Vaikea meillä on väitellä, kun täälläkin vannotaan putken nimeen. Vaikkakin ihan joku Aasialais Fenderi mulla. Blues DeVille 212 vuodenlta 1995. Ostin tuolloin uutena. Hitsi sekin täyttää jo kohta 20v. Kovaa soittoa vaan niin hyvin menee.
Tuohon mulla on putkille sellainen YellowJacket sovitin, että saa halutessaan EL84:t pääteputkiksi, eli hieman Marsun suuntaan soundia. Ja Weberin keinokuorma kajarin välissä, eli voi vetää volat kaakkoon ja saa kunnon putkisäröä vaikka vielä rummutkin kuulee
Kyllä kai ne nykyiset mallintavat transistoripelit on varmaan myös tosi hienoja, mutta tällainen perinteinen versio on niin idioottivarma ja aina hyvä soundi. Siinä onkin hyvän vahvarin tunnusmerkit: aivan sama miten säädät ja hyvältä kuulostaa. Tämä ei toteudu kaikilla transistorilaitteilla.
Mulle vinkin tähän DeVilleen antoi aikanan Jarmo Nikku, kun oli Riffi lehdelle testiä tehnyt ja hieman tuon jälkeen pääsin jututtamaan ravintolassa keikan päätteeksi. Kehui vuolaasti hintansa väärtiksi. Eikä turhaan!
Ja ettei ihan kitaroista (vieläkään) puhuta niin heitetään tähän, että jos musatopicissa ei saa puhua soittimista, niin eikö se ole sama kuin auto-topicissa ois kiellettyä keskustella moottoreista ;D
Les Paulista; Juuri nyt kaupoissa on myynnissä tuollainen extra-lehti Les Paul mallista. Kallis lehti, mutta hyvää juttua. Tässä on EC:n LP ja Mr Pagen kitarat esiteltyinä. Sekä erityisesti Peter Greenin (myöhemmin Gary Mooren) soittama peli oikein syväluotauksessa. Hyvä lehti ja mielenkiintoista juttua kitarafanille.
Itsellä ollut Les Paul mallia vain kopiona. Tosin hyvä sellaisia, kuten tuo edelleen omistamani (89 ostama) vuoden 1985 Tokai Love Rock-malli. Jäljittelee hyvinkin onnistuneesti alkuperäistä. Ei häpeä Gibsonien rinnalla muuta kuin lakkapinnassa (polyesteri vs alkuperäinen nitroselluloosa).
Tykkään soitella tuolla LP:llä. Mulla on siinä J.Page kytkentä, eli puolitukset ja vaiheenkääntö push-pull potikoilla.
Sellaista...
Saa jatkaa!