https://yliteippaus.fi/

Yleistä keskustelua musiikista

En ollut paikalla mutta muistan kun tästä puhuttiin. Eli jatkossa jos menee nuotin vierestä...
 
msr sanoi:
Tunnelmaan päästyäsi suosittelen lukemaan Sentenced-kitaristi Sami Lopakan esikoisromaanin "Marras". Vaikka onkin fiktiivinen teos, yhtymäkohtia bändin historiaan ei voi olla huomaamatta. Aivan huikean hieno ja mustaa huumoria viljelevä teos. http://like.fi/kirjat/marras/
Vinkistä vaari! Löytyy näköjään meidän kirjaston hyllystä.
 
2112 kuunneltu. Kahteen kertaan, peräkkäin. Ekalla kerralla en saanut mitään otetta nimibiisistä. Kuuntelin albumin loppuun ja ajattelin että jaa-a, taitaa tulla noutaja jos tältä pohjalta alan kommentoimaan Wikin mukaan Rushin The Levyä.

Uusinta avasi paremmin nimibiisiä. Parissa kohtaa tuli ihan zeppelinkitaroinnin sävyjä mieleen. Ne muut lyhyemmät biisit ovat kaikki ihan toimivia, tykkään kyllä. Eniten "Tears"istä, mikä lie syynä  :rolleyes:

Okei, pidän tätä levyä tähän mennessä parhaana Rush albumina. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla varsinkin kahta seuraavaa albumia.
 
2112 vaatii tosiaan kuuntelukertoja. Hienoa, että se alkoi avautua. Uskoisin, että paranee vain kun kertoja tulee lisää. Seuraavat albumit lienee helpomlin lähestyttäviä.
 
^ Kiitän ymmärtämisestä  :D  Kyllä se on karu totuus ettei minulla rahkeet riitä rivakampaan omaksumiseen. Tästä on "kärsinyt" erityisesti progemusan kuunteluni kautta aikojen. Olen koittanut kääntää sitä niin että sitten jos/kun avautuu niin miten upealta se kuulostaakaan. Aina ei vaan aika eikä tahtotilakaan riitä siihen  :(
 
Tuli tänään ratsattua Kuopion Äx. Matkaan tarttui Anna mulle lovee -boksi, Zepun II:nen deluxe -versiona sekä pari Tolosen levyä -70 -luvun lopulta.  :)
 
MJ sanoi:
Tuli tänään ratsattua Kuopion Äx. Matkaan tarttui Anna mulle lovee -boksi, Zepun II:nen deluxe -versiona sekä pari Tolosen levyä -70 -luvun lopulta.  :)
Siinä toinen vinyljunkie. Vai mitä formaattia nämä olivat?
 
That 70s dude sanoi:
Siinä toinen vinyljunkie. Vai mitä formaattia nämä olivat?

Ihan vaan cd -formaattia.

Huomasin muuten että esim. Beatlesin punainen tupla vinyylinä (uusi) maksoi pitkälti yli 40 €! Aika arvokasta...
 
Vai vinyylijunkkari... Ei sentään j-kirjaimen tilalle tarjonnut r-kirjainta... tyyppi joka ajelee kylän kovimmalla bemulla
[emoji6] [emoji1] [emoji16]
 
gloter sanoi:
Vai vinyylijunkkari... Ei sentään j-kirjaimen tilalle tarjonnut r-kirjainta... tyyppi joka ajelee kylän kovimmalla bemulla
[emoji6] [emoji1] [emoji16]
Mullakin kävi tuo r-versio mielessä, mutta häveliäisyysraja oli sillä hetkellä ilmeisesti matalalla. Toisin kuin sinulla keskellä yötä ;D
 
Kesäkirjasarjani viimeisin opus oli Yngwie J. Malmsteen: Voittamaton. Ynkky höpöttelee omiaan omasta elämästään, muita ei ole otettu mukaan kommentoimaan (lopussa on lyhyet kehut Slashilta, Steve Vailta, Joe Satrianilta ja muutamalta muulta). Y ei tunnetusti ollut läsnä kun vaatimattomuutta jaettiin ja sen huomaa myös tästä kirjasta. Posketonta omakehua alusta loppuun, omia virheitä ei juuri paljasteta tai tunnusteta. Mutta jotenkin hassusti se ainakin omalla kohdallani teki lukukokemuksesta vain paremman. Minä koin kirjan koomisena omaelämäkertana tästä kiistattomasta kitarasankarista ja suosittelen lämpimästi sitä muillekin YJM:stä vähänkään kiinnostuneille.

Omakehujen sijaan minua vähän häiritsi samojen juttujen toistaminen ja jonkinlainen sekavuus. Toimitukselle siis pitkä miinus, jos sellaista edes on ollut - YJM kun haluaa tehdä kaiken itse musiikissaan, niin en olisi yllättynyt, jos tämän kirjankin kanssa olisi tehnyt näin. Joitakin oleellisia asioita ei käsitelty millään tavalla, kuten esim. missä vaiheessa Johanssonin veljekset (Jens varsinkin) putosivat kelkasta ja mistä syystä. Toisen vaimon ja joidenkin muidenkin henkilöiden nimiä ei mainittu, mikä häiritsi ainakin minua. Eikö hän halunnut näille tyypeille julkisuutta vai mikä oli? Niin ja puppua oleva väite oman isänsä Nobelin rauhanpalkinnosta oli jo vähän mautonta.

Mutta anyway kirja kannatti lukea. Hiukan yritin Ynkyn tuotantoa kuunnella Tuubista, mutta kolmea ekaa levyä lukuunottamatta ei ole oikein mun juttu. Tykkään kyllä hänen soundistaan ja ainahan puhdasta, selkeää ja virheetöntä kepitystä on mukava kuunnella. Olkoon tämä klippi siitä esimerkkinä (jossa kuva ja ääni eivät taida olla samalta päivältä):


Seuraavaksi sitten se msr:n ja gloterin suosittelema Sami Lopakan Marras.
 
Hui.. tuossa musassa mielenkiinto pysy yllä n. minuutin ja sen jälkeen alkaa tökkimään. Ei voi mitään. Olkoon kuinka taitava mies hyvänsä, niin kyllä minä mieluummin ihan pentatonista blues skaalan sahausta kuuntelen mieluiten.

Mutta kiinnostava henkilö ehdottomasti. Nimenomaan henkilönä. Tämä siis ehdottomasti vain oma henkilökohtainen mielipiteeni.
 
Mielenkiintoinen kirja-arvio dudelta. Tunnen YJMää niin huonosti että taidan jättää suosiolla väliin.

Musiikkia olen kuullut, mutten osaa suoralta kädeltä sanoa mitään eli ei ole jättänyt muistijälkiä. Näköjään yksi kokoelma 80-luvun biisejä valikoimistani löytyy. Laitoin tähän taustalle soimaan ja onhan tuo näppäräsormista tiluttelua. Ei ihan minun makuuni, mutten väheksykään.
 
tuRboman sanoi:
Hui.. tuossa musassa mielenkiinto pysy yllä n. minuutin ja sen jälkeen alkaa tökkimään. Ei voi mitään. Olkoon kuinka taitava mies hyvänsä, niin kyllä minä mieluummin ihan pentatonista blues skaalan sahausta kuuntelen mieluiten.

Mutta kiinnostava henkilö ehdottomasti. Nimenomaan henkilönä. Tämä siis ehdottomasti vain oma henkilökohtainen mielipiteeni.
Hahaa, ei varmaan ole Blues-miehen juttu tuo Ynkky. Laitapa Tuubiin hakusanaksi "Yngwie Malmsteen Blues solo". Y soittaa omalla tyylillään (no yllis) blues-soolon. Mitäs tykkäät ;D

juupeli sanoi:
Mielenkiintoinen kirja-arvio dudelta. Tunnen YJMää niin huonosti että taidan jättää suosiolla väliin.

Musiikkia olen kuullut, mutten osaa suoralta kädeltä sanoa mitään eli ei ole jättänyt muistijälkiä. Näköjään yksi kokoelma 80-luvun biisejä valikoimistani löytyy. Laitoin tähän taustalle soimaan ja onhan tuo näppäräsormista tiluttelua. Ei ihan minun makuuni, mutten väheksykään.
Siis löytyi artisti, joka "ei ole ihan juupelin makuun". Sehän on jo aikamoinen saavutus ;D Joskus vielä löydän jotain josta "juupeli ei pidä" tai peräti jotain jota "juupeli inhoaa" ;D
 
Tai vielä parempaa: vihaa tai aiheuttaa suorastaan raivon tunteita. Tekee mieli rikkoa jotain. Tästä päästäänkin siihen että esim. Townsend edusti autodestruktiivista taidesuuntausta ja niinpä kamat menivät pashaksi keikkojen jälkeen [emoji1] juupelin kannattaa varoa mitä töissä kuuntelee ettei tule suuronnettomuusilmoitusta [emoji6]. Bluesista tuli mieleen että lähden heinäkuun lopulla Haapsaluun Augusti blueseihin, onkos kukaan ollut siellä?
 
That 70s dude sanoi:
Siis löytyi artisti, joka "ei ole ihan juupelin makuun". Sehän on jo aikamoinen saavutus ;D Joskus vielä löydän jotain josta "juupeli ei pidä" tai peräti jotain jota "juupeli inhoaa" ;D

Voi hyvänen aika sentään  ;D  Mutta alkuhämmennyksen jälkeen jäin miettimään asiaa. "Ei pidä" toteutuu kyllä suht usein täälläkin. Jätän silloin vain kommentoimatta. Sitä ei pidä kuitenkaan sotkea ns. kiireeseen jolloin en ennätä tutustua linkkeihin ja jää sen takia kommentoimatta.

Inhoaminen onkin sitten eri juttu. Minulle taitaa jo lähtökohtaisesti musiikki olla niin positiivinen kokemus etten edes käyttäisi noin vahvaa sanaa. Vihasta puhumattakaan  :rolleyes:  Karkeasti yleistäen, taidan saada musiikista vain hyviä viboja ja jos sitä ei ole irrotakseen niin tunnetaso on lähinnä "ei tee vaikutusta" tai "ei miellytä".

Inhoamisen sijaan ajattelen etten ymmärrä jotain musiikkia, se ei avaudu minulle tai en kuulu sen kohdeyleisöön. Jotkut musiikkityylit toimivat huonommin kuin toiset. Usein jokin, jopa yksittäinen tekijä vaikuttaa siihen ettei biisi tai esitys miellytä.

Onpas hankalaa yrittää analysoida kun on tottunut vain kuuntelemaan musaa. Radiotahan en ole vuosiin kuunnellut joten en juurikaan törmää epämiellyttäviin biiseihin.
 
Juupeli tuntuu olevan musiikin suhteen hiukan samoilla linjoilla kuin M. A. Numminen oli takavuosina levyraadissa :D
 
Meilläkin kateltiin Levyraatia uskollisesti. Miten hemmetissä en tuota MA Nummista muista yhtään. Tai no, enpä mä siitä ohjelmasta muuta muista kuin ne Klasun tattattaat. Ja sen kun Liisa Tavi sai kerran huippupisteet 46. Biisi oli Lasta ei saa tututtaa, tai jotain sinne päin. Tämäkin tieto on auttanut minua paljon elämäni varrella :rolleyes: