https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Partasudin remontointiprojekti

partasuti

Klassikkoainesta
Liittynyt
1.6.2014
En viitsisi kuormittaa turhaan virallista remonttiketjua. Sinne muut voivat laittaa mietitymmän sisällön, laitan luokittelemattoman lannan tänne omaan säikeeseensä.

Aloitetaan positiivisilla asioilla.

Minulla oli pitkään käytössä isoäidin kalmistosta saatu pyykinpesukone, Siemens Siwamat Plus 641. Se ajoi asian oikein hyvin ainakin niihin vähäisiin tarpeisiin, joita minulla alussa oli. Kone oli päältä täytettävä ja kapea profiililtaan. Sopi siten ahtaaseen kylpyhuoneeseeni.



Jossain vaiheessa kymmenen vuoden käytön jälkeen, alkoi kone pitää kolisevaa ääntä etenkin lingotessaan. Äänekäs kone oli melkein koko käynnissäoloaikansakin. Mutta linkous oli sen verran melukasta, että pelkäsin naapurien tulevan valittamaan. Kone ei myöskään pysynyt paikoillaan, joten pitelin sitä aloilla loppuajan. Lisäksi ajoitin pyykinpesun siten, että prosessi ehti loppua ennen iltayhdeksää.

Yksi vaihtoehto tässä vaiheessa olisi ollut yrittää korjata laite, mutta se olisi vaatinut joko osaamista tai rahaa. Ja kone oli varsin vaatimaton alkujaankin. Viimeinen asia, joka vaati toimenpiteitä, oli ruosteinen vesi, jota alkoi valua koneen alle. Ehkä uuden koneen hankkimista ei enää pidettäisi turhamaisuutena.



Ja sellaisen sitten hankin. Kyseessä oli Boschin Serie 6 -laite. Oli siinä kyljessä muitakin voimasanoja; Vario Perfect, Eco Silence Drive, Aqua Stop ja Zero Water. Voi olla, että keksin tuon viimeisimmän. Vaikka kyseessä oli edestä ladattava laite, oli kone mitoiltaan aika lailla samankokoinen kuin edeltävä Siemens. Mitat olivat vain toisin päin. Siemens oli kapea ja syvä, Bosch leveä ja ohut. Tämä Bosch oli muuten erikoismittainen, tavallisemmat koneet olivat selvästi suurempia syvyyssuunnassa. Tämä näkyi myös hinnassa, kuusisataa euroa taisin laitteesta maksaa.



Kuljetusliikkeen pojat toivat koneen asuntoon ja veivät vanhan pois. Minulla ei tuolloin ollut autoa omistuksessa ja olisi kone ollutkin liian suuri itse kuljetettavaksi. Huomasin laitteita siirrellessä kuinka painava Siemens oli. Sillä oli massaa varmaan kaksinkertaisesti Boschiin verrattuna. Entisaikoina osattiin käyttää metallia koneen valmistuksessa. Kuljetusliikkeen pojatkaan eivät olleet tottuneet sellaiseen. Ulkoisesti nimittäin Siemens ei näyttänyt lainkaan raskaalta. Siinä oli tosin rullat yhden reunan alla, joten tasaisella alustalla konetta pystyi liikuttamaan helpommin niiden avulla.

Kun aloin liittää uutta konetta veden tuloon, huomasin etteivät liittimet olleet yhteensopivia. Siemensissä syöttöputki oli mennyt suoraan hanan alle.





Kävin sitten hankkimassa rautakaupasta ammattilaisten suosiman sovitinliittimen, jonka avulla pesukoneen putki sopi täydellisesti hanaan.





Juhlistaakseni tätä yhteensopivuutta, aloin pestä pyykkiä. Yllätyin kuinka hiljainen uusi kone oli. Pyöritysvaiheessa vain kuuli pyykin hiljaisen loiskunnan, kun edellisessä pelkkä koneisto oli pitänyt havaittavaa ääntä.



Seuraavaksi puoli vuotta myöhemmin paneuduin poistoputken sijoitteluun. Olin vanhalla koneella tottunut siihen, että poistuva vesi ohjautui vessanpönttöön. Tämä oli nopea ja kätevä tapa. Huonona puolena tietenkin pöntön käyttäminen oli hankalaa samaan aikaan.



Hankin pidennyskappaleen, jonka avulla sain poistoputken ulottumaan lattiakaivoon. Tämän lisäksi leikkasin kaivon suojaritilästä yhden rivoitusviipaleen pois, jonka lävitse sitten työnsin poistoputken. Näin uusi kone oli hienosti käyttökunnossa ja pönttö samaten.





Kaikki sujuikin hyvin seuraavat kolme vuotta. Tammikuussa 2019 alkoi taas tapahtua. Olin tiedostanut kuinka lattiakaivo veti huonosti. Tarkoitus oli puhdistaa se, mutta koska kaivon sijoittelu on hankalasti lähes kokonaan ammeen alla, oli homma jäänyt tekemättä.

Vähitellen huomasin pyykinpesun jälkeen lattialla lattiakaivon vieressä olevan vettä enemmän kuin siinä pitäisi olla. Tarkkailin tilannetta ja aika selvältä näytti. Kaivo ei ehtinyt imeä nestettä yhtä vilkkaasti kuin kone sitä tuotti. Tilapäisenä ratkaisuna ohjasin poistoveden taas pönttöön, jotta sain ajattelurauhaa.



Eräänä päivänä sitten vedin suihkuttelun jälkeen suojaverhon pois ja kiinnitin huomioni lattiaan osuviin pisariin. Ne näyttivät erilaisilta aiempaan verrattuna. En sen enempää ajatellut asiaa enkä nähnyt sen tarkemmin kun silmälaseja ei ollut käytössä. Laskin jalkani lattialle ja huomasin tällöin, että lattialla oli vettä usean sentin verran. Vesi ei ihan vessasta ulos asti ollut vielä ehtinyt. Nyt alkoi tilanne olla siinä vaiheessa, että jotain tarttis tehdä.

Otin käyttöön kumihansikkaat ja taskulampun ja aloin kaivaa lattiakaivosta sinne kuulumatonta ainetta pois. Aika paljon sitä tulikin. Samalla kokeilin sormituntumalta minkälainen rakenne siellä syvällä on. Siinä oli ilmeisesti jonkinlainen ritilä jonka alla putki jatkui vinoon. Hieman arvailuksi jäi sillä paksuilla hansikkailla ei tuntoaisti ollut ihan viimeisen päälle enkä halunnut paljaalla kokeilla. Puhdistin sieltä kuitenkin niin paljon kuin sormet ulottuivat. Mutta kuten arvata saattaa, ei tällä ollut sanottavaa vaikutusta kaivon vetävyyteen.



Nielin kunniani ja soitin seuraavana päivänä huoltoyhtiöön. Sieltä tuli kaveri parin pilleripurkin kanssa ja sanoi, että ne olivat niin tehokkaita vitamiineja, että niillä useimmat kaivot avautuivat. Hieman hän rapisteli rakeita kaivoon ja valutti päälle vettä. Muutaman minuutin kuluttua kaivo veti taas täydellisesti. Poistuessaan hän vielä kysyi, että teenkö niitä Youtube-videoita. Hänen poikansa nimittäin seuraa niitä. Terveisiä vaan sinne päin.
 
Jep, nykyään osataan tehdä vaimennus muuten.  :)
Hyvä kun kone mahtui, se oli suuri jännitys aluksi lukiessani!
 
Painava se joka tapauksessa oli.

Olen testaillut erilaisia maaleja kaapin karmeihin ja ikkunalautaan. Luulin jo tuon valkolakan olevan se sopivin vaihtoehto.



Toki se kiiltää kivasti, mutta kestävyys jättää toivomisen varaa. Olen kuivatellut maalia jo reilun viikon, mutta edelleen se on niin pehmeää, että pintaan saa kynnellä helposti jäljen. En tiedä olenko tehnyt jotain väärin. Maalannut liian paksusti, kuivatellut väärässä lämpötilassa vai kuuluuko sen olla tuollaista.

Joudun siten hylkäämään tämän vaihtoehdon. Sen sijaan 80-prosenttisesti kiiltävä kalustemaali on selvästi kovempaa. Se on myös hieman valkoisempaa, joten taidan lähteä sen avulla liikkeelle.



Nämä testailut ovat aika hyödyllisiä. Ilman näitä kokeiluja tekisi helposti huonoja valintoja.
 
Tärpättiä eli lakkabensiiniä maalin ohennukseen.
Kuivuu sitten myös nopeammin.
Katselin suosituksia netistä ja meni jo mullakin pää sekaisin...
 
Olin katsellut rapistuvia astioiden kuivatusritilöitä jo useamman vuoden. Periaatteessa olen ollut siinä uskossa, että ritilä kestää saman kuin kaapitkin, mutta ilmeisesti olen ollut väärässä. Vajaa kymmenen vuotta ja maali on jo selvästi lohkeillut.





Jouduin noukkimaan kovettuneita muovinpalasia altaasta harva se päivä. Lopulta sitten ajattelin, että näitä ritilöitä varmaan saa varaosina. Aloin katsella rautakauppojen valikoimia sekä myös nettihakuja tein aika paljon. Lopputuloksena havaitsin, että standardit olivat muuttuneet kymmenessä vuodessa. Vanhat ritiläni olivat 25 cm syviä, mutta kaikki uudemmat taas 26 senttisiä. Tilanne oli sama kuin valon nopeus olisi muuttunut ajan myötä.

En kuitenkaan lannistunut tästä vaan hankin sitten nuo sentin syvemmät ritilät ja ajattelin siirtää tukipisteitä vastaamaan tätä uutta kokoa. Siirsin taaempia tukipisteitä puoli senttiä poispäin ja etummaisia saman verran lähemmäksi. Onnistumisen tunteeni oli suuri kun tämä taktiikka onnistui. Uudet ritilät paransivat selvästi astioiden kuivatuskaapin ulkoasua.





Huonona puolena tietenkin, myös kaappi oli mitoitettu pienemmille ritilöillä, joiden seurauksena toleranssit menivät aika tiukille. Taaempana olevia tukipisteitä oli hankala saada naulattua kiinni kun takalevy oli ihan vieressä. Etummaiset pisteet murtivat sitten hieman kaapin runkoa.



Mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin tukevana eikä kauneusvirheitä huomaa ellei vasiten katso. Loppujen lopuksi sain kaapille edullisesti lisää käyttöikää.
 
Linkin takana ei sanottu minkä levyinen kannake on, mutta jos se sopii nykyaikaisiin ritilöihin, olisi se voinut olla mahdollisuus.
 
Hankin aikoinaan puisen säilytyslaatikon lehtiä varten. Se oli sitä hyvää aikaa kun sanomalehdet tulivat vielä paperisina, ja tämä tarkoitti, että säilytystilaa tarvittiin jonkin verran.

Vaikka laatikko oli kohtalaisen kokoinen, täyttyi se nopeasti päivittäin ilmestyvistä lehdistä. Viivyttelin aina oman aikani ennen laatikon tyhjentämistä paperinkeräykseen. Kansi tahtoi siten hieman nousta kannakkeistaan ylöspäin.





Mutta kunhan lehdet jaksoi kantaa pois, näytti laatikko sisältöineen taas siistiltä. Laatikon mitoitus muuten oli juuri päivälehden vetoinen. Ja jäipä siihen toiseen reunaan myös hieman ilmastusaukkoakin.



Jos mietit kuinka laatikko on saatu koloonsa, voin kertoa että osissa. Pohjalevyn pystyy nostamaan pois ihan sellaisenaan. Tämän jälkeen avaan kuusiokoloavaimella reunat ristikkäin, minkä jälkeen kaksi L-muotoista osaa mahtuu nostamaan kolosta pois. Kasaaminen sujuu sitten päinvastaisessa järjestyksessä. Kolossa on sen verran liikuttelutilaa, että ruuvaaminen auki ja kiinni onnistuu.

Sitten kun remonttini ulottuu keittiöön asti, on vastassa hieman miettimistä onko laatikolle enää tässä vaiheessa tarvetta. Lehtiä tulee edelleen postilaatikosta, ei ihan päivittäin mutta sentään viikoittain useamman kerran. Käytän jonkin verran sanomalehteä biojätteen imeyttämiseen sekä silityksen aikaisena tippasuojana, mutta muutoin asuntoon tuleva paperinen aines on aika lailla toivomatonta. Ehkä hankkiudun laatikosta kokonaan eroon, ehkä pidän sen. En osaa vielä sanoa.
 
partasuti sanoi:
Ehkä hankkiudun laatikosta kokonaan eroon, ehkä pidän sen. En osaa vielä sanoa.

Tuohan voisi toimia vaikka muovin keräyksessä. Sopivan kokoinen muovipussi/jätesäkki sisään vaan  :)
 
Muoviromua kertyy vielä enmmän kuin sanomalehtiä..
tuo laatikko sinänänsä näyttää olevan aika paksusta puusta tehty nuo ristikot, eli ei kannata kyllä hävittää.
yhtä hyvää ei enää saa mistään, joka kestää mm.istumisen sen päällä.
 
Joskus kanssa mietin uusio käyttöä samanmoiselle laatikolle, emäntä halusi sen sitten valkoiseksi oli oma hommansa saada väriin jokapaikka, sai ruiskuttaa oikein urakalla.
 
Muovinkeräykseen tuo on turhan suuri. Taitaa olla Ikeasta ostettu, mutten jaksa nyt muistella onko asia ollut näin. Muutoin laatikolle ei välttämättä ole käyttöä. Mietin vielä.
 
Olen jatkanut kaapin pielien kunnostusta. Hioin karmit yhden kerran epäkeskohiomakoneella ja viimeistelin käsihionnalla. Karmin pinnasta paljastui monenväristä maalia vuosikymmenten takaa. Ainakin sinistä, vihreää, valkoista ja harmaata oli siellä. Ajattelin tämän pohjustuksen riittävän, mutta sitten aloin kokeilla kynnellä karmin pintaa. Siitä lähti ihan liuskoina uloin kerros pois. Alla olevassa kuvassa ylhäällä ja alhaalla oleva kiiltävä valkoinen kerros oli huonoiten kiinni. Muut olivat tarttuneet karmiin ihan hyvin. Jouduin sitten hiomaan vielä syvemmältä, jotta tuon päällimmäisen kerroksen saisi puhdistettua.



Tämän jälkeen teippasin reunat ja maalasin karmin kiiltävällä kalustemaalilla.



Jouduin tekemään tämän kolme kertaa ja vielä neljännen paikoittain. Joka kerran jälkeen poistin teipin ja jätin karmin kuivumaan seuraavaan päivään.

Lopputulos on aika hieno vaikka itse sanonkin. Tässä on ollut välillä epäuskon hetkiä, mutta nyt alkaa maali jo häämöttää.


 
Mikään ei ole niin kaunis kuin remontti kevätauringossa.



Olin vitkutellut ikkunatasojen kunnostuksen kanssa, kun olin ajatellut työn olevan työlästä. Homma osoittautui lopulta hyvin suoraviivaiseksi ja helpoksi.

Ensin poistin tasolla olleen teippikasan. Olin käyttänyt niitä kaappien pielien suojaamiseen.



Seuraavaksi odotti näkymä läikkyneestä maalista suojapaperilla. Olin ostanut seinämaalin yhdeksän litran pönikässä ja kun sitä oli raskas pidellä tikkailla olleissa, olin yrittänyt kaataa osan pienempään astiaan. Ilman kaatonokkaa osa läikkyi sitten yli.



Poistin suojapaperin ja yllättäen vahinko siellä alla oli hyvin rajattu.



Otin epäkeskohiomakoneen esille ja sillä hioin ikkunatason ja viimeistelin käsipelillä.



Tuloksena oli tasainen ja matta taso.



Ikkunataso on ilmeisesti valettu betonista ja sen jälkeen istutettu paikoilleen.



Suojasin patterit ja laitoin rajausteipit paikoilleen.



Ja tässä tulos ensimmäisen maalauksen jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi näyttää jo hyvältä. Maali on samaa kahdeksankymmenprosenttisesti kiiltävää kalustemaalia, jota käytin kaappien karmeihin.



Olin miettinyt ennen aloittamista työvälineitä. Kaappien pielet olin sutinut pensselillä, mutta kun maalipurkin kyljessä luvattiin aineen sallivan myös telan, käytin sitä tasoon. Ajattelin tällä tavalla saavani taisaisemman jäljen. Ja koska tela ei mahtunut maalipurkkiin, kaadoin osan maalista astiaan. Laiskana suojasin astian ensin muovilla.



Tässä sitten tulos kolmen maalauskerran jälkeen. Pinta jäi hieman appelsiinimaiseksi ja satiininomaiseksi. Olin mielessäni ajatellut täyskiiltävää, mutta tämä näyttää myös hienolta. Osiin kohtiin oli jäänyt hieman karheutta, mutta tämä johtuu telaustekniikkani puutteellisuudesta.



Jatko sitten näyttää onko maali riittävän kestävää kulutusta varten. Muutoin pidän maalausta onnistuneena. Huonona puolena en voi enää käyttää tasoja työvälineiden ergonomiseen säilyttämiseen, mutta remontti tässä huoneessa alkaa jo lähetä loppua. Ehkä voin loppuajan laittaa vehkeet lattialle.
 
Hain hieman inspiraatiota remontin tueksi.



Tarkoitukseni oli alun perin aloittaa jo viime kesänä, mutta ensin tuli seksihelle ja sitten ihosairaus, jotka molemmat hidastivat aloittamista. Pääsin lopulta toimiin syyskuussa. Olen siten ollut hommassa kiinni puoli vuotta.

Kävin läpi luottokorttilaskuni ja erittelin niistä kaikki remonttiin liittyvät summat. Lopputuloksena on noin 1500 euroa. Tämä tuntuu aika isolta luvulta ottaen huomioon, että olen tehnyt pientä pintaremonttia vain yhdessä huoneessa. Olisin kuvitellut, että satasilla selviää. Olen ostanut yhden työkoneen reilulla sadalla ja maalia usealla. Muita suuria summia ei taida olla. Taitaakin olla niin, että pienistä puroista kertyy iso joki.
 
partasuti sanoi:
Hieman hän rapisteli rakeita kaivoon ja valutti päälle vettä. Muutaman minuutin kuluttua kaivo veti taas täydellisesti.


Biltemasta saa muutamalla eurolla raepurkin tuotenimellä "Kaustinen sooda", jolla olen pienellä rapistelulla saanut lattiakaivot ja vesilukot pysymään puhtaina vuosia. Lienenkö kerran avannut vesilukon viimeisen viiden vuoden aikana...


partasuti sanoi:
Poistuessaan hän vielä kysyi, että teenkö niitä Youtube-videoita. Hänen poikansa nimittäin seuraa niitä. Terveisiä vaan sinne päin.


Tämä menee täysin ohi aiheen, mutta en malta olla kysymättä, koska tällainen asia on minunkaltaiselleni täysin mysteeri. Mistä hitosta huoltomies osasi arvata/tunnistaa nimimerkin? Ja lisäksi vielä ihan eri asiayhteydessä, eli huoltokäynnillä? Ja lisäksi hän ei edes itse seurannut youtubea vaan hänen poikansa... (Ellei sitten partasudilla ollut yllään Autostadium -t-paita ja maalilla signeerattu nimimerkki siinä...)


Jos itse menen tapaamaan jotain sattumanvaraista asiakasta tai tyyppiä, eihän minulla ole minkään valtakunnan hajua, että onko kyseinen kaveri mahdollisesti aktiivinen jollain foorumilla tai youtubessa tai muualla. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka harrastavat tuota "tunnistamista", ja olen aina ihan pihalla, että mistä ne sen tiesi.
 
^ Arvelinkin että myös kuluttajien saatavilla on viemäreitä avaavia aineita. Pitää katsoa tuota. En tiedä miten huoltomies tiesi minut, en kysynyt. Joskin avattakoon sen verran, ettei Autostadiumilla ole asian kanssa tekemistä.

Sitten asiaan. Kaapelimodeemini alkoi oikutella kolmisen vuotta sitten. Se kadotti internet-yhteyden ja sen sai takaisin vain sammuttamalla modeemin ja laittamalla virrat uudelleen. Yhteys katkesi sitten taas jossain vaiheessa uudestaan. Päättelin että on aika hankkia uusi modeemi. Kävin sitten noukkimassa kaupasta sellaisen.

Alla vanha laite päällä ja uusi alla. Vanha oli siten huomattavasti kompaktimpi.



Olin säilyttänyt aiempaa laitetta ihan lattialla kun en ollut viitsinyt kiinnittää sitä seinälle. Uudessa modeemissa oli lankayhteyden lisäksi myös langaton yhteys, joten signaalin kulkemisen vuoksi modeemia ei kannattanut ihan mihin tahansa laittaa. Paras sijainti voisi olla korkealla katon rajassa, mutta koska laite ei kuitenkaan kaikkein kaunein ole, voisi sen sijoittaa hillitymmin.



Päädyin seinään heti sohvan taakse. Modeemi pilkisti hieman sieltä takaa, mutta ei vaatinut huomiota itseensä. Ja jotta laitteen saisi seinään, pitäisi siihen porata reiät. Otin modeemin pohjasta kopion ja kiinnitin sen paperin seinään malliksi mihin poraisin reiät. Edellisestä porauksesta viisastuneena, laitoin imurin siihen viereen vähentämään siivoamisen tarvetta.



Seinäni eivät ole kaikkein porausystävällisimpiä. Aines rapautuu aika lailla reiän ympäriltä. Ilman jatkotoimia eivät ruuvit pysy kiinni.



Hankin jonkin sorttista täytettä, josta en muista sen tarkemmin. Aine tuli kahdessa putkilossa ja niitä tuli sekoittaa ensin yhteen ja sitten seinään.



Lopputuloksena oli vihreää mönjää, joka kuivui hieman liiankin nopeasti. Sain kuitenkin pakkeloitua ruuvin ympäristön. Periaatteessa tuo pitäisi hioa tämän jälkeen ja maalata seinä sitten, mutta kun alue jäi modeemin taakse, jätin sen tuollaiseksi. Kuivuttuaan ruuvit eivät edes hiavahtaneet. Tukevaa sidos ainakin oli.



Lopuksi nostin modeemin seinälle ja hyvään kohtaan se siihen asettui. Siistin hieman johtoja ja jätin tuollaiseksi. Ja sellainen se edelleen on.



Loppumainintana, maksoin modeemista noin 80 euroa ja kuukausi hankinnan jälkeen taloyhtiö ilmoitti, että jokainen asunto saisi samanlaisen modeemin ilmaiseksi uuden nettiyhteyden kylkiäisenä. Jos olisin odottanut hieman pitempään, olisin saanut laitteen maksamatta siitä. Toisaalta jatkossa ei tarvinnut maksaa enää nettiyhteydestä, joten ehkä tässä lopulta jäätiin plussalle.
 
Vuosia sitten taloyhtiö päätti tilata julkisivuremontin. Koska loppukustannus liikkui siinä kuudensadan tuhannen tienoilla, ajattelin kauhuissani kuinka paljon siitä loppujen lopuksi tulee kustannettavakseni. Onneksi jouduin maksamaan vain vajaan viiden tonnin verran, ihan kohtuullista siis.

Työt käynnistyivät keväällä 2013 ja seuraavan puolen vuoden ajan pihalla parveili virolaisia. Koska remontti osui myös kesän kohdalle, mietin kuinkahan kuuma asunnossa mahtaa tuona aikana tulla, kun tuulettaakaan ei voi. Onneksi kesä oli laimea ja meni helposti ohitse.

Maaliskuussa kasattiin telineet talon sivustalle ja levitettiin pressu suojaksi. Mietin miten telineet pysyvät pystyssä kun ovat aika kapoiset. Mutta havaitsin lopulta, että ne oli kiinnitetty koukuilla seiniin kiinni.







Rakennusmiehet katselivat kun selasin Autostadiumia. Kunhan vitsailin, eihän Autostadium ollut edes olemassa tuolloin. Tämä oli hienoa aikaa, telineille pääsi kätevästi suoraan ikkunasta. Eksyi sinne pressujen väliin myös vieraan lajin edustajia.







Seuraavaksi ikkunat muovitettiin ja alkoi rappauksen puhallus. Kun tätä oli jatkunut jonkin aikaa, alkoi asunnossa olla aika syksyinen tunnelma. Vaikka ulkona paistoi aurinko täydeltä terältä, piti sisällä pitää valot päällä.





Lopulta remontti saatiin sitten syksyllä valmiiksi ja muovit, pressut ja telineet purettiin. Samalla asunnon seinään porattiin reikä ilmanvaihtoa varten sekä toinen ikkunankarmiin.



 
Ai tuolta se tuntuu sisäpuolelta tarkasteltuna.  :)
Itse urakoinnut noiden rappausten parissa ja kurjistanut ihmisten eloa kerrostaloissa aina kesä kerrallaan... (kunnes virolaiset tulivat lauteille)
 
Sain viimeinkin kuljetettua kaapin oven huonekalukaupasta. Tarvitsin sen työstämiseen sahauspöytää, joksi toin keittiöstä keittiön pöydän. Se olikin hankala saada mahtumaan oviaukoista kun jalat olivat tiellä. Sain pöydän kuitenkin asunnon lävitse itse työskentelytilaan.



Laitoin oven pötkölleen pöydälle ja avasin sen kääreistään.





Mittasin aukon koon ja se oli 49,5 x 199,5 cm. Leveys täsmäsi täysin vakio-oveen, mutta pituutta ovella oli liikaa.



Merkitsin tarvittavan leikkuukohdan oveen ja vaihdoin tässä vaiheessa puusepän kynään, jotta mahdolliset merkinnät saisi helpommin tarvittaessa pois. Ja vedin oven poikki leikkausviivan.





Tässä vaiheessa muistin, että pöydän saisi itse asiassa levitettyä kaksinkertaiseksi, jolloin ovi lepäisi sillä vankemmin.



Otin testaukseen jämälaudanpätkän ja asemoin pyörösahan sille. En tiennyt pitikö sahaa työntää vai vetää, mutta työntäminen tuntui luontevammalta.



Leikkausjälki oli todella siisti, joten uskalsin kokeilla itse oveen. Tosin ensin tässä vaiheessa sahasin liian vähän, koska halusin varmistaa leikkuujäljen laadun.



Ja leikkausjälki ovessakin oli erinomainen. Hieman ehkä lohkesi, mutta pääsin 99,5 % lähelle täydellisyyttä. Olin hieman epäileväinen pureeko terä oven siniseen muovisuojukseen, mutta se ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa.



Sahasin oven sitten oikeasta kohtaa ja sovitin tulevaan koloon. Hieman ottaa sivuilta muutamasta kohtaa kiinni. Ilmeisesti 1940-luvulla ei tehty täysin suorakulmaisia karmeja. Luulen joutuvani hieman hiomaan karmia, mutta saranoitan oven ensin ja katson kuinka paljon tarvitaan.



Mutta pidän tässä vaiheessa ansaitun tauon.