https://tummennuskalvot.fi/

Suhteeni lintuihin

Linnut merkitsevät minulle

  • vahvaa viestiä vuodenaikojen vaihtelusta

    Ääniä: 25 46,3%
  • upeaa nähtävää ja kuultavaa

    Ääniä: 25 46,3%
  • maukkaita paisteja

    Ääniä: 9 16,7%
  • pönttöjen rakentamista

    Ääniä: 17 31,5%
  • talviruokintaa

    Ääniä: 20 37,0%
  • hienoja kuvauskohteita

    Ääniä: 11 20,4%
  • häiritsevää meteliä

    Ääniä: 3 5,6%
  • häiritsevää pesintää

    Ääniä: 4 7,4%
  • eivät juuri mitään

    Ääniä: 11 20,4%
  • paikkojen / autojen sotkemista

    Ääniä: 7 13,0%

  • Äänestäjiä yhteensä
    54

Quality

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
18.12.2013
Tähän vuodenaikaan luonto on hiljaisimmillaan. Vain harvat linnut näyttäytyvät ja ovat äänessä.

Suhteemme luontoon ja myös lintuihin vaihtelee. Mikä on sinun suhteesi niihin? Autatko niitä vai torjutko häiritsevinä? Kerro mieipiteesi sanoin, kuvin ja antamalla äänesi.
 
Asustelemme kerrostalossa aivan Helsingin pohjoisrajalla metsän keskellä. On tosi kiva aina kesällä avata parvekkeen ovi ja kuulla lintujen laulu. Kiva seurailla tuosta parvekkeelta, kun linnut kuljettelevat ruokaa poikasilleen ja sitten myöhemmin poikasten lentoharjoituksiakin.
 
Häiritsevää pesintää. Itse pesinnässä ei sinällään mitään häiritsevää ole, mutta nuo linnut itse tuntuvat kokevan hopeanväriset pihalla seisovat autot uhkana ja suorastaan hyökkäävät autojen kimppuun alkukesällä. Erityisesti peilin päällä / konepellin reunalla on näemmä mukava istuskella ja naputella nokalla peltiin naarmuja. Jos pysyisivät erossa autoista, saisivat varmaankin myös touhuta rauhassa, mutta kun ei, niin ei...
 
Mökillä on hauskaa seurata lintuja ja kuunnella sirkutusta. Ainoat häiriötekijät niistä ovat kun paskovat terassille ja hirsille.
Kaupunki asunnossa linnut tulevat aamuisin parvekkeelle ja pihaan etsimään syötävää. Aamulla pyöri taas neljä pientä tämän kesän talitinttiä.
 
Mitään noista en ymmärrä, mutta sen erotan että ne isot mökillä on joutsenia 8)
 
Voishan noita ruokkia talvella, mutta kun nurkat kuhisee siimahäntiä, jos lintuja ruokkii. Siksi meillä on vain talipalloja roikkumassa, niistä eivät siimahännät ole olleet kiinnostuneita. Kesällä nuo sotkee kaikki paikat ja rakentaa pesiään jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Joka kevät joutuu kesken rakentamisen heittelemään noita pesiä pois paikoista, joihin niitä ei ole soveliasta rakentaa.

Minulla ei ole, eikä ole ollut minkäänlaista suhdetta minkään linnun kanssa ;)
 
Ruokintaa, kuvaamista,pönttöjä,seuraamista ja paistia. Kyllä niitä on mukava seurailla ja koittaa saada hyviä kuvia.
 
Pidän linnuista todella paljon. Vaikka en ole varsinainen lintubongari, pyrin tunnistamaan yhä uusia lajeja ja luonto-ohjelmista on oppinut uusia harvinaisempiakin lajeja.

Keväällä nautin muuttolintujen tulosta; niiden upea konsertti metsissä on parasta sinfoniaa makuuni, ja myös maassamme talvehtivien lintujen kuten tiaisten keväinen laulu saa hyvälle mielelle. Syksyllä tulee haikeus kun muuttolinnut lähtevät, ja vaikkapa viimeiseen asti sinnittelevien västäräkkien näkeminen saa ajattelemaan että toivottavasti tekin selviätte rankasta muuttomatkasta. Talvella ruokin pikkulintuja pihassamme. Tarjolla on talipalloja, kuorittuja auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä. Kaikki nuo tarjoillaan Lintuvaruste Oy:stä hankituista automaateista, jotka on suunniteltu kestämään ja estämään oravien puremalla tapahtuva ruoka-aukon suurentaminen. Monina talvina on jäänyt sinnittelemään myös mustarastaita, ja niille olen laittanut erikseen sapuskat maahan koska laji hyvin harvoin uskaltautuu automaatteihin roikkumaan. Nytkin automaateilla on kova kulutus, saa täyttää isot sellaiset päivittäin, ja vilskettä riittää: mukana on tali-, sini- kuusi- ja hömötiaisia, viherpeippoja, varpusia ja monena talvena on ollut myös punarintaa, urpiaista ja keltasirkkua.

Lapsena oli myös lemmikkilintuja, undulaatteja ja seeprapeippoja. Molemmat tekivät runsaasti poikasia ja niitä piti sitten kuljettaa Kuopioon lemmikkieläinkauppaan myyntiin. Poikasista luopuminen oli raskasta, mutta ei niitä kaikkia sopinut pitämäänkään. Ja kun joku linnuista kuoli, oli suru suuri. Vieläkin noita tulee välillä muisteltua, ne olivat ihmeellisen älykkäitä ja esim. undulaatit oppivat lentämään olohuoneessa vapaana törmäämättä ikkunaan ja menivät kiltisti illalla kädellä hieman ohjaten häkkiinsä.

Kuulun myös linnunsuojelujärjestö Birdlifeen. Ihmiskunnan väestöräjähdys on vienyt luonnolta elintilaa paljon maanviljelyn, metsähakkuiden ja asutuksen muodossa, liikenne saasteet ja muovi tappavat runsaasti lintuja ja muita eläimiä, ja kautta maailman välinpitämättömällä asenteella kotikissan ulos vapaasti päästäminen tai kokonaan hylkääminen on aiheuttanut murheellista tuhoa lintukannoissa. Vaikka koetan uskoa, että valistus ja tekeminen saisivat muutoksen aikaan, niin olen kyllä aika realisti eli pessimisti. Lajikato kiihtyy ja omana elinaikananikin ehtii monta lintulajia kuolla sukupuuttoon. Itse koetan autoilijana vähentää liikennekuolemia ajamalla hitaammin kesällä pesimäaikana maaseututeillä; etenkin pikkuteillä pienet siivekkäät lentävät matalalla vaikkapa niityltä metsän puolelle yli tien, ja poikaset saattavat kulkeutua autotielle. Olen pystynyt monta kertaa tällä tavalla välttämään törmäyksen ja joskus olen pysähtynyt ohjaamaan poikaset pois keskeltä ajorataa. Ja ennen kuin joku sanoo että mikäs suojelija sinä olet kun ajat autoa ja olet vaihtanutkin niitä, niin vastaan jo etukäteen että samalla tavalla tässä tuhoajanakin ollaan oltu maapalloamme ajatellen ja poden siitä jatkuvasti yhä kasvavaa huonoa omatuntoa.
 
Kiitos, Peeveli. Oli todella hieno ja asiantunteva kirjoitus. Itse en ole lähelläkään tuota astetta, vaikka osaankin arvostaa paljon lintuja ja muuta eläinkuntaa.
 
Linnut. Aikaisemmin pidettiin siemeniä tossa pihakoivussa. Ei enää.
Syynhän jo Penguin kertoi.
Linnut varistavat niitä siemeniä maahan, joita sitten hiiret ja ehkä isommatkin käyvät popsimassa.
Ei minulla ole mitään hiiriä, tai edes rottiakan vastaan, kunhan eivät asetu aivan kotinurkille.

Linnut sinällään ovat ok. Laulavat, ovat kaunistuksia, mutta juuri se paskominen ärsyttää.

Meillä oli tossa vastapäätä pihapuussa pesä, jossa tirpat huutelivat.
Minua se ei haitannut, mutta naapuri mietti, josko sen ampuisi vesiletkulla alas.
Huutavat pirulaiset.
No, kaatoi sen puun, eivät linnut enää kiusaa aikuista miestä, joka ei osaa laittaa ikkunaa kiinni.

Pikkulinnuissa on niin vähän syötävää, että paistiksi eivät kelpaa.
Sen sijaan syövän rutkasti ötököitä, mikä taasen on erinomainen juttu.

Syön kuin pikkulintu. Hmm. Hiukan ristiriitainen sanonta.
Pikkulintu syö n. oman painonsa verran ötököitä päivässä...
 
Nuorempana noita tuli innokkaastikin bongailtua. Kiikarit ja lintukirjatkin oli ja kipinä on jäänyt tähänkin päivään asti. Kyllähän noita tulee aina tutkiskeltua jos jossain näkyy. Lintulaudallakin käynyt jo kolmea lajia+orava! Mukavia seurattavia ja sitä sirkutuksen määrää keväisin talon nurkalla! Saavat minun puolestani olla rauhassa ja piristämässä luontoa. Lajejakin tunnen aika hyvin. Pari kesää sitten pelastin pihalla verkkohäkkiin pudonneen haukanpoikasen.
 
Poikamiesvuosina tuli bongailtua erilaisia kottaraisia vähän siellä sun täällä ja välteltyä kotkia :rolleyes: Nykyään homma rajoittuu muutaman kerran kesähelteillä keskustan terasseilla ohikulkevien pitkäjalkaisten kahlaajien havainnointiin. Niin, ja eilen tuli kuunneltua kanojen kotkotustakin (kuva)
 

Liitteet

  • Kaavi.jpg
    Kaavi.jpg
    127,8 KB · Katsottu: 146
Kanahan on siitä erikoinen eläin että sen voi syödä ennen syntymäänsäkin ;)
Takana näkyy maatiaiskukkokin!
 
focceristi sanoi:
Kanahan on siitä erikoinen eläin että sen voi syödä ennen syntymäänsäkin ;)
Takana näkyy maatiaiskukkokin!

Joo, kaveri on hommannut 7 kanaa + kukon (ei kuitenkaan ollut nimeltänsä Günther) lastensa iloksi. Kananmunat ovat kuulemma todella hyvän makuisia.
 
Kevään ensimmäinen satakieli viritteli soitintaan tänäaamuna. Tuosta vaatimattoman näköisestä linnusta, mutta laulun huipputaiturista saamme varmasti nauttia koko kevään ja alkukesän.
 
Linnut on tänä keväänä ollut ihan hulluja. Monet ovat yrittäneet pesää rakentaa etelään päin oleville ikkunalaudoille. Jos olisin antanut pesänrakennuksen jatkua, olisi ollut tiedossa munakokkelia, sillä pellin lämpötila auringossa yli 50 astetta.
 
Mulla on ollu suhteita vaan tipuihin...

Äänestin siis ”upeaa nähtävää ja kuultavaa” sekä ”maukkaita paisteja”
 
Lintuja on mukava seurata. Viime vuonna tuli värkättyä Suomi 100 Miljoona linnunpönttöä -kampanjassa sen verran pönttöjä, että nimesivät peruspöntöksi pönttötirehtöörin arvonimin ;D
 
Täytyy sanoa, että suhde on hieman kahtiajakoinen kuten näemmä olen aiemmin äänestänytkin (1, 2, 7, 8 ). Esim. mökillä vesilintujen touhujen seuraaminen on ihan mukavaa puuhaa, telkät erityisinä suosikkeina. Ja silloin tällöin järvellä piipahtavat joutsenet ovat todella upeita. Muutenkin "luonnossa" linnut ovat oikeassa elementissään, joten suhde on pääosin positiivinen. (Pienenä poikkeuksena mökin vinttiportaikkoon pesimään pyrkivät haarapääskyt, jotka paskovat joka kesä portaat kaiteineen sellaiseen kuntoon, että maalitkin lähtevät irti.)

Sen sijaan kaupunkeihin pesiytyneet lokki-, tiira- ja osin myös naakkayhdyskunnat ottavat todella hermoon. Se alituinen meteli, sotku ja poikasten kuoriutumisen jälkeen päälle käyvät linnut (erityisesti tiirat) saavat todella toivomaan, että mokomat haittaeläimet hävitettäisiin totaalisesti kaupunkiympäristöistä.