https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Autojen laatu ennen ja nyt

Quality

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
18.12.2013
Kodinkone-ketjusta lainattua:
rosso sanoi:
En tiedä mutta esim autojen laatu on kehittynyt huimasti eteenpäin

Miten koet tämän? Olivatko entisajan ajopelit (autot) huomattavasti nykyisiä huonolaatuisempia? Mikä siihen vaikutti?

Olihan vielä vaikkapa -50- ja 60-luvuilla autot lähes "umpirautaa" vailla hienoa elektroniikkaa ja kaiken maailman varusteita. Siitä huolimatta niitä jouduttiin korjailemaan jo selvästi alle 100 tkm:n, ja joillekin, kuten KuplaVolkkarille, tuo etappi usein riitti täydelliseen moottorin tuhoon.

Toisaalta vielä pitkään sotien jälkeen saatavana oli ainoastaan "idän ja Ameriikan ihmeitä", ja saksalaiset autot, japanilaisista puhumattakaan, olivat harvinaisia.

Toki myös huomattavasti nykyistä karummat olosuhteet vaikuttivat. Tiestö oli valtaosin mutkaista, mäkistä ja sorapäällysteistä, ja manuaalivaihteiston kepitystä riitti. Myös ohjauslaitteet olivat kovalla koetuksella, samoin alusta. Öljyt ja polttoaineet olivat heikkolaatuisempia, ja niiden kanssa sai olla tarkkana.

Oma käsitys on kuitenkin, että valtava tekninen kehitys huomioon ottaen nykyautot ovat keskimäärin huomattavasti entisaikojen ajokkeja laadukkaampia.

Onko jollakulla erilaisia kokemuksia / käsityksiä?
 
Mökillä olen lueskellut jemmassa olevia 70 ja 80 -luvun autolehtiä.

Kyllähän niiden kestotestit ovat aivan hirveätä luettavaa kun länsiautoihinkin on tehty vaikka mitä remonttia sillä 30 tai 50 tkm matkalla. Sivutolkulla listauksia oireista ja korjauksista.

Esimerkiksi vuonna 1979 julkaistu D Kadettin kestotesti sisälsi kahdesti tielle jäämisen, 6 kertaa takuukorjauksessa jne. Silti autoa kehuttiin varsin hyväksi ja luotettavaksi.

 
Quality sanoi:
Oma käsitys on kuitenkin, että valtava tekninen kehitys huomioon ottaen nykyautot ovat keskimäärin huomattavasti entisaikojen ajokkeja laadukkaampia.

Onko jollakulla erilaisia kokemuksia / käsityksiä?

Oma mielipiteeni on se, että teknisellä kehityksellä ei ole mitään tekemistä laadukkuuden kanssa. Enemmän merkitsee rahallinen panostus ja valmistajan sen hetkinen asenne. Kyllä minulla on sellainen käsitys että esimerkiksi 60-luvun jenkit olivat/ovat erittäin laadukkaita autoja. Jokuhan tämän ajatuksen voi korjata, jos olen väärässä.

Lähempääkin löytyy esimerkki, väitän että 80-luvun lopun ja 90-luvun alun Toyotat on ehkä historian kaikista laadukkaimpia autoja keskimääräisesti ajateltuna. Niillä oli mieletön tarve todistella maailmalle että he ovat mahtavimpia ja se johti siihen, että autoja ns. ylirakennettiin. Tuon ajan Corollat, Camryt, Celicat, Suprat, Land Cruiserit, Hiluxit, Lexukset yms ovat vertaansa vailla. Eikä ne olleet mitään yksinkertaisia kärryjä, vaan niistä löytyi pitkälle vietyä moottoriteknologiaa, airbageja, abseja, ilmastointia ja sähköikkunoita yms. Tuo Camry on hyvä esimerkki, vuoden 1992 malliuudistuksessa tuli malli markkinoille, joka on varmasti kaikkien aikojen laadukkain Camry. Minulla oli tuollainen muutama vuosi sitten hetken käyttiksenä ja kaikki (ilmastointi, sähkölasit, absit, airbagit yms) pelasi kuin unelma, edelleenkin. Sama minun harrasteautossa. Tämä näkyy myöskin autoharrastajien keskuudessa, 90-luvun alun Toyotat alkaa olla aika kuumaa kamaa.

Eurooppalaiset on aina olleet laadussa huonoja, poislukien muutama valmistaja.
 
Se on selvä, että autojen laatu on kaikin puolin parantunut. Mutta, oli niissä entisajan autoissa yksi hyvä puoli; niitä kykeni paremmin omatoimisesti korjaamaan.

On nykyiseen autooni - joka täyttää maaliskuussa 5 vuotta - sentään yksi vika jo tullut, jäähdyttimen korkki alkoi takuuaikana vuotaa. Ajattelin ensin, että enköhän tuon itsekin osaa vaihtaa. Vaan eivät antaneetkaan sovinnolla uutta korkkia takuuna, halusivat auton tutkimusta varten päiväksi pajalle. En moiseen suostunut, onneksi sentään sain kuin sainkin uuden korkin maksettuani sen. Sen verran kuitenkin myöntyivät, että hyvittävät korkin hinnan seuraavassa huollossa, mikäli vuoto tyrehtyy uuden korkin myötä. Ja tyrehtyihän se.

Mikäli uusi autoni olisi ollut vaikkapa 50-luvun lopun kuplavolkkari, niin jo vain olisi saanut ainakin kertaalleen ottaa aisoista (on pakoputket) kiinni ja nykäistä koneen pihalle remonttia varten. Trabantista puhumattakaan.
Vaikka se opettavaista olisikin, niin ei mitään hinkua moiseen. 
 
Vaari sanoi:
Mutta, oli niissä entisajan autoissa yksi hyvä puoli; niitä kykeni paremmin omatoimisesti korjaamaan.

Tähän väittämään tykkään aina takertua ja vängätä vastaan, en siis voi vastustaa kiusausta nytkään.  :)

Ensimmäinen esimerkki olkoon ensimmäinen autoni, BMW 520i vuosimallia 1982. Tässä oli (monien muiden ohella) esimerkiksi sellainen vika, että kuljettajan kohdalle lattiamattoon oli päässyt kosteutta ja tämä oli tuhonnut maton alla kulkevan johtosarjan joka kulki auton keulasta perään. Vika ilmeni siten, että auto lakkasi kulkemasta. Tarkempana syynä löytyi sitten polttoainepumppu, joka oli lakannut pumppaamasta kun ei sähkö enää kulkenut sinne. Mutta miksi se ei kulkenut? Voin kertoa, että vikakohdan löytäminen oli kohtalaisen haastavaa enkä ole varma oliko Alfamerin korjausoppaan kytkentäkaavioista enemmän hyötyä vai haittaa? Nehän olivat mustavalkoista suttua, eivätkä läheskään joka osaltaan edes pitäneet paikkaansa juuri minun autoni tapauksessa. Varmaankin jonain tiettynä vuonna ja jollain tietyllä varustekombinaatiolla varustettuun autoon ne olisivat sopineet kuin nenä päähän? Parempiakaan en kuitenkaan mistään saanut käsiini.

Toisena esimerkkinä vaikkapa viikonloppuna tutkimani auto, josta oli toisen puolen parkkivalon/päiväajovalon virkaa toimittava ledinauha sammunut. Tietokone kiinni autoon ja sieltä löytyi tieto, että kyseisen ledin tehonsyötössä on oikosulku maadoitukseen. Muutaman euron sijoituksella sain netistä ladattua suoraan valmistajalta kaikki kytkentäkaaviot ja muutkin korjausohjeet, paikkansapitävät juuri kyseiseen automalliin. Niiden perusteella oli helppo tarkastaa sulakkeet ja johdotus sekä todeta vian olevan valaisimen sisällä. Valaisimen irrotus oli helppoa, kun samaisista ohjeista selvisi tarkkaan mitä pitää irrottaa jotta koko umpion saa käsiinsä. Siinä meni aikaa ehkä noin vartti, ilman ohjeita olisin varmaan purkanut puoli autoa ihan turhaan etsiessäni umpion kiinnitysruuveja. No toisessa topikissa olikin jo kuva siitä miltä ohjaimen sisällä näytti, joten ei siitä sen enempää. Uusi on tilauksessa ja vaihto kokonaisuudessaan (purku, moduulin vaihto, kasaus) on noin puolen tunnin homma.

Minusta nykyautoja on paljon helpompaa ja mielekkäämpää korjata.  :)

Tietenkin jos mennään tarpeeksi kauas taaksepäin, niin autoissa ei esimerkiksi hajoavia sähköosia juuri ollutkaan. Niiden korjaaminen voi tietyssä mielessä olla helpompaa, jos helppouden edellytys on se ettei jakoavainta ja ruuvimeisseliä monimutkaisempia työkaluja tarvitse käyttää. Niiden muut ominaisuudet taas eivät oikein kestä vertailua nykyautoihin.
 
googleismyfriend sanoi:
Lähempääkin löytyy esimerkki, väitän että 80-luvun lopun ja 90-luvun alun Toyotat on ehkä historian kaikista laadukkaimpia autoja keskimääräisesti ajateltuna. Niillä oli mieletön tarve todistella maailmalle että he ovat mahtavimpia ja se johti siihen, että autoja ns. ylirakennettiin.

Sama on mielestäni myös muitten merkkien kanssa, kyllä 90-luvun pelit (tai silloin suunnitellut) olivat hyviä, jos nyt olen ennenkin sanonut niin esim. tuon edellisen autoni ( B7 joka oli 90-luvun lopulla suunnitellun B6:n FL-versio) kokonaislaatu on/oli aivan ällistyttävä, suoraan sanoen sormiin tuntuva  :)
 
TON-III sanoi:
Sama on mielestäni myös muitten merkkien kanssa, kyllä 90-luvun pelit (tai silloin suunnitellut) olivat hyviä, jos nyt olen ennenkin sanonut niin esim. tuon edellisen autoni ( B7 joka oli 90-luvun lopulla suunnitellun B6:n FL-versio) kokonaislaatu on/oli aivan ällistyttävä, suoraan sanoen sormiin tuntuva  :)

Tässäpä aihe, josta pääsee helposti eri näkemyksiin :).
Oma A4 B7 huokui kyllä "kokonaislaatua" - mitä sillä tarkoitettaneenkin. Mutta huomattavasti enemmän siinä oli erilaisia murheita kuin nykyisessä Volvossani. Muutama esimerkki:
- Ilmastointi ei toiminut oikein, eikä sitä saatu kuntoon koko omistusaikanani (5 v / 125 tkm)
- Soitin meni mekaanisesti "tukkoon" eli jätti CD:n sisään --> soitin vaihdettiin takuuseen
- Kaikki pyöränsuuntaukset olivat heti uutena poskellaan --> säädettiin takuuseen.

Ei jäänyt erityisen luotettavaa kuvaa loppupeleissä.
 
Quality sanoi:
Onko jollakulla erilaisia kokemuksia / käsityksiä?

-82 Escortista meni jakohihna poikki 3x ennen aikojaan 100 000km aikana, viimeisellä kerralla koko kone ihan kaput.
-08 C-Max kesti koko omistusajan, 120 000km.

Voisiko tuosta päätellä että laatu on parantunut ko aikavälillä?
 
On kovin joustavaa mitä kukin kokee laatuna. Toiselle se on luotettavuutta, toiselle kestävyyttä ja kenties kolmannelle mukavuutta. Ei vain ole olemassa sellaista yksikäsitteistä laadukkuuden määritelmää, jonka tiedän jo ihan työnikin puolesta miten erilaisia nuo laadun käsitykset voivatkaan olla ???

Itse en tykkää peltitöistä lainkaan koska ei ole paikkoja eikä välineitä niiden tekemiseen, maalauksineen kaikkineen = autossa ei siis saa olla peltitöitä. Sähkövikojen kanssakin pärjään, mutta jatkuvaa noidenkaan kanssa puuhastelu ei saisi olla. Vaan sen sijaan kaikenlainen pieni puuhastelu auton kanssa on ihan ok. Esim. jarrulevyt ja -palat vaihtuu kotipihassa, tai vetokoukunkin asennan itse ongelmitta. Ja muutenkin ns. yleiset huoltotoimet onnistuu ihan hyvin. Ns. kerran kesässä on näille sopiva tahti, liian usein jos joutuu tuossa pihassa nykertelemään, niin se siitä hauskuudesta sitten. Saati jos joutuu pelkäävänsä että auto jättää tienpäälle tai liikkeelle ei kotipihasta päästäkään kun olisi tarvis, niin se on välitön niskalaukaus tuolle autosuhteelle ja tuo katiska lähtee talosta välittömästi ???

Ja kun lähdetään sitten ajamaan, niin kaikenlaiset nitinät ja natinat sieltä täältä on nou nou. Tuulikin voi suhista tai rengasäänet jyristä, mutta ei niin paljoa jotta joutuisi ääntänsä korottamaan takapenkkiläisenkään etujakkaralta käsin kanssa keskustellessa. Toki ihan lähtökohtaisesti autossa pitää tuntua hyvältä, lukuisa määrä pieniä asioita joiden pitää natsata jotta se tuntuu sopivalta. Aika paljon kykenen antamaan anteeksi ja itse mukautumaan autooni, mutta rajansa se on tietty tuollakin. Tietty astuessani pakuun tai henkilöautoon, on ne odotuksetkin täysin toisenlaiset, mutta omassa "ryhmässään" noiden odotusten tulee kuitenkin täyttyä ???

Eli lyhyesti jos nuo em. asiat omalla kohdallani autossa natsaa, aletaan jo puhumaan laadukkaasta. Siihen ei tarvita välttämättä mitään ns. premium-merkkiäkään keulalla, mutta jos sellainen on niin jälleen nuo odotukset muuttuvat mitä kaikkea siinä pitäisikään olla jotta se tuntuisi laadukkaalta jälleen siinä omassa ryhmässään 8)
 
Muutamia havaintoja autojen laadusta. Aloitetaan 1950-luvulta meidän perheen autoista.

Uusi Morris Oxford vuosimalli 1954. Muistikuva vihreistä nahkaistuimista sekä siitä, että eräässä jyrkässä mäessä jota ajettiin vaihde 2:lla, vaihde usein kesken moottorijarrutuksen hyppäsi vapaalle kovan paukahduksen saattelemana. Tämän muistan.

1956 uutena ostettu Peugeot 203 ruostui n. 2 vuodessa lokasuojistaan puhki niin että takalokasuojissa oli tennispallon mentävät reiät, vaihtoon vajaa 2-vuotiaana. Auto oli sinänsä hieno kattoluukkuineen. Kulkikin 145 km/h mittariin.

Uusi VW kupla 1200 vuosimallia 1958 olikin jo parempi koriltaan, moottori vaati männänrengasremontin n. 70 000 km:n jälkeen. Talviajo vaati lämpimät varusteet matkustajille ja jatkuvaa tuulilasin raappausta.

Uusi Datsun Bluebird 1200 vuosimalli 1963 (oikeasti 1962). Auto toimi 100 000 km ilman vikoja. Tosin ajomukavuus ei ollut korkealla tasolla. Auto tärisi heti 80 km/h-nopeuden jälkeen. Se hyväksyttiin eikä isäni sitä korjauttanut koskaan? Tämä oli ensimmäinen auto jolla ajoin, lähinnä kerran, peruutin vanhemman veljeni kehotuksesta auton parkkipaikalta - suoraan naapurin SImcan keulaan. Lopputulemana Simcan puskuri ruttuun ja ajovalon kehys putosi. Datsun säilyi virheettömänä. Isä tykkäsi!.

Uusi Datsun Bluebird 1300 vuosimalli 1965. Auto oli ongelmaton ensimmäiset 100 000 km. No jo uutena havaitiin, että auton akku ja lämmityslaite olivat ns. Italian mallia. Nämä vaihdettiin takuuseen Nordic-malleiksi.

Uusi Toyota Corona 1967. Tämä auto oli ensimmäinen jolla ajoin itse kun sain ajokortin 1969. Auto oli japanilaista laatua rumpujarruineen. Huippunopeus, jota testattiin joka ilta oli 145 km/h mittariin. EI vikoja 80 000 km:iin.

Uusi Saab 96 (Se suomalainen) vm. 1970. Ruostui etulokasuojista sekä takaselkänojien takaa puhki n. 8-vuoden ikäisenä. N. 100 000 km:n kieppeillä joku vaihteiston pultti irtosi ja tuhosi vaihteiston ja vetopyörästön. Täysremontti, oli kuulemma tyyppivika.

Jatkan omien autojeni tarinaa joskus alkaen Fiat 600 vm. 1970.

Uti
 
Mika_M sanoi:
Tähän väittämään tykkään aina takertua ja vängätä vastaan, en siis voi vastustaa kiusausta nytkään.  :)
Eiköhän se ole aivan normaalia, että autoihin liittyvistä asioista on yleensäkin tapana esittää omiin kokemuksiinsa perustuva mielipide.  :D

Mika_M sanoi:
Tietenkin jos mennään tarpeeksi kauas taaksepäin, niin autoissa ei esimerkiksi hajoavia sähköosia juuri ollutkaan. Niiden korjaaminen voi tietyssä mielessä olla helpompaa, jos helppouden edellytys on se ettei jakoavainta ja ruuvimeisseliä monimutkaisempia työkaluja tarvitse käyttää. Niiden muut ominaisuudet taas eivät oikein kestä vertailua nykyautoihin.
No niin, juuri tuota ajoin takaa. Tosin auton korjattavuus taitaa olla hieman eri asia kuin auton laatu? Eiköhän autoja loppujen lopuksi valmisteta ajamista eikä korjaamista varten.  ;)
...
Mitä sillä auton laadulla sitten tarkoitetaan? Varmaan eri ihmiset näkevät laadukkuuden eri tavoin. Jotkut arvostavat kaunista ulkonäköä, tehoa, ajettavuutta, äänettömyyttä. Itse koen laadukkaana autona sellaisen, jota ei tarvitse määräaikaishuoltojen välillä korjaamolla käyttää. Auton pitkä, taloudellinen käyttöikä kertoo myös auton laadukkuudesta.
 
Uti sanoi:
Uusi VW kupla 1200 vuosimallia 1958 olikin jo parempi koriltaan, moottori vaati männänrengasremontin n. 70 000 km:n jälkeen. Talviajo vaati lämpimät varusteet matkustajille ja jatkuvaa tuulilasin raappausta.
Kas, minulla myös oli 1958-mallinen kupla. Ei ollut häävi talvella vaan olisihan se pitänyt jo autoa ostaessa arvata auton rekisterinumeronkin perusteella, joka alkoi kirjaimilla ICE.. Lämmityssuuttimistakin tuli talvipakkasilla kabiiniin pelkkä öljynkäryllä maustettu lehmän henkäys. Siksihän moottoria oli pakko välillä tiivistellä, ettei olisi saanut ajellessa kaasumyrkytystä.
 
Itsellä on jotain kokemusta autoilu-urani ensi metreiltä. Sain ostaa vuonna -78 juuri kortin saatuani isäukon uutena ostaman VW1200:n -74 ajettu 130tkm. Hän osti uuden Polski-Fiatin josta ei ollut muuta mainittavaa kuin ihan kauhea peli kaikin puolin.
Niin kuplaan. Ajoin sillä kuuden vuoden aikana reilu 70tkm ja jossain 180tkm:n kohdalla kone oli ihan loppu. Öljyä paloi pari-kolme litraa per 1000km. Tein itse koneremontin jossa rakensin hankkimaani 1300:n lohkoon brassisylintereillä 1600:n koneen. Se olikin sitten aika kova laite kulkemaan (siihen aikaan :D) ja kestikin sen 20tkm. jonka auto minulla vielä oli. Se oli ainakin eroa nykyautoihin, että melkein mitä vaan pystyi tekemään itse ja että pientä tekemistä riittikin mm. etupään niveliä sai vaihdella. Kulutus oli nykyautoihin verrattuna hurjaa varsinkin tehoon nähden. Mm. nykyautojen sähkölaitteita oli korvattu omituisilla mekanoilla kuten pissapoika joka sai paineen vararenkaasta ja lämppärin puhallusnopeus oli suoraan riippuvainen koneen kierrosluvusta. En mitenkään kaipaa noita aikoja ;D
 
Epes sanoi:
pientä tekemistä riittikin mm. etupään niveliä sai vaihdella.

Mulla oli joku 60-luvun alkupuolen Kupla, jossa ostaessa kone kulutti öljyä lähes :rolleyes: yhtä paljon kuin bensaa. Sitten kun kaikkien tuttujen jäteöljyt oli poltettu, piti moottori vaihtaa. Työkaveri teki siihen perusmoottorin ja minä siirsin pellit ym. vanhasta koneesta ja panin uuden moottorin autoon, mutta...siinä autossa oli etupäässä voideltavat olkatapit. Ei tarvinnut vaihtaa, mutta rasvaprässillä piti vaseliinia pursottaa noin 1000 km välein :eek:

Kyseisestä Kuplasta katkesi kytkinvaijeri, mutta ajoin sillä ilman ongelmia Lauttasaaresta Mechelininkadun Auto-Helyyn uutta hakemaan.

 
antsu sanoi:
Kyseisestä Kuplasta katkesi kytkinvaijeri, mutta ajoin sillä ilman ongelmia Lauttasaaresta Mechelininkadun Auto-Helyyn uutta hakemaan.

Juu, ei kytkinta valttamata ajamiseen tarvita. Minakin ajoin Morris Marinalla tarvittavat ajot aikanaan muutaman viikon ajan, kun kytkimen paasylinteri hajosi. Piti vain miettia tarkaan, etta auton parkkeerasi siten, etta paasi lahtemaan alamakeen eika tarvitse peruutella.

Kyseinen auto on muuten kaikkien nykyautojen laadun kaanteinen referenssi.
 
Quality sanoi:
- Ilmastointi ei toiminut oikein, eikä sitä saatu kuntoon koko omistusaikanani (5 v / 125 tkm)
- Soitin meni mekaanisesti "tukkoon" eli jätti CD:n sisään --> soitin vaihdettiin takuuseen
- Kaikki pyöränsuuntaukset olivat heti uutena poskellaan --> säädettiin takuuseen.

Ei jäänyt erityisen luotettavaa kuvaa loppupeleissä.

Meneehän se käpy noistakin joskin sitten kun alle 125 tkm. alkavat vaihteistot ja moottorit hajoamaan niin sitten vasta ollaan varsinaisten laatuongelmien kanssa tekemisissä ?
 
TON-III sanoi:
Meneehän se käpy noistakin joskin sitten kun alle 125 tkm. alkavat vaihteistot ja moottorit hajoamaan niin sitten vasta ollaan varsinaisten laatuongelmien kanssa tekemisissä ?

Meinaatko Toni että Qualitylla oli laatuongelmia?  :)
 
HiTec sanoi:
On kovin joustavaa mitä kukin kokee laatuna. Toiselle se on luotettavuutta, toiselle kestävyyttä ja kenties kolmannelle mukavuutta. Ei vain ole olemassa sellaista yksikäsitteistä laadukkuuden määritelmää, jonka tiedän jo ihan työnikin puolesta miten erilaisia nuo laadun käsitykset voivatkaan olla ???

Noinhan se menee. Laadun määritelmiä löytyy pilvin pimein, mutta lienee täällä viisainta "antaa kaikkien kukkien kukkia" ja jokaisen tulkita asiaa omalla tavallaan. Jos sitten ihan oikeasti halutaan vaikkapa pisteytyksin vertailla laatua, lähtökohta on toinen. "Koettu laatu" tai "Laatuvaikutelma" lienevät tähän ketjuun lähinnä oikeaa olevia määritteitä. Jonkun mielestä esim. se, montako kertaa autoa on käytetty pajalla per aikayksikkö tai kilometrit, voisi olla vertailukepoinen laadun mittari. Mutta siinä tulee vastaan tukku uusia määrityskysymyksiä, kuten korjaamon työn, osien, aikataulujen, palvelun jne. laatu. Joten "keep it stupid simple" eli KISS.
 
Aika vähän tässä ketjussa on näiden nykyisten autojen laatu tullut esille. Puhuttu vain enimmäkseen autoista kymmenien vuosien takaa. Olisiko tästä tehtävissä johtopäätös, että uusimmat autot ovat laadultaan jo niin hyviä, ettei niiden laadussa ole moitteen sijaa?
Vai onko kyse vain siitä, että kukaan ei halua julkisesti nykyisen autonsa huonoa laatua tunnustaa? Oman autonsa laadun moittimisesta saattaisi olla seurauksena sen jälleenmyyntiarvon aleneminen?
 
Mites tämä öljynkulutus? Siis ihan viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunutta negatiivista kehitystä. Liittynee kulutuksen pudottamiseen: lirut öljyt, väljät koneet - vähän kitkaa jne. Mutta ei ole kyllä oikein hyvä suunta.

Muuten kyllä autojen laatu on aika huimasti parantunut jatkuvasti. Toki vikapaikkoja lisätään kokoajan kiihtyvällä tahdilla. Mutta itse perustekniikka on todella luotettavaa ja kestävää kun ei haeta mitään ääripäitä.
 
Pekka T sanoi:
Meinaatko Toni että Qualitylla oli laatuongelmia?  :)

En vaan sitä että hänellä ilmaantuneet viat menevät 'taustakohinan' piikkiin, eivät nuo luetellut oikein täyttäneet laatuongelma-määritelmää.
 
Vaari sanoi:
Aika vähän tässä ketjussa on näiden nykyisten autojen laatu tullut esille. Puhuttu vain enimmäkseen autoista kymmenien vuosien takaa. Olisiko tästä tehtävissä johtopäätös, että uusimmat autot ovat laadultaan jo niin hyviä, ettei niiden laadussa ole moitteen sijaa?
Vai onko kyse vain siitä, että kukaan ei halua julkisesti nykyisen autonsa huonoa laatua tunnustaa? Oman autonsa laadun moittimisesta saattaisi olla seurauksena sen jälleenmyyntiarvon aleneminen?

Toisaalta, meillä on nämä modernit foorumit, joilla avaudutaan huolella, kun ongelmia ilmaantuu. Varmaan käytäntö kasvattaa ongelmien näkyvyyttä huimasti, ja ne saavat merkitystään suuremmat mittasuhteet. Tämäkin todistaa, että nykyautot ovat takavuosia laadukkaampia.

Yksi laadun arviointikohde on auton kori. Vielä -70-luvulla oli tavallista, että uudenkin auton kori ja etenkin alusta piti erikseen ruostesuojata. Sitten tulivat vaikkapa VAG-konsernin tuotteiden kiellot koskea koteloihin, jotta usean vuoden kestävä koritakuu ei rauennut. Pikkuhiljaa ruostesuojauksesta luovuttiin, ainakin sakslaismerkkien osalta. Olen kuullut huhuja, että jotkut ranskalais- ja japanilaismerkit kaipaavat sitä edelleen, mutta kokemuspohjaista tietoa ei ole. En edes muista, milloin olen viimeksi autoni pohjan suojannut.
 
Quality sanoi:
Toisaalta, meillä on nämä modernit foorumit, joilla avaudutaan huolella, kun ongelmia ilmaantuu. Varmaan käytäntö kasvattaa ongelmien näkyvyyttä huimasti, ja ne saavat merkitystään suuremmat mittasuhteet. Tämäkin todistaa, että nykyautot ovat takavuosia laadukkaampia.

Yksi laadun arviointikohde on auton kori. Vielä -70-luvulla oli tavallista, että uudenkin auton kori ja etenkin alusta piti erikseen ruostesuojata. Sitten tulivat vaikkapa VAG-konsernin tuotteiden kiellot koskea koteloihin, jotta usean vuoden kestävä koritakuu ei rauennut. Pikkuhiljaa ruostesuojauksesta luovuttiin, ainakin sakslaismerkkien osalta. Olen kuullut huhuja, että jotkut ranskalais- ja japanilaismerkit kaipaavat sitä edelleen, mutta kokemuspohjaista tietoa ei ole. En edes muista, milloin olen viimeksi autoni pohjan suojannut.
Muistaakseni vuoteeen 1987 saakka uudet autot piti ruostesuojata tuontikunnostamoissa ennen rekisteröintiä.
Uti
 
Autojen tietokonepohjaisten kojeiden softat saa olla kyllä todella pitkälle vietyjä, että itse kutsuisin sitä laadukkaaksi. Vanhemmissa autoissa ei sellaista ollut ainakaan samassa mittakaavassa. Nyt on enemmän bittejä menossa vinoon, mutta minusta ne ei saisi mennä. Enemmän ohjelmistoa syyttäisi nykyautoissa huonosta laadusta, muut osat varmasti ovat suhteessa laadukkaita.
 
Quality sanoi:
Toisaalta, meillä on nämä modernit foorumit, joilla avaudutaan huolella, kun ongelmia ilmaantuu. Varmaan käytäntö kasvattaa ongelmien näkyvyyttä huimasti, ja ne saavat merkitystään suuremmat mittasuhteet. Tämäkin todistaa, että nykyautot ovat takavuosia laadukkaampia.

Yksi laadun arviointikohde on auton kori. Vielä -70-luvulla oli tavallista, että uudenkin auton kori ja etenkin alusta piti erikseen ruostesuojata. Sitten tulivat vaikkapa VAG-konsernin tuotteiden kiellot koskea koteloihin, jotta usean vuoden kestävä koritakuu ei rauennut. Pikkuhiljaa ruostesuojauksesta luovuttiin, ainakin sakslaismerkkien osalta. Olen kuullut huhuja, että jotkut ranskalais- ja japanilaismerkit kaipaavat sitä edelleen, mutta kokemuspohjaista tietoa ei ole. En edes muista, milloin olen viimeksi autoni pohjan suojannut.
No tältä huhulta voi leikata siivet samantien.