Merkkiuskollisuus (autot)

Koska toisaalla on jossain määrin keskusteltu autojen merkkiuskollisuudesta, ajattelin aloittaa aiheesta oman keskustelun. AS:lta löytyy jo yksi vastaava aihe, mutta sen sävy on yleisluontoinen.

En tunnustaudu itse merkkiuskolliseksi, vaikka VAG:n (Audi & VW) valmistamia autoja on tullut hankittua useita viimeisen vajaan kuuden vuoden aikana. Kyse on lähinnä ollut siitä, että joko muilla merkeillä ei ole ollut omiin preferensseihin riittävän kilpailukykyistä tuotetta tai sitten ei ole päässyt kauppoihin muista merkeistä tai kiinnostava auto on ollut jo lähtökohtaisesti hintansa puolesta saavuttamattomissa.

Ennen VAG-kautta omistin Subarun, sitä ennen Fordia, Hondaa, kaikkia ranskismerkkejä ja jopa Toyotan. Vaimolla ennen kahta Golfia on ollut korealaisia, joista viimeisin oli i20 Hyundai.

Nyt siirrytään jälleen uusiin merkkeihin, joita en ole koskaan omistanut eli Mersuun ja Volvoon. Minulle autoissa on tärkeintä mahdollisimman hyvät ajo-ominaisuudet, ergonomia ja yleinen sopivuus käyttötarkoitukseen yhdistettynä mahdollisimman suureen tehoon ja nelivetoon. Luotettavuudessa en ole juuri eroja huomannut sen kummemmin euro kuin aasialaisten merkkien kohdalla. Käytännössä kaikki omistamani autot ovat olleet viattomia tai hyvin vähävikaisia. Esimerkiksi omistamissani ja yleisesti haukutuissa VAG:n tuotteissa on ollut seuraavat viat: Passat Alltrackissa tutka piippasi peruutettaessa edessä, vaikka kohde oli takana. Tämä hoitui softapäivityksellä. Nykyisessä vaimon Golfissa takaoven kajarin aukosta vuoti vettä sisään. Korjattiin tiivisteet takuuna (tyyppivika VII Golfissa) ja nykyisen Audi Q5:n oviverhoilut natisevat niitä painettaessa.

Vaikka nuo vaggineet ovat jokseenkin vastanneet tarvetta ja toimineet oikein hyvin, oli lähes pakko vaihtaa merkkiä kyllästymisen takia. Mikäli MB ja Volvo osoittautuvat miellyttäviksi, en näe estettä että ostaisin niitä useampia tulevaisuudessa. Kuitenkaan merkkiuskollisuutta noihinkaan en tule kehittämään vaikka olisivat kuinka hyviä.

Kysymys siis kuuluu, oletko autojen suhteen merkkiuskollinen,

Näinhän se menee, jos ostat 2 Toyotaa niin olet merkkiuskovainen Toyota fani (lue tyhmä), mutta jos ostat 7 VAGinetta peräjälkeen niin selityksiä piisaa ja kyse ei ole uskovaisuudesta.
Minäkin yritin kerran VAG uskovaiseksi, mutta kun meinasin teknisen vian takia kuolla, niin meni usko samantien ja lopullisesti.

Kyllä, siinä mielessä olet oikeassa etten löytänyt oikeastaan tarpeisiini sillä summalla, jolla pystyin autoja hankkimaan parempiakaan autoja kuin nuo VAG:t. Kuusi vuotta konserniuskollisuutta, mutta ei fanittamista. Nytkin tein selkeästi huonommat kaupat, mutta halusin ehdottomasti vaihtaa merkkiä.

Olen aika merkkiuskollinen, myönnetään. Jos ajaisin jatkuvasti uusilla, takuunalaisilla autoilla, niin kynnys vaihdella ajokin valmistajaa voisi olla pienempi.

Kun kuitenkaan en aja, vaan vähän enemmän rullatuilla ja vuosia nähneillä, niin haluan kyetä itse pitämään autoni mahdollisimman hyvässä kuosissa. Omistan testerin, jolla saan volkkarikonsernin autoille tehtyä tarpeellista vikadiagnostiikkaa yms. Arvostan myös sitä, että kaikki mahdolliset manuaalit kytkentäkaavioista korikorjausten kautta määräaikaishuoltojen sisältöön, kaikkien ohjainlaitteiden ohjelmistopäivitykset ynnä muu vastaava, on saatavilla netin kautta muutaman euron korvausta vastaan.

En tiedä monellako muulla merkillä on vastaavat resurssit tarjolla, enkä jaksa alkaa selvittelemäänkään. Varmasti typerältä kuulostava syy merkkiuskollisuudelle, etenkin tällä foorumilla jossa valtaosa tuntuu ajavan aina takuun alaisella autolla. Mutta näillä mennään. 

No kylläpä sitä aika merkkiuskollinen on tullut oltua  8):
Kuudestoista (16) Bemari nyt alla, muita merkkejä ei ole ollut, ja tammikuussa tulee 36vuotta BMW.llä ajamista yhtäjaksoisesti.

Heti kun kortin sain, niin 2002 alle!

Autot: 2002, E12 520, E21 318i, E34 518i, E 34 520i, E46 316ti, E87 116i, E81 116i, E84 X1, F30 318dA, F30 320i xDrive, F10 518dA, F20 M135iA xDrive, F10 520dA xDrive, G30 520dA xDrive ja nyt G30 530e.

Saas nähdä mitä seuraavaksi..ehkä joku Bemu..

Millä kriteereillä sitten tullaan merkkiuskovaiseksi. Itse en tunnustaudu fordistiksi vaikka omistamistani 20 henkilöautosta 7 on ollut hoppia. Merkkejä ollut kaikenkaikkiaan 10.

Tiyttyä ”lukkarin”rakkautta tunnen Fordia kohtaan ja aina kun haen tietyn tyyppistä autoa tsekkaan kyl Fordin tarjonnan genreen.

En ole merkkiuskollinen, ykkösautossa merkki vaihtuu melkein aina mutta kakkosauton virkaa toimittaa yleensä Volvo. Syy halvat osat ja koska korjaan auton itse "vanha tekniikka". Eli viispyttynen bensa. Ennen oli monta vuotta T4 transporttereita samasta syystä, hyvä ja luotettava tekniikka.

Luotettavuus alkaa näkyä vasta 5v ja 150tkm jälkeen, eipä noilla takuunalaisilla ole väliä millä ajaa. Mutta vaihtoarvoon sillä on nykyään iso vaikutus, jopa saman merkin/mallin sisällä eri kone/laatikko variaatiot arvotetaan vaihdossa hyvinkin eri tavalla. Saa ostaessa olla tarkkana jos tuleva jäännösarvo yhtään kiinnostaa.

Katson että jokainen arvioi omasta näkökulmastaan merkkiuskollisuutensa. Joillekin se on sitoutumista vain yhteen ja ainoaan merkkiin ilman että edes harkitsee muita, toiselle taas jotain muuta.

Vaikka nyt on tilattu samaa merkkiä ja malliakin toinen peräkanaa, en tunnustaudu alkuasenteiltani merkkiuskolliseksi. Mutta, jos merkkiuskollisuus (eli valitaan edelleen samanmerkkinen edellisen jälkeen) on merkkityytyväisyyttä, niin sitten olen tällä hetkellä sitä. Auto pelaa ongelmitta ja ajokin on mukavaa -uskokaa tai älkää. Malli on tarjonnut hyvän paketin itselleni oman maksukykyni luokassa. Elämässä kaikki on lopulta kompromisseja taviskansalaisella, mutta tämä ainakin on ollut itselleni hyvä kompromissi. Jollekin toiselle taas sitä on joku toinen merkki ja malli, ja se on hänen valintansa ja oikeutuksena.

Itsekään en koskaan sano ei koskaan, ja siksi en vaan edelleenkään tunnustaudu merkkiuskolliseksi ainakaan sen halveksituimmassa karikatyyrisessä mielikuvassakaan. Aina pukkaa uutuuksia ja autot kehittyvät, ja tilanne katsotaan kohdallanikin aina uudelleen jatkossa. Amen.

Jonkinlaisen merkkiuskollisuuden voi tietenkin nähdä myös itsetuntemuksena. Kun tuntee itsensä, tietää myös mitä haluaa -- ja eihän siitä mihinkään pääse, että eri merkeillä ja malleilla on omat piirteensä.

Itsekin tunnistan selkeästi itsessäni sen mitä autoltani haluan ja kun autohistoriaa katsoo, niin onhan sieltä tietynlaisia trendejä havaittavissa. Mutta myös muutosta; kun vaikkapa 2000-luvun alussa itseäni miellyttivät nimenomaan VW-konsernin tuotteet, niin tänä päivänä ne ovatkin haluttavuudeltaan ihan listan toisessa päässä. Kyse ei ole siitä, että autot olisivat muuttuneet, vaan siitä että itse olen -- tai ainakin se millaisella autolla haluan ajaa. Tärkeät asiat ovatkin jotain ihan muuta kuin 10 tai 20 vuotta sitten.

Alla oma listani. Suluissa selkeästi kakkosautoksi ostetut. Nykyään en enää erottele ykkös- ja kakkosautoja, sekin on muuttunut.

Mitsubishi
Mitsubishi
Toyota
Ford
Citroën
Volkswagen
Volkswagen
(Hyundai)
Volkswagen
(Renault)
Volkswagen
(Renault)
Ford
Mercedes
(Citroën)
Mercedes
(Citroën)
Mercedes
Škoda
Citroën
Citroën
Citroën
Citroën
Peugeot
Peugeot

MMV sanoi:

Kyllä, siinä mielessä olet oikeassa etten löytänyt oikeastaan tarpeisiini sillä summalla, jolla pystyin autoja hankkimaan parempiakaan autoja kuin nuo VAG:t.

Napsauta laajentaaksesi...

Niin voisiko se olla samoin monen Toyota-miehen kohdalla, että he eivät löydä omilla preferensseillään ja tottumuksillaan parempia autoja siihen rahaan? Ei tietenkään voi vaan se on fanittamista ja corollajormailua.


Mitä omaan merkkiuskollisuuteen tulee niin koskaan ei ole kahta saman merkkistä autoa ollut putkeen. Opeleita on ollut kaksi ja Mazdoja kaksi, mutta ei putkeen.

En ole merkkiuskollinen vaikka keskustelujen perusteella joku voisi kuvitella että minulla on vahvat VAG-lasit päässä.
Autoja ollut lähemmäs 10 eri merkiltä, samaa merkkiä ollut ainoastaan kaksi kertaa; kaksi Volvoa (740 -86 ja V70 -06) ja kaksi Skodaa (Octavia -09 ja -14). Skodat olleet ainoat uutena ostamani autot. Seuraava uusi auto tulee toivottavasti olemaan Passat tai Camry  ;D
Ominaisuuksiltaan parhaat autot:
Ajettavuus: -90 vuoden 309 pökötti; ohjaustunto mikroautoluokkaa ja paras mitä missään sen jälkeen hintaluokassa 0-70k€:a (oma subjektiivinen kokemus, ei herneitä).
Paras talviauto, parhaat valot  ja paras penkki: -06 Volvo V70 Classic legendaarisella 5-mukisella 140hv koneella.
Pienin kulutus: Molemmat Octaviat -091,4TSI ja -14 1,6tdi.

Marko_Koon analyysi pätee aika hyvin omiin valintoihini.

Nuorena ei ollut varaa muuhun kuin Miniin, joten niitä oli sitten neljä peräkanaa. British Leyland -jatko osoittautui virheeksi (Marina), ja seuraavaksi valikoitui hiukan erikoisempi VW (K70), joka ei oikeastaan ollutkaan alunperin VW, vaan NSU. Siitä sitten siirryttiinkin sujuvasti VAG-leiriin (Santana), ja jostain syystä - tuon edellisen huonoista kokemuksista huolimatta - ensimmäinen uusi autoni oli VW Jetta. Ja edelleenkään surkeat kokemukset eivät lannistaneet, vaan Jetta vaihtui Ventoon, joka sitten tuntuikin olevan umpirautaa. Luonteva jatko oli Bora, jota seurasi Audi A4, eikä sekään mikään viaton yksilö, mutta miellyttävä kokemus kokonaisuudessaan kyllä.

Loikkaus Volvo-leiriin ei ollut sattumaa, joskin siirtyminen dieseliin edellytti melkoisen kynnyksen ylittämistä.

Omalla kohdalla ei varsinaisesta merkkiuskollisuudesta voi puhua, joskin viitteitä siitä on omassa autohistoriassa nähtävissä. Eli vaikka aivan selvää epäluotettavuutta oli havaittavissa niin Minin kuin VW-mallienkin kohdalla, en heti uskonut noiden umpilahouteen, vaan päätin jatkaa ainakin "vielä kerran".

Eteenpäin en tohdi kovin pitkälle ennustaa, sillä ei koskaan voi tietää, mikä auto on se viimeiseni.

Käytetyillä olen ajanut ja kokemuksia hakenut....autot sijoittuu 26 vuoden ajalle ja välillä on ollut kaksi autoa samaan aikaan, pitoaika vähintään vuosi pisin 4-vuotta.

Viidentoista itsellä omistuksessa ja ajossa olleen auton perusteella ei voi merkkiuskollisuudesta puhua, ainoastaan kerran on sattunut kaksi Opelia peräjälkeen, lisäksi samaa merkkiä kaksi Skodaa ja kaksi Mersua, joiden välissä vuosia muilla merkeillä, mutta eurooppalaisuus korostuu selvästi.

Ainoat ei eurooppalaiset ovat nykyinen Mazda ja viisivuotta sitten ollut Subaru, on todettava ettei japanilainen vaan oikein sovi omaan käteen, aika erikoisia piirteitä ja -90 ehkä -80 lukulaisuuksia löytyy, toki japsi kokemukset vain näistä kahdesta merkistä ja tehtävänsä nekin suorittaneet.

MMV sanoi:

Kysymys siis kuuluu, oletko autojen suhteen merkkiuskollinen,

Napsauta laajentaaksesi...

En ole.

Aika lyhyt on autojeni lista ja merkkiuskollisuus on sattuman sanelemaa. Loppujen lopuksi, kohdalleen osunut hinta on ollut ratkaiseva tekijä, laatu selvinnyt yleensä kilometrien myötä ja saattanut vaikuttaa seuraaviin hankintoihin. Tunteet on autokauppaan astuttuaan tullut laitettua narikkaan ja pelkästään lompakkoon kurkistaminen on järkiperäistänyt hankittujen kohteiden valinnan. Pitääpä kaivella muistia:

VAG:      Kupla, Bora, Polo, Yeti
Citroen: 2CV, 2CV paketti
Fiat:      127 x2, Uno x4, Tipo x2

Sitten on hakuammuntana yksittäisiä merkkejä.
Trabant
Goggomobil
Plymouth
Suzuki
Mazda
Toyota

Fiat nousee merkkinä muiden yläpuolelle. Suzukissa viehätti jonkinlainen käytännön tarve nelivetoisuuteen, kun etuvetoinen ei kyennyt täyttämään vaadittuja kriteereitä. Trabant taisi olla laite, joka ei merkkiuskollisuuteen innostanut yhtään.
Luettelon kahden viimeisen yksilön hankintaan osallistuin vain sponsorin housuissa, mutta jonkin verran sain niillä ajellakin.
Eräs autojen tekniikkaan liittyvä seikka on kaikille yhteinen, kaikki ovat olleet manuaalivaihteella.

edit: piti tehdä korjaus, Bora eikä mikään Jetta.

25 vuotta kunnes uskalsin tulla kaapista ulos löytämään oman merkkini. Siihen asti piti kokeilla kaikkea kerran....

MMV sanoi:

Kysymys siis kuuluu, oletko autojen suhteen merkkiuskollinen,

Napsauta laajentaaksesi...

En - ei mitään merkitystä, sopivuus omaan käyttöön ratkaisee fiiliksen lisäksi ja jonkin verran yrittää miettiä seuraavaan vaihtoa jälleenmyynti mielessä.

Siis taloudelliset pointit ja käyttö fiiiksen lisäksi ratkaisee.

Merkejä on omistuksessa ollut varmaan puolet eri automerkeistä, painotus kuitenkin euromerkkeihin.

^
Just nuo samat pointit.
Itse kun myy vanhat veks niin tärkeää auton haluttavuus käytettynä.
Koitetaan suosia linjaa tunnetut euro merkit ja japsit.

Muutamien merkkien välillä voi vaihdella, mutta esim. kaikki japsit ja ranskalaiset jää heti kättelyssä pois.

Usein menee useampi peräkkäin samaa merkkiä ja sitten vaihtuu kenties jos tulee joku kiinnostava kuten nyt kävi tämän V90 kanssa. Todennäköisesti merkki säilyy samana muutaman kierroksen ainakin.

Kaapo sanoi:

Muutamien merkkien välillä voi vaihdella, mutta esim. kaikki japsit ja ranskalaiset jää heti kättelyssä pois.

Usein menee useampi peräkkäin samaa merkkiä ja sitten vaihtuu kenties jos tulee joku kiinnostava kuten nyt kävi tämän V90 kanssa. Todennäköisesti merkki säilyy samana muutaman kierroksen ainakin.

Napsauta laajentaaksesi...

Kaikkiruokainen, siihen vaihdellaan mihin saa parhaat välit. Lexusta yrittänyt ostaa jo vuosia, mutta ne ei halua myydä edes siedettävällä välirahalla, kun tulee vanha annettua yleinsä väliin.

Japseista ehdottomasti parhaat kokemukset jos vikatilostaja tarkastellaan.

Kaapo sanoi:

Muutamien merkkien välillä voi vaihdella, mutta esim. kaikki japsit ja ranskalaiset jää heti kättelyssä pois.

Napsauta laajentaaksesi...

Juu, nin nuo merkit tuppaa itselläkin jokaisessa autovaihdossa vaihtelemaan, mutta nimenomaan ranskalaisten ja japonialaisten merkkien sisällä. Nykyinenkin varsinainen ristisiitos, ranskalainen tekniikka, japonialaisessa rungossa, joka on kokoonpantu Englannissa ;D

Enpä ole mihinkään merkkiin erityisesti kallellaan. Monta merkkiä on tullut omistettua mutta eniten japseja. Pitkään olin VAG-autoilija mutta kun alkoi nuo moninaiset laatuongelmat niin loppui usko niiden suhteen. Tällä hetkellä ei euroautot ole hankintalistalla kun lähes kaikilla tuntuu olevan laadun kanssa ongelmia.
Seuraavakin auto on suurella todennäköisyydellä kaukoidän tuote, laatu ja hyvä jälleenmyyntiarvo on itselle tärkeitä pointteja. Varsinkin ranskikset jätän väliin koska sellaisen ostaminen tuntuu taloudelliselta itsemurhalta.

Toyota
(Saab, useita)
(Opel)
VW
Skoda
VW
Seat
Seat
Toyota
(VW)
Seat

Suluissa pienten kilometrien kakkosautot tai autot, joita en ole itse omistanut, mutta ajanut paljon. Käytössä Toyota (hybridi) ja Seat (kaasu), molemmilla ajetaan aika tasan, kumpikaan ei ole kakkosroolissa.

Keskeistä ei ole merkki, vaan tekniikka. Eli 2000-luvulla diesel ja nyt 2010-luvulla hybridit, sähkö ja kaasu kiinnostaa. Jos joku merkki tekee lataushybridin 30k€ hintaan ja tilaa on viidelle ja kohtuullinen tavaratila, niin ostoon hyvin todennäköisesti menee. Viisi vuotta tuota on odoteltu, eikä asia ole oikeastaan yhtään edistynyt. Vuonna 2013 prius phev maksoi noin 40k€ ja nyt halvin, ioniq kunnon valoilla yli 35k€. Kummankin tavaratila on vielä aika pieni, joskin ehkä ei showstopper (hinta on).

En ole merkkiuskollinen. Pari ensimmäistä oli Mazdoja ja putkeen vielä mutta niiden jälkeen on kaikki olleet eri merkkisiä, tosin enimmäkseen japanilaismerkkejä mutta eihän ne japanissa valmistettuja Mazdoja lukuunottamatta olleet, Nissan tehty Briteissä ja Suzuki Intiassa.
Kia on ensimmäinen ei-japanilaismerkki, sekin on sieltä suunnalta, tehty Etelä-Koreassa.

Seuraavaa autoa en ole vielä edes miettinyt.