Omalla tavallaan ehkäpä mieleenpainuvin kalastusmuisto on jo yli 20 vuoden takaa.
Emännän kanssa lähdimme Siuronkoskelle kokeileen saisiko sieltä ahvenia pannulle. Oli lämmin kesäilta, ja kaikki parhaat koskipaikat oli varattu,kun siellä oli niitä taimenen pyytäjiä. Ainoa vapaa heittopaikka oli maantiesillan vieressä. Se ilmeisesti laskettiin niin huonoksi paikaksi, että sinne ei kukaan vaivautunut.
Sinne sitten mentiin heitteleen. Laitoin siiman päähän kulta/mustan Rapalan, ja heitin sen sinne sillan alle, kohti voimalaitosta. Siinä kohtaa on melko kova myötävirta, eli ei ihan paras paikka. Mutta kuitenkin heti ekalla heitolla tärähti. Ensin luulin, että jäikö pohjaan. Pian kuitenkin alkoi valua myötävirtaan, ja näin, että siiman päässä oli mukavan kokoinen kuha.
Kauaa ei tarvinnut taistella kun kala oli valmis haavittavaksi.
Lähdimme heti sen jälkeen kotiin, että kala säilyisi mahdollisimman tuoreena. Kotona heti ensimmäisenä vaa'alle, ja hämmästys oli suuri, sillä painoi peräti 4,7 kg.
Sen jälkeen en ole yhtä isoa kuhaa saanut.