https://tummennuskalvot.fi/

Levyjenkeräilyä

gloter

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
27.12.2013
Ajattelin avata uuden topikin ettei tule saastutettua muita ketjuja. Täällä voisi keskustella levyjen keräilystä, omista hankinnoista, kokemuksista kirppareitten ja levykauppojen kiertelystä, harvinaisuuksista ja mitä tallenteita haluaisi kokoelmiinsa jne. Omat nauhoitukset, bootlegit, julkaisemattomat arkistojen aarteet ym. myös ja niihin liittyvät huhut ja tarinat ovat tervetulleita.

Keräillähän voi miten tahansa ja tyypillistä on rajata keräily koskemaan esim. jotain yhtyettä tai artistia. Vaihtoehtoisesti jotkut rajaavat sen koskemaan vaikapa jotain levy-yhtiötä. Suomessa suosittu kohde on Love Records. Oma keräilijäprofiili on aika vaatimaton. Suosin vinyylejä jos mahdollista myös uutuuksien kohdalla. En pakonomaisesti pyri hankkimaan ns. originaalipainosta mutta ainakin hyvin lähelle sitä. Jos etsimäni levy on julkaistu alunperin vaikkapa avattavilla kansilla ja liitteillä, pyrin löytämään sellaisen version. Välttämättä en rupea syynäämään tunnistetietoja, onko levy oikeasti ihan ensimmäinen painos. Esim. noista Love Recordsin monista levyistä on tullut vuosien aikana useita uusintajulkaisuja ja silloin mulle on kelvannut tuoreempikin painos, jos se vain muuten on samanlainen ja hinta tietenkin kohdillaan. Oleellisin asia on kuitenkin itse musiikki.

Tällä hetkellä työn alla on Led Zeppelinin Super Deluxe -painokset (joku varmaan muistaa  ;D ). Tänään hain postista "Physical Graffitin". Näistähän on jokaisesta 30 000 ensimmäistä kappaletta numeroituja ja olen onnistunut saamaan kaikki sellaisina paitsi IV-levyn  :mad:. Levykauppa Äx:n kautta on tilauksessa Charliesin "Jail Sessions". Kyseessähän on lahtelainen 60-70-luvun vaihteen raskas jytäbändi. Entuudestaan omistan yhden reprosinkun ja CD:nä "Musiikkia elokuvasta julisteiden liimaajat". Alkuperäisiä vinyylejä heiltä en muista nähneeni kuin juuri tuon em. levyn, taisi olla Black & Whiten tiskin takana seinällä joskus. Svart Recordsilta on tulossa seuraavat:
-Jussi Lehtisalo: Interludes for Prepared Beast LP
-Loose Prick: Valkoiset sotilaat LP (white vinyl)
-Kohu-63: Lisää verta historiaan LP + 7"
-Tombstoned LP (smoky grey transparent vinyl)
-Kauko Röyhkä: Etelän peto LP (white vinyl)
-Earthless: From the Ages 2LP

En omista erityisen kalliita julkaisuja, joillakin saattaa olla arvoa joitakin satoja euroja mutta alle 500 € hinnoista kuitenkin puhutaan, suurin osa pyörii kympin molemmilla puolilla arvoltaan. Mutta kuten harrastamisessa ja keräilyssä aina, hinta on sopiva kun joku sen suostuu maksamaan. En harrasta bisnestä levyillä vaan hankin ne itselleni kuunneltavaksi. Kaikenlaisia katalogeja on, mistä voi hinta-arvioita poimia. Netistä löytyy mm. tämä sivusto: http://www.popsike.com/.
Levyjeni määrää en ole moneen vuoteen laskenut, mutta hyllymetreissä voisi sanoa että niitä löytyy noin 10-11 metriä (osa boxeja ja noin puolet on CD-levyinä). Lisäksi läjä kasetteja joilta löytyy teiniajan nauhoituksia ja joitain harvinaisuuksia, itse tallennettuja keikkoja tai jostain saatuja, epävirallisia jonkun toisen nauhoittamana. pitäisi joskus digitoida nekin mutta ei ole jaksanut. 7" -sinkkuja löytyy laatikollinen, näihin en ole panostanut juuri ollenkaan, lähinnä tarttuneet mukaan aina jostain. Että sellaista. Lisää tarinaa joskus toiste...
 
En voi pitää itseäni keräilijänä ainakaan siinä mielessä, että metsästäisin jotain tiettyjä painoksia. Sellainen päähänpinttymä minulta kyllä löytyy, että jos joku levy kolahtaa oikein kunnolla niin se on pakko saada. Näitä tapauksiahan on täältä Stadiumiltakin jo kertynyt muutamia.

LP-levyjä en osta enää lainkaan, kun meidän laitteisto vetelee viimeisiään ja vaimolta on tullut pientä painostusta koko vehkeen heivaamiseen pihalle. No saishan noita soittimia kaupasta uusia, mutta ei nuo vinyylit ole muutenkaan jostain syystä mun juttu. Musa on mullekin se tärkein pointti ja CD vielä tällä hetkellä mieluisin formaatti.

Vähän ehdin tuolla popsike.comissa tsekkailemaan joidenkin mun LP-levyjen arvoa mutta sitten se rupesi vaatimaan rekisteröitymistä ja homma jäi siihen. En usko, että multa löytyy yhtään 100 € ylittävää harvinaisuutta, mutta muutaman kympin levyjä kyllä. Kotimaisiakin löytyy joitakin, jotka olen siis ostanut heti julkaisuajankohtana ja joiden arvo ajan mukana on ehkä vähän noussut. Circlen kolme ekaa 7-tuumaista (oliskohan muuten niistä tuo eka (DNA) Lehtisalon eka levytys..?), Lyijykomppanian (Timo Rautiaisen eka bändi) kaksi ekaa 7-tuumaista, Psychoplasman Radio Flies... no eipä tule muita kotimaisia mieleen. Eipä tässä pääse kokoelmallaan tosiaan elvistelemään :D

Tuolla popsikessa ehdin tsekata mm. vähän aikaa sitten proge-ketjussa mainitsemani Arcadiumin Breathe Awhile -LP:n. Ehdin jo vähän innostua, kun siellä parhaimmat hinnat oli yli 1000 punnan. Mutta levyn etiketti paljasti, että ei se mun kappale olekaan eka painos :( Ma ei tajuu, kun munkin levy on Middle Earthin julkaisema ja cat# on sama kuin noilla kalliilla eli MDLS302. Eli onko niin, että jos sama lafka julkaisee uusintapainoksen, niin cat# ei vaihdu? Miten sitten ylipäätään voi tunnistaa ekan painoksen? Onko jossakin joku LP-levyjen hervoton ensyklopedia, jossa on lueteltu albumeista eri painosten tunnusmerkkejä, etiketit ym? Joo ei ole tosiaan mun alaa tämä. Mutta mielenkiinnolla seuraan kyllä teidän oikeiden keräilijöiden menoa.
 
gloter sanoi:
Täällä voisi keskustella levyjen keräilystä, omista hankinnoista, kokemuksista kirppareitten ja levykauppojen kiertelystä, harvinaisuuksista ja mitä tallenteita haluaisi kokoelmiinsa jne.

Levyjeni määrää en ole moneen vuoteen laskenut, mutta hyllymetreissä voisi sanoa että niitä löytyy noin 10-11 metriä (osa boxeja ja noin puolet on CD-levyinä).

Erinomainen aihe, gloter, mutta miltä kuulostaisi jos otsikoksi vaihdettaisiin monikkomuoto eli Levyjenkeräily.

Noin metrin tarkkuudella oleva levymäärä on tietenkin ihan riittävä arvio  ;D  mutta harkitsepas haasteena että suoritat laskennan seuraavaan musamiittiin mennessä. Joka tapauksessa kunnioitettava määrä sinulle on kertynyt. Minulle on ensinnäkin luontevaa ylläpitää listaa kaikesta hallussani olevasta musiikista, mutta myös vähän pakkokin kun en enää välttämättä muista onko joku levy jo hyllyssä vai ei  :-[  Ja mitään harvinaisuuksia en omista.
 
En varsinaisesti keräile levyjä, mutta musiikkia kuuntelen jatkuvasti. Se on itse asiassa aina läsnä, niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Levyjä on kerääntynyt  sitä mukaan, kun uutta musiikkia olen ostanut non 40 vuoden aikana. Ei nitäkään paljoa. Cd-levyjä on noin 400 ja LP-levyjä noin 500 hyllyssä.

Viimeiset 6 vuotta on cd-levyjen kuuntelu korvaantunut digitaalistreemaamisella, joten iso osa albumeista on myös tullut hankittua sähköisessä muodossa. Kovalevyllä löytyykin noin 1500 albumia / vast.

Viimeaikoina tulee kotona kuunneltua etupäässä vinyylliä jota tulee ostettua joka kerta kun suomessa olen, sekä uutta että käytettyä. Eli kokoelma kasvaa pikkuhiljaa, mutta ei kovin suurta vauhtia.

Harvinaisuuksia saattaa olla muutamia LP-levyjä jostain 70- ja 80-luvun vaihteesta. Samoin ainakin yksi SACD-levy on arvotettu 100 euron hintaiseksi.

Yksi levy, jota olen etsinyt on vielä hakusessa (jos jollain on joutavana  ;) ): Teddy and The Tigers, Rockabilly Rebel. Minulla oli tuo aikoinaan kasettina. Levynä ei ole vielä löytynyt.
 
Hämäännyin kun luin tätä ketjua. Nyt en tiedä keräilenkö levyjä vaiko en? Kun luin otsikon, ajattelin heti että kyllähän minä kerään levyjä. Ostan niitä tasaisin välein enkä myy pois yhtä usein kun ostan. Joten niitä kertyy. Enköhän siis kerää niitä.

Mutta jos keräily tarkoittaa jonkin painoksen yms etsiskelyä, niin silloin en kerää. En hirveästi välitä formaatista. Tosin ostaessani jotain konkreettista täytyy saada. Eli pelkkiä bittejä avaruudesta en halua ladata. PC:ltä & puhelimesta löytyvät mp3 / FLAC tiedostot on omilta levyiltä ehkä 75%, kavereilta ja kirjaston levyistä 10% ja oisko se 5% ladattu netistä epärehellisin keinoin. Mutta kuuluuko stream-kuuntelun tallennus laittomaksi? Koska jotain olen Spotifystä Audacityllä tallentanut koneelle. Yleensä teen näin jos joku levy on pikaisella kuuntelulla herättänyt kiinnostuksen ja haluaa kuunnella lisää. Tämä päättyy usein levyn hankintaan tilaamalla jostain.

Muutamalta artistilta löytyy lähes koko tuotanto, mutta se ei ole koskaan ollut mulle itseisarvo. Vaan ostan levyt joista tykkään. Esim Rushin tuotannosta puuttu 80-luvun levyjä vaikka kaikki muut löytyy CD:llä. Samaten Led Zeppelin. Multa puuttuu Coda (jos sitä ei vinyylinä ole varastossa, en muista ). Mutta en yhtään pidä levystä, joten en sitä hanki.

Tuolla toisaalla oli puhetta, että määrittelin itselleni kuluvalle vuodelle musanhankinta budjetin per kuukausi. Tällä koen saavani jotain tolkkua tähän levyjen osteluun. Eli toivottavasti ostan enemmän harkiten enkä pahemmin heräteostoja. Kun mieluusti hankkisin vain sellaisia joita sitten tykkään kuunnella nyt ja tulevaisuudessa. En halua omistaa levyjä joita en tykkää kuunnella. Toki taloudessa asuvan naisen levyt on hyllyssä myös mutta niitä on ehkä alle 5% määrästä. Niissäkin kyllä paljon sellaista joista minä pidän.

Vinyylisoitin mulla on kyllä nolostuttavan huono halpis. Lähes ilmaiseksi sain naapurilta kun ostin vanhan stereoräkin jonka hioin ja maalasin olkkariin viihdelaitteiden säilytyspaikaksi. Retro meininkiä..

Vinyyleitä tykkään ostaa & omistaa lähinnä komeiden kansien vuoksi. Ja muutenkin niiden kuuntelu on jollain tapaa elämys. Mutta ihan rehellisesti tunnustan, että vinyylin soundi mun korvissa häviää CD:lle. Vinyylissä on puutteensa. Vaikka siinä on se nostalginen puolensa, eli sen soinnin mukava puoli. Pehmeys ja mikälie-harmoninen särö tai jotain. Joskus on kiva kuunnella vinyyliä.

Arvokkaita levyjä ei taida löytyä mun hyllyistä. Ainoa jolla voi jotain arvoa olla on Hendrixin saksalainen live-vinyyli Birth of Success. Ostettu divarista 80-luvulla kymmenellä markalla. Siitä on tarjottu joskus jotain kymppejä mutta en raaskinut myydä, vaikka se nyt ei varsinaisesti mikään kovin suuri kuunteluelämys ole. Mutta kun sen teini-ikäisenä olen ostanut niin eipä siitä viitsi enää luopua.
 
Ehkä otsikkoa pitää vähän muokata kuten juupeli ehdotti. Kiitos kommenteista. Omassa keräilyssä on ongelmana mielenkiinnon kohteitten suuri määrä. Tästä johtuen olen luopunut definitiivisten kokoelmien haalimisesta. Sellaista all-in-one sivustoa en tiedä, mistä voisi löytyä kaikki ohjeet miten erottaa painokset toisistaan. Levy-yhtiöillä on jokaisella oma tapansa luetteloida ja nimetä julkaisutiedot. Esim. Love recordsin erilaisten painosten erottamiseen toisistaan löytyy hyvä ohje muistaakseni Miska Rantasen kirjoittamasta Love records - historiikista. Lovellahan kataloginumero ei välttämättä muutu uusintapainosten myötä mutta eron voi huomata vaikka siitä miten isolla fontilla tietoja on kirjoitettu levyn keskiöön. Jos 70-luvun alussa julkaistusta levystä löytyy takakannesta viivakoodi, on se varmasti uudempaa painosta 😉 toisin sanoen erikoisten painosten tai ensipainosten metsästäminen voi olla melkoista salapoliisityötä koska kaikilla Levy-yhtiöillä ei ole arkistotietoja  ei edes tallessa. Tällöin ollaan jonkun asianharrastajan tietojen varassa.
 
jni sanoi:
En varsinaisesti keräile levyjä, mutta musiikkia kuuntelen jatkuvasti. Se on itse asiassa aina läsnä, niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Levyjä on kerääntynyt  sitä mukaan, kun uutta musiikkia olen ostanut non 40 vuoden aikana. Ei nitäkään paljoa. Cd-levyjä on noin 400 ja LP-levyjä noin 500 hyllyssä. Kovalevyllä löytyykin noin 1500 albumia / vast.

Pikaisesti vilkaisin tuolta albumikeskustelusta että olet sentään jotain mieltymyksistäsi siellä avannut, mutta tuon lainaamani viestin pohjalta olisi kovin toivottavaa että osallistuisit keskusteluihin huomattavasti suuremmalla panoksella  :D
 
^ Osallistutaan toki. Minulla on noita levyjä varastoituna vähän sekalaisesti. Niin kuin mainitsin, olen ostellut levyjä vuosien varrella aina fiiliksen mukaan ja toisaalta jos joltain suosikkiyhtyeeltä on ilmestynyt uusi albumi. Viimeksi ostin Neljän ruusun uusimman albumin, tosin iTunesista digitaalisena, kun sitä nyt muuten tänne vuorten keskelle ei olisi saanut ainakaan nopeasti.  ;)

My♫8s tutustuminen uusiin artisteihin ja musiikkityyleihin vaikuttaa. Jos huomaan jotain kiinnostavaa uutta, niin levy saattaa mennä ostoon tai sitten kuunnellaan Spotifystä. Hyvä esimerkki on Flying Colors -yhtye, jonka löysin puoli vuotta sitten. Nyt löytyy kotoa LP-hyllystä yhtyeen molemmat julkaistut vinyylit.
 
Hyvä jni!  Eihän tuo nyt mikään ihan pieni kokoelma ole... Harvinaisuuksista tuli mieleen että omassa hyllyssä ehkä erikoisemmasta päästä on Shitter Limitedin "Syö paskaa"  12 tuumainen. Lähteestä riippuen myyntiin ehti mennä 191 kpl tai 194. Loput noin 800 ja masteri piti tuhota viranomaisten valvonnassa. Joku myi testipainosta ilman levyyn oleellisesti liittyviä kansia hintaan 1000 euroa Discogs-sivuilla. Ongelmahan oli mäkkärin logon luvaton käyttö.
45f7feb774e40c33313242969abc19aa.jpg
samalta bändiltä mulla on myös se Helena Pesola - sinkku ja Pertti Salolainen - LP. Musa aika skeidaa mutta aikansa kohubändi ysärillä.
 
^Tuohan on legendaarinen lätty! Ja varmasti tosiaan arvokaskin. Punk/HC-jutut ei edes nuoruusvuosina juuri napanneet, mutta tuon tarinan ja bändin muutenkin jollakin tasolla tiedän.

Tänään eksyttiin jotenkin työkaverin kanssa ruokapöydässä levyharvinaisuuksiin (n. 60v. rouva, ei Stadiumlaisia ;)) ja hän kertoi sellaista juttua, että 70-luvun lopussa kun muuttivat miehensä kanssa yhteen johonkin opiskelijakaksioon oli tämä työkaverini pakottanut siipan myymään "turhat" levyt pois kun ei kaksioon kuulemma mahtunut. Mm. Love Recordsia oli mennyt iso nippu pilkkahinnalla divariin ja mies on kuulemma jälkeenpäin useaan otteeseen kitkerästi muistellut tuota ;D
 
Jos on mennyt pilkkahintaan niin silloin divarin nimi on täytynyt olla Black & White 😁 kuten musamiitissä oli puhe kyseisen puljun hinnoittelusta. Vanha suomipunk on asiaa mutta toi hc-osasto ei oikein nappaa. Järvenpäässähän on lähiaikoina levymessut. En ole ikiaikoihin käynyt enää messuilla. Tukholmassahan on Södermalmilla asiallisia divareita. Joskus tehtiin levynostoreissu sinne ja tuli huikkaakin otettua ja loppujen lopuksi oli siinä ja siinä ettei myöhästytty laivasta.
 
gloter sanoi:
Tukholmassahan on Södermalmilla asiallisia divareita. Joskus tehtiin levynostoreissu sinne ja tuli huikkaakin otettua ja loppujen lopuksi oli siinä ja siinä ettei myöhästytty laivasta.

Omin sanoin teet meille selväksi ettei keräilyvimmasi ole pahinta mahdollista laatua. Kykenet laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen...  ;D
 
jni sanoi:
Hyvä esimerkki on Flying Colors -yhtye, jonka löysin puoli vuotta sitten. Nyt löytyy kotoa LP-hyllystä yhtyeen molemmat julkaistut vinyylit.

Ensin sekoitin hetkeksi Flying Pickets -bändiin jota tuli aikoinaan kuunneltua, sitten tarkensin tähtäystä. Lupaavan nimekäs poppoo tuo FC. Täytyy ehdottomasti ottaa kuunteluun.
 
Outo orkka mullekin. Kuitenkin kohtuusuosittu katselukertojen perusteella. Yhden clipin kuuntelin mutta täytyy ottaa lisää työn alle.
 
Varsinaisessa keräilytarkoituksessa en ole ainoatakaan levyä hankkinut. Musiikin suurkuluttajana on tuota kokoelmaa kuitenkin ehtinyt kertyä, CD-levyjä lienee n. 700, LP:itä pyöreästi 200 ja digitaalisessa muodossa kovalevyltä lähemmäs 1700. Tämä tosin sisältää kaikki fyysiset levyni digitaaliseen muotoon ajettuna. Fyysisinä levyinä ostan nykyään ainoastaan LP:itä, jos levyä ei ole saatavissa, ostan sen digitaalisena.

Nykyäänhän spotify yms. palvelut ovat selvästi muuttamassa ihmisten kuuntelutottumuksia yksittäisten kappaleiden kuunteluun (ikävä kyllä tämä näkyy musiikin tuotannossakin), mutta minä olen aina vannonut levykokonaisuuksien nimeen. Näin ollen musat kuunnellaan edelleen levyinä, ei kappaleina.

Yksi jossain määrin harvinaisuuskin on hyllyyn eksynyt, His Infernal Majestyn, eli nykyisen HIM:n debyyti-EP 666 Ways to Love, jota on painettu 1500kpl. Aikoinaan musiikki-fazerilta tuon ostin bändin Tavastialla nähtyäni (soittivat tuolloin vielä covereita lämppärinä) kahden markan hintaan. Parhaimmillaan yhtyeen kulta-aikoina noista on eBayssa maksettu jopa 1500$, mutta tällä hetkellä jäädään tuosta reilusti. Tosin omani on Ville Valon nimmarilla varustettu, kun sattui ostohetkellä vaaleanpunaisessa tekoturkissa Fasulla pyörimään.
 
msr sanoi:
Nykyäänhän spotify yms. palvelut ovat selvästi muuttamassa ihmisten kuuntelutottumuksia yksittäisten kappaleiden kuunteluun (ikävä kyllä tämä näkyy musiikin tuotannossakin), mutta minä olen aina vannonut levykokonaisuuksien nimeen. Näin ollen musat kuunnellaan edelleen levyinä, ei kappaleina.

Samat aatokset minullakin. Alkuun jopa pelkäsin, että alan kasata soittolistoja ja kuunnella yksittäisiä kappaleita, kun siirryin DS-soittimen pariin ja rippasi cd-levyt kovalevylle. Toisin kuitenkin on käynyt. Kuuntelen yleensä kovalevyltä tai Spotifysta albumikokonaisuuksina edelleenkin.
 
Hienoa kuulla teiltä msr ja jni että jaksatte pitää kiinni vanhan koulukunnan totutuista tavoista hankkia ja kuunnella musiikkia. Omatkin, vastaavat tavat tuntuvat siten luonnollisemmilta  :D

Aiheesta, kun tykästyn johonkin bändiin / artistiin, pyrin haalimaan koko tuotannon. Livelevyistä voin tinkiä, mutta viralliset studiojulkaisut haluan. Joskus joudun pähkäilemään, kelpuutanko leffamusat mukaan. Muistaakseni ainakin Neil Young ja Mark Knopfler ovat aiheuttaneet minulle tätä päänvaivaa  ;D
 
gloter sanoi:
Järvenpäässähän on lähiaikoina levymessut. En ole ikiaikoihin käynyt enää messuilla.
Järvenpäässähän on ihan levymessuperinnettä. Messut järjestää sama taho joka järjestää myös Puistobluesin eli Jäken Blues/jazz-diggarit ry. Seuraavat messut on sunnuntaina 22.3. Klo 11-16. Olisko siinä seuraava musamiitti?
 
Täytyypi miettiä. pieni tunne että silloin saattoi olla jotain muutakin mutta vielä on aikaa. Msr voisi vähän lisää avata kokoelmaansa, laittelit joskus aika hyviä linkkejä  ;D Muistan tuon Himin levyn, en tullut sitä hankkineeksi vaikka tiedostin bändin alkavan maineen ja sitten olikin myöhäistä. Toivotaan Että Ville saa vielä täysosuman ja eläkerahat tienattua.
 
jni sanoi:
Yksi levy, jota olen etsinyt on vielä hakusessa (jos jollain on joutavana  ;) ): Teddy and The Tigers, Rockabilly Rebel. Minulla oli tuo aikoinaan kasettina. Levynä ei ole vielä löytynyt.

No niin, nyt on tuo LP hankittu. Kiitoksia That 70s dudelle vinkistä.  ;D
 
That 70s dude sanoi:
Tuolla popsikessa ehdin tsekata mm. vähän aikaa sitten proge-ketjussa mainitsemani Arcadiumin Breathe Awhile -LP:n. Ehdin jo vähän innostua, kun siellä parhaimmat hinnat oli yli 1000 punnan. Mutta levyn etiketti paljasti, että ei se mun kappale olekaan eka painos :( Ma ei tajuu, kun munkin levy on Middle Earthin julkaisema ja cat# on sama kuin noilla kalliilla eli MDLS302.
Tässä kun on hetki omaakin aikaa niin Svartin sivuilla seikkaillessani huomasin että siellä kaupataan juurikin tätä levyä mutta Akarman painoksena. Ne ovat hyvin laadukkaita uusintajulkaisuja. Innostuin sitten tutkiskelemaan levysi tietoja ja siitä löytyy 15 erilaista painosta. Tuolla cat#:lla löytyy neljä painosta, kaksi niistä "unofficial", ei tarkemmin selitystä ovatko bootlegeja vai mitä. Onko levysi kannet laminoitu? Jos niin silloin voisi kuvitella sen olevan alkuperäisen? Mitä tietoja etiketissä oli että päättelit sen olevan uusintapainos, oliko väriltään valkoinen? Discogsin sivuilla viime vuonna huhtikuussa oli alkuperäisestä maksettu yli 800 $. Samoihin aikoihin oli kallein levy ollut Dr. Z:n " Three Parts To My Soul (Spiritus, Manes Et Umbra) ". 1875 taalaa...Vertigon harvinaisimpia julkaisuja. Kuuntelin sitä tuubissa ja siellä mainittiin että niitä olisi olemassa vain 80 kpl  ;D. Pitäisköhän mun tehdä jotain muuta välillä tai hankkia elämä... :rolleyes: