https://tummennuskalvot.fi/

Ford Sierra

-P-

Grand Legend
Liittynyt
22.12.2013
Tulipa nuoruus tässä mieleen kun äsken sattumalta katsoin MTV3 Maxia kun sattui olemaan ilmainen näin joulunpyhinä. Siellä oli/on dokumentti Ford Sierrasta, ajasta jolloin se julkaistiin ja kuinka edistyksellinen se oli. Olihan tuo mielenkiintoista katsottavaa ja osittain aika huvittavaakin nykymittapuun mukaan....aerodynaamiset pölykapselit, korin kanssa samanvärinen tankinkorkki jne :)
Muistan itse kun Sierra tuli markkinoille. Olin itse silloin juuri about ajokortinsaanti-iässä ja autot alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Muistan kuinka Sierra oli muotoilullisesti lähinnä ufo tai joku avaruusalus verrattuna senaikaiseen autokantaan, vaikka nyt sekin tuntuu huvittavalta.
Paras kaverini tuohon aikaa hullaantui Sierraan aika kovaa (heillä oli kotona silloin välikopan Escortti) ja myös samoihin aikoihin ralleissa mainetta niittäneeseen Audi quattroon, nykyisin paremmin ur-quattrona harrastajien keskuudessa tunnettuna. No enivei, kaveri kun sai opintonsa päätökseen niin hommasi sitten 80-luvun lopulla ekaksi autokseen Sierra Ghian. Olihan se hieno laite...
Itsellä ei ole Fordeista juuri kokemuksia kuin yhden Fiestan verran joka oli meillä kakkosautona aikoinaan.
 
Sierra on klassikko johon seuraaja Mondeo ei koskaan kykene.

Itse olin juuri kortin saanut teini ja käyttiksenä toimi Taunus, kun Sierra julkaistiin. Kaveri osti 2.0 litraisen ja vaikka kyseessä oli uudelleen koritettu Taunus, tuo erillisripustettu perä oli kova juttu. Ei jäänyt enää tasamaalle kiinni, lukkoa tosin Sierrassakaan ei ollut. Oli se hyvä auto ajaa.

Perheeseemme tuli myös aikoinaan uusi Sierra. Se oli jo facelift mallia, kone oli 1.6 litrainen. Leuhkaa tuolla oli piparin vonkuussa pyöriä, ja menestyksellistä. Oli aika karvalakkiversio varusteiltaan.

Tuttavapiiriin kuuluvan Tomin isällä oli RS Cossu Sierra. Facelift ja takaveto. Oli brutaali peli tuolloin ja karkasi Tomilta käsistä ja meni paikallisen farkkukaupan ikkunasta sisään kun sladia yritti asfaltilla ajaa. Toisella kaverilla oli taas pre-facelift takaveto-cossu RS500 jossa oli paukkua kotitarpeiksi. Muistan kun tultiin Motoparkista sillä kotiin ja joku Shitikka Xantia lähti kiusamaamaan Juvan suorilla. Helvetin nopeasti nopeusmittari kaatui 180 km/h jälkeen asentoon 260 km/h (mihin asteikko riitti) ja paljon yli, tuohon 180 km/h vauhtiin hyytyi Xanttia.

Viimeinen Sierrakokemus on vuosien takaa kun olin ruokikserlla ja näin yhden autokaupan pihassa Ford P100 tekeleen. Aivot sanoi että tuohon ännäläisen Cossun tekniikka ja menoksi, joten kävin ostamassa auton. Taisi olla torstai, joten perjantaina olin jo etsinyt ännäläisen kaadetun Cossun ja aloin tekemään kauppaa siitä. Lauantaina kuikkasin P100 alle ja perkele sentään, sehän olikin Transit jossa oli Sierran keulapellit ja kojelauta! Kyllä vitutti, ihan oikeasti.  No, kuskasin tuolla sitten halkoja ja ajelin arkiajot, kone oli se Taunuksen 75 heppainen bensiini-OHC. Harmittaa kun annoin vaihdossa puolison Omegaan, olisi tuo P100 leuhka peli edelleen, vaikka ei SIerra olekaan.
 
Itsellä oli Sierra vm -91 muistaakseni. Ostin kolmisen vuotta vanhana n 60 tmk hintaan ja silloin ajattelin etten koskaan sen kalliimpaa autoa tarvitsekaan! Tuossa autossa ei paljoa varusteita ollut- CL tyypiltään 2 litran bensakoneella, mutta jostain syystä oli tehtaan alkup kattoluukku, mikä oli ihan ok juttu kun ei tietenkään ilmastointiakaan ollut. Valkoinen väri ja vihreä lehti takaluukussa ympäristöystävällisyyden merkkinä. Ja tietenkin TAKAveto!
 
Joskus ajoin isän takapotkuista Sierraa. Oli turbodiesel ja manuaali. Paras ja ainoa Ford kokemus mitä mulla on koskaan ollut. Harmi ettei takavetoa saa uusiin Focuksiin ja Mondeoihin.
 
Ripe sanoi:
Joskus ajoin isän takapotkuista Sierraa. Oli turbodiesel ja manuaali. Paras ja ainoa Ford kokemus mitä mulla on koskaan ollut. Harmi ettei takavetoa saa uusiin Focuksiin ja Mondeoihin.

Ai niin olihan mulla kokemusta vanhasta Fiestastakin ja se oli kyllä yksi karuimpia kokemuksia. Nuhapumppu ja vei bensaa.
 
Aivan huikee auto. Itsellä oli ensimmäisenä "oikeana" autona Sierra -87, 2.0 OHC.. Muistot kultaantuvat vanhetessaan mutta kyllä tuolla oli kiva "sudittaa" kun lukkoa ei ollut. Pikkuisen rattia kääntäen, kaasua ja kytkin ylös  ;D Talviajoominaisuudet olivatkin sitten ihan huippua, vaikka auto ei ollut maailman helpoin pitää sladissa niin kyllä tuota tuli "harjoiteltua" aika paljon  :)

Toinen Sierra oli sitten -90 2.0i DOCH. Tuo oli tehokkaampi versio edellisestä. Taitaa olla tämä Ford perimä tuolta peräisin, sillä tuossa välissä ehti olla myös Escort 1.6GT -89, ns. wannabe Turbo  ;D
 
Vähän on hiljainen säie, mutta kaivoin ylös kun tuli hankittua viime syksynä ensimmäinen Sierra itselle.
Kyseessä on vm-91 2.0i, DOHC-koneinen (88kw) ja sedan -mallinen yksilö. Varusteluna melko spartalainen GL, keskuslukko, ohjaustehostin ja kasettimankka, eipä juuri muuta.

Olen auton toinen omistaja, joten auto on alkuun ollut pitkään samalla omistajalla Uudellamaalla. Vanhempi herra oli voorttimies päästä varpaisiin, ja tämä yksilö on Hyrylästä aikanaan uutena ostettu. Sierra itsessään on teknisesti melko hyvin säilynyt (ajettu 126tkm), mutta pelleissä hieman painumia ja naarmuja. Värinä Sierrassa on vähän harvinaisempi vaalean vihreä metalliväri.

Mielenkiinnolla odotan mitä talvi ja kevät tuovat tullessaan tämän kanssa. Auton ajettavuus ja koneen käytös ovat yllättäneet positiivisesti. Ajolleen yllättävän tarkka ja herkkä, ja ohjaus on luonnikas myös maantiellä. Rengastuksena on jo parhaat päivänsä nähnyt 185/65/14 Nokialainen.
Jokainen päivä on uusi harrastuspäivä näiden kanssa, mutta ajattelin nyt pitää autoa kuitenkin varovaisessa käyttöajossa, eikä vain koristeena pihassa. Katsotaan miten käy.

Liekö muita sielunveljiä enää foorumilla...? :)
 

Liitteet

  • FS20.JPG
    FS20.JPG
    67,2 KB · Katsottu: 308
^kiitoksia tästä päivityksestä, harvinainen väri tuulitunnelitanarille. Harvassa ovat Sierrat nykyisin liikenteessä, joitain amissierroja pyörii vielä kylärallissa, mutta muuten harvinaistuvat kokoajan. Onhan tässä kuule varusteita, kun niskatuet takana, ohjaustehosti n ja sähköinen keskuslukitus.
 
Hieno Sierra, en muista tuollaista väriä koskaan nähneeni. Eipä noita muutenkaan tule enää vastaan.
Tuon saa jo parin vuoden sisällä museokilpiinkin jos et raaski paljoa ajella.
 
gudmund sanoi:
Liekö muita sielunveljiä enää foorumilla...? :)

Kyllähän Sierralla aina sielunveljiä saa, vaikka en itse moista ole omistanutkaan.

Naapurustossa asui Ford-kauppias ja toinen naapuri sai pitkään koeajoon 2,9-litraisen nelivedon. Tekivät sitten sen pohjalta kaupat 1,6:sta. Se auto näkyy vieläkin olevan pyhäautona kyseisellä naapurilla ja arkiajot ajelee Bemareilla.

Hetimiten tuon kaupan jälkeen ilmaantui tarjolle 2,0 iS -malli, jota sai samaan hintaan kuin tuo 1,6-litraista. Siitäkös me nöösipojat olimme vahingoniloisia tuon ostaneen pojjaalle. Opinto-ohjaajamme osti tuollaisen 2,0 iS:n ja sitä kuolattiin koulun parkkipaikalla.
 
Mukava kuulla että ymmärrystä näille laitteille vielä löytyy. :)

Totta on että melko harvinaisia nämä ovat tienpäällä, vaikka toki tässä omillakin kylillä ainakin yksi toinen pyörii ja pörisee aina välillä. Luulen että nämä ovat kelvanneet suhteellisen hyvällä prosentilla -90, -00 ja -10 -lukujen nuorisoille, joten sen seulan ehjänä läpäisseitä ei enää niin paljon ole jäljellä. Enkä tiedä oliko Sierra muutenkaan erityisen kestävän auton maineessa koskaan.

Monilla nämä varmaan herättää muistoja, koska oli kuitenkin aikanaan yleinen auto Suomen teillä. Meillä ei perheessä eikä sukulaisilla ollut Sierraa, joten jäi lapsuudessa ja nuoruudessa kokematta nämä.

Totta, takaniskatuet löytyy, jos ne oli lisävarusteita aikanaan. ABS-jarruja ei tässä ole eikä luonnollisesti mitään airbageja.
 
Löytyy ymmärrystä. Ensimmäinen autoni oli jo teknisesti parhaat päivänsä nähnyt vm -83 2.0 OHC Sierra. Päheät alumiinivanteet ja Ghia varustetaso tekivät siitä kovan rassin pikkukaupungin "pilluralliin". Ja kun talvia ei olleet vielä ilmastonmuutos pilanneet niin sillä oli sangen hauska kaahata jääradoilla. Eli hyviä muistoja.

Vaikka totuuden nimissä oma autoni oli kyllä melkoinen pommi. Kaksi kertaa se jätti minut tielle, se käynnistyi surkeasti kylmänä, kone keitti helposti ja monia monia muita juttuja. Lisäksi ruoste alkoi kaikeksi huipuksi turmelemaan ulkopintaa ja pohjaa.

Mutta kyllä siitä jäljet jäi sieluun. Haaveena olisi joskus omistaa Sierra Cosworth, mutta haaveeksi se jää kun jäljellä olevien hinnat ovat karanneet pilviin. Mutta kyllä minulle kelpaisi joku hyväkuntoinen perus-Sierrakin harrasteeksi jos sopuhinnalla jostain vastaan kävelisi.
 
Minullakin oli aikoinaan nuoruudessa 1986 vuosimallin musta viistoperäinen Sierra. Hauska oli talvella Ouluhallin parkkipaikalla luisutella ja Raksilan marketeilla nakata perää rundin molemmissa päissä.

 
Mullahan oli autokouluautona tuollainen, muistaakseni vm. 1991 Sierra sedan, ja varmaankin CL varustetaso, kaksilitrainen ruiskukone ja koivunlehti takaluukussa. Vaikutelmaksi jäi että oli ihan mukava ajettava ja moottorissa sen verran vääntöä ettei kovin herkästi sammuillut. Olisiko kerran tai enintään pari jossain mäkilähtötilanteessa sammunut Sierra autokoulun aikana :p Melutasostakin jäi melko hiljainen vaikutelma.
Joitain yksityiskohtia hieman ihmettelin, esim. näkyvissä olevat ruuvinkannat A-pilarin verhouspaneelissa kun muissa 80-luvunkin autoissa verhouspaneelit oli kiinni jo piilossa olevilla klipseillä.
Äitinikin ajoi 80-luvulla kortin toisen autokoulun Sierralla, musta Laser -varusteltu 5-ovinen luiskaperä Sierra oli aika hieno näky, taisi olla diesel moottorilla.
Isällä on joskus ennen minun aikaa ollut tähtiperä -Cortina josta sanoi saaneensa loppuiän kestävän vastustuskyvyn Fordeille :D