https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Musavuosi 2020

That 70s dude

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
20.8.2014
Vuosi lähestyy loppuaan ja aloin muistelemaan tämän poikkeuksellisen ajanjakson musiikillista antia. Muistaakseni tehokuunteluuni pääsi tänä vuonna neljä uutta albumia, jotka muodostavat siis samalla oman suosikkilistani ("Uudet"). Myös pari loistavaa männeinä vuosina julkaistua, mutta itselle uutta tuttavuutta tuli vastaan ja kyllähän niidenkin täytyy päästä omalle listallensa ("Vanhat"). Siis:

Uudet:
1. Wobbler - Dwellers of the Deep
2. Heathen - Empire of the Blind
3. Kansas - Absence of Presence
4. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Mahdoton Yhtälö

Vanhat:
1. Sebastian Hardie - Four Moments (1975)
2. Black Bonzo - Black Bonzo (2004)

Yksi vuoden musailmiöistä oli varmaankin ns. karanteenivideot, joita ihan isotkin nimet innostuivat tekemään. Itselle jäi mieleen erityisesti Charlie Benanten kipparoimat sekalaiset kokoonpanot, joiden oma TOP3 on tässä:

1. Soundgarden - Rusty Cage (Charlie Benante & kumpp.)
2. Fleetwood Mac - Rhiannon (Charlie Benante & kumpp.)
3. Rush - YYZ (Charlie Benante & kumpp.)

Mitä muille jäi musavuodesta mieleen? Toki voi listata muutakin kuin albumeja tai karanteenivideoita, esimerkiksi vaikka parhaat konserttikokemuksensa, jos joku sellaisilla on päässyt tänä vuonna käymään. Tai mitä vaan mieleen tulee, löyhänä teemana siis vuoden 2020 aikana tapahtuneet musiikkiin liittyneet elämykset.
 
That 70s dude sanoi:
Mitä muille jäi musavuodesta mieleen? Toki voi listata muutakin kuin albumeja tai karanteenivideoita, esimerkiksi vaikka parhaat konserttikokemuksensa, jos joku sellaisilla on päässyt tänä vuonna käymään. Tai mitä vaan mieleen tulee, löyhänä teemana siis vuoden 2020 aikana tapahtuneet musiikkiin liittyneet elämykset.

Löyhäpäinen teema kuulostaa kutsuvalta. Tähän täytyy osallistua kunhan ennätän aluksi listata itselleni mitä -20 julkaistuja albumeja olen onnistunut kuuntelemaan...
 
That 70s dude sanoi:
Mitä muille jäi musavuodesta mieleen?
Todella musiikintäyteinen on vuosi ollut. Lastenlaulujen laaja kertauskurssi, "Hämähämähäkki kiipes langalle..." jne. Mikäpä sen mukavampaa.  :)
 
Musavuosi 2020. Aloitan ikävistä uutisista. Kävin läpi Taivaallisen Orkesterin tämän vuoden kiinnitykset ja nostan esiin itselleni harmillisimmat. Alkuvuodesta Neil Peart sekä loppuvuodesta Eddie Van Halen.

Ostin tänä vuonna noin 30 CD:tä. Käytettyinä. Hintaluokka noin 1-2 euroa. Lukemassa vain ne CD:t jotka ovat jääneet hyllyyn.

Sain (tähän mennessä) poimittua kuunteluihini noin 60 albumia jotka on julkaistu 2020. Paljon itselleni uusia tuttavuuksia, paljon kelvollista, mukavaa musaa. Uusia tulokkaita, nousevia kykyjä, jo paikkansa vakiinnuttaneita sekä konkareita.

Sinänsä jännä että vaikka lähtökohtaisesti tutustun mielelläni uuteen musaan, kärkikolmikkoni on vain ja ainoastaan konkariosastolta. Suhtaudun siihen niin että arvostan kuinka vanhat dinosaurukset jaksavat tehdä sellaista musaa jota kuuntelen mielellään. Jaetulla kakkostilalla on Deep Purple ja Joe Satriani.

Ykkösenä eli mieluisinta musaa vuonna 2020 albumillisen verran aikaansaanut bändi on Bon Jovi  :D

En ole koskaan varsinaisesti digannut bändiä. Sellaista ok musaa, eipä sen kummempaa. Onhan minulla kai heidän kaikki studioalbumit kuunteluissani mutta niistä ei ole jäänyt mitään merkittäviä muistijälkiä. Yllätyin itse ehkä eniten kun laitoin heidän osuvasti nimetyn 2020 -albumin soimaan. Kuuntelin kerran läpi. Tämähän oli mukava levy. Toinen kerta perään. Tämähän on ihan oikeasti mukava levy. Seurasi pohdiskelua mikä tässä nyt on...

En valitettavasti osaa verrata tätä albumia bändin aiempiin levytyksiin. Mutta tällä kertaa korvani huomasi ettei Jon Bon Jovi enää juuri "huuda", vaan laulaa. Elämää kokeneen miehen kertovalla äänellä. Minulle taisi käydä sama ilmiö kuin Bruce Springsteenin Western Stars -albumilla. Äijien äänet ja laulu miellyttää. Rauhoittaa. Tekee mukavan olon. Musan täytyy tuolloin toimia ja jos joku (varmasti oikeutetusti) sanoo että onpas tasapaksua musaa, niin niinpä vaan osui minulle johonkin sellaiseen koloon josta en ollut tietoinen. Albumi on minulle hyvä, tasainen ja miellyttävä kuuntelukokemus. Ja juu, en muista siitä yhtäkään biisiä, vain sen kokonaisuuden  :)
 
juupeli sanoi:
Sain (tähän mennessä) poimittua kuunteluihini noin 60 albumia jotka on julkaistu 2020.
Hillitön määrä! Tämä vaatii jo aikamoista ennakkoluulottomuutta, mikä itseltä puuttuu...

juupeli sanoi:
Ykkösenä eli mieluisinta musaa vuonna 2020 albumillisen verran aikaansaanut bändi on Bon Jovi  :D
... M.O.T.  :) Ei mulle ole tullut mieleenkään ottaa Bon Jovia kuunteluun, tosin en tiennyt niiden uudesta levystäkään.

juupeli sanoi:
Suhtaudun siihen niin että arvostan kuinka vanhat dinosaurukset jaksavat tehdä sellaista musaa jota kuuntelen mielellään.
Olet hyvässä seurassa, vertaa Pete Pardon listan TOP6:

1. Blue Öyster Cult
2. Kansas
3. Sons of Apollo
4. Deep Purple
5. Testament
6. Wobbler

 
Mielestäni tämän vuoden parhaan levyn (tosin ihan kaikkia en ole kuullut) tekaisi Bruce Springsteen. Hyvänä kakkosena sitten Deep Purple ja AC-DC. Kertooko se sitten nykymusiikin tasosta vai omasta musiikkimaustani? Varmaan molemmista...
 
^Ehkä molemmista... tosin kyllä nykyäänkin varmasti hyvää musaa tehdään, mutta sitä pitää vissiin osata/viitsiä etsiä ja multa ei oikein löydy kumpaakaan :-\
 
That 70s dude sanoi:
Hillitön määrä! Tämä vaatii jo aikamoista ennakkoluulottomuutta, mikä itseltä puuttuu...

Olet hyvässä seurassa, vertaa Pete Pardon listan TOP6:
1. Blue Öyster Cult
2. Kansas
3. Sons of Apollo
4. Deep Purple
5. Testament
6. Wobbler

Jaa että hillitön määrä. Minähän lainaan CD:t kuunteluihini kirjastoista. Kyyti-kirjastoista saa vaivatta tuoreimpiakin, ei jaksaisi jonottaa Helmet-kirjastoa. Kuuntelen jokaisen levyn yhden kerran, oman mittapuuni mukaan, keskittyneemmin. Vain harvat ja valitut saavat osakseen kaksi kuuntelukertaa. Sen jälkeen ne "katoavat" omaan Musiikkikirjastooni.

Tämän vuoden julkaisujen määrä kuunteluissani suhteutuu kun tsekkasin hetki sitten että vuoden 2019 julkaisuja olen kuunnellut 90 kpl ja 2018 vuoden 110. Lukemat kasvavat vielä hyvän tovin kalenterivuoden päättymisen jälkeen koska minulle pari vuotta vanha albumi käy vielä uutukaisesta.

Kyyti-kirjastojen huono puoli on se että valikoima on suppea. Ok, CD:t eivät tästä enää lentoon nousekaan eli katsotaan miten nopsaan pitää opetella uusille tavoille. Kansasia ei ole näkynyt, Springsteenia, AC/DC:tä, BÖCiä yms. odottelen kärsivällisesti. Jonain päivänä joskus...
 
Minä olen niin kaavoihin kangistunut, että tällainen pandemiavuosi vei minut vaan syvemmälle omiin tuttuihin ja turvallisiin biiseihin!  ???
Kovin hirveästi uusia julkaisuja ei ole tullut kuunneltua. Tässä ketjussa jo mainittu suosikkini vuoden julkaisuiksi.
Wobbler, Kansas, AC/DC, Deep Purple. Näistä olen tykännyt.
Mulle uutena olen yllättänyt itseni kuuntelemalla todella paljon Sabaton bändiä? Jotenkin en miellä ( mieltänyt ) itseäni tällaisen musan kuuntelijaksi. Mutta niin vain se on kivunnut Spotify listallani jo todella korkealle.
Erikoinen vuosi kyllä. Levyjä ei näköjään enää juurikaan tule ostettua. Harmi toisaalta.
 
duden kannustamana, kiitos vaan, tein haun uudestaan ja kappas, Kansasin tuorein albumi odotti hakijaansa Kuusankosken kirjastossa. Ei nyt suoranaisesti reittini varrella mutta hyvän asian puolesta, kävin lainaamassa teoksen. Nappasin sitten bonuksena mukaan samaisen orkesterin livealbumin vuodelta 2009. There's know place like home. En tiennytkään tällaisesta levytyksestä.

The absence of presence oli odotuksieni mukainen. Hieno albumi. Toivottavasti bändi jatkaa tällä tiellä.

Samoin livelevy puolusti paikkaansa. Okei, verrokkina minulla legendaarinen Two for the show, joten muotoilen näin että asiallisessa vedossa ovat olleet tuolloinkin.

Samaisella hakureissulla ennätin vielä toiseenkin toimipisteeseen, ihan tarkoituksella, koska siellä oli joutilaana Sons of Apollon eka albumi. Kun ei uusinta saa, osataan olla tyytyväisiä aiempaan.

Pääsin nyt Psychotic symphonyn kautta jyvälle mikä on homman nimi. Aika vakuuttavaa settiä äijät vetävät. Tykkäsin isolla Teellä. Albumi oli sellainen versio jossa toisella levyllä oli instrumentaalimiksaukset. Ja tämä yllätti minut. Minulle yhden soololevyn verran tuttu laulaja Jeff Scott Soto on mies paikallaan. Mutta. Siitä huolimatta tuntuivat samat biisit instrumentaaleina jykevämmiltä ilman laulua ja huomasin nauttivani musasta vielä pikkasen enemmän.

Hehkutan vielä sen verran että albumi äänitettiin 10 päivässä. Mitä sitä äheltämään kun kerran ammattilaisilla homma toimii. Parissa biisissä tarttui korvaani vaikutteita tutuista jutuista... Wikistä lunttasin että juu, Purplelle ja Halenille on osoitettu kunnioitusta  8)
 
mol sanoi:
Mielestäni tämän vuoden parhaan levyn (tosin ihan kaikkia en ole kuullut) tekaisi Bruce Springsteen. Hyvänä kakkosena sitten Deep Purple ja AC-DC. Kertooko se sitten nykymusiikin tasosta vai omasta musiikkimaustani? Varmaan molemmista...

”Hyvä musiikki” on tietysti melkoisen abstrakti käsite ja jokaisella musiikin kuuntelijalla on siitä varmaan jokin oma näkemyksensä.

Toisaalta, historian tutkimuksen mukaan, jonkinlaista ihmisten luomaa musiikkia on ruvennut syntymään samoihin aikoihin kun varhaiset esi-isämme ovat oppineet puhumaan.

Jonkinlaisia säilyneitä kirjallisia määritelmiä musiikista on useitakin, mutta oma suosikkini on roomalaisen historioitsijan ja poliitikon tekemä, eli: ”Oppi luvuista ja lukusuhteista”, joskus vuosien 490 – 585 aikaan.
Siis, viittaus musiikin ja matematiikan yhteydestä on noinkin vanha.

Kun musiikilla on noinkin pitkälle ulottuva historia, olisi kyllä kokolailla järjenvastaista ajatella, että hyvää musiikkia olisi tehty vain jonakin tiettynä vuosikymmenenä, ei ennen sitä eikä sen jälkeen.

En ole mikään psykologian asiantuntija enkä ole asiaa muutenkaan sen syvällisemmin tutkinut, mutta omien havaintojeni mukaan, musiikillisesti paikalleen jämähtäneet ihmiset ovat hyvin usein laajemminkin jumissa yhteen ja samaan.

Nuo tyypit asuvat usein samoilla kulmilla vuosikymmeniä, ellei koko elämänsä. Jos ovat töissä, niin sitten palvelevat samaa työnantajaa vuosikymmeniä ja yleensä yksissä ja samoissa tehtävissä.

Jos työpaikkaa vaihtaisivatkin (esim. yt-neuvotteluiden jälkeen) niin sitten hakeutuvat samantyyppisiin työtehtäviin jollekin toiselle työnantajalle.

Kun menevät kauppaan, ostavat samoja tuotteita kuin ennenkin. Jos vaihtavat vaikkapa auton uudempaan, ostavat saman merkkisen kuin entinenkin.

Lomalle matkustetaan tietysti vanhaan tuttuun lomakohteeseen jne.

Vastustavat kaikenlaisia yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia ja äänestävät aina samaa puoluetta ja mielellään vielä aina samaa kansanedustajaa.

Nämä tyypit ovat harvoin mitään johtajia, pikemminkin ns. perässähiihtäjiä.

Em. taustaa vasten jumittaminen esim. tietyn vuosikymmenen musiikissa kuulostaa vain loogiselta.  ;)
 
Jari_S sanoi:
En ole mikään psykologian asiantuntija enkä ole asiaa muutenkaan sen syvällisemmin tutkinut, mutta omien havaintojeni mukaan, musiikillisesti paikalleen jämähtäneet ihmiset ovat hyvin usein laajemminkin jumissa yhteen ja samaan.

Nuo tyypit asuvat usein samoilla kulmilla vuosikymmeniä, ellei koko elämänsä. Jos ovat töissä, niin sitten palvelevat samaa työnantajaa vuosikymmeniä ja yleensä yksissä ja samoissa tehtävissä.

Jos työpaikkaa vaihtaisivatkin (esim. yt-neuvotteluiden jälkeen) niin sitten hakeutuvat samantyyppisiin työtehtäviin jollekin toiselle työnantajalle.

Kun menevät kauppaan, ostavat samoja tuotteita kuin ennenkin. Jos vaihtavat vaikkapa auton uudempaan, ostavat saman merkkisen kuin entinenkin.

Lomalle matkustetaan tietysti vanhaan tuttuun lomakohteeseen jne.

Vastustavat kaikenlaisia yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia ja äänestävät aina samaa puoluetta ja mielellään vielä aina samaa kansanedustajaa.

Nämä tyypit ovat harvoin mitään johtajia, pikemminkin ns. perässähiihtäjiä.

Em. taustaa vasten jumittaminen esim. tietyn vuosikymmenen musiikissa kuulostaa vain loogiselta.  ;)
No mutta jos ei tämmöisiä ihmisiä olisi niin ketäs te modernit uusiutumiskykyiset ja eteenpäin katsovat johtajaihmiset sitten katselisitte nenänvartta pitkin ?  :p
 
Gonzo sanoi:
No mutta jos ei tämmöisiä ihmisiä olisi niin ketäs te modernit uusiutumiskykyiset ja eteenpäin katsovat johtajaihmiset sitten katselisitte nenänvartta pitkin ? 

Ei minulla ole tarvetta katsella ketään ns. ”nenänvartta” pitkin. Jokainen käyttää omat rajalliset elinpäivänsä miten haluaa. Tuo kirjoitukseni on vain tuollaista huomiointia.
 
Niin, kaikille meille muodostuu maneereja iän mukana ja tietynlaista maun sementoitumista. Rutiinit luovat turvallisuutta. Tämäntyyppiset kyselyt ym. keskittyvät enemmän populaarimusiikkiin ihan sanattomastikin. Valtaosa väestöstä kuuntelee 60-luvun lopulta viime päiviin ulottuvalle ajanjaksolle osuvaa vahvasti puuvillapelloilta ammentavaa neekerien pitkätukkarytmiikkaa. Toiset enemmän tosissaan, toiset vähän vähemmän. Omakin mielenkiinto osuu sinne vahvasti mutta tarpeen vaatiessa en ylenkatso muutakaan. Kasvuympäristökin vaikuttaa. En ole elänyt peruukki päässä kivilinnoissa sukkahousut jalassa. Siksi barokkimusa yms. ei nappaa (lähtökohtaisesti).

Joillekin autoilu voi olla vain tapa siirtää kehoa ja siihen kelpaa perusaasialainenkin. Tarkoittaako se että he ovat jotenkin rajoittuneita ja hukanneet elämänsä potentiaalin? Loppuun lainaan monimielisesti Röyhkää: "mieluummin vanha kuin aikuinen".
 
juupeli sanoi:
The absence of presence oli odotuksieni mukainen. Hieno albumi. Toivottavasti bändi jatkaa tällä tiellä.
Jes, hyvä että löytyi. Veikkaan, että samalla tiellä jatkavat paaliin asti. Oma tunnistettava Kansas-soundi ja tyyli pysyy ja Zak Rizvi osaa loihtia hyviä Kansasmaisia biisejä. Ja niitä tuttua ja turvallista kaipaavia musiikillisesti paikalleen jämähtäneitä fanejakin löytyy paljon, varsinkin jenkeistä.

TKPLH:stä muistin (jo nimen perusteella) että tämä on se kotikaupungissa Topekassa äänitetty live, mutta en tiennyt että siellä oli oikein sinfoniaorkesterikin mukana. Ja wikin mukaan Steve Morsekin?! Näetkö levyn kannesta, millä biis(e)illä?

SoA on jäänyt mulla kokonaan väliin. En tiedä mikä siinä on, mutta ne Mike Portnoyn sata projektibändiä jotenkin on mun päässä ihan sekaisin ja solmussa eikä ole herättänyt riittävää mielenkiintoa. Mutta nyt kun juupeli ja Pete Pardo kehuvat, niin pitäähän asia korjata. Siitä ekasta levystä PP:kin tykkää enemmän.
 
Aika vähän on sattuneesta syystä tullut mietittyä mitä uutta on tänä vuonna tullut kuunneltua..

Mutta ehkä yhtenä nousee Lamb of god: Lamb of god levy.

Tykkään kuunnella musani cd muodossa, koska musalaitteeni on niiden ympärille rakennettu.

Muutenkin musamakuni on äärettömän synkkä. Ei tarvi Jari_S:n psykaa koska vanhin lapseni opiskelee sitä yliopiston opinnoissaan ja työpaikallani on psykologi töissä. Valitettavasti minut on tuomittu 'terveeksi'. Olen sattuneista syistä jumittunut 80- ja 90 luvuille koska nykyisin musa on pääosin iloisempaa. En kaipaa yhtään sellaista. Jokainen kuuntelee puolestani mitä haluaa, minä menen synkällä ja raskaalla.

Olen siis musiikillisesti ja ehkä muutenkin jämähtänyt johtavassa asemassa oleva hlö.
 
That 70s dude sanoi:
TKPLH:stä muistin (jo nimen perusteella) että tämä on se kotikaupungissa Topekassa äänitetty live, mutta en tiennyt että siellä oli oikein sinfoniaorkesterikin mukana. Ja wikin mukaan Steve Morsekin?! Näetkö levyn kannesta, millä biis(e)illä?

SoA on jäänyt mulla kokonaan väliin. En tiedä mikä siinä on, mutta ne Mike Portnoyn sata projektibändiä jotenkin on mun päässä ihan sekaisin ja solmussa eikä ole herättänyt riittävää mielenkiintoa. Mutta nyt kun juupeli ja Pete Pardo kehuvat, niin pitäähän asia korjata. Siitä ekasta levystä PP:kin tykkää enemmän.

Juu, hyvin olit kartalla liven kanssa. Taisi olla 35v. "juhlat" kotikaupungissa. Mutta olipa työlästä saada mitään irti Steve Morsen osuuksista albumilla. Pitääkö se katsoa DVD/BD:nä että voi itse todeta. CD:n läpyskä ei paljasta mitään. Minäkin vain kuunnellessani totesin että SM on vierailemassa ja se siitä. Guuglasin albumia ja vihdoin jossain mainittiin että on ainakin biiseillä Musicatto sekä medleyllä Ghosts/Rainmaker äijä löytyy lavalta. Mielenkiintoinen bongaus oli se että myös Zak Rizvi mainittiin video editorina. dude avannee tästä lisää...

Nyt on juupeli päässyt kovaan seuraan suosittelijana  :p
mutta kuittaan välittömästi takaisin. Ilmeisesti saat dude jatkuvasti silmissäni arvotonta arvonnousua (tai jotain) koska taitaa suurin piirtein kaikki vinkit ja suosittelut tallentua pääni homeiselle kovalevylle sinun sanomiksesi. No kuka hitto se on vinkannut tuota SoA projektia jos et sinä  ;D
 
sepinki sanoi:
Mutta ehkä yhtenä nousee Lamb of god: Lamb of god levy.

Olen siis musiikillisesti ja ehkä muutenkin jämähtänyt johtavassa asemassa oleva hlö.

Ainoa kontaktini tähän bändiin on taannoinen Wrath albumi. Ei avautunut minulle riittävästi joten CD sai muistaakseni uuden kodin jossa sen päälle ymmärrettiin paremmin. Tallensin toki levyn musat kuunteluihini  :)
Kerrohan sepinki (tai joku muu) onko LoG yhtään keventänyt näihin päiviin vai jatketaanko yhtä rankalla linjalla.

En nyt ota kantaa aiemmin esitettyyn näkemykseen. Mielenkiintoista luettavaa sinänsä, siis että näitä asioita halutaan noin profiloida. Mutta minä ainakin käytän mieluummin aikaani musiikin kuunteluun kuin miettimiseen minkälaisen vaikutelman mahdollisesti annan  :-*
 
juupeli sanoi:
En nyt ota kantaa aiemmin esitettyyn näkemykseen. Mielenkiintoista luettavaa sinänsä, siis että näitä asioita halutaan noin profiloida. Mutta minä ainakin käytän mieluummin aikaani musiikin kuunteluun kuin miettimiseen minkälaisen vaikutelman mahdollisesti annan 

Eipä tuossa ko. kirjoituksessa sen kummemmasta profiloinnista ollut kyse. Ihan vaan havaintojani elävästä elämästä. Toisaalta, eipä yllätä, että tämmöisellä foorumilla on sen verran yksioikoista väkeä, että juttu ymmärretään tahallaan tai tahattomasti väärin.

Toisaalta, ”Se koira älähtää johon….”.

Näköjään foorumin ylläpito suuressa viisaudessaan taas poisti yhden aiheeseen liittyvän viestini.
Yritä tässä sitten keskustella…
 
Aika usein olet tuonut esiin näitä havaintojasi. Jos näet ne vain subjektiivisina sellaisina, mikä lisäarvo niille tulee jatkuvasti esiin tuotuna?
 
gloter sanoi:
Aika usein olet tuonut esiin näitä havaintojasi. Jos näet ne vain subjektiivisina sellaisina, mikä lisäarvo niille tulee jatkuvasti esiin tuotuna?

Se on varmaan se sama arvo, mikä tulee siitä, kun yhdet ja samat tyypit vuosi toisensa perään höpöttävät yksien ja samojen bändien tuotannosta.

Toisaalta, tuota omaa juttuani olen ainakin yrittänyt tarkastella eri kerroilla hieman eri kulmasta.  ;)
 
juupeli sanoi:
Guuglasin albumia ja vihdoin jossain mainittiin että on ainakin biiseillä Musicatto sekä medleyllä Ghosts/Rainmaker äijä löytyy lavalta.
Nämä biisit löytyvät Kansasin studioalbumeilta Power (1986) ja In The spirit Of Things (1988).
Morse oli silloin bändin virallinen jäsen ja on yksi biisintekijöistä noissa.
 
Jari_S sanoi:
Eipä tuossa ko. kirjoituksessa sen kummemmasta profiloinnista ollut kyse. Ihan vaan havaintojani elävästä elämästä. Toisaalta, eipä yllätä, että tämmöisellä foorumilla on sen verran yksioikoista väkeä, että juttu ymmärretään tahallaan tai tahattomasti väärin.

Toisaalta, ”Se koira älähtää johon….”.

Näköjään foorumin ylläpito suuressa viisaudessaan taas poisti yhden aiheeseen liittyvän viestini.
Yritä tässä sitten keskustella…

Ystävyydellä: Olisiko JariS näppäimistön sijaan hyvä tutustua Päivänvalolamppuun?
 
Gonzo sanoi:
Nämä biisit löytyvät Kansasin studioalbumeilta Power (1986) ja In The spirit Of Things (1988).
Morse oli silloin bändin virallinen jäsen ja on yksi biisintekijöistä noissa.

Kiitos tiedosta  :)  Luonteva syy siis ainakin noihin esityksiin.