https://yliteippaus.fi/

Vähemmän tunnettuja, tutustumisen arvoisia artisteja.

Seba_N

Uudenkarhea
Liittynyt
22.12.2013
Tuli tällainen idea mieleen, mitä jos tänne listattaisiin vähemmän tunnettuja artisteja, jotka ovat esim. lähteneet jostain tunnetummasta yhtyeestä omaa uraa tekemään tai sitten ihan vaan johonkin omaan lempiartistin musiikkilajiin liittyviä muita kokoonpanoja jotka eivät ole niin suuren yleisön tietoudessa.

Aloitetaan ensin esimerkiksi elektronisella musiikilla ja sen pioneerilla Kraftwerkilla. Karl Bartos oli yksi Kraftwerkin jäsenistä vuoteen 1990 asti ja sen jälkeen hän päätti lähteä tekemään itse musiikkia ja teki sitä ensin Elektrik Music -nimellä ja sen jälkeen ihan Karl Bartos -nimellä. Paljon Kraftwerkin vaikutteita, mutta ehkä hieman helpommin lähestyttävässä, poppimaisemmassa asussa:


Toinen ehkä tunnetumpi kokoonpano Kraftwerkin kuulijoille on Yellow Magic Orchestra (YMO), ikivanha japanilainen elektroninen bändi jonka musiikki oli samalla lailla edellä aikaansa kuten Kraftwerk:kin.


Sitten hieman uudempaa amerikkalaista, popimpaa elektronista musiikkia nimeltään Freezepop. Tähän tutustuin aikoinaan Guitar Herojen kautta, jossa oli bonusbiiseinä kyseisen bändin teoksia.


Ja jos palataan takaisin näihin yhden ihmisen ympärille kietoutuviin kokoonpanoihin, niin jälleen kerran yksi aikansa pioneereja, jonka kappaleista voi löytää samoja äänimaailmoita mitä esim. Marilyn Manson tai Rammstein käyttää. Eli brittiläinen Gary Numan, jonka tunnetuimpia biisejä taitaa olla "Cars" mutta monia muitakin hyviä biisejä löytyy.

http://www.youtube.com/user/GaryNumanAlbums

Unohtamatta kuitenkaan esimerkiksi Thomas Dolbya:

 
Täytyykö olla youtube linkkejä? En jaksa mobiililla niitä hakea. Mutta kun tuon otsikon luin niin heti tuli mieleen tästä aivan lähettyviltä lähtöisin oleva Jeavestone. Jos progressiivinen rock kiinnostaa ja ei tarvitse aina olla niin 100% vakavissaan niin suosittelen tutustumaan kyseisen bändin tuotantoon. Väittäisin, että voipi laadukkuus ja hienot biisit tulla hienoisena yllätyksenä kun nimi ei kuitenkaan ole juuri listoilla keikkunut. Elo oisko tuo nyt sitten underground bändi?!
 
Kotimainen Mira on hienoa ysäriä, löytyy kaksi levyä. Tässä niistä toinen. Koska olen kohtuullisen ysäriperverssi, molemmat Miran levyt löytyy alkuperäisenä.
 
No tämmöinen, Suomessa ei ehkä kovin hyvin tunnettu, maailmalla taas hyvinkin tunnettu, yli 2 miljoonaa levyä myynyt Mumford & Sons

Kuulin eka kerran heidän kappaleensa joskus viime maaliskuussa Yle Suomen Levylautakunta-ohjelmassa kun ajeltiin hiihtolomareissulta kotiinpäin. Biisi oli nimeltään "I Will Wait" joka muistaakseni voittikin silloin ko levyraadin.
Jäin kyllä heti koukkuun ja kaikki heidän levynsä on tullut hankittua. Erityisesti pidän biiseissä olevista banjoriffeistä.

Tässä kyseinen biisi



Tästä biisistä kuitenkin pidän ehkä kaikkein eniten, todella hienoa akustisen kitaran, pianon ja banjon yhteispeliä tuolla biisin väliosassa.


Tässä olisi sellainen bändi jonka livekeikalle olisi ehdottomasti päästävä joskus.
 
Tuo on loistava! Aivan puskistavtuli itselle, kun tv:stä, oisko ollut Teemalta, tuli keikkataltiointi. Tosi miellyttävää musaa.
 
tuRboman sanoi:
Tuo on loistava! Aivan puskistavtuli itselle, kun tv:stä, oisko ollut Teemalta, tuli keikkataltiointi. Tosi miellyttävää musaa.
Juu Teemalta on tullut pari kertaa. Itsekin katsoin sen, muistaaksen loppukesästä tuli Teemalla viimeksi. Oli tämän levyn keikkataltiointi
 

Folkswagen on tällä hetkellä tauolla,mutta tässäkin laulava Suonna Kononen tekee hyvää musiikkia Huojuva Lato-bändinsä kanssa.

 
Otetaanpas tämä ketju käyttöön pitkän tauon jälkeen. Noudatan aloittaja Seban otsikkoa, en ehkä niinkään aloitusviestin ajatusta.

Toisessa musakeskustelussa esitettiin kysymys minkälaista musiikkia Little Feat esittää. Tartun mielelläni aiheeseen koska koen sen läheiseksi itselleni. Featin musa voidaan jakaa kahteen osaan. Ennen ja jälkeen Lowell Georgen. Bändi teki ekan levynsä vuonna 1971 ja on tähän mennessä julkaissut 16 studiolevyä.

Minulle Little Feat oli ehdottomasti parhaimmillaan 70-luvulla. Uudelleen kasattu bändi teki vielä kohtalaista musaa vuosina 1988-98, mutta sen jälkeen on menty enemmän kuran puolelle. Muutamalla bändin jäsenellä oli taustaa Zappan Mothers of Invention yhtyeessä. Erityisesti 70- ja 80-luvuilla monet Featin soittajista olivat suosittuja studiomuusikoita. Biisi nimeltä Teenage Nervous Breakdown on Featin tekemä josta mm. Nazareth ja Albert Järvinen versioivat omat, varsin napakat coverit. Albert teki vielä Let it Roll'istakin oman, melkein identtisen version.

Little Featin musan on kuvailtu sisältävän mm. seuraavia musiikkityylejä: rock, blues, rhythm & blues, boogie, country, folk, gospel, soul, funk ja jazz. Koitan valoittaa bändin musaa muutamien esimerkkien kautta. Aloitetaan ensin ihan perusrokilla:

Oh Atlanta

Jatketaan vähän rytmikkäämmällä:

All That You Dream

Sitten onkin jo melkoista iloittelua. Tässä biisissä lavalla yleensä sooloiltiin pitkään ja hartaasti. Ensin pianisti Bill Payne laittaa parastaan, sen jälkeen kitaristit Paul Barrere ja Lowell George tyylittelevät. Juu, Lowell ja slide, kyllä juupeli tykkää. Biisi katkaistaan "kesken" kun jatkavat lennossa seuraavaan.


Viimeinen esitys on vuodelta 1990. Tokalta levyltä paluun jälkeen. Taitavaa, vielä ihan kuunneltavaa matskua:

The Ingenue
 
juupeli sanoi:
Viimeinen esitys on vuodelta 1990. Tokalta levyltä paluun jälkeen. Taitavaa, vielä ihan kuunneltavaa matskua:
The Ingenue

Näin kyseisen bändin Porissa 1994. Ilmeisesti tuon ajan kokoonpanolla paitsi laulaja? Oli mulle täysin tuntematon bändi, mutta tykkäsin sen verran, että täytyi kirjastosta lainata pari levyä mitä nyt sattui olemaan tarjolla.
Täytyy ihmetellä nuo linkit läpi ajatuksella.
 
tuRboman sanoi:
Näin kyseisen bändin Porissa 1994. Ilmeisesti tuon ajan kokoonpanolla paitsi laulaja? Oli mulle täysin tuntematon bändi, mutta tykkäsin sen verran, että täytyi kirjastosta lainata pari levyä mitä nyt sattui olemaan tarjolla.
Täytyy ihmetellä nuo linkit läpi ajatuksella.

Jaahas, siellä me olemme sitten olleet molemmat  ;D  Yle kuvasi muutaman biisin konsertista ja kamera löysi minut penkiltä jammailemasta. Tallensin sen silloin VHS.lle, olenkohan mää siirtänyt sen DVD.lle vai elääkö se enää muistoissa...

Olet aivan oikeassa kokoonpanosta, Shaun Murphy oli juuri pestattu Craig Fullerin tilalle.

Meni muutama ilta kun yritin ihan tosissani luoda jotain kuvaa bändistä. Ymmärrän taas vähän paremmin dudea Camelinsa kanssa. Lopulta päädyin siihen että jos jollain on käsitys että Little Feat = Let it Roll, niin vähän laajennan skaalaa.
 
juupeli sanoi:
Toisessa musakeskustelussa esitettiin kysymys minkälaista musiikkia Little Feat esittää. Tartun mielelläni aiheeseen koska koen sen läheiseksi itselleni.
OK, kiva jälleen kerran lukea asiantuntevaa tekstiä aiheesta josta ei itsellä ole mitään hajua. Pinnallisen tutustumisen jälkeen meistä ei Little Featin kanssa tullut ystäviä. :)
 
Hyvän kuuloista musiikkia. Aikakaudet ja miehistönvaihdot vaikuttaa hyvin paljon miltä bändi kuulostaa.
 
Tartun aiheeseen nimeltä Bachman-Turner Overdrive eli BTO. Vanha suosikkini 70-luvulta. Silloin sitä tuli kuunneltua ja paljon. Tätä nykyä, kuten äsken kun hain näitä klippejä, tuppaa lähinnä hymyilyttämään, mutta muistot elävät vahvoina ja silloin teininä tämä oli kovaa kamaa  ;D

Bändin nimi muodostui kolmesta Bachmanin veljeksestä ja serkkupojasta nimeltä Turner. Kitaristi Randy lähti Guess Who'sta ja pani pystyyn BTOn. Kanadalaiset saivat hyvän startin kahdella ekalla levyllään, jonka jälkeen toinen kitaristi Tim Bachman luovutti ja tilalle otettiin Blair Thornton. Rumpali Robbie Bachman ja basisti C.F. Turner jatkoivat rivissä.

Ekat linkit ovat kolmannelta levyltä Not Fragile (1974) joka jäi heidän eniten myydyksi albumiksi. Kaksi suurta hittiä:



Muistan tuosta käydyn keskustelun englannin tunnilla koulussa. Sana ain't ei kuulunut oppisuunnitelmaan. Myöskin kahta kieltosanaa samassa lauseessa paheksuttiin. Aina piti olla kyseenalaistamassa, toki koitin tehdä sen hillitysti  :rolleyes:

Seuraava levy oli tukevalla soundilla vedetty. Siitä nimibiisi, vuosi oli 1975.


Sitten esimerkki bändin skaalasta. Silloin en ihan pitänyt napakymppinä, mutta vanhemmiten aloin ymmärtämään näitäkin sävyjä. Menee jo hämyjatsiksi  ;D  Albumi oli Head On, vuosi edelleen -75.


Viimeinen levy jolla nokkamies Randy Bachman oli mukana, oli Freeways vuodelta 1977. Fanina diggasin vielä, vaikka väsymistä oli jo havaittavissa. Muistan kuinka tykkäsin jo silloin LPn kannesta. Biisi on kepeä hölkkä jollaisia jaksan kuunnella vaikka autoillessa.


Jos oikein tiukasti puristaisin, saisin varmaan siirtymät ilmi. Noihin aikoihin oli ilmeistä että minulla oli aina yksi bändi ylitse muiden. BTO piti valtikkaa aika lyhyen aikaa (verrattuna viime aikoihin), taisi olla vuosina 74-75. Muistan kun kuulin eräältä toiselta yhtyeeltä levyn nimeltä Fandango ja silloin ykköstila vaihtui sen suuremmitta puheitta. Hoppee ei oo häppee ja näköjään toimii vielä tänäänkin  :D
 
Saattaa olla jo monelle tuttukin, mutta itse tän löysin joitakin aikoja sitten:


 
Gramatik eli Denis Jasarevic from Slovenia tekee sellaista musaa, josta itse tykkään kovasti. Kyllä, hänen kappaleensa ovat usein uudelleen miksattuja kappaleita vanhemmista kappaleista, mutta näissä ei mielestäni ole pilattu alkuperäistä, päin vastoin. Esimerkiksi:

vs

Tuo basson määrä jaksaa aina ihastuttaa. :D Youtube-laatu ei tee näillekään kappaleille oikeutta. Spotifysta löytyy kaikki albumit jos näitä haluaa enemmänkin kuunnella. Tässä hieman hidastempoisempi What More Can I Say:


Sama juttu kyllä tämän kuin tuon Mumford & Sonsin kanssa, että maailmalla Gramatik tuntuu olevan huomattavasti tunnetumpi kuin täällä.
 
juupeli sanoi:
Tartun aiheeseen nimeltä Bachman-Turner Overdrive eli BTO. Vanha suosikkini 70-luvulta. Silloin sitä tuli kuunneltua ja paljon. Tätä nykyä, kuten äsken kun hain näitä klippejä, tuppaa lähinnä hymyilyttämään, mutta muistot elävät vahvoina ja silloin teininä tämä oli kovaa kamaa  ;D
Kiitokset oppitunnista! BTO nimenä tuttu ja ehkä sivumennen olen jotain klippejä joskus katsellutlkin, kun nuo Raittisen veljekset mieleen tuovat partajannut näyttivät jotenkin tutuilta. Olihan siellä yksi tuttukin biisi eli Moog Konttisen Kolmen minuutin munan alkuperäisversio.
 
Muistaakos kukaan kuulleensa Matti Järvistä?


Tässä vielä vähän menevämpi ja kitaroinniltaan vinkeä biisi:


Järvisestä löytyy hyvin vähän tietoa. Wikin mukaan kaveri lopetti musisoinnin, kun tämä levy ei myynyt ja keikkailu ei napannut.
 
Cheers, jäi tuo linkki huomaamatta. Hyvä stoori oli Järvisestä. Ehdin jo innostua, että tuo Matin levy löytyisi tuolta Rocket Recordsin katalogista, mutta eipäs löytynytkään. Discogsin kautta löytyisi yksi kappale vinyylinä 64€. Olkoon.
 
Vanha hyvä aihe ansaitsee huomionsa.

Vanhana punaniskana kuuntelen sujuvasti nykykantria mutta juurille paluu sekä valtavirran ulkopuoliset esiintyjät miellyttävät myös. Otin aikoinaan kirjastosta kuunteluun tämän bändin CD:n tietämättä musasta yhtään mitään. Ihan kannen perusteella (ja vakuutan että laulaja Rhiannon Giddens ei ollut siinä mitenkään edukseen). Toivoin juurevaa musaa ja sitä erilaisuutta. Kesti jokusen kuuntelun ennen kuin aloin tottumaan Carolina Chocolate Drops'in pelkistettyyn tyyliin. Biisi Country Girl on kai jonkinlainen hitti heillä.

 
Olipas pirteä kappale. Folkahtavakin. Eikä näyttänytkään ollenkaan huonolta ;)
Jotenkin tämä ei oikein countryltä kuulostanut nimestään huolimatta. Tykkäsin.
 
Jatketaan tätä ketjua. Jostain syystä minulla on musiikillinen mieltymys naisiin jotka esittävät countrya. Viimeksi kirjastossa katselin levyä jossa sanottiin Amy LaVeren laulavan sekä soittavan upright bassoa. Sehän piti poimia talteen. Levy oli ok ja sitten lukemaan lisätietoja wikistä ja viimein tubettamaan. Sieltä tämän kertainen esitys. Hänen musiikkinsa on määritelty americanaksi. Aika osuva.

 
Tänään on Volymian-orkesteri julkaissut uuden levytteen..

Suosittelen tutustumaan jos genre yhtään nappaa...

Teaser:

 
Skula sanoi:
Tänään on Volymian-orkesteri julkaissut uuden levytteen..
Suosittelen tutustumaan jos genre yhtään nappaa...
Just tällä hetkellä fiilikset halajaa ihan jotain muuta genreä, mutta ei paska. Hyvin tuotettua Sonata Arctica -osastoa kotimaasta. Jos nyt pari miinusta luettelen, niin laulajassa joku tökkii (ääni tai ääntäminen tai molemmat) ja nurkan takaa yllättäen hyökkäävät tuplabassarit aiheutti pientä hämmennystä.
 
Muutama hetki siinä meni kun pähkäilin mihin laitan tarinani ja linkin. Päätin piilottaa sen tänne.

EL-ketjussa kuuntelin duden Jeff Beck linkkiä ja siitä alkoi vyyhti purkautumaan. Tulen yleensä vilkaisseeksi kuka mitäkin soittaa niillä albumeilla mitä kuunteluuni saan. Jokusen kerran olen nähnyt arvostetussa herraseurassa nimen Tal Wilkenfeld. Bassoa soittaapi. Sen kummemmin miettimättä olin päättänyt että kyseessä on mies.

Sitten kävikin ilmi etten olisi voinut enempää olla väärässä. Eka tubeklippi. Sehän on nainen ... ei kun pikkulikka  :eek:  No, tänä päivänä kolmekymppinen nainen ja osaa muuten soittaa bassoaan. Laitan linkkivinkiksi 6-minuuttisen pätkän Tal'in bassottelua joka on koottu usemmasta osiosta. Ai miten tykkään mimmin soundista. Just sellaista mukavaa, pehmeää, jazzya. On kyllä Sää Ennusteensa kuunnellut  ;)

Jos ei isommin kiinnosta niin tsekatkaa edes alkupuolella tuleva pätkä missä Jeff Beck liittyy soittamaan samaa bassoa. Mahtava esitys  8)

Tal Wilkenfeld  :-*