Makkis sanoi:
En näe järkeä avata 500L mallille omaa aihetta joten tällainen yleistä Fiateista kattakoon tuota Freemontia lukuunottamatta mallit kunnes joku tänne kirjoittaakin...
Avataan vaan oma aihe! Jos kerran nykyisestä Focus-mallistakin on saatu aikaseksi hämmentävästi ainakin neljä omaa ketjua niin kyllä muutamasta Fiat mallistakin voidaan luoda edes yksi ketju. Ehdotan Modeille, että muuttavat tämän ketjun nimeksi
500L, 500L Living & 500L Trekking koska nämä ovat periaatteessa aika lailla yksi ja sama auto (alkup. 500:n sekä tuleva 500X ovat kuitenkin ihan eri autoja, jälkimmäinen itse asiassa Jeep Renegaden sisarmalli). Mutta Fiat 500L-asiaan:
Toissa kesänä, kun Fiat 500L mallina oli ihan uunituore, ja koska merkkiä kohtaan minulle ei ennakkoluuloja tätänykyä ole niin tuli käytyä koeajamassa ensin lyhyesti 1.4l 90hp perusbensavapari, sekä myöhemmin myöskin pikku bensaturbo eli kaksisylinterinen ja 105 heppainen 0.9l Twinairi, että perinteisempi 1.6l 105 heppainen dieselnelikko. Kaikkia tuli kokeiltua manuaaleina koska tomaattia ei autoon ainakaan tuolloin saanut. Valitettavasti Twinair ja 1.6 Multijet jäivät moottoreina – kuten lopulta koko autokin – markkinoillamme kuriositeetiksi, koska AutoFennica suuressa viisaudessaan tilasi maahan varastoautoiksi lähinnä 1.4l bensavapariversioita, joka moottorina on ihan ikäloppu, ominaisuuksiltaa vanhentunut (paradoksaalisesti) huonosti kierroksia ottava kierroskone.
500L mallin myynti ei oikein koskaan päässyt täällä Suomessa kunnolla edes vauhtiin, koska pian esittelyn jälkeen (näin jälkeenpäin asiaa katsoen) oli ilmeisen selvää, että maahantuonikuviot tulevat jollain aikavälillä muuttumaan ja AutoFennican sekä jälleenmyyjien into myydä autoa katosi kuin tuhka tuuleen. Näitä varastossa olleita muutamia (kymmeniä?) varastoautoja sitten yritettiin kaupata kaikille - ihan viime aikoina todella kovilla alennuksillakin - ja tehdastilauksesta keskusteleminen oli jälleenmyyjille ilmeisen hankalaa. Tiedä sitten olisiko tehdastilausta saanut tehtyäkään jos olisi asiaa yrittänyt viedä maaliin saakka, koska tämä jäi kokeilematta koeajojen paljastettua auton ainakin meille sopimattomaksi. Mutta asiaan.
Auton ulkonäöstä voidaan olla monta mieltä, joten en sitä ala sen kummemin kommentoimaan paitsi sen verran, että meille se olisi kelvannut, etenkin kun kakkosautoksi sitä mietimme. Ulkonäköähän ko. autossa pystyi muokkaan melko paljon koska tarjolla oli useita erilaisia kaksivärimaalauskombinaatioita ym. pientä heebeliä, joilla sai autosa hyvinkin poikkeavan viereiseen yksilöön verrattuna. Sisätilat ovat myös – hintaluokka eli noin 20k€ huomioiden – perussiistit ja melko hauskatkin varustemallista riippuen. Sisutuksen laatuvaikutelma on ok, hintaluokka huomioiden jopa hyvä, mutta kojelaudan päällä oleva kovamuovi näyttää todella halvalta muuhun sisutukseen verrattuna, etenkin suorassa auringon valossa.
Ergonmia sitä vastoin tökki hieman enemmänkin. Ajoasennosta en saanut läheskään täydellistä (penkkien säädöt vs. polkimien etäisyys vs. ratin säädöt), ja vaihdekeppi jäi mielestäni ihan liian alas. Myöskään keskikyynärnojassa ei ole säätöjä ja jää ainakin minulla aivan liian taakse ja hieman liian alas. Helptusta ei tule toiselta puoleltakaan, koska oven kyynärnoja on aivan liian alhaalla ja aivan liian kaukana penkistä (siis todella kaukana), jolloin käsi ei ylety enää rattiin jos kyynärpäätä lepuutta tuella. Ovipahvin yläreuna vastaavasti on taas hieman liian korkealla mukavaa asentoa ajatellen. Sitä vastoin sähkösäätöinen ristiseläntuki kuskin penkissä oli erinomainen ja kosketusmonitoiminäyttö toimii hyvin ja on helppo käyttää.
Tilaa autossa on yllin kyllin ja kaikki sentit tuntuvan olevan tehokkassa käytössä. Takanakin tilaa on todella hienosti, paitsi pääntilaa aikuisille jos autossa on panoraamakatto. Lisätilaa saa tarvittaessa joko takapenkille tai tavaratilaan kahdessa osassa eteen-taakse liikkuvan takapenkin muodossa, ja näkyvyys autosta ulos on joka paikalta mainio suurien ikkunoiden ansiosta. Perheauton ollessa kyseessä takasivuikkunoille kaipaisi kuitenkin tehdasasennettuja ovipahvista nousevia rullaverhoja. Tietysti jälkiasenteiseilla tummennuksillakin ongelmaan pystyy jossain määrin puuttumaan jälkikäteen. Vakio poppikone ja/tai kajarit ovat korkeintaan välttävät ja vaikka yritin kyllä säädellä äänenlaatua niin musiikin ystävän tulisi ehdottomasti ruksata listalta ”Dr. Dre:n” paremmat stereot. Suurena miinuksena myös xenoneiden ja automaatin puute mallistosta (ainakin tuolloin), ja pienenä miinuksena se, että vakkariin säädetty nopeus ei näy millään näytöllä.
Liikkeelle päästyä huomion kiinnittää erittäin matala melutaso, ja taas luonnollisesti auton hintaluokka huomioonottaen. Rengasmelu todella vaimeaa, jopa huonokuntoisella Lahden motarilla, ja suurin melunlähde oli tuulen suhina, joskin toinen koeajo suoritettiin erittäin tuulisena päivänä. Alla molemmissa autoissa oli 16" vanteet, joten lisävarusteena myytävillä 17":lla rengasmelu saattaa hieman nostaa päätään. Ohjauksesta ei ole paljoa sanottavaa, paitsi että se oli etenkin Twinairissa kevyt. Tunnokkuus oli keskitasoa, eli tämän kanssa voi elää joskaan mitään lauluja siitä ei kirjoita. Vaihteensiirto molemmilla koneilla oli kohtuullisen täsmällinen ja keppi liikkui liukkaasti, joskin se oli mielestäni liian alhaalla.
Kaksisylinterinen 105hp bensaturbo vie autoa iloisesti kaupungilla ja maantielläkin, mutta motarilla kiihtyvyys ja nopeuden muutos on toki sitten verkkaisempaa, joskin yhden aikuisen ja yhden pienen lapsen kuormalla vielä siedettävää. Tämän pitäisi ehdottomasti olla auton perusmoottori, ja nuhainen 1.4 bensavapari joutaisi museoon. Heti. Kaksisylinterisessa Twinairissa on kuitenkin melko erikoinen ääni: korvakuulemalta ei pystynyt yhtään päättelemään auton kierroksia, vaan kuulosti siltä että tilanteessa kuin tilanteessa kierroksia on ainakin 1000-1500rpm liian vähän, ja auton alkaa jyristää koska tahansa tai simahtaa nyt just. Ei se tietenkään jyristänyt tai sammunut, koska aina oltiin kuitenkin käytännössä vähintään n. 2000rpm:ssä, eli bensaturbolle jo hyvällä vetoalueella. Nelisylinteriseen bensaan tottunut tulee ajamaan tätä - ainakin aluksi - koko ajan yli 4000 rpm:n (koska se kuulostaa n. 2000rpm:ltä), mutta voimakkaampaan/vääntävämpään dieseliin tottuneelle ajo sujunee luontevammin alusta lähtien. Kuormattuna motarilla tai maantiellä rajallinen tehoreservi tulee kuitenkin vastaaan nopeasti ja ohituksissa kaipaa tottumuksista riipuen about 25-50hp lisätehoa.
Ko. yksliössä ajettuja kilsoja oli vasta n. 500, mutta jostain kuului jo jokin muovinen tms. resonointi voimakkaasti kiihdytettäessä, ja en pystynyt päättelemään josko se oli vain yksilövika vai Twinairin pörinästä johtuva ominaisuus. Bensankulutus n. 75km koeajolla oli jotain ihan muuta mitä auton ilmoitetut EU lukemat ovat, joka tosin ei tullut millään muotoa yllätyksenä.
105hp 1.6 Multijet diesel eroaa peruskoneesta eli 1.4 bensavaparista kuin yö päivästä, ja auto itse asiassa tuntui jopa hieman urheilullisen tehokkaalta, etenkin kaupunki- ja taajamaliikenteessä. Motarillakin nopeus nousi helposti yli kotimaisen suurimman sallitun, ja vauhti ei tuntunut juurikaan missään, koska ajettavuudeltaa tuo vaikutti aikaisemmin kokeilemaani TwinAiria vakaammalta. Johtuisiko tuo painavammasta koneesta, ja ovatkohan alustan osat tuossa siitä syystä vahvempaa tekoa tai jousitus jäykempi? Maantiellä 90:stä täysillä kiihdytettäessa ja rekkajonoa ohittaessa tehoahan voisi toki olla enemmänkin (ainakin tehokkaampaan tottuneelle), mutta tuollakin kyllä pärjää ainakin yhden hengen kuormalla, etenkin kun muistaa heittää pykälää pienemmälle.
Dieselin käytännön suorituskykyero Twinairiinkin on selvä, joskin TwinAirkin on jo aivan älyttömän paljon parempi kuin tuo perus 1.4:n, johon en koskisi pitkällä tikullakaan. Moottorin melutaso dieselissä on matala ja hieman voimakkaampaa murinaa kuului vain voimakkaissa kiihdytyksissä, mutta tuolloinkaan se ei ollut häiritsevää (vrt. Opel Mokka, käykää vaikka kokeilemassa). Sen sijaan rengasmelu oli selkeästi kokeilemaani TwinAiria kovempi, ja koska ajelin samoja teitä (vaikkakin eri päivänä ja eri lämpötilaolosuhteissa) niin ainut selitys on tässä alla olleet Bridgestone Turanzat, kun TwinAirissa alla oli hiljaisen kumin maineessa olevat GY:n Efficient Gripit.
Mielestäni ajomäärästä (ja siten käyttövoimaverosta) riipumatta 1.6 Multijet on ainut oikea moottori ko. autoon. TwinAirkin tosin riittää, jos kuormaa ei juurikaan koskaan ole ja oma ajotyyli on verkkaisempi, mutta jos haluaa että ajossa on vähänkään menemisen meininkä (niin paljon kuin nyt tällaisessa autossa 105hp koneen kanssa voi ylipäätään olla) niin katse kannattaa suunnata dieselkoneeseen.
500L:stä on olemassa myös pidempi 7-paikkanen versio
500L Living (tai 500L MPW UK:ssa, MPW = Multi Purpose Wagon. Kuka näitä nimiä oikein keksii?) sekä crossover-wannabe ja näistä ulkonäöllisesti onnistunein
500L Trekking. Näitä ei koskaan Suomen maahantuontiohjelmaan kuitenkaan otettu. Autoon saa muilla markkina-alueilla myös 120hp 1.4 T-Jet bensaturbolla ja tehokkaammalla 120hp 1.6 Multijet dieselillä, mutta AutoFennican tapaan myöskään näitä ei koskaan otettu tuoniohjelmaan. Vaarana olisi ollut, että näitähän olisi voinut joku sitten jo ostaakin.
Auto jäi meiltä kauppaan huonon ergonomiansa ja automaattilaatikon puutteesta johtuen. Ostopäätöstä puolsivat kuitenkin auton tilat, kohtuulliset ajo-ominaisuudet, persoonallinen ulkonäkö, kohtuullisen hyvät varusteet, personoitavuus sekä kaikkiin näihin nähden fiksuhko hinta, mutta ne eivät tällä kertaa riittäneet koska jo pihassa ollut perus Fiat 500:nkin täytti (tiloja lukuunottamatta) nämä kriteerit.
Pari kuvaa vielä ketjua koristamaan:
Fiat 500L
Fiat 500L Living
Fiat 500L Trekking