Voimalinjat

Ketjuja löytyy kaikista voimalinjan komponenteista erikseen, muttei kokonaisuudesta. Se on kuitenkin kaikkein merkittävin asia, koska se määrittää auton luonteen. Sopivilla välityksillä pienitehoisestakin moottorista saadaan sopivan pirteä ainakin kaupunkipyörittelyyn, tai päinvastoin. Myös vaihteiston tyyppi vaikuttaa paljon, samoin kuin moottorin ominaisuudet.

Minulla on esittää kaksi esimerkkiä:
1. Jeep Cherokee 2,4 l, 2002
Siinä on 150 hv @ 5600 rpm, 224 Nm @ 4000 rpm ja omamassaa on 1,8 tonnia.
Moottori siis on numeroiltaan tyypillinen aikansa vaparibensa, ja voimavarat vaikuttavat olevan sopivassa suhteessa autoon.  Ei sen numeroiden perusteella mikään raketti pitäisi olla, mutta normaalin ajon pitäisi sujua vaivatta.
Totuus: Auto on aivan järkyttävän hidas pääasiassa pitkän perävälityksen vuoksi. Tottumattomana auto on todella helppo sammuttaa liikkeellelähdössä. Ei tule kysymykseenkään lähteä liikkeelle painamatta kaasua, vaikka kytkintä nostaisi kuinka varovasti.
Viitosvaihteella auto jaksaa juuri ja juuri liikkua tasaisella maantiellä. Kun 80 km/h vauhdissa painaa tallan pohjaan, kestää tasaisella tiellä vaihdetta vaihtamatta melkein puoli minuuttia, että vauhtia on 100 km/h.
Nelosvaihdetta tarvitaan ylämäessä. Sen kanssa onnistuu myös ohittaminen alamäessä tai todella pitkän näkyvyyden kohdissa.
Kolmosvaihteella jotain tapahtuukin, mutta se on niin lyhyt, että moottori on punarajalla n. 100 km/h vauhdissa. Lisäksi sille on käytännössä mahdotonta vaihtaa nätisti suuresta välityserosta johtuen.
Syynä tähän kaikkeen on se, että kyseinen moottorivaihtoehto on säästömalli Euroopan markkinoille. Pienin bensakone, jonka insinöörit ovat kehdanneet autoon asentaa, ja aavikkoperä toki saavat kulutuksen alle 10 litran sadalla, mutta muuta ilonaihetta ko. voimalinjassa ei ole. Muina vaihtoehtoina olisivat olleet 210 hv V6 bensa ja 160 hv diesel, jotka varmaankin sopisivat autoon paljon paremmin.

2. Opel Corsa, 1,2 l, 2003
75 hv @ 5600 rpm, 110 Nm @ 4000 rpm, 900 kg.
Auto on siis käytännössä ylemmän puolikas, mutta ihan eri maailmasta. Sen suorituskyky on juuri sellainen, että vaivaton ajo on mahdollista. Kaupunkiajo sujuu mukavasti, ja auto on pirteä eikä voima lopu koskaan kesken.
Maantiellä voimaa voisi olla enemmän, mutta siitä huolimatta esimerkiksi ohitukset onnistuvat usein kokonaan vaihdetta vaihtamatta, ja jos vaihdekeppiin täytyy koskea, niin nelosta alemmas ei tarvitse mennä.
Syykin on selvä. Opelissa on samassa vauhdissa viitosvaihteella 1,5-kertaiset kierrokset moottorissa Jeeppiin verrattuna.

Onko muita vastaavia kokemuksia yllättävän hyvistä tai huonoista voimalinjoista?

Minulla oli aikoinaan vm.2006, VW Passat 2.0 FSI, kuusi pykäläisellä manuaaliaskilla.
En muista tarkemmin tuon tehoja tai vääntöjä, mutta välitykset oli ongelmalliset.
Muutoin ihan hyvä ajettava, mutta maantiellä kahdeksankympin alueella nelosvaihde oli pieni, mutta vitonen tuntui isolta jos oli vähänkään vastamäkeä tai muuta vastustusta.
Kutosvaihde ei taas toiminut ennen kuin n.110km/h vauhdista alkaen. Eli satasen rajoituksellakin ajatti paikoin viitosvaihteella.
Moottoritiellä meni kyllä mielellään kuutosellakin.

Eipä mulla huonoja voimalinjoja ole edes ollut.

Laiskin auto mitä mulla on ollut oli fiat brava 1.2 16v se sekin oli yllättävän pirteä vapari bensaksi. Ja yllättävän taloudellinen vaikka välitykset olivat aika tiheät. Muistaakseni oli reilusti  yli 4000 kierrosta mittarissa kun ajeli mittarin mukaan 120 motarilla.

Paskin uuden auton voimalinja millä olen ajanut aikoihin oli sijaisauto Qashqain 1.6 vapari.

Ei minkäänlaista voiman tuntua missään vaiheessa ja moottorin veto loppuu kuin seinään tietyillä kierroksilla vähän samaan tyyliin kuin 30v sitten vapari dieseleillä.

Aikoinaan tuli jonkin verran hinattua ensimmäisen korimallin Vitolla traileria jonka päällä oli milloin mikäkin kone, painoa usein liki maksimi mitä vetää sai. No Vitollahan sai vetää varsin paljon ja aika mukavasti se pieninkin dieseli (malli 108, eli 80 raakaa hevosvoimaa) punttia kiskoi, voimalinja oli sikäli ihan onnistunut.

Paitsi sitten kun piti saada peruutettua johonkin. Peruutusvaihde oli välitetty aivan jär-jet-tö-män pitkäksi, se oli varmaan lähempänä kakkosvaihdetta kuin ykkösvaihdetta. Kytkin oli todella kovilla tasamaallakin, saati sitten kun piti vähänkin kulman taakse ylämäkeen peruuttaa, jarrullisella trailerilla jonka jarrut aina vähän laittavat peruuttaessa vastaan...

Periaatteessa siis toimiva voimalinja joka kuljetti vaatimattomalla 80 hevosvoiman teholla useita tonneja painavaa yhdistelmää ihan ok, kunhan edettiin vain yhteen suuntaan eikä alettu peruuttelemaan. Kovasti ihmetytti, mistä moinen suunnittelun kukkanen oli peräisin.