https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Mökkielämää

Quality

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
18.12.2013
Eilen oli kevätroskien polttopäivä. Risuja, lehtikariketta, laudankappaleita, jotka eivät uuniin käyneet. Edellisinä päivinä sadetta sopivasti, jotta luonto oli kosteaa. Harmi vaan, että jätekasakin oli kastunut, kun  oli jäänyt peittämättä, mutta lähti hyvin palamaan kuitenkin.

Lehtikarike on hankalaa polttaa jopa kuivana, kun se menee tiiviiksi, eikä palaminen onnistu hapetta. Siksi kasaa pitää olla koko ajan tonkimassa, jotta se palaa.

Iltaseitsemästä kahteentoista tulet kytivät, välillä kävin saunassa. Sää oli jokseenkin tyyni, ja puoleltaöin alkoi hiljainen sade. Eipä olisi aika voinut olla otollisempi! Aamulla kävin varmistamassa, ettei nuotio jää kytemään, vaikka koko yön on satanut. Vähäisellä jälkisammutuksella selvisin.

*****

Viime kesänä perustettu nurmikko vihertää mukavasti siitä huolimatta, että multakerros on ohuen puoleinen, ja myyrät mylläsivät osan alueesta syksyllä ikävästi. Näkyvät aloittaneen taas, kun routa on sulanut. Ripottelin vähän ylivuotisia siemeniä nurmelle, kun vaikutti vähän laikukkaalta. Eihän ne mihinkään idä, mutta lisänä rikka rokassa, jos yksikin siemen sattuisi heräämään henkiin.

*****

Järvi on edelleen peilityyni. Vesilinnut ovat aloittaneet pesimisen ja niiden ääntä kuuluu enää vähän. Rantasipi näyttää ehtineen Pohjolaan vasta viime viikolla, samoin käki, joka kukkui innokkaasti kuusen latvassa.

*****

Mökkitie on loistokunnossa, kuten yleensä. Routaa oli leudosta talvesta huolimatta kohtuullisen paljon, koska lunta oli vähän. Mutta tiellä se ei näy, vähäisetkin routavauriot ovat tasoittuneet. Kerran se on jo tänä keväänä lanattu.
 
Prkl, tässä ollut niin paljon kaikenlaisia kissanristiäisiä ja muuta häsää, ettei mökillä ole ehtinyt kuin piipahtamaan. No, kesäkuun alussa helpottaa kun emännän ja lasten koulukiireet hellittävät.
 
Kuinkas pitkiä ajomatkoja teillä on mökillenne? Vai asuuko peräti joku kesät mökillään? Ei oo itellä mökkiä mut talontapanen kyllä, ilman vesistönäkymiä! Meneehän tämä mökistä.
 
focceristi sanoi:
Kuinkas pitkiä ajomatkoja teillä on mökillenne? Vai asuuko peräti joku kesät mökillään? Ei oo itellä mökkiä mut talontapanen kyllä, ilman vesistönäkymiä! Meneehän tämä mökistä.
No, meillä on aika tarkkaan 100 km ja 1 tunti per suunta.
 
534 km tulee mökille.
Sen verran matkaa ettei perusviikonloppuna viitis lähteä.
Edelliselle mökille oli 11okm eikä sielläkään oltu kuin pidemmät viikonloput ja lomat.

Meillä mökkin on uusi ja tehty siinä ajatuksessa että se voi olla joskus kotimme.
Tämä ei tosin mahdollista ainakaan 5 vuoteen.
Itsellä työn puolesta mahdollisuus asua lähes missäpäin Suomea huvittaa
ja vaimonkin alalla töitä tuntuu olevan.
Lapset kun aikanaan lähtee pesästä saattaa talo hyvinkin mennä myyntiin.
 
focceristi sanoi:
Kuinkas pitkiä ajomatkoja teillä on mökillenne? Vai asuuko peräti joku kesät mökillään? Ei oo itellä mökkiä mut talontapanen kyllä, ilman vesistönäkymiä! Meneehän tämä mökistä.

34 kilometriä on kesämökille matkaa. Muutamme sinne asumaan kesäkuun alkupuolella ja kaupunkiin syyskuussa riippuen ilmoista. Mökki on hirsirakenteinen omakotitalo -90 rakennettu ja meillä ollut vuodesta -93.
 
focceristi sanoi:
Kuinkas pitkiä ajomatkoja teillä on mökillenne? Vai asuuko peräti joku kesät mökillään? Ei oo itellä mökkiä mut talontapanen kyllä, ilman vesistönäkymiä! Meneehän tämä mökistä.

Siinä 150 km / 1,5 t suuntaansa. 8,5 km nelostieltä - ei paha :).
 
focceristi sanoi:
Kuinkas pitkiä ajomatkoja teillä on mökillenne?

Kokolailla tasan 100 km, vaihtoehtoisella reitillä n. 10 km pidempi. Ajoaika molemmilla vähän reilu tunti liikenteestä ja kesä-/talviajan rajoituksista riippuen. Kuitenkin sen verran kohtuullinen matka ja matka-aika, että parhaimmillaan tulee tuota huristeltua kolmekin kertaa viikossa. Ja usein viikonlopun mökkireissu päättyy vasta maanantaiaamuna sieltä tehtyyn työmatkaan.
 
Mökillä viime viikonloppuna puiden istutusta, haravoimista, sisätilojen siivousta ja auton puunaamista. Kotoa tuonne on matkaa vain alle 80km. Kätevästi voi lähteä vaikka pikaisesti käymään jos jotain asiaa tulee. Kesäksi mökille on sitten hankittuna kaikennäköistä uutta mukavaa :)
 
focceristi sanoi:
Kuinkas pitkiä ajomatkoja teillä on mökillenne? Vai asuuko peräti joku kesät mökillään? Ei oo itellä mökkiä mut talontapanen kyllä, ilman vesistönäkymiä! Meneehän tämä mökistä.

Tasan 50 km kotoa mökin pihaan. Pisin aika mitä on tullut oltua mökillä yhteen menoon on 3 viikkoa.
 
focceristi sanoi:
Kuinkas pitkiä ajomatkoja teillä on mökillenne?

Enemmän käytetylle omalle mökille 60 km , ajoaika kotoa n. 45 min. Perintönä tulleelle mökille 252 km, ajoaika n. 3 h.
Oma mökki rakennettiin Tuusniemen Juojärvelle 1993 ja perintömökki Valkealan Vuohijärveltä tuli meidän käyttöön 2008.
 
Hieman toisenlainen näkökulma aiheeseen. Perin aikoinaan isältäni mökkimme. Siellä sitä vietettiin kesäviikonloput, pienestä pitäen. Minulla ei koskaan ollut mitään erityistä hinkua sinne, mutta mukana kuljettiin. Sitten kun se jäi minun huolehdittavakseni, jatkoin perinteitä.

Olihan siellä hetkensä. Mutta joskus kuusi vuotta sitten annoin itselleni talven aikaa päättää pidänkö vai myynkö. Valinta oli loppujen lopuksi yllättävän helppo. Minulle oli tullut mitta täyteen. Omista elämänvalinnoistani johtuen, mökkeilystä oli tullut aivan törkeä aikavaras. Lepohetket olivat lisäksi kortilla kun aina piti hoitaa, huolehtia ja kunnostaa. Myyntiin vaan.

Käyn moikkaamassa entisiä naapureitani pari kertaa vuodessa. Ei tunnu missään katsella uusien omistajien touhuja pihalla. Olen nauttinut suuresti vapaudestani viettää vapaa-aikaani ihan missä ja miten haluan. Jos haluan mökkeillä, käyn kavereiden mökeillä tai vuokraan sellaisen.

Tiedän hyvin ettei noita voi verrata omaan mökkiin, kuvastanee kuitenkin että ratkaisuni oli oikea. Jännä juttu vain, vaikka olen sukuhaarani viimeinen potilas, mietin pitkään "syyllisyyttä" ja "voiko näin tehdä" -kysymyksiä. Saattoi siinä helpottaa omassa päässäni samalla jotain muutakin kun katkaisin suvun perinteet kertaheitolla, ainakin tässä asiassa  ;D

Olen tykännyt kun kuulen miten mökistä nyt huolehditaan ja siellä viihdytään. Kaikki voittivat  :p
 
Ymmärrän hyvin juupelin ratkaisun. Mökki on eräällä tavalla rasite: kun se on, sinne pitää mennä ja sitä pitää hoitaa. Se voi alkaa ahdistaa, jos se sitoo liikaa.

Toisaalta, mökkiin voi panostaa juuri sen verran kuin itse haluaa. Meilläkin oli ajanjakso, kun lapset olivat kouluiässä, ja heidän harrastuksensa sitoivat kaupunkiin, jolloin kävimme mökillä vain muutaman kerran kesässä. Tosin vanhempani elivät vielä silloin ja huolehtivat mökistä sen mikä oli välttämätöntä. Mökille ei kannata laittaa jatkuvaa huolenpitoa vaativaa kasvimaata ja istutuksia, ellei ole mahdollista käydä niitä hoitamassa vähintään viikoittain. Ei kannata rakentaa uutta, ellei siitä ehdi valmiina nauttimaan.

Ilman muuta mökillä vietetty aika on lisääntynyt sen jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Toinen pojista on jopa ollut innolla mukana rakennuspuuhissa ja hän myös käy mökillä, tosin mieluiten omissa porukoissaan.

Kirjoittelen tätä verannalla, johon aurinko paistaa juuri sopivasti rantapuiden lomasta. Lintujen kiihkein aamukonsertti on hieman laantunut, mutta innokkaimmat päästelevät sulosointujaan yhä. Vesilintujen äänet kantautuvat peilityyneltä järveltä - kuikat huutelevat toisilleen, tuossa niitä kaksi ui lähellä rantaa - ja kimalaisen pörinä kuuluu läheltä sen etsiessä mettä vielä kovin rajoitetusta kukkavalikoimasta.

Usein olen kokenut, että kuulun tänne. Olen täällä kasvanut varhaisen lapsuuteni, olen käynyt täältä kansakouluni ja lähtenyt oppikouluun kirkolle yli 30 km:n päähän. Tänne olen palannut elämäni varrella lukemattomat kerrat. Maisemat ovat muuttuneet, metsiä on raiskattu ja teitä rakennettu. Mutta järvi, se pysyy. Rannat, luodot ja saaret ovat aivan kuten ne ovat aina olleet. Kesämökkejä on rakennettu, mutta yllättävän suuri rauha on tällä järvellä: ei ole moottoriveneitä, ja möykkääkin vain juhannuksena.

En varmaan osaisi elää ilman mökkiä. Se on minun valintani.
 
Mökillä oltu ihan pikkulapsesta asti. Kotona asuessani asuimme juhannusaatosta elokuun alkuun täydellisesti mökillä.
Sitten täytyi muuttaa pois mökiltä, kun koulut alkoivat ja äiti alkoi säilömään marjoja ja tekemään muita syksyn töitä.  30- kymppisenä kun olin ostanut oman asunnon ja saanut kokoon rahat kesämökkiä varten hankin mökin muualta missä minulla on perintömaat ja kesämökit.
Hain tosin rakennuslupaa perintömaille mutta ne rannat on rakennettu jo niin täyteen että lupaa ei herunut edes poikkeusluvalla. Jälkeenpäin se oli hyvä sillä meidän mökille ei tullut vettä ja sähköäkään ei ollut. Isä laittoi valot kuorma-auton akkuvirralla.
Lapsuuden mökkimaisemissa en ole käynyt enää vuosiin vaikka äiti siellä käy joka päivä kesäisin. Aluksi ostamani mökki tuntui niin kuin olisi mennyt toisten nurkkiin. Nyt kun siellä on alkamassa 22. kesä niin sitä tunnetta ei ole ollut enää vuosiin.
Perintömailla on kaikissa mökeissä vuokralaiset ja lähinnä hyväntekeväisyyttähän se on. Onneksi siellä on sitten joku joka pitää paikat kunnossa.
Nyt kun ikää on tullut on hyvä että osti aikoinaan melkein uuden mökin niin ei ole ollut remonttihuolia. Siivous vaan ja koko kesän saa ajella mopolla ja asua mökillä.
 
Quality sanoi:
En varmaan osaisi elää ilman mökkiä. Se on minun valintani.

Taisit tiivistää ajatukseni. Nykyään siis asia on näin. Joskus olis kiva kun tuo 250km matka pienenisi luokkaan 50km, ja sekin saattaa tapahtua hyvinkin nopeutetulla aikataululla. Mutta ei mennä siihen vielä  ;)
 
Mökkielämää?
No, mökkihän se lapsuudenkotini on nykymittapuun mukaan. Ulkomitoiltaan 7x7 metriä. Keittiö, kamari ja "konttoori". (Mistähän se konttoori-nimi juontaa juurensa?) Hyvin mökissä mahtui isä, äiti ja lapsoset yönsä nukkumaan. Hiiret vain joskus yöllä rapistelivat jossain seinähirsien raoissa.
Konttoorin perällä oli viljalaari, oliskohan parinkymmenen hehtolitran kokoluokkaaa? Hyvin mahtui pienviljelijän pellolla kasvaneet jyvät puulaatikkoon. Sitten oli soikea, kannellinen puusta tehty lihatiinu sekä puolukkasaavi, josta sai talvella jäisiä marjojoja kaivella. Eikä keittiön nurkan Hetekassa talvipakkasella aamuyöstä pahemmin hikoiluttanut. Kesällä konttoorissa säilytettiin kymmenen litran lasipurkkia, jonka täytyttyä separaattorilla veivatusta kermasta oli kirnuamisen aika.

Vaan siinäpä mökissä on elämänitaipaleeni juuret. Ympäristö tosin on vuosien varrella muuttunut. Kulmakulman pellot ovat metsittyneet, osa puustosta jo täysi-ikäisenä kertaalleen korjattu. Mutta, siinä töllipahasessa koen edelleenkin olevan kotini. Kaikki muu, työelämä mukaan lukien on ollut vain lyhyt seikkailu maailmalla.

Löhöilyäkö?
Mitä vielä, kymmenkuntä "rakennelmaa" vaatii jonkin verran huolenpitoa. Kolmisenkymmentä vuotta siihen kierrokseen on aikaa mennyt. On päärakennus, navettarakennus, pottukuoppa, saunarakennus, nukkuma-aitta, kaivo, autotalli, varastorakennus, saunarakennus, polttopuuvarasto ja se kaikkein pyhin, huussi. On siinä timpraamista. Huussin "suotonestesäiliö" pitää tyhjentää monta kertaa kesässä. Ei siinä meinaa kaikkina kesinä olla luppoaikaa edes mato-ongella poiketa.

Parhaillaan on meneillään päärakennuksen remontointi. Suunnitelmien mukaan homma pitäisi olla valmis parin vuoden kuluttua. Sitten on kaikki kunnostettu, voin seuraavan kesän ottaa "D-vitamiinia" ja kenties sitä seuraavana vuonna aloittaa kierroksen alusta? Ai niin, metsääkin pitäisi ehtiä hoitaa jossain välissä. Mikäli elonpäiviä riittää...

Kaipaanko tyypillistä mökkielämää? Varpaiden liottelua laiturin päässä, ajan tappamista, lopulta joutilaisuuteen pitkästymistä? En todellakaan. Kun koko talven asustaa kaupungin kerrostalosolussa neljän seinän sisällä mitään tekemättömänä, kehkeytyy päänuppi täyteen suunnitelmia seuraavana kesänä tehtävistä töistä ja jo huhtikuussa alkaa poltella "mökkielämäkausi". Koko kesä kotona juurillaan. Voiko ihminen elämältään enempää toivoa?
 
Jaan Vaarivanhuksen kokemukset lähes täydellisesti. Kotimökki vaan myytiin aikanaan, kun piti ostaa suurempi viljelystila. Jäljelle jäi vain rantatontti, jolla mökkimme nyt on.

Eräänlaista mökkielämäähän se lapsuuskin oli, juuri kuten Vaarivanhus kertoo. Maidon kirnuaminen ja separointi, ja myöhemmin maitotonkan vienti käsikärryillä kahden kilometrin päähän autotien varteen. Kymmenen yli kuusi aamulla piti lähteä, kun maitoauto tuli varttia vaille seitsemän. Pikkupoikana aina toivoin, että sattuisin maitolavalle yhtäaikaa maitoauton kanssa, kun en yksin oikein jaksanut tonkaa nostaa.

Metsät on täältäkin raiskattu. Ne vanhukset, jotka koko ikänsä säästivät metsävarojaan, ovat pois, ja nuorempi polvi on pistänyt kaikki matalaksi. Isot koneet ovat möyrineet maapohjan ilkeän näköiseksi, ja kaikki irtonainen puuaines sekä kannot on revitty tien varteen suuriksi röykkiöiksi ja haketettavaksi.

Onneksi järvi on entisensä, mitä nyt mökkejä on sinne tänne ilmaantunut. Mutta itse järvi saarineen, luotoineen, kareineen, rantoineen, kasveineen ja linnustoineen on sama, joka lapsuudessa tarjosi sekä mainion kulkuväylän että särpimen ruuan jatkeeksi. Järvi oli kaiken keskipiste: koulu oli sen rannalla ja koulupiiri ympäri järven. Järvi ei ollut huvittelupaikka, vaan ihan arkielämän keskus. Kolmeheppaisella "Kotkan Sirkku" -keskimoottorilla taittui matka mukavasti, ja sen perässä keikkui usein soutuvene, välillä aikalailla lastattuna. Järven yli vietiin sipulit ja porkkanat vastarannalle edelleen kuorma-autoon lastattavaksi ja kaupunkiin kuljetettavaksi. Olikohan 14 penniä pienin kilohinta, jonka muistan, joten raha oli tiukassa ihan eri tavalla kuin nykyaikana. Eipä niitä rahareikiä samalla tavalla ollutkaan, mitä nyt ehkä kerran kuussa kaupungissa isä tai äiti kävi.

Olen onnellinen nykyhetkessä. Elämä on edennyt tavallaan, ja täällä saan rentoutua, aivan samoilla juurilla, joilla parhaan lapsuuteni vietin. Tuolla muutaman kilometrin päässä lepäävät mullassa sukupolvet, jotka ovat tehneet oman elämän mahdolliseksi. Heidän muistoaan kunnioitamme hoitamalla hautakumpuja, vieden kukkasia ja kynttilöitä.

Maaseutu tarjoaa edelleen kiintopisteen ja juuret, toisin kuin kaupunki, jossa kaikki sekoittuvat, tulevat eri puolilta maata ja maailmaa. Virikkeiden tulva sekoittaa ja hämmentää, samalla ohentaen omaa identiteettiä. Itselleni ei ole ongelma tunnustautua maalaistolloksi mieleltäni, sillä maalaisuudessa on jotain alkuperäistä elinvoimaa.
 
Ostimme kesällä 1993 1990 rakennetun Honkarakenteen kesämökin. Mökki on muutoin omakotitalo, mutta rakennuslupa on haettu vapaa-ajanasunnoksi, vaikka olisi saanut myös omakotitaloksi. Olisi tietysti ollut meidän kannaltamme hyvä jos olisi ollut omakotitaloksi laitettu. Nyt joskus kun mökin myymme, niin joudumme maksamaan bruttokauppasummasta tasan 18% veroja ja mitään kuluja ei saa vähentää. Omakotitaloon olisi voinut mennä kirjoille kahdeksi vuodeksi, niin tuo raha olisi jäänyt meille verottajalta. Nyt arviolta 54 000€.
Työleirinä en ole mökkiä koskaan pitänyt, ainoat hommat syksyisen rännien ja kattojen putsaus lehdistä. Keväällä siitepölyjen jälkeen nurkat, tippalaudat, terassi- ja pihalamput sekä terassi puhtaaksi. Kesällä vaan nurmikon leikkuu tarvittaessa.
Ainoat ylimääräiset hommat ovat olleet lahonsuojaus kahdesti. Rahaa mennyt töihin 840€. Kattoa joskus paikkailtu ( lentomuurahaiset syövät piipun juurta ). Kivijalka maalattu.
Vesipumppu kestää aina noin 2 v - 4 v. Pumppu maksaa 99 ja putkimies ottaa 30. Eipä tuo työleiriltä mielestäni kuulosta.
Tietysti vanhat mökit ovat sikäli työleirejä, kun on aina jotain korjaamista. Sellaista ei kannata ostaa jos ei pidä nikkaroinnista. Itse en pidä mökkitöistä, haluan vaan asua siellä ja ajella kesäni motolla.
 
Saattaisin minäkin jo antautua, ottaa puhelimen kouraan, soittaa rakennusliikkeelle ja sanoa, "pankaas pojat ja tytöt mökkini remontoiden", Vaan, kun ei sattuneesta syystä ei satu edelleenkään olemaan jemmassa selkärepullista isoja seteleitä, niin on pakko vain itse yrittää timprailla, niin kauan kuin henki pihisee...
 
Vartiointifirman herätykselle kiitos että lähdin aamun tunteina mökiltä kävelylle...

Harmi että lintujen hurja laulelu ei tartu kuvaan...

6e5u5yry.jpg
 
2.6.2014 mökki-ilta Pohjois-Karjalassa

Kyllä alkukesä on Suomessa yhtä suurta luonnon juhlaa. Luonto on juuri herännyt, puut saaneet jo lehtensä ja muuttolinnutkin ovat pitkällä pesimispuuhissaan. Saunan jälkeen istuskelin pihakeinussa oluttölkki (Nikolai 0,0 %  8)  ) kädessä ja kuuntelin lintujen konserttia.

Läheisessä koivikossa lauloi satakieli, jo toista kesää täälläpäin. Sen laulu on erittäin voimakasta ja noudatteli jo tutuksi tullutta kuviota. Uutena äänenä mukana oli vihellys, jonka äänenkorkeus nousi askelittain loppua kohti. Onkohan viettänyt talvensa Salzburgissa...

Ehkäpä pihapiiriin ilmestynyt toinenkin mestarilaulaja, viitakerttunen, innoitti satakielen pistämään parastaan. Mutta kyllä viitakerttusen laulu oli uskomattoman hienoa ja satakieli jäi armotta toiseksi.

Toivottavasti viitakerttunen viihtyy pihapiirissämme taas ensi vuonnakin!

====================

Vuonna 2002 järjestettiin Lintujen Euroviisut. Silloin mustarastas edusti Suomea ja oli lopputuloksissa neljäs. Se voitti Suomen karsinnat ja viitakerttunen oli tuolloin neljäntenä. Viitakerttunen on oma ehdoton suosikkini Suomen parhaaksi laulajaksi ja olisi ansainnut ehdottomasti Euroviisu 2002 edustuspaikan.

Viitakerttusta perusteltiin vuoden 2002 äänestyksessä mm. seuraavasti:

-Ei laula niin töksähtelevän rajusti kuin paljon kehuttu satakieli
-Musikaalinen, selkeä, kaunis
-Kesäkuun taituri, rauhallinen hiukan melankolinen sävelkulku sopii kuvaamaan suomalaista, suomalaisuutta, myös hehkeä ja monipuolinen laulaja!
-Loistava laulaja, jonka esiintyminen painottuu Euroopassa meille...
-Ehdottomasti taidokkain ja kaunein laulu
-Kesäöiden virtuoosi
-Virtuoosi, luova nero. Ilmaisukieli laaja epäharmonisista äänistä eksoottisia intervalleja sisältäviin melodioihin. Lainaa taitavasti toisilta, muodostaa rakenteita, joita varioi. Myös ostinatotoistoa
-Suurin osa Euroopan pesivästä kannasta on meikäläisiä!!!
 
Istun pihakeinussa ja katselen hiillosta grillissä. Ilta-auringon säteet tunkeutuvat puiden lomasta vielä vahvoina ja melkein kuumina - mittarissa ainakin +25, vaikka kellon on jo puoli kahdeksan.

Järven pinta melkein peilityyni, sen takaa kuuden kilometrin päästä kantautuvat lomilta nelostietä kotiin kiiruhtavien autojen äänet.

Itsellä vasta kolmas lomaviikko alkamassa, eikä loma edes puolivälissä :D.

Kohta pistän Kabanossit ja Karskit tirisemään grillin ritilälle - eikä muuta kuin valmistautumaan illan fudismatsiin Saksa - Argentiina :).

Hymyllä ei ole rajaa  ;D  ;D