- 25.10.2020 klo 16:29 / Peugeot e-2008 koeajo
Tällä kertaa sähköautokoeajossa oli Peugeot e-208:n isosisko e-2008. Peugeotin esitteitä lukiessani olin ihastunut Orange Fusion -värisävyyn ja kuinka ollakaan, koeajoautomme oli juuri samanvärinen. Noudimme auton lauantaina Autoverkkokaupasta Kehä kolmosen varrelta. Koeajolämpötila oli noin +4 asteen tuntumassa, joten nyt saimme tuntumaa lähes nollakelin kulutuslukemiin. Auto oli pesty ja puunattu nätiksi, sekä akku ladattu melkein täyteen.
Jouduimme muuttamaa koeajosuunnitelmia sään vuoksi, sillä halusimme vältellä sateita, joten suuntasimme sähköjellonan keulan kohti Hämeenlinnaa ja Aulankoa. Näin tulisi myös matkaa-ajoon hyvä tuntuma. Lähdössä totesin autosta puuttuvan jotain oleellista, eli navigaattorin. Vaan eipä hätää, oikea kaapeli omasta autosta ja kohta iLuuri oli yhtä auton viihdejärjestelmän kanssa ja navigaattori käytössä auton kosketusnäytöstä. Spotify soi myös nätisti puhelimen kautta. Loppujen lopuksi sitä auton omaa navia ei jääty kaipaamaan.
Autona e-2008 oli kovasti mieleeni, sillä pidän korkeammasta ajoasennosta ja siitä, että auton takakonttiin mahtuu tarvittaessa enemmän tavaraa kuin pikkusiskossa. Takatilat olivat hyvät, siellä olisi mahtunut istumaan, vaikka silinterihattu päässä, mikäli kyydissä olisi ollut herraskaisempaa seuraa.
Moottoritiellä e-2008 kulki kuin kliseinen juna. Ohjaus antoi hyvän tuntuman, eikä suuntaa tarvinnut hakea, mitä nyt kaistavaroitin välillä komenteli pitämään ratista kiinni. Testatessani moottoritiellä ohituskiihtyvyyttä satasesta 120 km/h nopeuteen urheilullisella ajotilalla lappu lattiassa, tuli apparilta ”ohhoh” -kommentti, kun auto lähti kiihtymään heti, eikä viidestoista päivä. Eikä ollut pelkoa, että vaihteisto olisi nykinyt.
Melun suhteen e-2008 oli mukavan hiljainen. Sisustaltaan ja hallintalaitteistoltaan auto oli niin sanotusti normaali auto, eli mitään sähköautoufoilua ei ollut havaittavissa. Tämä on vain hyvä seikka, sillä monella siirtyminen sähköautoiluun on iso kynnys ja siinä tutuilla paikoilla olevat hallintalaitteet auttavat asiaa. Omaan makuuni autossa voisi muutama asia olla toisin. Ajotilavalitsin oli sijoitettu keskikyynärnojan etupuolelle, joka on sille mielestäni väärä paikka. Oikea paikka olisi vaihdekepin juuressa, josta ajotilan saisi tarvittaessa nopeasti normaaliajotilasta urheilulliseen ajotilaan. Monta kertaa moottoritien rampilta lähtiessä ripeämpi ajotila olisi paikallaan. Autossa oli sähköinen käsijarru, joka voisi kyllä olla tänä päivänä automaattinen. Nyt se piti aina laittaa erikseen päälle.
Auton vaihteistossa oli kaksi ajotilaa eteenpäin, D niin sanottuna normaaliajotilana, jossa auto rullaa, kun nostaa jalan kaasupolkimelta ja B, jossa kaasujalan nosto saa aikaan todella kovan hidastuvuuden. B-ajotilassa energian talteenotto on huomattavasti tehokkaampaa, mutta ainakin minua se oudoksutti vielä tässä vaiheessa. D- ja B-ajotilan valinta oli helppo tehdä vaihdekepistä taakse päin nykimällä.
Autossa oli hyvä peruutuskamera, joka antoi kuvaa kaksiosaisessa näyttötilassa. Täytyy myöntää, että peruuttaminen on tehty kyllä helpoksi. Sekin tuli kokeiltua, että mikäli takaluukku ei ole kunnolla kiinni, ei peruutuskamera anna näyttöön mitään kuvaa.
Koeajollamme Hämeenlinnassa alkoi akku olla sen verran lopussa, että emme välttämättä selviäisi Hyvinkäälle, jossa oli tarkoitus ottaa lisää virtaa. Pikainen latauspaikkojen haku näytti, että Hämeenlinnassa olisi Ionityn 350 kWh supernopea pikalaturi. Siispä laturin osoite naviin ja kohti kyseistä osoitetta. Eipä ollut Ionityllä ruuhkaa, minkä selittää hyvin 0,95 € / minuutti lataushinta. Tämä hinta siis K-latauksen sovelluksella, joka minulla oli puhelimessani. Auton ollessa latauksessa, tunsin, miten pyörre kävi lompakossani, joten lataussessio jäi alle 10 minuutin pituiseksi. Otin vain sen verran, että päästäisiin varmasti Hyvinkäälle. Ionity antoi aluksi virtaa 50 kWh teholla, mutta parin minuutin latauksen jälkeen se tiputti latauksen 30 kWh teholle. Nyt on testattu tuokin monsterilaturi, mikä oli tarkoitukseni tämän laturin valinnassa.
Pääsimme hyvin Hyvinkäälle ja rangea jäi 80 km. Citymarketin laturilla olikin vuorossa pieni jumppa, sillä ensimmäinen laturi ei suostunut antamaan virtaa, ei sitten millään, vaikka melkein seisoin jo päälläni auton vieressä ja manailin kaikenlaisia loitsuja. Onneksi viereinen laturi oli tyhjä ja se toimi kerta laakista. Laturin toimimattomuudesta auton kanssa on lähetetty k-Lataukselle vikailmoitus. Ruokailumme aikana auton akku oli täyttynyt melkein täyteen, joten kotimatkalla ei tarvinnut miettiä virran loppumista.
Illalla oli vuorossa vielä naapureiden automiesten ajeluttaminen. Herrat olivat jo innokkaina parkkipaikalla odottelemassa, kun kurvasimme pihalle. Kyyditettävien kommentit olivat sellaisia, että kyllä tällainen korkeampi automalli on kovasti mieleen vanhemmille ikäpolville. Kiihdytystestaus rampilta moottoritielle sai aikaa etupyörien sutimisen, mikä pisti kyyditettävät ihastelemaan auton välitöntä reagoimista kaasupolkimeen.
Myöhemmin kävin vielä lataamassa autoa k-Rauta Merituulen pihalla. Siellä sateessa latausta kytkiessä tuli mieleeni, että huoltoasemien polttoainemittareilla on katokset, mutta sähköautoilijat joutuvat ottamaan latureilla taivaalta vastaan kaiken mitä sieltä tulee. Tosin eipä siellä ulkona tarvitse seistä kovin pitkään, mikäli laturi vain toimii.
Lataushinnoista sen verran, että Ionity on sikakallis, eikä sillä kannata tällaista autoa ladata, kun vain hätätilanteessa. K-latauksen 50 kWh laturi on pikalaturiksi kohtuuhintainen, mikäli lataa vain siihen asti, kun latausnopeus alkaa tippua 70 km/h latausnopeuteen. Näin ladatessa auton 18,3 kWh koeajokulutuksella kustannus sataa kilometriä kohti olisi noin 7,30 €. Se vastaa karvan päälle 5 litran kulutusta bensa-autolla. Kotilatauksella 0,11 € kWh hinnalla kustannukset sataa kilometriä kohti olisi noin 2€ luokkaa, mikä on jo halpaa etenemistä. Kustannukset 100 km kohti on laskettu K-latauksen kuittien tiedoista ja auton antamasta koeajokulutuksesta.
Jouduimme muuttamaa koeajosuunnitelmia sään vuoksi, sillä halusimme vältellä sateita, joten suuntasimme sähköjellonan keulan kohti Hämeenlinnaa ja Aulankoa. Näin tulisi myös matkaa-ajoon hyvä tuntuma. Lähdössä totesin autosta puuttuvan jotain oleellista, eli navigaattorin. Vaan eipä hätää, oikea kaapeli omasta autosta ja kohta iLuuri oli yhtä auton viihdejärjestelmän kanssa ja navigaattori käytössä auton kosketusnäytöstä. Spotify soi myös nätisti puhelimen kautta. Loppujen lopuksi sitä auton omaa navia ei jääty kaipaamaan.
Autona e-2008 oli kovasti mieleeni, sillä pidän korkeammasta ajoasennosta ja siitä, että auton takakonttiin mahtuu tarvittaessa enemmän tavaraa kuin pikkusiskossa. Takatilat olivat hyvät, siellä olisi mahtunut istumaan, vaikka silinterihattu päässä, mikäli kyydissä olisi ollut herraskaisempaa seuraa.
Moottoritiellä e-2008 kulki kuin kliseinen juna. Ohjaus antoi hyvän tuntuman, eikä suuntaa tarvinnut hakea, mitä nyt kaistavaroitin välillä komenteli pitämään ratista kiinni. Testatessani moottoritiellä ohituskiihtyvyyttä satasesta 120 km/h nopeuteen urheilullisella ajotilalla lappu lattiassa, tuli apparilta ”ohhoh” -kommentti, kun auto lähti kiihtymään heti, eikä viidestoista päivä. Eikä ollut pelkoa, että vaihteisto olisi nykinyt.
Melun suhteen e-2008 oli mukavan hiljainen. Sisustaltaan ja hallintalaitteistoltaan auto oli niin sanotusti normaali auto, eli mitään sähköautoufoilua ei ollut havaittavissa. Tämä on vain hyvä seikka, sillä monella siirtyminen sähköautoiluun on iso kynnys ja siinä tutuilla paikoilla olevat hallintalaitteet auttavat asiaa. Omaan makuuni autossa voisi muutama asia olla toisin. Ajotilavalitsin oli sijoitettu keskikyynärnojan etupuolelle, joka on sille mielestäni väärä paikka. Oikea paikka olisi vaihdekepin juuressa, josta ajotilan saisi tarvittaessa nopeasti normaaliajotilasta urheilulliseen ajotilaan. Monta kertaa moottoritien rampilta lähtiessä ripeämpi ajotila olisi paikallaan. Autossa oli sähköinen käsijarru, joka voisi kyllä olla tänä päivänä automaattinen. Nyt se piti aina laittaa erikseen päälle.
Auton vaihteistossa oli kaksi ajotilaa eteenpäin, D niin sanottuna normaaliajotilana, jossa auto rullaa, kun nostaa jalan kaasupolkimelta ja B, jossa kaasujalan nosto saa aikaan todella kovan hidastuvuuden. B-ajotilassa energian talteenotto on huomattavasti tehokkaampaa, mutta ainakin minua se oudoksutti vielä tässä vaiheessa. D- ja B-ajotilan valinta oli helppo tehdä vaihdekepistä taakse päin nykimällä.
Autossa oli hyvä peruutuskamera, joka antoi kuvaa kaksiosaisessa näyttötilassa. Täytyy myöntää, että peruuttaminen on tehty kyllä helpoksi. Sekin tuli kokeiltua, että mikäli takaluukku ei ole kunnolla kiinni, ei peruutuskamera anna näyttöön mitään kuvaa.
Koeajollamme Hämeenlinnassa alkoi akku olla sen verran lopussa, että emme välttämättä selviäisi Hyvinkäälle, jossa oli tarkoitus ottaa lisää virtaa. Pikainen latauspaikkojen haku näytti, että Hämeenlinnassa olisi Ionityn 350 kWh supernopea pikalaturi. Siispä laturin osoite naviin ja kohti kyseistä osoitetta. Eipä ollut Ionityllä ruuhkaa, minkä selittää hyvin 0,95 € / minuutti lataushinta. Tämä hinta siis K-latauksen sovelluksella, joka minulla oli puhelimessani. Auton ollessa latauksessa, tunsin, miten pyörre kävi lompakossani, joten lataussessio jäi alle 10 minuutin pituiseksi. Otin vain sen verran, että päästäisiin varmasti Hyvinkäälle. Ionity antoi aluksi virtaa 50 kWh teholla, mutta parin minuutin latauksen jälkeen se tiputti latauksen 30 kWh teholle. Nyt on testattu tuokin monsterilaturi, mikä oli tarkoitukseni tämän laturin valinnassa.
Pääsimme hyvin Hyvinkäälle ja rangea jäi 80 km. Citymarketin laturilla olikin vuorossa pieni jumppa, sillä ensimmäinen laturi ei suostunut antamaan virtaa, ei sitten millään, vaikka melkein seisoin jo päälläni auton vieressä ja manailin kaikenlaisia loitsuja. Onneksi viereinen laturi oli tyhjä ja se toimi kerta laakista. Laturin toimimattomuudesta auton kanssa on lähetetty k-Lataukselle vikailmoitus. Ruokailumme aikana auton akku oli täyttynyt melkein täyteen, joten kotimatkalla ei tarvinnut miettiä virran loppumista.
Illalla oli vuorossa vielä naapureiden automiesten ajeluttaminen. Herrat olivat jo innokkaina parkkipaikalla odottelemassa, kun kurvasimme pihalle. Kyyditettävien kommentit olivat sellaisia, että kyllä tällainen korkeampi automalli on kovasti mieleen vanhemmille ikäpolville. Kiihdytystestaus rampilta moottoritielle sai aikaa etupyörien sutimisen, mikä pisti kyyditettävät ihastelemaan auton välitöntä reagoimista kaasupolkimeen.
Myöhemmin kävin vielä lataamassa autoa k-Rauta Merituulen pihalla. Siellä sateessa latausta kytkiessä tuli mieleeni, että huoltoasemien polttoainemittareilla on katokset, mutta sähköautoilijat joutuvat ottamaan latureilla taivaalta vastaan kaiken mitä sieltä tulee. Tosin eipä siellä ulkona tarvitse seistä kovin pitkään, mikäli laturi vain toimii.
Lataushinnoista sen verran, että Ionity on sikakallis, eikä sillä kannata tällaista autoa ladata, kun vain hätätilanteessa. K-latauksen 50 kWh laturi on pikalaturiksi kohtuuhintainen, mikäli lataa vain siihen asti, kun latausnopeus alkaa tippua 70 km/h latausnopeuteen. Näin ladatessa auton 18,3 kWh koeajokulutuksella kustannus sataa kilometriä kohti olisi noin 7,30 €. Se vastaa karvan päälle 5 litran kulutusta bensa-autolla. Kotilatauksella 0,11 € kWh hinnalla kustannukset sataa kilometriä kohti olisi noin 2€ luokkaa, mikä on jo halpaa etenemistä. Kustannukset 100 km kohti on laskettu K-latauksen kuittien tiedoista ja auton antamasta koeajokulutuksesta.