https://yliteippaus.fi/

Musaäänestys: Dylan vs. Springsteen vs. Young

Kenen musasta tykkäät eniten?


  • Äänestäjiä yhteensä
    30

juupeli

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
23.12.2013
Kolme laulajaa, lauluntekijää, kitaristia, bändin johtajaa ja vaikka mitä. Tuore nobelistikin joukossa.
Bob on iältään 76 v., Bruce 68 ja Neil 72.
Uran katsotaan alkaneen Bob/1959, Bruce/1964 ja Neil/1960.
Ekat soololevyt julkaistiin Bob/1962, Bruce/1973 ja Neil/1968.
Mielestäni maininnan arvoinen heitä kolmea yhdistävä seikka on todella kovan tason taustabändi ainakin jossain vaiheessa uraa. Bobilla The Band, Brucella E Street Band ja Neililla Crazy Horse.
 
dylania kuunneltu vähiten
brucea  80-luvulla paljonkin
youngia vanhemmalla iällä erittäin paljon
 
Brucea kuunneltu enemmän kyin paljon, varsinkin kasarilla. Dylania ei ole tullut kuunneltua käytännössä ollenkaan ja Neil Youngia ei senkään vertaa.
 
En oikein ole kuunnellut näistä ketään joten taidan jättää äänestyksen väliin. Kiva olisi kuitenkin äänestystuloksia seurata mutta ei liene mahdollista ilman äänen antamista?
 
Kale sanoi:
Kiva olisi kuitenkin äänestystuloksia seurata mutta ei liene mahdollista ilman äänen antamista?

Ilkeyksissäni olen valinnut noin että tulokset paljastuvat vain äänestäneille. Vaikka musajengi on tietenkin keskimääräistä fiksumpaa väkeä, haluan ehkäistä vähäisenkin "psykologisen" vaikutuksen äänestämisessä. Lämpöinen ja pehmoinen puoleni on kuitenkin jättänyt takaoven jolloin voi käydä äänestämässä, nähdä tulokset ja sen jälkeen poistaa äänensä mutta ei kerrota tätä kenellekään...  :)
 
Minua ei isommin ole Dylanin folk-kausi kiinnostanut. Yhteistyö The Bandin kanssa kylläkin. Sitten 70-luvun loppupuolella ilmestyi kolme kovaa albumia peräkkäin joiden jälkeen piti koittaa pysyä edes vähän kuulumisissa mukana. Jää minulla tämän kolmikon pronssisijalle.

Young on sellainen epeli ettei äijän touhuissa ole aina pysynyt kärryillä. Välillä ihan hillitöntä kamaa ja seuraavaksi vähintään välityö ellei pohjanoteeraus. Parhaimmillaan ihan pitelemätön muusikko. Hyvä kakkonen.

The Boss. Minua ei jostain syystä puraissut äijän 70-luvun kama. Sen sijaan 1980 julkaistu The River upposi kunnolla. Siitä lähtien olen tykännyt muutamaa ilmeisen henkilökohtaisempaa välityötä lukuunottamatta. Hauska juttu sinänsä mutta olisin halunnut äänestää Niiloa mutta Brucen tasaisen varma suoritus ansaitsi ääneni.
 
Neil Young saa minun äänen.

Dylania arvostan todella, todella korkealle. Mies on tehnyt monenlaista. Kaikesta en tykkää. Mutta tinkimätön tyyli ja useat hienot ikivihreä. Ei voi olla tykkäämättä.

Bruce, joo. Samaten useita hienoja kappaleita. Ei koskaan ominta aluetta. Mielellään kuuntelen, mutta mulle enemmän valitettavasti taustamusaa. En jaksa silleen asettua ja kuuntelemalla kuunnella. Joku siinä vain on.

Neil Young. Niin yllättävä ja monipuolinen. Olkoonkin, että on julkaissut tosiaan kyllä huonoakin sinne sekaan. Mutta hyvin persoonallinen artisti jonka hirveänkuuloinen kitarointi on niin hirveää, että se kuulostaa erittäin hienolta! Samaten laulu on kuin siinä ja siinä hoippuva, heiveröinen etenijä. Mutta niin vain se etenee ja viehättää. Young on näistä kolmesta se jota minä istun yksikseni kuuntelemaan korvat höröllä, eikä silloin tarvitse muuta tehdä. 70-luvun tuotokset mieluisimpia.
 
Mulla ei taida olla riittävästi asiantuntemusta tähän... mutta kyllä mä Youngia äänestän. Perusteluna vaikka että häntä mä tällä hetkellä mieluiten laittaisin soimaan. Ja NY on ainoa, jonka albumeita (1 kpl) löytyy hyllystä. Ja yksi kirjakin muuten löytyy! (Prisman alehyllystä, vieläkin lukematta)
 
Aika paha valinta, etenkin Youngin ja Brucen välillä. Hienoja miehiä hienolla pitkällä uralla kaikki, ja kaikkien tuotantoa pääsee kuunteluun tasaisin väliajoin. Ehkä Brucen lavakarisma ja live-esiintymiset muutenkin nosti itselle tässä ykköseksi, vaikka olympiastadionin maratonkeikka kävi jo jaloillekin vähän raskaaksi aikoinaan.
 
Nuorena suorastaan fanitin Brucea, mutta sitten "Born in USA" oli sellaista shittiä että meni mieheltä uskottavuus kokonaan minun silmissä.
 
Sande sanoi:
Nuorena suorastaan fanitin Brucea, mutta sitten "Born in USA" oli sellaista shittiä että meni mieheltä uskottavuus kokonaan minun silmissä.

Oliko liian aatteellinen biisi siitä että asiat eivät ole niin hyvin?
 
Pekka T sanoi:
Oliko liian aatteellinen biisi siitä että asiat eivät ole niin hyvin?
Vai oisko tyyli? Tuo on kuitenkin aikalailla eri kuuloista kuin aiemmat tekeleet. Tuotetumpaa ja sellaista 80-luvun pintakiiltoa paljon mukaan. Rehellisen kadunmiehen soundi heitettiin hetkeksi nurkkaan.
 
Sandehan ei täsmentänyt närkästymistään, mutta kuten tuRboman sanoi, melkoinen tyylinmuutos josta suuri yleisö kuitenkin tykkäsi. Yleisellä tasolla olen miettinyt muusikoita jotka tekevät jossain kohtaa urallaan jotain hieman erilaista ja menestys iskee ihan täysillä. Mahdollistaako se siitä eteenpäin toteuttaa joitain muusikolle itselleen merkityksellisempiä töitä. Ainakin Neil Young tuntuisi "noudattaneen" tuota metodia  :)
 
tuRboman sanoi:
Vai oisko tyyli? Tuo on kuitenkin aikalailla eri kuuloista kuin aiemmat tekeleet. Tuotetumpaa ja sellaista 80-luvun pintakiiltoa paljon mukaan. Rehellisen kadunmiehen soundi heitettiin hetkeksi nurkkaan.

Juurikin noin. Minusta soundi muuttui laskelmoivan kaupalliseksi verrattuna "River aikakauteen". Ei vaan napannut enää.