- 1.12.2017 klo 09:14 / Mökki työleirinä
Usein kuulee mainittavan, miten mökki on yhtä työleiriä - raatamista siis.
Omakohtaiset kokemukset viimeksikuluneiden puolentoista vuoden ajalta todistavat, että noinhan se on. Homma alkoi kaksi vuotta sitten mökin rakennusluvan hakemisella, ja varsinaiset työt alkoivat keväällä 2016. Jäin eläköitymistä edeltäneille lomille juhannuksena, ja siitä lähtien on työtä riittänyt. Vasta nyt alkaa olla valmista, vaikka piha- ym. töitä riittää vielä tuleville vuosille.
Rakentamisajankohdan valinta osoittautui onnistuneeksi. Kokemattomalta rakentajalta meni usein yritys-/erehdys -prosessiksi, mutta eteenpäin mentiin koko ajan. Se, että saattoi käyttää ansiotyöltä vapautunutta aikaa sellaiseen, mistä on näkyvää tulosta, oli mielestäni arvokasta ja palkitsevaa. Samalla fysiikka sai monipuolista liikuntaa ja kunto säilyi kohtuuhyvänä.
Ihan ilman stressiäkään ei hankkeesta selvinnyt, ja paikoin tuntui, että oma osaaminen ei millään riittänyt. Onneksi oli apuna sopiva asiantuntijaverkosto, joka tuki eri työvaiheissa. Se ei estänyt käyttämästä omia aivoja ja omaa luovuutta, vaan tuki niitä.
Palkinto kaikesta on nyt nähtävissä. Se ei ehkä vedä vertoja hienoille kokemuksille maailmanmatkoilta tai upeista urheiluautoista, mutta tarjoaa pysyvämmän vaihtoehdon, mitä arvostan.
On myönnettävä, että mökki sitoo ja aiheuttaa myös jatkuvia kustannuksia. Mutta samalla se tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet moniin luontoelämyksiin, hiljaisuuteen, veneilyyn, kalastukseen, metsästykseen, marjastukseen, sienestykseen jne. Mökki on jatkuvasti käytettävissä ilman, että sitä pitää erikseen varata ja sovitella omien ja toisten aikataulujen kanssa.
Talousnäkökulmasta mökki tuskin on huonoin vaihtoehto, sillä siihen sijoitetut varat mieluummin kasvavat korkoa kuin hupenevat. Siihen nähden mökkeily kestää vertailun mihin tahansa matkailuun. Erona tietysti, että maisemat ovat jatkuvasti samat. Mutta pysyvyydelläkin on arvonsa.
Omakohtaiset kokemukset viimeksikuluneiden puolentoista vuoden ajalta todistavat, että noinhan se on. Homma alkoi kaksi vuotta sitten mökin rakennusluvan hakemisella, ja varsinaiset työt alkoivat keväällä 2016. Jäin eläköitymistä edeltäneille lomille juhannuksena, ja siitä lähtien on työtä riittänyt. Vasta nyt alkaa olla valmista, vaikka piha- ym. töitä riittää vielä tuleville vuosille.
Rakentamisajankohdan valinta osoittautui onnistuneeksi. Kokemattomalta rakentajalta meni usein yritys-/erehdys -prosessiksi, mutta eteenpäin mentiin koko ajan. Se, että saattoi käyttää ansiotyöltä vapautunutta aikaa sellaiseen, mistä on näkyvää tulosta, oli mielestäni arvokasta ja palkitsevaa. Samalla fysiikka sai monipuolista liikuntaa ja kunto säilyi kohtuuhyvänä.
Ihan ilman stressiäkään ei hankkeesta selvinnyt, ja paikoin tuntui, että oma osaaminen ei millään riittänyt. Onneksi oli apuna sopiva asiantuntijaverkosto, joka tuki eri työvaiheissa. Se ei estänyt käyttämästä omia aivoja ja omaa luovuutta, vaan tuki niitä.
Palkinto kaikesta on nyt nähtävissä. Se ei ehkä vedä vertoja hienoille kokemuksille maailmanmatkoilta tai upeista urheiluautoista, mutta tarjoaa pysyvämmän vaihtoehdon, mitä arvostan.
On myönnettävä, että mökki sitoo ja aiheuttaa myös jatkuvia kustannuksia. Mutta samalla se tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet moniin luontoelämyksiin, hiljaisuuteen, veneilyyn, kalastukseen, metsästykseen, marjastukseen, sienestykseen jne. Mökki on jatkuvasti käytettävissä ilman, että sitä pitää erikseen varata ja sovitella omien ja toisten aikataulujen kanssa.
Talousnäkökulmasta mökki tuskin on huonoin vaihtoehto, sillä siihen sijoitetut varat mieluummin kasvavat korkoa kuin hupenevat. Siihen nähden mökkeily kestää vertailun mihin tahansa matkailuun. Erona tietysti, että maisemat ovat jatkuvasti samat. Mutta pysyvyydelläkin on arvonsa.