https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Laskettelu

RTWteam

Hallitusjäsen
Liittynyt
20.12.2013
Viime päivien laskettelurinteissä tapahtuneet onnettumuudet ovat palauttaneet omaan mieleen tämän hienon lajin vaarallisuuden. Onnettomuudet ovat tietysti vähentyneet hurjasti jos katsotaan parikymmentä vuotta taakse päin ja tätä päivää. Tällä hetkellä varmasti eletään vaarallisimpia aikoja rinteissä kun hiihtolomalaiset ryntää rinteeseen. Väkeä on paljon ja tasoerot valtavat.

Oma laskettelu historiani on melko lyhyt. Voisiko sanoa että vuodesta 2010 lähtien on tullu lasketeltua. Välineenä oli aluksi sukset mutta sitten naiset yllytti lumilautailemaan ja paluuta ei ole enää suksiin. Lähes kaikki suurimmat laskettelukeskukset on tullut kierrettyä suomessa. Levi, Ruka, Ylläs, Tahko, Vuokatti ja pienempiä paikkoja Koli, Mustavaara ja Ukkohalla. Parin viikon päästä sitten Himos. Siellä on tullut rallikatsottua mutta lasketeltua ei. Haaveena olisi lähteä joskus Åren tai alpeille eurooppaan.
 
Opetin tällä viikolla nuorimmallekin muksulle laskettelun perusoppimäärän. Alku oli taas, kuten aina, kankeaa, mutta riittävästi kun yrittää, niin aina sitä tulosta syntyy. Viimeisenä laskupäivänä nuori neiti vetelikin sitten polleana pitkiä sinisiä alas ja kertoi ryhtyvänsä isona hiihdonopettajaksi :)

Kohta ollaan jo siinä vaiheessa, että kova työ palkitaan sillä, että koko pesue voi laskea rinteitä sujuvasti yhdessä alas ja jos isukki ottaa sopivissa väleissä pieniä pitstoppeja, niin isukki voi laskea hetkittäin vähän vauhdikkaamminkin.

Opetusmaastoissakaan ei ollut valittamista. Nuori neiti ei vaan välttämättä ole sisäistänyt sitä, että Suomessa laskettelumaastot eivät ole aivan tätä tasoa 8)

WP_20150218_13_55_51_Pro.jpg


WP_20150218_14_16_46_Pro.jpg


WP_20150218_14_16_33_Pro.jpg


WP_20150218_14_16_57_Pro.jpg


Loppukaneettina voi helposti todeta, että minusta ei olisi päätoimiseksi pikkulasten hiihdonopettajaksi :D
 
RTWteam sanoi:
Viime päivien laskettelurinteissä tapahtuneet onnettumuudet ovat palauttaneet omaan mieleen tämän hienon lajin vaarallisuuden. Onnettomuudet ovat tietysti vähentyneet hurjasti jos katsotaan parikymmentä vuotta taakse päin ja tätä päivää.

Nykypäivänä on mahtava huomata miten kypärät ovat lyöneet itsensä oikeasti läpi. Nykyään kypärä on jo itse asiassa se muodikas vaihtoehto, kun vain jotkut vanhat jäärät lanaavat rinteitä pipot päässä. Yleensä pipoon yhdistyy vielä jotkut 10 vuotta vanhat puolisukkapuikot tai itäeurooppalainen kielialue.
 
Hienot on mäet, kateeksi käy! Tytsälle katseltiin tänään vahän jämympää puikkaa alle, mutta harmi kun 130cm sukset junnujen valikoimassa on Jyväskylässä todella surkea. Käytännössä tarjolla vain ihan aloittelijoiden suksia, kun tarve olisi jo oikeasti leikkaavalle mallille.

Ja kypäräasiaan. Kyllä, itsekään en voisi kuvitella enää ilman kypärää laskevani. Samalla ratkeaa myös päähineongelma. Nyrkkisääntönä rinteeseen: pipo päässä = virolainen, ilman mitään lakkia + turkiksia = venäläinen.
 
MMV sanoi:
Nyrkkisääntönä rinteeseen: pipo päässä = virolainen, ilman mitään lakkia + turkiksia = venäläinen.

Näinhän se tuppaa menemään. Ja jos suomalaisella on pipo päässä, niin usein kyseessä on joku tanakampi ja vanhempaa ikäpolvea oleva lanaaja.

Jossain määrin nyrkkisääntöä voi laajentaa muotoon, mitä parempi tai nuorempi laskija, sitä useammin löytyy tyylikäs kypärä päästä.
 
Hienoja kuvia Vempulalla!

Pitäisi vielä parisen viikkoa malttaa, sitten Gressoneyhin viikoksi. Siellä unohtuu hiekkamyrskyt jne hässäkät. Ainoa asia mikä arveluttaa on oma kuntotaso, ei ole ollut aikaa /energiaa liikkua (mukamas) :(

Viime vuonna meni viikko Itävallassa:


 
Vempula sanoi:
Näinhän se tuppaa menemään. Ja jos suomalaisella on pipo päässä, niin usein kyseessä on joku tanakampi ja vanhempaa ikäpolvea oleva lanaaja.

Jossain määrin nyrkkisääntöä voi laajentaa muotoon, mitä parempi tai nuorempi laskija, sitä useammin löytyy tyylikäs kypärä päästä.
Hyvin pääsin tänäänkin rinteet alas ja lanaamatta ja pipo päässä.. eikä ole pahemmin tuota tanakkaa mahaakaan.
Kypäräähän ei tarvitse jos ei kaatuile.. onko se vähän semmonen epävarman laskijan merkki? :)
 
^Kypärän merkistä (tyylikkyydestä) voidaan siis päätellä: laskijan paino, taitotaso, ikä, kansalaisuus ja älykkyys? :)

Leikki leikkinä.. on noita kypäriä tullut vuosien käyttämättömyyden jälkeen taas soviteltua.. ei vain ole löytynyt pään muodoille sopivaa.
 
Juu 99,5% laskijoista näytttää olevan noita epävarmoja laskijoita nykyään.

Venäläisten lisäksi myös britit laskee usein paljain päin (ja farkut jalassa). Ei kateeksi käynyt viimevuonnakaan kun Levin koillisrinteiden yläpäässä jossa useimmiten todella kylmä ja kova pohjoistuuli. Itselläni oli koko pään ja naaman  peittävä windstopper huppu ja kypärä. Silti tuntui että pää ja naama jäätyy. Ja britit vetää avopäin...
 
-P- sanoi:
Venäläisten lisäksi myös britit laskee usein paljain päin (ja farkut jalassa). Ei kateeksi käynyt viimevuonnakaan kun Levin koillisrinteiden yläpäässä jossa useimmiten todella kylmä ja kova pohjoistuuli. Itselläni oli koko pään ja naaman  peittävä windstopper huppu ja kypärä. Silti tuntui että pää ja naama jäätyy. Ja britit vetää avopäin...

Brittimiehillä on joku ihme kompleksi kaikista hatuista. Kiipeilyhommissa tämä ilmi siten, että kun otetaan kuvia kesken reitin tai huipulla, niin lähes kaikilla briteillä on vimmattu kiire ottaa kypärä tai päähine pois päästä ennen kuvan ottamista. Tämä on siis hyvin yleinen ilmiö kaikkien brittien kohdalla.
 
-P- sanoi:
Juu 99,5% laskijoista näytttää olevan noita epävarmoja laskijoita nykyään.
Tuo on aika lähelle oikeaan osuva arvio. Painetaan suoraan ja yli oman taitotason.. jos jotain yllättävää tapahtuu, vaikkapa lapsi laskee poikittaisella laskulinjalla eteen, niin ei ole mitään eväitä väistää. Ohut styroksilla vuorattu muovikuori ei auta tuollaisissa mälleissä mitään.. varsinkaan sitä lasta.

-P- sanoi:
Venäläisten lisäksi myös britit laskee usein paljain päin (ja farkut jalassa). Ei kateeksi käynyt viimevuonnakaan kun Levin koillisrinteiden yläpäässä jossa useimmiten todella kylmä ja kova pohjoistuuli. Itselläni oli koko pään ja naaman  peittävä windstopper huppu ja kypärä. Silti tuntui että pää ja naama jäätyy. Ja britit vetää avopäin...
Britit on karskimpaa kansaa? :)

En ymmärrä kypärien kehityksessä seuraavaa. Miksi vuoraus on kovaa styroksia? Suojaahan se pään pintaa iskulta, mutta kypärä on niin joustamaton, että aivot paukkuu mällätessä kalloa vasten. Vuorausmateriaali pitäisi olla joustavampaa, jotta hidastuvuus olisi pidempiaikainen. Lienee kustannuskysymys kypäränvalmistajille?
Joustavampi vuoraus olisi myös miellyttävämpi käytössä.
 
nokivasara sanoi:
Miksi vuoraus on kovaa styroksia? Suojaahan se pään pintaa iskulta, mutta kypärä on niin joustamaton, että aivot paukkuu mällätessä kalloa vasten. Vuorausmateriaali pitäisi olla joustavampaa, jotta hidastuvuus olisi pidempiaikainen. Lienee kustannuskysymys kypäränvalmistajille?
Joustavampi vuoraus olisi myös miellyttävämpi käytössä.

En tiedä mitään suojausmateriaaleista, mutta voisiko olla niin, että riittävän kovassa tällissä styrox onkin riittävän pehmeätä, kun pehmeämpi materiaali olisikin jo liian pehmeätä ja painuisi liian nopeasti kasaan?
 
Vempula sanoi:
En tiedä mitään suojausmateriaaleista, mutta voisiko olla niin, että riittävän kovassa tällissä styrox onkin riittävän pehmeätä, kun pehmeämpi materiaali olisikin jo liian pehmeätä ja painuisi liian nopeasti kasaan?
Voi olla noinkin, mutta mitä on nähnyt kunnolla kolhittuja kypäriä, niin styroksisisus on haljennut, eikä painunut kasaan? Tuosta saa sellaisen vaikutelman, että kustannuspuoli ollut turvallisuutta määräävämpi? Jollain valmistajalla (jota en nyt muista) oli useamman foamin yhdistelmästästä tehty joustava sisus kypärässä. ns. Multi-impact tms... styroksisisushan on entinen jokaisen kypärään kohdistuneen isomman mällin jälkeen.
 
Kypärä tulee joka tapauksessa vaihtaa aina jokaisen mällin jälkeen. Kolhittu kypärä voi päälle näyttää ehjältä, mutta on sisältä hajalla, eikä suojaa enää mitään. Itse kuulun vielä tähän pipoporukkaan, vaan en nyt mitenkään hirveän pullukka ole, enkä lanaa ja viimeksi kun passiin katsoin, niin suomalaiseksi väitettiin siellä.

Hienot on Vempulan laskettelumaastot. Just meni fiilis näistä kotimaista mäistä.
 
Kypärä on niin yksinkertainen laitos, että siitä kyllä näkee onko käyttökunnossa vai ei. Muovi + styroksi. Kuitukypärät eri juttu, mutta niitä vähempi peruskäyttäjillä näkee. Lähinnä syöksy / sp kypäriä.
 
Ehkä kannattaisi käydä kaupassa katsomassa millaisia kypäriä nykyisin myydään. On niissä vähän muutakin kuin styroksi ja muovi.
 
On tiedossa  mitä  kaupoissa  on. Valmistusmateriaali on muovi ja styroksi  99 %.. harvoissa tapauksissa joku lisäkerros välissä.. esim jotkut poc mallit. Kuitukypäriä ei peruslaskijoilla ole rinteissä näkynyt.. siitä pitää jo hinta huolen ja se, että ovat korvaläpättömiä kokokypäriä, joita lähinnä kisalaskijoilla. Syöksy ja sp kypärä pitää sääntöjen mukaan olla kokokypärä. Pujottelussa kisalaskijoillakin usein perus muovikypärä.
 
Meidän perheessä on kolme täksi talveksi ostettua kypärää ja yhdenkään sisäpinnassa ei styroksia näy. Sen saa näkyviin vasta kun purkaa kypärän sisäverhoilut pois.
 
^Superloonipalat pitäisi lähteä vaivatta styroksin päältä, kun ne on kypärän sisämuodon personoimiseksi ja irroitettaviksi tarkoitettu. Lastenkypärissä, tai sellaisissa joissa ei ole 'ilmastointia', voi olla styroksi kokonaankin verhoiltu.

Pointtini oli, että muovi / styroksikypärässä on helppo kolhun jälkeen todentaa, että se on ehjä.. kuitukypärän kohdalla ei.
 
Vempula sanoi:
Opetin tällä viikolla nuorimmallekin muksulle laskettelun perusoppimäärän.

Minkä ikäisenä olet opettanut?

Laitoin 3,5v. tytön tänä talvena laudan päälle jos hänestä saisi tulevaisuuden laskukaverin. Toinen tyttö tulee sitten perässä kun kasvaa samaan ikään. Ihan mukavasti jo oppi vaikka vasta pari kertaa käytiin puolisen tuntia harjoittelemassa. Käännökset ei vielä suju mutta kyllä jo vähän osaa kantilla liu´utella ja suoraan lasku onnistui yllättävän hyvin heti ensi kerrasta.

Vaimokin on urhoollisesti tänä talvena taas alkanut harjoittelemaan mutta toistaiseksi ei ole kipinä vielä täysillä iskenyt.


Viikon päästä pitäisi lähteä kavereiden kanssa muutamaksi päiväksi Rukalle ja sitten pääsiäiseksi on haaveissa Riksgränsen mutta raha ollut tiukilla niin en ole saanut majoitusta varattua joten voi jäädä haaveeksi jos on paikat täynnä.
 
Ale sanoi:
Minkä ikäisenä olet opettanut?

Viime vuonna otettiin ensimmäiset sessiot, kun neiti oli 5vee, mutta nyt tällä viikolla oppi siinä määrin laskemaan, että uskaltaa päästää pitkiä sinisiä yksin laskemaan.

Vaimokin on urhoollisesti tänä talvena taas alkanut harjoittelemaan mutta toistaiseksi ei ole kipinä vielä täysillä iskenyt.

On se varmaan rankkaa puuhaa opetella aikuisiällä. En itse haluaisi moista kokea, kun sivusilmällä on monesti tullut katseltua aikuisten alkeiden opettelua :)
 
Vempula sanoi:
Viime vuonna otettiin ensimmäiset sessiot, kun neiti oli 5vee, mutta nyt tällä viikolla oppi siinä määrin laskemaan, että uskaltaa päästää pitkiä sinisiä yksin laskemaan.

Meillä oli neiti myös 5v kun laitettiin Pyhällä hiihtokouluun. Viikon reissun aikana oli 2x2h koulussa ja vikoina päivinä tuli hallitusti alas rinnettä. Oppi myös yksin hissiin menon.
 
Vempula sanoi:
... On se varmaan rankkaa puuhaa opetella aikuisiällä. En itse haluaisi moista kokea, kun sivusilmällä on monesti tullut katseltua aikuisten alkeiden opettelua :)
Ei se nyt niin rankkaa ole, koskaan ei ole liian myöhäistä. Itse aloitin lumilautailun nelikymppisenä. (vaimo samoin, oli vähän vajaa nelikymppinen silloin).
Sitä ennen oli mulla 15v tauko etten käynyt missään laskettelemassa. Suksilla oli tullut nuorempana laskettua mutta siitähän ei juuri ole apua lautailun opettelemiseen.
Laudalla ollaan tuon jälkeen molemmat jatkettu. Vaimo kerran kokeili suksia tuon jälkeen mutta ei enää kuulemma oikein napannut.
Eka kerta laudalla oltiin koko päivä lasten rinteessä joka oli nippanappa kaltevampi kuin tasamaa. Pari tuntia oli opettaja joka neuvoi perusteet. Illalla oli tunne että tämä ei tule ikinä onnistumaan tai että mä tapan itseni tällä vehkeellä. Siitä se kuitenkin lähti ja jo kolmas kerta lauta alla alkoi sujua jo suht hyvin ja pääsi vähän isommankin rinteen alas.