on tilava niin ulkomittoihin nähden ne ovat pienen pieni pettymys, etenkin kolmannelle riville kapuaminen kävi työstä. Ahdas auto ei kuitenkaan ole ja tilaa on edessä ja takapenkilläkin riittävästi, mutta ulkoapäin voisi kuvitella että sitä olisi vieläkin enemmän.

Kuljettajan ergonomia on hyvä ja ajoasennosta saa ainakin näin keskimittainen kohtuullisen hyvän, joskin parhaimpiin (vrt Volvo) on vielä matkaa. Mm. reisituki jäi hieman huonoksi, koska penkin etureunaa ei pysty säätämään erikseen ja ratin säätövara ei ole tarpeeksi pitkä salliakseen penkin siirtämisen taaksepäin. Sen sijaan sivuttaissuunnassa normaalikäytössä istuimet tarjoavat riittävän sivuttaistuen, mutta tietenkään rata-ajoon ne eivät ole suunnitellut. Oma koeajo oli sen verran lyhyt (40mins), että itse penkin mukavuus pidemmällä matkalla jäi testaamatta.

Suurimmat miinukset lyhyen koeajon perusteella olivat Xenoneiden puute, joita ei saa mihinkään varustemalliin. Auton hintaluokka ja kohderyhmä huomioonottaen tämä on mielestäni vakava puute. Toinen ja yhtä vakava puute on automaattivaihteiston parittaminen pelkästään nelivedon yhteyteen, joka meikäläisen tapauksessa nosti auton hinnan ja verotusarvon sitten liian korkeaksi. Pienempiä puutteita olivat tavaratilan rullattavan suojapeitteen puuttuminen 7-paikkaisesta versiosta (eli tavaratila on aina "auki"), sekä All Inclusive -version nahkapenkkien osittaiset sähkösäädöt, ts. siinäkin piti selkänoja säätää manuaalisesti vaikka muut suunnat toimivat sähköllä (testattu erikseen hallissa olevassa esittelyautossa). Myös poppikone oli äänenlaadultaan korkeintaan keskinkertainen, mutta toiminee silti suurimmalle osalle autoilijoista.

Auto jäi siis omista pohdiskeluista pois lähinnä hintasyistä, mutta tuon koeajon perusteella voisin ehdottomasta kuvitella hankkivani tuollaisen käytettynä sitten kun hinnat alkavat olla tuossa parinkympin molemmin puolin. Eli ehkä piankin. ;D
 
Kyllähän Journey on yksi historian parhaita Suomeen tuotuja jenkkiautoja. Ulkonäkö ei ainakaan parantunut Fiat-muunnoksessa, mutta sisustuksen laatu hieman. Liikenteessä en muista nähneeni yhtään Freemontia.