https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Milloin tehoa ja suorituskykyä on riittävästi?

L

Latvaroso

Vieras
Kosketaanpas tikulla tätä aihetta...

Kun lueskelee porukoiden kommentteja eri autoista ja niiden suorituskyvyistä niin jotenkin  näyttää siltä kuin porukalta olisi se punainen viiva tai horisontti kadoksissa.

Autot on "hengettömiä", "laiskoja", "tehottomia", "nuhapumppuja" sillä aina jossain tai itsellä oli joku auto joka oli suorituskykyisempi ja siksi PAREMPI. Mitä järkeä tällaisessa vertailussa on?  Eikö oikea lähestymistapa olisi se, että määrittelee tarpeen ja tekee hankinnan sen mukaan. Jos ja kun ei aja kilpaa Ahveniston radalla, on turha laittaa speksejäkään sen mukaiseksi.

Itse olen aina pärjännyt autolla kuin autolla tehojen puolesta ja historiastani löytyy niinkin leppoisaa menijää kuin Fiat satakakslaiska ja Datsun 100A ihan vain muutamia mainitakseni. Nykyinen  1.2 Yeti kuuluu nykymaailmassa tuohon taskukello/nuhapumppu luokkaan, mutta en muista tilannetta milloin olisin joutunut ulosottamaan kaiken tehon. Toki olen joskus tehnyt vauhdikkaampiakin kaasutuksia mutta oikeata tarvetta ei ole ollut vissiin koskaan. Ja ei, en todellakaan ole liikenteen tukkona. Mahdolliset ohitustilanteetkin (pointti johon aina vedotaan kun haetaan tehokkaampaa autoa) voi aina tehdä parempaankin väliin ja aikaan. Kuten Tami on sanonut, tärkeää on tilan ja ajan hallinta  8)

Nykyinen kaupasta ostettava tavallinen perheauto, kokoluokkaa Corolla taitaa merkkiä katsomatta tarjota sen 120+ heppaa ja 0-100km/h alle 12 sekunnin suorituskykyä. En ymmärrä niitä, joiden mielestä tuossa ei olisi riittävästi siihen jokapäiväiseen ajoon, jota me kukin tuolla muiden joukossa liikenteessä ajamme.  Miten me ja isämme pärjäsivät aikasemmilla vuosikymmenillä paljon pienitehoisimpien autojensa kanssa?

80-luvulla kun opiskelujen ohella ajoin silloin tällöin taksirengin keikkoja, oli alla usein MB 200D, jossa muistaakseni oli uutena joku 60 heppaa. Kyllä silläkin silti ihan hyvin pärjäsi ja tiet oli paljon heikompia kuin tänäpäivänä.

Ymmärrän autonvalmistajia että he koko ajan kehittävät tehokkaampia autoja meidän houkuttimeksi. Markkinoinnissahan on aina suuri teho ollut plussaa. Ja meihin miehiinhän on aina iskostettu uskomus, että enemmän on parempi. Ja se naapurikateus lienee yksi suuri syy tämän naurettavan kilpajuoksun takana.... keeping up with the Jones...kuten amerikkalainen sanoisi. Sille ei näytä suomipoika olevan ollenkaan immuuni. Lisäksi on aina hymyilyttänyt kun auton omistajat hankintansa yhteydessä tuntevat liittyvänsä johonkin suurempaan yhteisöön, vähän kuin se rotary-clubi, johon tavikset ei pääse 8) On bemaristia, audistia....Onko mies (yleensä juuri mies) niin heikko, että tarvitsee tällaista virtuaalista laumatukea. Eikö se kovin jätkä pitäisi olla juuri se joka ajaa sillä paalutuskelpoisella heikkotehoisella kulkuneuvolla. Meistä jokainenhan voi ostaa melkein auton kuin auton, jos ei uutena niin sitten käytettynä ja vekselivetoisena. Ja kun meistä kukaan ei ole autoinsinöörinä osallistunut sen hankintansa suunnitteluun, niin auton hankkijan aino meriitti on se, että pisti siihen rahaansa. Tähänhän pystyisi apinakin.

Olen toki muutaman kerran päässyt kokeilemaan oikeasti tehokkaitakin autoja ja olen nuorena harrastanut talvisin jäärata-ajoa, joten tunnistan tehokkaan auton. Ymmärrän, että jollain tasolla se kutittaa palleissa kun tuntee sen kiihtyvyyden tunteen. Nyt puhutaan kuitenkin suomalaisista yleisistä teistä, joilla on nopeusrajoitukset ja tuhansia muitakin liikkujia. Samalla lailla se kolmesataaheppainen auto matelee jonossa kuin ne pikkuiset Smartitkin. Olen myös huomannut, että tehokas auto aiheuttaa myös sen kuljettajalle paineita ajaa urheilullisemmin. Tuntuu, että jos alla on raketti, ei sitä saa ajaa kuin HK:n bussia. Roikutaan edelläajavan takapuskurissa syke kohonneena odottamassa hätäisesti ohitustilaisuutta...ja sama toistuu seuraavan takapuskurissa. Tehojahan on päästävä käyttämään, muutenhan hankinta olisi ollut ihan tyhmä. Rentoa menoa?  :eek: Ainakin itsessä tunnistin tuollaisia oireita ja olen sentään perusluonteeltani itse rauhallisuus.  Yleensä ne typerimmät kuolemaa uhmaavat ohitukset ja viimehetken pelastuksetkin on tehty näillä erittäin suuritehoisilla autoilla, joissa on turbo konehuoneessa ja urbo ratin takana.

Pointtini siis lyhyesti oli se, että oikesti juuri kukaan meistä ei arkiajoihinsa tarvitsisi näin tehokkaita autoja kun tehtaat meille näinä päivinä myy. Ja kun oikeaa tarvetta ei ole niin markkinointi keskittyykin enemmän sen irrationaalisemman halupuolen manipulointiin ja ovat tosi hyvin siinä onnistuneetkin.

Missä on sinun raja, milloin tehoa on tarpeeksi?

 
Älä nyt aloita, kohta tulee jeesustelua siitä kuinka sitä tehoa pitää olla jo turvallisuuden takia.. Nuhapumput on huomattavasti vaarallisempia kuin tehopelit kun niillä ei pääse ohi.. Ja tuolloin siis vian täytyy olla auton tehottomuudessa.. LOL!
 
Ilman sen kummempia perusteluita lyhyesti todettakoon pidän itselläni nyrkkisääntönä isosta perheautosta (kokoluokka Passat/Mondeo) tai keskikokoisesta tila-autosta (Touran, 5008) puhuttaessa dieselkonetta, jossa on vähintään 320Nm vääntöä jostain noin 1700 kierroksesta ylöspäin, ja maksimiteho olisi minimissään jossain 140hp:n tienoilla. Niillä tuntuu pärjäävän jo pienen kuormankin kanssa, ja olen myös huomannut että niitä ohituksia mitä tuolla tehomäärällä pitää tolkuttomasti ennakoida, tuskin tarvitsee tehdä. Tähän asti on ehtinyt aina ohi, ja aika helpostikin. Ja mulla on se paha tapa, että ohitan kaikki.

Toki myönnän, että 550Nm ja 270hp 6-sylinterinen diesel olisi liukkaampi ja kivempi.
 
Mikko sanoi:
Tämä on helppo. Silloin kun liikenteessä ei koskaan tarvitse painaa kaasua pohjaan. :)

...silloin kun kaasua ei USKALLA painaa pohjaan!
 
Itse ei ole tullut ajettua koskaan mitään missä tehoa olisi ollut liikaa, tämän hetken kulkineissa sitä on kyllä riittävästi. Autossa saisi toki olla enemmänkin, mutta se on jo noissa lukemissa enemmän fiilisjuttu. Melkeinpä joka päivä kuitenkin jossain paikassa tulee painettua talla pohjaan niin olisihan se kivaa kun tapahtuisi enemmän.
 
MMV sanoi:
...silloin kun kaasua ei USKALLA painaa pohjaan!

Silloin tehoa on jo liikaa. ;) Se sopiva määrä on jossain tuossa välissä...

Sinänsä minua aina ihmetyttää nämä "enemmän tehoa kuin tarvitsee" -keskustelut. Pitääkö kaikki aina mitoittaa minimitarpeen mukaan, itse ainakin haluan autooni tehoa koska sitä on kiva olla olemassa. Ajaminen on hauskempaa. Jos ihan totta puhutaan niin en nyt ihan oikeasti tarvitsisi autoa ollenkaan, kuten ei varmasti moni muukaan.
 
Tehoa on tarpeeksi kun vetävät renkaat piirtää mustaa viivaa asfaltiin :D

No leikki leikkinä. Suomen nopeuksissa pk-seudulla pärjää erittäin hyvin jollain 100 heppaisella koneella peruskokoisessa henkilöautossa eikä vääntöäkään liiemmin tarvita ellei tarvitse vetää jotain painavaa. Tämä on todettu jo kahteen kertaan Suomen lomalla ollessa. Motarinopeuksissa suuremmilla autoilla ja suuremmilla kuormilla tehoa on hyvä olla hitusen enemmän, jotta auto ei hyydy ihan jokaiseen jyrkempään ylämäkeen. Erikoistarpeet ja -tilanteet ovat toki aina sitten oma lukunsa. Aivan toinen juttu on sitten se kuinka paljon mukavampaa tai hauskempaa se on ajella autolla, jossa on riittävästi tehoa. Esimerkkinä tämän viestin ensimmäisen lauseellisen verran :)
 
Jotenkin tuntuu latvaroson aloituspostausta lukiessani, että eihän tää koske pelkkiä autoja vaan kaikkea tässä elämässä (milloin telkkarissa on tuumia tarpeeksi, milloin puhelimessa on tarpeeksi suorituskykyä jne..). Ajat muuttuu -70 luvulla pärjättiin mv-telkkarilla ja lankapuhelimella. Toiset pärjää edelleen 24" putkitelkkarilla ja noksun peruspuhelimella.
Alkuperäiseen kysymykseen viitaten vastauksena on, että itse en ainakaan vastausta siihen tiedä. Ruokahalu kasvaa syödessä ja kaikkeen turtuu.
Joskus aikoinaan 110 heppaa Escortissa oli riittävästi mutta....
 
Latvaroso sanoi:
Pointtini siis lyhyesti oli se, että oikesti juuri kukaan meistä ei arkiajoihinsa tarvitsisi näin tehokkaita autoja

Voiko joku muu määrittää jonkun toisen tarpeet?

Mikko sanoi:
Tämä on helppo. Silloin kun liikenteessä ei koskaan tarvitse painaa kaasua pohjaan. :)

Tämä oli hyvin sanottu. Omalla kohdalla muotoilisin sen vielä niin, ettei tarvitse polkemalla painaa sitä kaasua pohjaan. Käytän tuosta itse määritelmää polkumoottoriset ajoneuvot ja se määrittää minulle sen milloin tehoa on jo tarpeeksi. Toki enemmänkin saa olla. Nykyisessä autossani on tarpeeksi tehoa, vaikka toisinaan joudun painaamaan kaasupolkimen pohjaankin. Vai onko sitä Mikon määritelmän mukaan sitten kuitenkin liian vähän ;D
 
105hp ja 150NM! Oikeesti ;) Siinäkin joskus liikaa.
 
Omassani on 272 hv, joka riittää Suomessa paremmin kuin hyvin. Tärkeämpää arkikäytössä on kuitenkin selvästi vääntö, 400 nm.

Käyn Saksassa lähes joka vuosi ja siellä tuntuu, että potkua voisi olla vielä vähän enemmänkin...
 
pokkus sanoi:
Tehoa on tarpeeksi kun vetävät renkaat piirtää mustaa viivaa asfaltiin :D
Jep, kaikki neljä!

Mutta arkiajoon jopa paperilla säälittävät 77 kW/250 Nm + DSG riittävät muun liikenteen mukana pysymiseen.
Ajat muuttuvat, eilen YLE teemalla juuri kehuttiin, että Simca 1000:n 50 pollea ovat suorastaan ruhtinaallinen määrä.



Oli sitä tehoa miten paljon tahansa, pitää myös muista, että aina, siis aina, löytyy joku tehokkaampi ja nopeampi...

 
Mielestäni tehon tarpeeseen vaikuttaa jo vaihteistokin melko paljon. Automaatilla tehoa ei välttämättä tarvitse niin paljoa käyttää, kun useimmiten on sopiva kierrosalue. Manuaalilla sen sijaan ei aina jaksa vaihtaa sopivinta vaihdetta, jolloin kiihdyttäessä on kyllä hyvinkin usein kaasu pohjassa. Teho em. tapauksessa n. 170hv.

Vaikka tehoa ei arkiajossa tarvitsekaan paljoa, niin on se vaan mukavaa, jos silloin tällöin voi vähän hymyäkin saada kasvoille pelkällä kaasun painalluksella.
 
Eiköhän ihan jokainen täysivaltainen JA -päinen pysty itse määrittelemään riittävät tehot. Pitkiä työreissuja ajaessa on tullut kerran jos toisenkin todettua tehoreservin tarpeellisuuden kulkineessa. Nykyisessä kotterossa tuolla reservillä pärjää kohtuullisesti. Mopolla pääsen sitten sille rajalle, jossa kuskilta loppuu uskallus, mutta pyörässä riittää vielä tehoja :rolleyes:
 
On tämä nykyaika sitten niiiin hienoa! Autofoorumin kirjoittajat päivittelevät sitä miten autoissa on muka liikaa tehoa.

smiley-big.jpg


Joopajoo, eipä tähän oikein muuta ponnekasta voi sanoa.

Miksikö meidän autossa on keskivertoa enemmän potkua? Siksi, että sillä on pirskatin kivaa ja hauskaa ajaa!
 
Latvaroso sanoi:
Autot on "hengettömiä", "laiskoja", "tehottomia", "nuhapumppuja" sillä aina jossain tai itsellä oli joku auto joka oli suorituskykyisempi ja siksi PAREMPI. Mitä järkeä tällaisessa vertailussa on?  Eikö oikea lähestymistapa olisi se, että määrittelee tarpeen ja tekee hankinnan sen mukaan. Jos ja kun ei aja kilpaa Ahveniston radalla, on turha laittaa speksejäkään sen mukaiseksi.

Nykyinen kaupasta ostettava tavallinen perheauto, kokoluokkaa Corolla taitaa merkkiä katsomatta tarjota sen 120+ heppaa ja 0-100km/h alle 12 sekunnin suorituskykyä. En ymmärrä niitä, joiden mielestä tuossa ei olisi riittävästi siihen jokapäiväiseen ajoon, jota me kukin tuolla muiden joukossa liikenteessä ajamme.  Miten me ja isämme pärjäsivät aikasemmilla vuosikymmenillä paljon pienitehoisimpien autojensa kanssa?


Missä on sinun raja, milloin tehoa on tarpeeksi?

Ei tässä sitten muuta kuin ostamaan vaikka vm. 2000 Fiiu Punto 60 ja ollaan onnellisia. ;D

 
Seuraavaksi siirrytään muistelemaan, miten niillä alle 100 hv:n autoilla pärjättiin. Ajoin yli 8 vuotta ja liki 180 tkm 90 hv Vennolla, joka tuntui hengettömältä, mutta kun ei juuri paremmasta tiennyt, sillä pärjäsi kyllä. Mutta siirtyminen bensaturboihin ja sittemmin tehokkaaseen turbodieseliin on mullistanut kokemusmaailman siinä määrin, ettei moneen vuoteen ole paluuta noihin mopoaikoihin. Sääli, sillä pärjäämisestä ei ole kysymys, vaan korvien välistä.
 
Serpentiinitie Italiassa jossain, 180 mutka ja suunta ylämäkeen. Mutkasta avatessa, perseen alla R8 V10, niin kyllä vaan tuntui ettei tämä kulje tarpeeksi. Nälkä kasvaa syödessä.
 
Juuri näin se on kuten Quality kirjoittaa. Itselleni kun sain hankittua Nissan Cherryn "isolohkolla" 1.5 GL ja 75 hv vuonna 1983, niin olin aivan tohkeissani tuon tehoista, kun vaihdoin Citroen Visa II Super E:n siihen. Mittapuu tehoille asettuu niin omien käyttökokemusten mukaan.
 
Tehoihin tottuu ja ihan samalla tapaa sitä tottuu siihen "tehon puutteeseenkin". Mustangin vajaat 500 hepoa ei tunnu enää juuri miltään kun sillä ajelee päivittäin. Suomessa kun kävi lomalla ja alle tuli alle 100 heppainen kiesi, niin ensimetrit tuntui matelulta, mutta reilun viikon päästä tuolla autolla ajeli oikein mielellään eikä tehonpuutetta tuntenut muuten kuin, että vaihteita joutui vaihtamaan hieman useammin. Tähän tehon uupumiseen siis tottui aika nopeaan. Kotona sitten taas kun hyppäsi takaisin Mussen rattiin, niin piti ihmetellä ja totutella samaa asiaa toiseen suuntaan :)