- 16.2.2019 klo 15:40 / Partasudin remontointiprojekti
En viitsisi kuormittaa turhaan virallista remonttiketjua. Sinne muut voivat laittaa mietitymmän sisällön, laitan luokittelemattoman lannan tänne omaan säikeeseensä.
Aloitetaan positiivisilla asioilla.
Minulla oli pitkään käytössä isoäidin kalmistosta saatu pyykinpesukone, Siemens Siwamat Plus 641. Se ajoi asian oikein hyvin ainakin niihin vähäisiin tarpeisiin, joita minulla alussa oli. Kone oli päältä täytettävä ja kapea profiililtaan. Sopi siten ahtaaseen kylpyhuoneeseeni.
Jossain vaiheessa kymmenen vuoden käytön jälkeen, alkoi kone pitää kolisevaa ääntä etenkin lingotessaan. Äänekäs kone oli melkein koko käynnissäoloaikansakin. Mutta linkous oli sen verran melukasta, että pelkäsin naapurien tulevan valittamaan. Kone ei myöskään pysynyt paikoillaan, joten pitelin sitä aloilla loppuajan. Lisäksi ajoitin pyykinpesun siten, että prosessi ehti loppua ennen iltayhdeksää.
Yksi vaihtoehto tässä vaiheessa olisi ollut yrittää korjata laite, mutta se olisi vaatinut joko osaamista tai rahaa. Ja kone oli varsin vaatimaton alkujaankin. Viimeinen asia, joka vaati toimenpiteitä, oli ruosteinen vesi, jota alkoi valua koneen alle. Ehkä uuden koneen hankkimista ei enää pidettäisi turhamaisuutena.
Ja sellaisen sitten hankin. Kyseessä oli Boschin Serie 6 -laite. Oli siinä kyljessä muitakin voimasanoja; Vario Perfect, Eco Silence Drive, Aqua Stop ja Zero Water. Voi olla, että keksin tuon viimeisimmän. Vaikka kyseessä oli edestä ladattava laite, oli kone mitoiltaan aika lailla samankokoinen kuin edeltävä Siemens. Mitat olivat vain toisin päin. Siemens oli kapea ja syvä, Bosch leveä ja ohut. Tämä Bosch oli muuten erikoismittainen, tavallisemmat koneet olivat selvästi suurempia syvyyssuunnassa. Tämä näkyi myös hinnassa, kuusisataa euroa taisin laitteesta maksaa.
Kuljetusliikkeen pojat toivat koneen asuntoon ja veivät vanhan pois. Minulla ei tuolloin ollut autoa omistuksessa ja olisi kone ollutkin liian suuri itse kuljetettavaksi. Huomasin laitteita siirrellessä kuinka painava Siemens oli. Sillä oli massaa varmaan kaksinkertaisesti Boschiin verrattuna. Entisaikoina osattiin käyttää metallia koneen valmistuksessa. Kuljetusliikkeen pojatkaan eivät olleet tottuneet sellaiseen. Ulkoisesti nimittäin Siemens ei näyttänyt lainkaan raskaalta. Siinä oli tosin rullat yhden reunan alla, joten tasaisella alustalla konetta pystyi liikuttamaan helpommin niiden avulla.
Kun aloin liittää uutta konetta veden tuloon, huomasin etteivät liittimet olleet yhteensopivia. Siemensissä syöttöputki oli mennyt suoraan hanan alle.
Kävin sitten hankkimassa rautakaupasta ammattilaisten suosiman sovitinliittimen, jonka avulla pesukoneen putki sopi täydellisesti hanaan.
Juhlistaakseni tätä yhteensopivuutta, aloin pestä pyykkiä. Yllätyin kuinka hiljainen uusi kone oli. Pyöritysvaiheessa vain kuuli pyykin hiljaisen loiskunnan, kun edellisessä pelkkä koneisto oli pitänyt havaittavaa ääntä.
Seuraavaksi puoli vuotta myöhemmin paneuduin poistoputken sijoitteluun. Olin vanhalla koneella tottunut siihen, että poistuva vesi ohjautui vessanpönttöön. Tämä oli nopea ja kätevä tapa. Huonona puolena tietenkin pöntön käyttäminen oli hankalaa samaan aikaan.
Hankin pidennyskappaleen, jonka avulla sain poistoputken ulottumaan lattiakaivoon. Tämän lisäksi leikkasin kaivon suojaritilästä yhden rivoitusviipaleen pois, jonka lävitse sitten työnsin poistoputken. Näin uusi kone oli hienosti käyttökunnossa ja pönttö samaten.
Kaikki sujuikin hyvin seuraavat kolme vuotta. Tammikuussa 2019 alkoi taas tapahtua. Olin tiedostanut kuinka lattiakaivo veti huonosti. Tarkoitus oli puhdistaa se, mutta koska kaivon sijoittelu on hankalasti lähes kokonaan ammeen alla, oli homma jäänyt tekemättä.
Vähitellen huomasin pyykinpesun jälkeen lattialla lattiakaivon vieressä olevan vettä enemmän kuin siinä pitäisi olla. Tarkkailin tilannetta ja aika selvältä näytti. Kaivo ei ehtinyt imeä nestettä yhtä vilkkaasti kuin kone sitä tuotti. Tilapäisenä ratkaisuna ohjasin poistoveden taas pönttöön, jotta sain ajattelurauhaa.
Eräänä päivänä sitten vedin suihkuttelun jälkeen suojaverhon pois ja kiinnitin huomioni lattiaan osuviin pisariin. Ne näyttivät erilaisilta aiempaan verrattuna. En sen enempää ajatellut asiaa enkä nähnyt sen tarkemmin kun silmälaseja ei ollut käytössä. Laskin jalkani lattialle ja huomasin tällöin, että lattialla oli vettä usean sentin verran. Vesi ei ihan vessasta ulos asti ollut vielä ehtinyt. Nyt alkoi tilanne olla siinä vaiheessa, että jotain tarttis tehdä.
Otin käyttöön kumihansikkaat ja taskulampun ja aloin kaivaa lattiakaivosta sinne kuulumatonta ainetta pois. Aika paljon sitä tulikin. Samalla kokeilin sormituntumalta minkälainen rakenne siellä syvällä on. Siinä oli ilmeisesti jonkinlainen ritilä jonka alla putki jatkui vinoon. Hieman arvailuksi jäi sillä paksuilla hansikkailla ei tuntoaisti ollut ihan viimeisen päälle enkä halunnut paljaalla kokeilla. Puhdistin sieltä kuitenkin niin paljon kuin sormet ulottuivat. Mutta kuten arvata saattaa, ei tällä ollut sanottavaa vaikutusta kaivon vetävyyteen.
Nielin kunniani ja soitin seuraavana päivänä huoltoyhtiöön. Sieltä tuli kaveri parin pilleripurkin kanssa ja sanoi, että ne olivat niin tehokkaita vitamiineja, että niillä useimmat kaivot avautuivat. Hieman hän rapisteli rakeita kaivoon ja valutti päälle vettä. Muutaman minuutin kuluttua kaivo veti taas täydellisesti. Poistuessaan hän vielä kysyi, että teenkö niitä Youtube-videoita. Hänen poikansa nimittäin seuraa niitä. Terveisiä vaan sinne päin.
Aloitetaan positiivisilla asioilla.
Minulla oli pitkään käytössä isoäidin kalmistosta saatu pyykinpesukone, Siemens Siwamat Plus 641. Se ajoi asian oikein hyvin ainakin niihin vähäisiin tarpeisiin, joita minulla alussa oli. Kone oli päältä täytettävä ja kapea profiililtaan. Sopi siten ahtaaseen kylpyhuoneeseeni.
Jossain vaiheessa kymmenen vuoden käytön jälkeen, alkoi kone pitää kolisevaa ääntä etenkin lingotessaan. Äänekäs kone oli melkein koko käynnissäoloaikansakin. Mutta linkous oli sen verran melukasta, että pelkäsin naapurien tulevan valittamaan. Kone ei myöskään pysynyt paikoillaan, joten pitelin sitä aloilla loppuajan. Lisäksi ajoitin pyykinpesun siten, että prosessi ehti loppua ennen iltayhdeksää.
Yksi vaihtoehto tässä vaiheessa olisi ollut yrittää korjata laite, mutta se olisi vaatinut joko osaamista tai rahaa. Ja kone oli varsin vaatimaton alkujaankin. Viimeinen asia, joka vaati toimenpiteitä, oli ruosteinen vesi, jota alkoi valua koneen alle. Ehkä uuden koneen hankkimista ei enää pidettäisi turhamaisuutena.
Ja sellaisen sitten hankin. Kyseessä oli Boschin Serie 6 -laite. Oli siinä kyljessä muitakin voimasanoja; Vario Perfect, Eco Silence Drive, Aqua Stop ja Zero Water. Voi olla, että keksin tuon viimeisimmän. Vaikka kyseessä oli edestä ladattava laite, oli kone mitoiltaan aika lailla samankokoinen kuin edeltävä Siemens. Mitat olivat vain toisin päin. Siemens oli kapea ja syvä, Bosch leveä ja ohut. Tämä Bosch oli muuten erikoismittainen, tavallisemmat koneet olivat selvästi suurempia syvyyssuunnassa. Tämä näkyi myös hinnassa, kuusisataa euroa taisin laitteesta maksaa.
Kuljetusliikkeen pojat toivat koneen asuntoon ja veivät vanhan pois. Minulla ei tuolloin ollut autoa omistuksessa ja olisi kone ollutkin liian suuri itse kuljetettavaksi. Huomasin laitteita siirrellessä kuinka painava Siemens oli. Sillä oli massaa varmaan kaksinkertaisesti Boschiin verrattuna. Entisaikoina osattiin käyttää metallia koneen valmistuksessa. Kuljetusliikkeen pojatkaan eivät olleet tottuneet sellaiseen. Ulkoisesti nimittäin Siemens ei näyttänyt lainkaan raskaalta. Siinä oli tosin rullat yhden reunan alla, joten tasaisella alustalla konetta pystyi liikuttamaan helpommin niiden avulla.
Kun aloin liittää uutta konetta veden tuloon, huomasin etteivät liittimet olleet yhteensopivia. Siemensissä syöttöputki oli mennyt suoraan hanan alle.
Kävin sitten hankkimassa rautakaupasta ammattilaisten suosiman sovitinliittimen, jonka avulla pesukoneen putki sopi täydellisesti hanaan.
Juhlistaakseni tätä yhteensopivuutta, aloin pestä pyykkiä. Yllätyin kuinka hiljainen uusi kone oli. Pyöritysvaiheessa vain kuuli pyykin hiljaisen loiskunnan, kun edellisessä pelkkä koneisto oli pitänyt havaittavaa ääntä.
Seuraavaksi puoli vuotta myöhemmin paneuduin poistoputken sijoitteluun. Olin vanhalla koneella tottunut siihen, että poistuva vesi ohjautui vessanpönttöön. Tämä oli nopea ja kätevä tapa. Huonona puolena tietenkin pöntön käyttäminen oli hankalaa samaan aikaan.
Hankin pidennyskappaleen, jonka avulla sain poistoputken ulottumaan lattiakaivoon. Tämän lisäksi leikkasin kaivon suojaritilästä yhden rivoitusviipaleen pois, jonka lävitse sitten työnsin poistoputken. Näin uusi kone oli hienosti käyttökunnossa ja pönttö samaten.
Kaikki sujuikin hyvin seuraavat kolme vuotta. Tammikuussa 2019 alkoi taas tapahtua. Olin tiedostanut kuinka lattiakaivo veti huonosti. Tarkoitus oli puhdistaa se, mutta koska kaivon sijoittelu on hankalasti lähes kokonaan ammeen alla, oli homma jäänyt tekemättä.
Vähitellen huomasin pyykinpesun jälkeen lattialla lattiakaivon vieressä olevan vettä enemmän kuin siinä pitäisi olla. Tarkkailin tilannetta ja aika selvältä näytti. Kaivo ei ehtinyt imeä nestettä yhtä vilkkaasti kuin kone sitä tuotti. Tilapäisenä ratkaisuna ohjasin poistoveden taas pönttöön, jotta sain ajattelurauhaa.
Eräänä päivänä sitten vedin suihkuttelun jälkeen suojaverhon pois ja kiinnitin huomioni lattiaan osuviin pisariin. Ne näyttivät erilaisilta aiempaan verrattuna. En sen enempää ajatellut asiaa enkä nähnyt sen tarkemmin kun silmälaseja ei ollut käytössä. Laskin jalkani lattialle ja huomasin tällöin, että lattialla oli vettä usean sentin verran. Vesi ei ihan vessasta ulos asti ollut vielä ehtinyt. Nyt alkoi tilanne olla siinä vaiheessa, että jotain tarttis tehdä.
Otin käyttöön kumihansikkaat ja taskulampun ja aloin kaivaa lattiakaivosta sinne kuulumatonta ainetta pois. Aika paljon sitä tulikin. Samalla kokeilin sormituntumalta minkälainen rakenne siellä syvällä on. Siinä oli ilmeisesti jonkinlainen ritilä jonka alla putki jatkui vinoon. Hieman arvailuksi jäi sillä paksuilla hansikkailla ei tuntoaisti ollut ihan viimeisen päälle enkä halunnut paljaalla kokeilla. Puhdistin sieltä kuitenkin niin paljon kuin sormet ulottuivat. Mutta kuten arvata saattaa, ei tällä ollut sanottavaa vaikutusta kaivon vetävyyteen.
Nielin kunniani ja soitin seuraavana päivänä huoltoyhtiöön. Sieltä tuli kaveri parin pilleripurkin kanssa ja sanoi, että ne olivat niin tehokkaita vitamiineja, että niillä useimmat kaivot avautuivat. Hieman hän rapisteli rakeita kaivoon ja valutti päälle vettä. Muutaman minuutin kuluttua kaivo veti taas täydellisesti. Poistuessaan hän vielä kysyi, että teenkö niitä Youtube-videoita. Hänen poikansa nimittäin seuraa niitä. Terveisiä vaan sinne päin.